Muita joilla oli liian ruusuiset kuvitelmat lapsien hankkimisesta?

Etenkin kun lapsella on vakava sairaus, elämästä tulee jatkuvan pelon kanssa elämistä. Lisäksi sairastuin itse vakavasti lapsen syntymän jälkeen. 

 

Sellaista se on - elämää ei voi ennustaa. 

Mulla oli toiseen suuntaan. Odotin hirveetä vaivaa, vapauksien kaventumista jne. jne. Kun lapset sitten syntyi ne oli parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut.

T: Isi -84

Sain lapseni nuorena. Minulle tuli se yllätyksenä, että kuinka yksinäiseksi tunsin itseni. Odotin kuin kuuta nousevaa aina, että mieheni palaa töistä. Kävin vauvakahviloissa yms., mutta aina jutut olivat vain vauvoista niiden äitien kanssa. En tuntenut itseäni sopivaksi heidän joukkoonsa. Noh, yksi lapsi sai riittää. Nyt lapsi on jo aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tällaiset voi tulla joillekin yllätyksenä, oli sitten koira tai lapsi kyseessä. Yllättää että lapsiarki on raskasta ja koiran päivittäinen ulkoiluttaminen samoin. Niinku näähän on hyvin etukäteen tiedossa.

Kyse lienee enemmän omien voimavarojen yliarvioinnista.

Ei vanhemmuus vaadi mitään ihmeellisiä voimavaroja, ellei lapsella ole vakavia sairauksia tms. Siitä annetaan ihan ylimitoitetun raskas kuva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*lasten? 

 

Mikä tää "lapsien"-juttu oikeasti on? Soljuvampi "lasten" on aina ollut käytössä.

Lap-si-en

Kolme tavua, raskasta.

Las-ten 

Kaksi tavua, soljuvaa ja kaunista.

"Ystävä sä lapsien

Katso minuun pienehen"

Licentia poetica

https://tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys:licentia_poetica

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*lasten? 

 

Mikä tää "lapsien"-juttu oikeasti on? Soljuvampi "lasten" on aina ollut käytössä.

Lap-si-en

Kolme tavua, raskasta.

Las-ten 

Kaksi tavua, soljuvaa ja kaunista.

"Ystävä sä lapsien

Katso minuun pienehen"

Licentia poetica

https://tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys:licentia_poetica

lapsi29

TAIVUTUS 

yks. nom.

lapsi

yks. gen.

lapsen

yks. part.

lasta

yks. ill.

lapseen

mon. nom.

lapset

mon. gen.

lasten, lapsien

mon. part.

lapsia

mon. ill.

lapsiin

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/lapsi?searchMode=all

Vierailija kirjoitti:

*lasten? 

 

Mikä tää "lapsien"-juttu oikeasti on? Soljuvampi "lasten" on aina ollut käytössä.

Lap-si-en

Kolme tavua, raskasta.

Las-ten 

Kaksi tavua, soljuvaa ja kaunista.

Tämä on ap:n virheistä se pienin.

Tulin raskaaksi kun halusin. Raskaudet sujuivat hyvin ilman vaivoja ja ongelmia. Synnytykset olivat helppoja. Vauvat söivät ja nukkuivat. Kuten taaperotkin. Pikkulapsiaika ei ollut raskasta. Koululaisten kanssa se vasta helppoa onkin. Ei edes hankalia teinejä. Vanhin lapsista on jo aikuinen ja aivan mahdoton sanoa, että mikä aika olisi ollut edes jollain mittapuulla vaikeaa. En tunnista mammapalstoilla jauhettuja ongelmia. Eli kyllä lasten kanssa voi viettää myös mukavaa elämää! 

Minulla oli liian ruusuiset kuvitelmat tukiverkostoista. Meillä on alle 5-vuotiaiden lasten elämässä ollut yhteensä varmaan alle 15 tuntia, että joku muu kuin minä tai mies olisi hoitanut heitä, poislukien päiväkoti. Isovanhemmat ovat kyllä lapsista kiinnostuneita, mutta eivät osaa/uskalla/halua jäädä heidän kanssa yksin. Ihan muutama kerta on ollut, kun nuoremman synnytyksen tai työjutun takia on ollut pakko pyytää hakemaan päiväkodista, ja silloinkin on tultu tukka putkella itse kotiin ja otettu taas heti täysi vastuu koko paketista.

Ennen lapsia oli joku epämääräinen kuvitelma, jossa kaikki runsaat sukulaiset ja ystävät vähän auttelevat siellä täällä ja antavat vanhemmille mahdollisuuden käydä vaikka kahdestaan kahvilla, ja lasten ollessa sairaina tulisi isovanhemmat auttamaan pahimman yli. No, ei tällaista tapahdu ainakaan meidän elämässä. Eikä toki voi vaatiakaan, en sillä.

