Mitkä metatyöt on teidän taloudessa miehen vastuulla?
Olen eronnut, joten miestä ei ole, mutta meillä se meni niin, että minä mietin kaikki viikon ruokalistat ja tein kauppalaput, pidin huolen että kaapissa oli aina lapsille vuodenaikaan sopivat vaatteet, luistimet teroitettuna ennenkuin niitä tarvittiin, jne
Hoidin myös oman autoni renkaat, huollot ja katsastukset.
Mies huolehti omatoimisesti ilmanvaihtokoneen suodattimen vaihdosta. Muut asiat hoiti, kunhan muistutin. Minusta se muistuttelu oli aika raskasta. Kun jäin lasten kanssa taloon, oli jotenkin helpompaa.
Kommentit (597)
Eipä paljon mitkään. Rasitti vielä muutama vuosi sitten nämä. Mutta mä olen ruvennut sellaiseksi, että annan vaan olla, jos ei oo ihan pakollinen juttu ja itseä häiritsevä (esim siivous, kerran annoin olla ja kph oli 1,5kk siivoamatta. Siinä vaiheessa mulla petti hermo. Joten meillä siivotaan mun aloitteesta. Mä myös katson, että lapsilla on ehjiä ja sopivia vaatteita.)
Mutta esimerkkejä asioista, joita minä en enää aikatauluta ja huolehdi:
Autoa ei ole kahteen vuoteen katsastettu ajoissa. Renkaiden vaihdot tehdään viime tinkaan. (auto on miehen ja pääasiassa hänen käytössään, joten hän on sanonut hoitavansa siihen liittyvät asiat) Meillä on erkkerin ränni vuotanut nyt jotain 3 vuotta. Eteisen remppa on ollut kesken vuodesta 2019. Moottoripyöränsä sai mies siirrettyä sisälle kun tuli lunta (omani hoidin talliin ajoissa, mutta en mitenkään puuttunut miehen pyörän talviteloille laittamiseen). Mies kulkee rikkinäisissä kalsareissa ja sillä ei ole tarpeeksi sukkia, kun mä en enää Prisman reissulla heitä ohimennen kalsaripakettia ja sukkaparia ostoskärryyn.
Jos asia on sellainen, että sen tekemiseen tarvitaan kaksi tai jos se on sellainen, että mies osaa tehdä sen, mutta minä en (esim. remonttihommat), niin jos minä en muistuta, aikatauluta ja huolehdi hommaa alulle, jää se tekemättä.
Minusta lapsiperheessä kaikkein työläin hoidettava oli lasten vaatehuolto. Vaikka miten koetti varautua, niin vähän väliä oli joku vaate rikki tai mennyt pieneksi. Sitten niiden menneiden, nykyisten ja tulevien vaatteiden säilytys ja venkslaaminen meinasi viedä järjen. Pyykkiä piti pestä niin usein, että joka paikka oli täynnä vaatetelineitä eikä niitä meinannut saada kuivaksi ilman jatkuvaa kääntelyä.
Mitkä metatyöt? Ärsyttävä mediaseksikäs sana.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on paljon enemmän metatöitä kuin miehillä. Esimerkiksi ripsivärissä pitää etsiä netistä tietoa erilaisista ripsiväreistä, niiden laadusta, hinnasta ja käyttäjäkokemuksesta. Ripsiväriä käyttäessään joutuu huomioimaan, milloin on aika hankkia uusi ja tietenkin osata ajoittaa ostotapahtuma oikein eli ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Tässä joutuu selvittämään ostopaikkoja, nettikauppojen nopeuksia jne. sekä tietenkin tekemään isoja päätöksiä siitä, millä kanavalla tuote on parasta itselle saada eli hakea itse kaupasta, Postin kautta noutopisteeseen vai Matkahuollon kotiinkuljetus tms. Vanhan ripsivärin kanssa joutuu miettimään kierrätystä sekä oikeaa hetkeä jättää vanha tuote poistoon.
Ei ihme, että naisilla on vaikeaa! Ja ihan liikaa töitä.
