Lue keskustelun säännöt.
Dilemma kun en halua olla miehen uran edessä, mutta en halua muuttaakaan
09.01.2024 |
Taustaa sen verran että asutaan mun talossani ja ollaan oltu kauan yhdessä, kasvatettu lapset aikuiseksi. En ole yhtään uraorientoitunut ihminen mutta mies on ja mä olen siihen hyvin sopeutunut.
Mies ei ole päässyt täällä asuessa etenemään uralla niin kuin olisi halunnut. Täällä tosi vähän paikkoja mutta sitten taas muualle häntä on pyydettykin. Mua surettaa seurata miten paljon miestä harmittaa kun ei tee haluamaansa työtä ja siksi sen hälle soisin.
Mies haluaisi muuttaa jos siten saisi haluamansa työpaikan. Mä taas en halua muuttaa tästä talosta mutta mulle sopis jos mies muuttaisi työn perässä. Nähtäisiin sitten vapailla ja lomilla. Haluaisin siis tottakai pysyä yhdessä mutta kyllä mä ymmärtäisin senkin että etäisyys voi tehdä tehtävänsä negatiivisesti.
Mies taas ei halua muuttaa yksin, se on hälle ehdoton ei. Haluaa asua mun kanssa, ei yksin missään.
Onko tämä niin yksinkertaista että jos mies kerran ei muuta vaikka "saa luvan" niin mä saan päättää olla tuntematta morkkista siitä että en halua itse muuttaa? Koska sitä mä nyt tunnen, aina kun mies heittää innoissaan ilmaan ajatuksen että aattele jos muutettaiskin Tampereelle, tms.
Niin ja mainittakoon että ollaan jo muuteltu sen verran paljon yhteiselon aikana että mulla on nyt vahva tunne että haluan pysyä näillä juurilla.
Kommentit (198)
Näen silmissäni miten Ap:n mies tulee silmät onnesta kiiluen unelmatyöpaikalta illalla uuden kauniimman ja rakastavan vaimon luokse ja heillä on intohimoista seksiä. Samaan aikaan ap lukee vauvapalstaa tuoliin levinneenä ja kyselee av:lta miten päästä yli siitä että mies jätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se niinpäin toimi että nainen uhrautuu miehen puolesta varsinkaan nykypäivänä kun kaikki pitää tapahtua naisen tahdon ehdoilla. Miehen pitää uhrautua naisen puolesta mutta naisen ei koskaan tarvitse uhrautua miehen puolesta
Tässä ei kenenkään tarvitse uhrautua, kun kumpikin tekee mitä haluaa. Kyseessä on pitkään yhdessä ollut pari, jolla on aikuiset lapset. Etäsuhde toimii myös.
Täällä on väitetty, että miehellä olisi matalapalkkatyö. Itse tunnen DI:n, joka tekee vuorotyötä. Työ on koulutusta vastaavaa ja palkka on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Näen silmissäni miten Ap:n mies tulee silmät onnesta kiiluen unelmatyöpaikalta illalla uuden kauniimman ja rakastavan vaimon luokse ja heillä on intohimoista seksiä. Samaan aikaan ap lukee vauvapalstaa tuoliin levinneenä ja kyselee av:lta miten päästä yli siitä että mies jätti.
Semmoset harhat palstapeikolla tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se niinpäin toimi että nainen uhrautuu miehen puolesta varsinkaan nykypäivänä kun kaikki pitää tapahtua naisen tahdon ehdoilla. Miehen pitää uhrautua naisen puolesta mutta naisen ei koskaan tarvitse uhrautua miehen puolesta
Tässä ei kenenkään tarvitse uhrautua, kun kumpikin tekee mitä haluaa. Kyseessä on pitkään yhdessä ollut pari, jolla on aikuiset lapset. Etäsuhde toimii myös.
Ja jos mies valitsee jäädä kotiin vaimon kanssa, niin silloinkin tekee mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sulla on morkkis? Miksi miehen tahto olisi tippaakaan omaasi tärkeämpi? Järjetön ajatus.
Toinen tahtoo mennä elämässä eteenpäin ja toinen kykkiä paikallaan kuin tikku paskassa?
Kumpi mahtaa olla validimpi ja arvokkaampi toive?
Sitäpaitsi miehen uralla eteneminen hyödyttää koko perhettä, myös niitä aikuisia lapsia. Paikallaan kykkiminen ja elämän pelkääminen ei hyödytä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu: Ap:n mies etsii uudelta paikkakunnalta nuoremman, kauniimman ja joustavamman naisen ja nauttii samalla unelmatyöpaikasta. Ap jää jumittamaan vahvaan tunteeseen lapsien kanssa kotiinsa kiikkustuolissa.
Tuskin ap:n tarvitsee yksin elää, jos ei niin tahdo. Miehistä on valinnanvaraa.
Kyllä se perintötilakin niitä lapsia lohduttaa, ja vähän enemmän kuin isän palkka, joka kuluu paikkakuntien välillä kulkemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sulla on morkkis? Miksi miehen tahto olisi tippaakaan omaasi tärkeämpi? Järjetön ajatus.
Toinen tahtoo mennä elämässä eteenpäin ja toinen kykkiä paikallaan kuin tikku paskassa?
Kumpi mahtaa olla validimpi ja arvokkaampi toive?
Sitäpaitsi miehen uralla eteneminen hyödyttää koko perhettä, myös niitä aikuisia lapsia. Paikallaan kykkiminen ja elämän pelkääminen ei hyödytä ketään.