Onhan se vain todella totaalista tajuta, että vauvan syntymästä ainakin n. 12 vuotta eteenpäin pitää tehdä minuuttiaikataulu vastuun jakamisesta sen toisen vanhemman kanssa. Että ei ole mitään taukoja. Se, joka ei juuri silloin ole vastuussa lapsista, joutuu yleensä tekemään töitä/kotitöitä/jotain muuta pakollista.

Ja samoin se, että kun lapset menevät päiväkotiin, voivat ekoina vuosina sairastella aivan järjettömän määrän. Vaikka vanhemmat vuorottelevat, kaikkia töitä ei vaan voi jättää tekemättä. Meillä on jouduttu lasten sairastaessa tekemään töitä yöllä ja viikonloppuisin. Näistä se väsymys kasaantuu.

Se vauva-aika on oikeasti ihan perseestä, vaikka kukaan ei sitä suostu ääneen sanomaan. Ja jos kaikki menee hyvin, niin lapsista on vaan enemmän ja enemmän iloa ja vähemmän ja vähemmän vaivaa. Ei tietysti mene kaikilla näin, mutta meillä onneksi on toistaiseksi mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Se vauva-aika on oikeasti ihan perseestä, vaikka kukaan ei sitä suostu ääneen sanomaan. Ja jos kaikki menee hyvin, niin lapsista on vaan enemmän ja enemmän iloa ja vähemmän ja vähemmän vaivaa. Ei tietysti mene kaikilla näin, mutta meillä onneksi on toistaiseksi mennyt.

Mun mielestä vauva-aika ei ollut perseestä. Älkää pliis yleistäkö omia kokemuksianne kaikkiin.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tällaiset voi tulla joillekin yllätyksenä, oli sitten koira tai lapsi kyseessä. Yllättää että lapsiarki on raskasta ja koiran päivittäinen ulkoiluttaminen samoin. Niinku näähän on hyvin etukäteen tiedossa.

Ei sitä oikeasti voi etukäteen tietää. Sama kuin lukisit jostain astronauttifoorumilta, että minkälaista on olla avaruudessa. Ei sitä voi mitenkään simuloida eikä voi tietää etukäteen, että pitääkö siitä oikeasti vai ei.

Ei ollut tarkoitus tehdä ainuttakaan. Yksi silti tuli. Tavallaan hyvä, että tämä autistinen lapsi syntyi minulle, koska ei ole mitään ennakko-odotuksia, eikä tarvitse näin ollen riidellä, minkälainen lapsen pitäisi olla. Eli en ole edes pettynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tällaiset voi tulla joillekin yllätyksenä, oli sitten koira tai lapsi kyseessä. Yllättää että lapsiarki on raskasta ja koiran päivittäinen ulkoiluttaminen samoin. Niinku näähän on hyvin etukäteen tiedossa.

Kyse lienee enemmän omien voimavarojen yliarvioinnista.

Ei vanhemmuus vaadi mitään ihmeellisiä voimavaroja, ellei lapsella ole vakavia sairauksia tms. Siitä annetaan ihan ylimitoitetun raskas kuva. 

Tuokin riippuu ihmisestä, että miten niitä voimavaroja on mihinkin. Minä tykkään todella paljon olla omissa oloissani ja yksin. Tiesin toki, että lapsia pitää hoitaa ja valvoa, sillä olin ollut nuorena lapsenvahtina aika paljon, mutta ei minulla vauvoista ollut kokemusta. Ei siis ollut käsitystä siitä, että miten hiton paljon sitä piti olla kontaktissa vauvan kanssa ja miten olemattomasti sitä lapsen ollessa pieni sai olla ihan yksin niin, että sai rauhassa ja keskeutyksettä tehdä sitä mitä halusi. Ihan eri juttu olla 24/7 valmiina palvelukseen kuin se, että lapsenvahtina oli päivän tai illan hoitamassa. Nyt mä olen iloinen, kun lapset on teinejä ja illat saattaa mennä niin, että saan sen kolme - neljä tuntia keskittyä vaikka neulomaan ja kun keskeytyksiä tulee, niin ne on sitä, että lasten kanssa jutellaan jostakin.

Kaikki eivät ole niin erakoita kuin minä, joten toisille se on varmasti helpompaa kestää, että on koko ajan jotain mihin pitää reagoida ja mitä pitää hoitaa.