Oma mies ei käytä ripsiväriä, mutta hänellä on harrastus, johon voi ostaa vaikka mitä hilavitkutinta. Jostain kumman syystä mies on nyt yrittänyt saada minut etsimään ties mille tavaralle halvinta hintaa ja toimituspaikkaa. Nyt hän on lisäksi keksinyt, että ulkomailta voi nettikaupoista saada kaiken halvemmalla mitä Suomesta. Kuulemma onnistuu ihan helposti, kaverit on kertoneet. En tiedä, miten kovalla äänellä minun pitää sanoa ei kiinnosta, kun ei tunnu menevän perille.
Tällä palstalla tunnutaan elävän spontaanisti hetkessä, kun metatyötä ei kuulemma ole olemassa.
Kaikki varautuminen ja suunnitteleminen on nipotusta ja turhaa, varsinkin lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole metatöitä.
Kuka teillä miettii mitä syödään ja ostetaan kaupasta?
Se kuka menee kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän joku suodattimen vaihto tai auton korjaus ole metatyötä.
Metatyö on näkymätöntä suunnittelua, ajattelutyötä, esim lasten kamppeiden miettimistä huomista koulupäivää varten.
Kyllä se vaatii ajattelutyötä että pysyy kärryillä siitä mitä on vaihdettu milloinkin ja millaisin välein niitä pitää aina uudestaan vaihtaa. Myös se että huolehtii että on aina tarvittavat tarvikkeet oikeaan aikaan vaatii ajattelua.
Monesti asiat jotka joku muu tekee näyttäytyvät helppoina ja sellaisiana jotka eivät vaadi ajattelua ja taas ne omat työt näkee helpommin vaativina. Mutta se on usein harhaa koska ei vain tiedä mitä kaikkea niihin liittyy.
No ei tarvi, sitä varten on kalenterit ja toistuvat muistutukset.
Se on hyvä, jos ihminen ei koe perheen projektipäällikkönä olemisen olevan rasittavaa. Mua se kuitenkin rasittaa. Töissä oon jo, niin ärsyttää kotona tehdä samoja hommia. Ei mene samalla painolla, ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ikinä pahemmin mietitty mitään ruoka- tai kauppalistoja etukäteen. Jos on jotain erityisempää, kuten tulossa vieraita tmv., niin sitten tehdään vähän listaa, mutta muuten mennään kauppaan ja ostetaan ruokaa. Yleensä tämän tekee meillä mies, itse käyn todella harvoin kaupassa.
Minäkään en oikein tunnista näitä metatöitä. Asia hoidetaan, kun se eteen tulee ja se hoitaa, joka sattuu sillä hetkellä ehtimään tai muistamaan.
Teillä ei selkeästi ole lapsia. Niiden kanssa ei vain voi jättää arvan varaan, että toinen muistaa sen hammaslääkärin tai eväät kouluretkelle. Epätasa-arvoisessa suhteessa valikoituu se toinen, joka on aina se "muistaja" ja selvittäjä. Tekeminen on eri asia.
Ostakaa kalenteri niin tuokin ongelma poistuu. Tadaa!
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsiperheessä kaikkein työläin hoidettava oli lasten vaatehuolto. Vaikka miten koetti varautua, niin vähän väliä oli joku vaate rikki tai mennyt pieneksi. Sitten niiden menneiden, nykyisten ja tulevien vaatteiden säilytys ja venkslaaminen meinasi viedä järjen. Pyykkiä piti pestä niin usein, että joka paikka oli täynnä vaatetelineitä eikä niitä meinannut saada kuivaksi ilman jatkuvaa kääntelyä.
Samaa mieltä. Lisäksi vaatekoot eivät ole aina samoja, joten toisessa vaatteessa koko 98 on sopiva, toisessa pieni ja kolmannessa iso. Sitten pitää seurata säätä, että on pakkasella trikoohousujen sijaan puhtaana ja kuivana paksumpia housuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia"
Vain insinööri joka ei ikinä huolehdi lasten vaatteista voi kuvitella näin.
