Muita joilla oli liian ruusuiset kuvitelmat lapsien hankkimisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä helpottuuko elämä lapsen kasvaessa, mutta ainakin nämä ensimmäiset vuodet ovat tuntuneet hirvittävän raskaalta. Meille syntyi vahvatahtoinen poika, joka uhmaa nyt kovasti (2 v.). Lapsiluku on ehdottomasti tässä. 

Vaikeinta tulee olemaan 12-16-vuotiaana. Pikkulapsen uhmat tuntuu tähän roadman-teinimeininkiin verrattuna ruusuiselta onnen ajalta.

Ei välttämättä. Riippuu paljon lapsesta ja luonteesta. Tytön kanssa oli vähän draamaa ja huolta. Pojan kanssa ei juurikaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tällaiset voi tulla joillekin yllätyksenä, oli sitten koira tai lapsi kyseessä. Yllättää että lapsiarki on raskasta ja koiran päivittäinen ulkoiluttaminen samoin. Niinku näähän on hyvin etukäteen tiedossa.

Kyse lienee enemmän omien voimavarojen yliarvioinnista.

Tämä se on monella "itsellisellä" äidilläkin. Kuvitelma omasta kaikkivoipaisuudesta ja -riittävyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vauva-aika on oikeasti ihan perseestä, vaikka kukaan ei sitä suostu ääneen sanomaan. Ja jos kaikki menee hyvin, niin lapsista on vaan enemmän ja enemmän iloa ja vähemmän ja vähemmän vaivaa. Ei tietysti mene kaikilla näin, mutta meillä onneksi on toistaiseksi mennyt.

Häh. Vauva-aika on ihanaa, varsinkin esikoisen. Saa tehdä mitä vanhempi valitsee, toki kunhan vauva saa nukkua, syödä ja olla sylissä. Vauva tulee vaunuissa mukana.

Isomman lapsen kanssa on enemmän paineita mennä lapsen ehdoilla ja lähteä leikkipuistoon tai johonkin kerhoihin, itse ainakin silloin kaipasin vauva-aikojen vapautta.

Eikä tuotakaan loputtoman montaa vuotta kestä. 

Itse suosittelen lasten "hankintaa" jos lapsia yhtään haluaa. Jos taas ei halua, niin sitten en suosittele. Mutta elämän potentiaalia jää isosti hyödyntämättä jos ei lisäänny.

Vauvan kanssa on joo ihanaa jos se vauva nukkuu hyvin. Mulla esikoinen oli hyvin nukkuva ja itsekkin jaksoin sen vuoksi paremmin. Toinen nukkui vain pätkissä ja en itse lopulta pystynyt nukkumaan juuri.

Tyhmyys on lisääntymisen edellytys.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset syntyivät kun olin 20v. ja 22v.

En ehtinyt elää villiä nuoruutta tai opiskella, en oikeastaan tiedä menettäneeni mitään ja nautin pienten lasten kanssa kotona puuhailusta tosi paljon.

Oikeastaan vaikeinta oli hyväksyä, että nukkuminen voi häiriintyä ja olet koko ajan vastuussa jostakin toisesta. En siis kärsinyt vaipparumbasta tai leikkikerhoista, vaan siitä että aina on tehtävä lasten kannalta järkeviä valintoja. Meillä on kaikki tehty lasten paras edellä. On ollut turvallista ja rauhallista.

Nyt lapset ovat jo teinejä, lähes täysi-ikäisiä. En kadu yhtään, ovat maailman ihanimpia ja fiksuimpia nuoria. Avioliittokin kasassa edelleen, odotan että ehdimme panostaa siihen kunnolla tulevat vuodet.

Mutta ei tosiaan ruusuista ole aina ollut, melko uuvuttavia varsinkin murrosiän kuohut. Pikkulapsiaika oli parasta. Ja rahaakin mennyt tosi paljon. Huoli myös on ja pysyy. 

"...ovat maailman ihanimpia ja fiksuimpia nuoria... melko uuvuttavia varsinkin murrosiän kuohut".

Draaman kaari on kuin suoraan naistenlehdestä.

Christiiina kirjoitti:

Ei kaikki ajattele noin. Jotkut hankkii lisää lapsia sillöin kun ovat nelikymppisiä ja lapset ovat jo isoja 

!