Ei ole. Enemmänkin pelottaa saada lapsia. Miten raskaus ja synnytys sujuu. miltä keho näyttää? Onko lapsi terve? Nukkuuko sitä enää koskaan? Masentuuko? Onko aina väsynyt ja kiukkuinen? Kestääkö suhde? Onko elämä jo ohi? Riittääkö rahat? Haittaako raskaus työssäkäyntiä.  Ahdistaako vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Tuokin riippuu ihmisestä, että miten niitä voimavaroja on mihinkin. Minä tykkään todella paljon olla omissa oloissani ja yksin. Tiesin toki, että lapsia pitää hoitaa ja valvoa, sillä olin ollut nuorena lapsenvahtina aika paljon, mutta ei minulla vauvoista ollut kokemusta. Ei siis ollut käsitystä siitä, että miten hiton paljon sitä piti olla kontaktissa vauvan kanssa ja miten olemattomasti sitä lapsen ollessa pieni sai olla ihan yksin niin, että sai rauhassa ja keskeutyksettä tehdä sitä mitä halusi. Ihan eri juttu olla 24/7 valmiina palvelukseen kuin se, että lapsenvahtina oli päivän tai illan hoitamassa. Nyt mä olen iloinen, kun lapset on teinejä ja illat saattaa mennä niin, että saan sen kolme - neljä tuntia keskittyä vaikka neulomaan ja kun keskeytyksiä tulee, niin ne on sitä, että lasten kanssa jutellaan jostakin.

Kaikki eivät ole niin erakoita kuin minä, joten toisille se on varmasti helpompaa kestää, että on koko ajan jotain mihin pitää reagoida ja mitä pitää hoitaa.

Samaistun täysin sun kokemukseen. Sitovuus yllätti, siis se miten kiinni ihan oikeasti siinä pienessä lapsessa on. Mulla lapsi on vielä pieni, täyttää maaliskuussa 2. Ihanaa kun kasvaa, ei ole yhtään ikävä vauva-aikaa. Uudestaan en tähän hommaan lähde joten ainokaiseksi jää.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tällaiset voi tulla joillekin yllätyksenä, oli sitten koira tai lapsi kyseessä. Yllättää että lapsiarki on raskasta ja koiran päivittäinen ulkoiluttaminen samoin. Niinku näähän on hyvin etukäteen tiedossa.

Itse olen jättänyt lapset hankkimatta, koska osasin kuvitella, miten raskasta se loppuviimein on. Siis ilman esimerkkejä lapsiarjesta lähipiirissä. Lapsettomana tätinä on oikein hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*lasten? 

 

Mikä tää "lapsien"-juttu oikeasti on? Soljuvampi "lasten" on aina ollut käytössä.

Lap-si-en

Kolme tavua, raskasta.

Las-ten 

Kaksi tavua, soljuvaa ja kaunista.

"Ystävä sä lapsien

Katso minuun pienehen"

Ystävä sä läpsien

katso minun pienehen

Mitä enemmän lapsia ihminen hankkii, sitä menestyneempi hän on evoluution ja elämän näkökulmasta. Ihmiset jotka eivät hanki lapsia ovat evoluution näkökulmasta epäonnistuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei hankkisi lapsia, jos ei olisi ruusuisia kuvitelmia vauvoista, lapsista, perhe-elämästä.

Se, että huomaa, että perhe-elämä ei olekaan aina ah niin ihanaa ja auvoista, kuuluu vanhemmuteen kasvamiseen. Siihen kasvuun kuuluu myös se, että osaa käsitellä omat hankalat tunteensa ja osaa ottaa vastuun kaikesta mitä perhe-elämä eteen heittää. 

Tämän tiedostaminen, ei tarkoita sitä, että kaiken pitäisi tuntua työltä ja tuskalta, vaan mielestäni se tarkoittaa tasapainon löytymistä. Lapset ovat omia ja ihania, omia persooniaan kuitenkin ja tasaisen arjen väliin mahtuu ihania hetkiä ja kamaliakin hetkiä.

Muihin ei kannata verrata ja somen käyttämistä kannattaa rajata; kukaan ei siellä kerro niistä vähemmän ihanista hetkistä. Nauti perhe-elämäsi ihan livenä ja saat siitä eniten irti!

Musta tuntuu, että varsinkin somessa tulee jatkuvas

Ei vaan some on täynnä jatkuvaa valitusta miten raskasta ja kauheaa on, ja kaikki lapset on erityislapsia nykyään, ja tämä palsta on pahin, täällä ei kukaan koskaan sano mitään postiivista lapsista tai lapsiperheistä. Siksi syntyvyys on laskenut niin rajusti, koska nykyään lapsiperheen arjesta annetaan niin järkyttävän negatiivinen kuva.