Eikös nämä ole kykkineet paikallaan jo huikeat kaksi vuotta? Aloittaja taisi kertoa, että he ovat asuneet jo 11 eri paikkakunnalla. Miten usein maisemaa pitäisi vaihtaa? Entä jos ap ei löydä itselleen työtä uudelta paikkakunnalta ja mies joutuu elättämään hänet?
Vierailija kirjoitti:
Minulle aviomiehen päivittäinen näkeminen on niin tärkeää, että en ikinä suostuisi sellaiseen liittoon ja järjestelyyn, jossa mies asuu ja työskentelee vakituisesti jollain toisella paikkakunnalla ja jota tavataan vain lomilla kuin jotain poikakaveria. Joku väliaikainen työ voisi hetken aikaan niin mennä, mutta ei jatkuva.
Muuttaisin sinne, missä mies saa tehdä sitä parempaa työtä. En tajua, miksi asuinpaikkakunta ei voisi muuttua elämän varrella. Onhan niitä viihtyisiä koteja ja paikkoja muuallakin. Se on vain sopeutumiskysymys. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka muuttavat paikkakuntaa elämänsä aikana. Käyn ihan uteliasuudesta joskus aina eri paikkakuntien sivuilla ja olen huomannut, että Suomessa on paljon mukavia kuntia ja kaupunkeja, joissa varmasti ihan samoin viihtyisi kuin nykyisessäkin, tai jopa paremmin.
Sama. Rakastan miestäni merkittävästi enemmän kuin mitään taloa, ja olen sitoutunut parisuhteeseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en muuttaisi minnekään työttömäksi miehen työn takia. Viisikymppisenä on hirveän vaikea löytää työtä alalta, jossa ei ole työvoimapula. Sen verran itsekäs saan olla, mutta en estäisi miehen muuttoa.
Miehellä ei ole edes sitä työpaikkaa nousevalle uralle. Turha hötkyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle aviomiehen päivittäinen näkeminen on niin tärkeää, että en ikinä suostuisi sellaiseen liittoon ja järjestelyyn, jossa mies asuu ja työskentelee vakituisesti jollain toisella paikkakunnalla ja jota tavataan vain lomilla kuin jotain poikakaveria. Joku väliaikainen työ voisi hetken aikaan niin mennä, mutta ei jatkuva.
Muuttaisin sinne, missä mies saa tehdä sitä parempaa työtä. En tajua, miksi asuinpaikkakunta ei voisi muuttua elämän varrella. Onhan niitä viihtyisiä koteja ja paikkoja muuallakin. Se on vain sopeutumiskysymys. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka muuttavat paikkakuntaa elämänsä aikana. Käyn ihan uteliasuudesta joskus aina eri paikkakuntien sivuilla ja olen huomannut, että Suomessa on paljon mukavia kuntia ja kaupunkeja, joissa varmasti ihan samoin viihtyisi kuin nykyisessäkin, tai jopa paremmin.
Sama. Rakastan miestäni merkittävästi enemmän kuin mi
Millä te siellä sitten eläisitte, jos uutta työpaikkaa ei löytyisi? Muuttaisitteko yhdessä jonnekin muualle teidän työn perässä?
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole edes sitä työpaikkaa nousevalle uralle. Turha hötkyillä.
Olisi jo mutta se on 600 kilsan päässä minne häntä on pyydetty. Ei edes harkitse sitä. Lähempänä olevia haluais hakea mutta ei hae jos en muuta myös. Ja on siis jo esimiestehtävissä ja haluaa korkeammaksi esimieheksi.
Ap
"Millä te siellä sitten eläisitte, jos uutta työpaikkaa ei löytyisi? Muuttaisitteko yhdessä jonnekin muualle teidän työn perässä?"
Miehen tuloilla tietenkin eläkkeeseen saakka.
Sanokaa YKSIKIN järkevä syy, miksi tämän tyyppisessä tilanteessa naisen pitäisi joustaa, ja muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se sun syysi on, ettet halua muuttaa? "Vahva tunne" on toki jonkinlainen peruste, mutta sillä asian perustelu on ylimielistä, etkä sillä oikeaa ymmärrystä saa.
Mikä on miehen perustelu siihen että haluaa vaihtaa työpaikkaa?
Eikös se tuossa avauksessa ollut aivan selvästi kirjoitettu: eteneminen uralla. Se tarkoittaa myös enemmän rahaa ja mahdollisesti helpompaa työtä.
Ja sitten joku muija sitä vastustaa, että "mulla on vahva tunne". :D
"Joku muija vastustaa". Ensinnä, tässä ei ole kyse "jostain muijasta" vaan pitkäaikaisesta puolisosta. Toisekseen, ap ei suinkaan vastusta miehen muuttoa. se on mmies itse joka vastustaa muuttoa omilleen kun sitten ei kukaan tee ruokaa valmiiksi nokan alle tai pese kalsareita. Kämppääkin tarttis siivota jajaja.
Näistä tulee aina mieleen tapaus josta kuulin kerran. Perhe, joka asuu Englannissa mutta perheen isä käy Suomessa opettajan töissä, kun on suomalainen ja Englannissa opettajien palkat ja kohtelu on vielä huonompaa kuin Suomessa.
Opettaa ja sitten matkustaa aina perjantaisin takaisin kotiin, tulee sunnuntaina tai maanantaina takasin. Jos sillä on tunteja perjantaina niin ne on tosi aikasin ja jos maanantaina niin vasta myöhään iltapäivällä/illalla. On siis aikuisopetuksessa, eli iltakouluakin opettaa. :D
En ite ehkä lentäis niin usein kun jätän mielelläni turhat lentomatkat pois, mutta tulipahan mieleen. Että kun näinkin isoja kompromisseja voi jotkut tehdä.