Oikeasti se menee niin että mietietään että jos Villen lasketteluhousut ovat käyneet pieneksi niin mahdammeko ensi talvena mennä ollenkaan laskemaan joten kannatatako niitä uusia lainkaan ja jos uusitaan niin ostetaanko vasta alennusmyynnistä vai jo aikaisemmin. Tai olisiko kenties serkulla pieneksi jääneet jotka voisivat sopia.
Ja tässä siis vain yksi vaatekappale ja vasta mietitty vaihtoehdot eikä edes vielä sitä mikä on kannattavinta.
Tai sitten vaan ostetaan Villelle ne housut. Ta-daa!
Jos rahaa on kuin roskaa eikä haittaa että laittaa ehkä 80 euroa hukkaan housuihin, joita ei välttämä
Tai sitten fiksuilla on enemmän myös rahaa eikä käytetä aikaa samojen asioiden metatekemiseen moneen kertaan. Jos ei ole rahaa uusiin lasketteluhousuihin, niin eikö sitä tiedä ennen kuin laskettelukauden alkaessa, jolloin joutuu metatyöskentelemään ankarasti etsiessään ratkaisua hyvin yksinkertaiseen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ikinä pahemmin mietitty mitään ruoka- tai kauppalistoja etukäteen. Jos on jotain erityisempää, kuten tulossa vieraita tmv., niin sitten tehdään vähän listaa, mutta muuten mennään kauppaan ja ostetaan ruokaa. Yleensä tämän tekee meillä mies, itse käyn todella harvoin kaupassa.
Minäkään en oikein tunnista näitä metatöitä. Asia hoidetaan, kun se eteen tulee ja se hoitaa, joka sattuu sillä hetkellä ehtimään tai muistamaan.
Teillä ei selkeästi ole lapsia. Niiden kanssa ei vain voi jättää arvan varaan, että toinen muistaa sen hammaslääkärin tai eväät kouluretkelle. Epätasa-arvoisessa suhteessa valikoituu se toinen, joka on aina se "muistaja" ja selvittäjä. Tekeminen on eri asia.
Ostakaa kalenteri niin tuokin ongelma poistuu. Tadaa!
Jonkun pitää sitä kalenteria täyttää ja huolehtia, että siellä on ajantasaiset tiedot. Se on nimenomaan sitä metatyötä.
No huhhuh, on se elämä rankkaa joillekin. Sekin on jotain TYÖTÄ, kun valitsee, mitä tänään söisi. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia"
Vain insinööri joka ei ikinä huolehdi lasten vaatteista voi kuvitella näin.
Oikeasti se menee niin että mietietään että jos Villen lasketteluhousut ovat käyneet pieneksi niin mahdammeko ensi talvena mennä ollenkaan laskemaan joten kannatatako niitä uusia lainkaan ja jos uusitaan niin ostetaanko vasta alennusmyynnistä vai jo aikaisemmin. Tai olisiko kenties serkulla pieneksi jääneet jotka voisivat sopia.
Ja tässä siis vain yksi vaatekappale ja vasta mietitty vaihtoehdot eikä edes vielä sitä mikä on kannattavinta.
Tai sitten vaan ostetaan Villelle ne housut. Ta-daa!
No sehän on hienoa, että on varaa noin vain ostaa kalliit lasketteluhousut miettimättä yhtään onko ni
Eli "metatyöt" ovat jotain persaukisten juttuja?
No toimari saanee silti sen vuosittaisen 347 792 euroa ja vielä päälle bonukset.
Suuremmalta osin lapsen päivähoitoasiat, toisen soittotunnit sekä arjen ruokahuolto. Lisäksi auton huollot ja iv-koneen suodattimien vaihdot ja polkupyörien huollot. Mutta kyllä näistä kaikkia hoidan myös minä osittain. Lasten vaatehuolto on lähes kokonaan minun homma, muihin asioihin osallistuu molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ikinä pahemmin mietitty mitään ruoka- tai kauppalistoja etukäteen. Jos on jotain erityisempää, kuten tulossa vieraita tmv., niin sitten tehdään vähän listaa, mutta muuten mennään kauppaan ja ostetaan ruokaa. Yleensä tämän tekee meillä mies, itse käyn todella harvoin kaupassa.
Minäkään en oikein tunnista näitä metatöitä. Asia hoidetaan, kun se eteen tulee ja se hoitaa, joka sattuu sillä hetkellä ehtimään tai muistamaan.
Teillä ei selkeästi ole lapsia. Niiden kanssa ei vain voi jättää arvan varaan, että toinen muistaa sen hammaslääkärin tai eväät kouluretkelle. Epätasa-arvoisessa suhteessa valikoituu se toinen, joka on aina se "muistaja" ja selvittäjä. Tekeminen on eri asia.
Ostakaa kalenteri niin tuokin ongelma poistuu. Tadaa!
Kalenteriin kun merkkaa asian, niin eihän se silloin ole hoidettu. Jos pitää ostaa lapselle eväät kouluretkelle, niin pitää sekin miettiä, että milloin ne ostetaan ja mitä ostetaan. Sitä kalenterimerkintää kun ei voi syödä.
Mä olen lasten kasvaessa huomannut, että miten ihanaa on, kun ne huolehtii ite asioistaan. Kutosluokkalainen etsi joululomalla luistimensa ja kävi testaamassa ne, kun tiesi, että on luistelua heti ekalla kouluviikolla joulun jälkeen. Aikaisemmin olisi minun pitänyt huolehtia tästäkin, vaikka se miten kalenterissa olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia"
Vain insinööri joka ei ikinä huolehdi lasten vaatteista voi kuvitella näin.
Oikeasti se menee niin että mietietään että jos Villen lasketteluhousut ovat käyneet pieneksi niin mahdammeko ensi talvena mennä ollenkaan laskemaan joten kannatatako niitä uusia lainkaan ja jos uusitaan niin ostetaanko vasta alennusmyynnistä vai jo aikaisemmin. Tai olisiko kenties serkulla pieneksi jääneet jotka voisivat sopia.
Ja tässä siis vain yksi vaatekappale ja vasta mietitty vaihtoehdot eikä edes vielä sitä mikä on kannattavinta.
Vaikeaa on. Jos ei mennä laskemaan niin sitten housut mene kategoriaan "pitää uusia", tietenkään. Eli tuokin tapaus oli käsitelty.
Toisakseen, jos lasketaan niin usein e
Sinä ne huonekalut halusit uusia, joten tietysti sinä hoidat siihen uusimiseen liittyvät työt.
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsiperheessä kaikkein työläin hoidettava oli lasten vaatehuolto. Vaikka miten koetti varautua, niin vähän väliä oli joku vaate rikki tai mennyt pieneksi. Sitten niiden menneiden, nykyisten ja tulevien vaatteiden säilytys ja venkslaaminen meinasi viedä järjen. Pyykkiä piti pestä niin usein, että joka paikka oli täynnä vaatetelineitä eikä niitä meinannut saada kuivaksi ilman jatkuvaa kääntelyä.
Kyllä minä olen sitä mieltä, että ruokahuolto kokonaisuudessaan on työläin. Vaatehuollossa on kyllä myös hommaansa, mutta ei se sentään ihan jokapäiväistä.
Jos rahaa on kuin roskaa eikä haittaa että laittaa ehkä 80 euroa hukkaan housuihin, joita ei välttämättä tule käytettyä (jos saakin jostain ne vanhat) niin sitten. Silloin metatyö on helpompaa, kun ei tarvi yrittää säästää joka käänteessä. Voi ostaa uutta vaatetta, ei tarvi koluta nettikirppiksiä eikä käyttää aikaa paikkaamiseen uudestaan ja uudestaan. Ei tarvi miettiä ruokaa ja reseptiä alusta asti vaan voi ostaa valmistakin, käyttää ruokabokseja sun muita, tai syödä ulkona.
Juu raha helpottaa kummasti.