Dilemma kun en halua olla miehen uran edessä, mutta en halua muuttaakaan
Taustaa sen verran että asutaan mun talossani ja ollaan oltu kauan yhdessä, kasvatettu lapset aikuiseksi. En ole yhtään uraorientoitunut ihminen mutta mies on ja mä olen siihen hyvin sopeutunut.
Mies ei ole päässyt täällä asuessa etenemään uralla niin kuin olisi halunnut. Täällä tosi vähän paikkoja mutta sitten taas muualle häntä on pyydettykin. Mua surettaa seurata miten paljon miestä harmittaa kun ei tee haluamaansa työtä ja siksi sen hälle soisin.
Mies haluaisi muuttaa jos siten saisi haluamansa työpaikan. Mä taas en halua muuttaa tästä talosta mutta mulle sopis jos mies muuttaisi työn perässä. Nähtäisiin sitten vapailla ja lomilla. Haluaisin siis tottakai pysyä yhdessä mutta kyllä mä ymmärtäisin senkin että etäisyys voi tehdä tehtävänsä negatiivisesti.
Mies taas ei halua muuttaa yksin, se on hälle ehdoton ei. Haluaa asua mun kanssa, ei yksin missään.
Onko tämä niin yksinkertaista että jos mies kerran ei muuta vaikka "saa luvan" niin mä saan päättää olla tuntematta morkkista siitä että en halua itse muuttaa? Koska sitä mä nyt tunnen, aina kun mies heittää innoissaan ilmaan ajatuksen että aattele jos muutettaiskin Tampereelle, tms.
Niin ja mainittakoon että ollaan jo muuteltu sen verran paljon yhteiselon aikana että mulla on nyt vahva tunne että haluan pysyä näillä juurilla.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalapalkka-aloilla ei ole esimiehiä! Nih!
...... eiku .......
Ap mainitsi jatko opinnot,,matalapalkka alan, asiantuntijatyön ja esimiesasenan ja uralla etenemisen??? Asiantuntijatyö esim Ymk tutkinnolla ei ole matalapalkka ala...matalapalkka ala brutto on lähäritasoa eli 2300 brutto....
Asiantuntijatyöstä kirjoitti samassa tilanteessa oleva, ei ap.
Taitaa olla toimittajan keksimä sepustus. Sen verran ristiriitaisuuksia tarinassa eikä muisteta mitä on kirjoitettu....ap kuvaili myös että lasten metsäpolut on hänelle tärkeitä ja ikää onkin jo 50 ja toinen jalka haudassa? Oikeassa elämässä ap ottaisi virkavapaan ja koko perhe muuttaisi vaikka vuodeksi miehen mukaan ja sitten pidemmän ajan päätökset.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla toimittajan keksimä sepustus. Sen verran ristiriitaisuuksia tarinassa eikä muisteta mitä on kirjoitettu....ap kuvaili myös että lasten metsäpolut on hänelle tärkeitä ja ikää onkin jo 50 ja toinen jalka haudassa? Oikeassa elämässä ap ottaisi virkavapaan ja koko perhe muuttaisi vaikka vuodeksi miehen mukaan ja sitten pidemmän ajan päätökset.
Sinähän tässä sekoilet. Ei ap ole kirjoittanut metsäpoluista, eikä pienistä lapsista. Pitäisiköhän sinun lukea koko ketju, niin pääsisit kartalle.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla toimittajan keksimä sepustus. Sen verran ristiriitaisuuksia tarinassa eikä muisteta mitä on kirjoitettu....ap kuvaili myös että lasten metsäpolut on hänelle tärkeitä ja ikää onkin jo 50 ja toinen jalka haudassa? Oikeassa elämässä ap ottaisi virkavapaan ja koko perhe muuttaisi vaikka vuodeksi miehen mukaan ja sitten pidemmän ajan päätökset.
Kaikissa työpaikoissa ei myönnetä vuoden palkatonta vapaata. Jos sellaista haluaa, pitää itse irtisanoutua. Ja hupsis, siinä menee palkka ja tulee pitkä karenssi työttömyyspäivärahojen suhteen. Millä rahalla nainen elää? Voisi ne aikuiset lapsetkin ihmetellä, miksi heidän pitää muuttaa isän työn takia.
Vierailija kirjoitti:
"Miten muutos parantaa elämää jos sitä ei kaipaa vaan pitää negatiivisena?"
Ihminen pitää negatiivisina usein asioita joista on vaivaa tai jotka tuntuvat jotenkin pelottavilta. On helpompi jatkaa samaa rataa kuin muuttaa mitään. Mutta tämä ei ole sama asia että se olisi ihmiselle hyväksi.
Minä en keksi yhtään syytä, miksi jonkun pitäisi irtisanoutua hyvästä työstään ja muuttaa muualle työttömäksi. Mitä hyvää sinä tuosta löydät?
Joillain on pakottava tarve muutoksiin koko ajan. Ei voida pysähtyä, koska jokin siinä ahdistaa. Pitää saada uusi asunto, vaihtaa työpaikkaa, puolisoa ja mitähän vielä. Se voi olla myös karkuun menemistä, jos koko ajan vaihtaa maisemaa, eikä missään ole tyytyväinen. Silloin se "muutoshalun" syy onkin usein omassa päässä, siis negatiivisesti.
Tällainen ihminen ei välttämättä ymmärrä, että jollain on hyvä olla ihan siellä ja siinä hetkessä, jossa hän on.
Vierailija kirjoitti:
Ajatteleeko mies, että sinä sitten muutat sinne vaan työttömäksi? Vai mikä ajatus?
Mies uskoo mun löytävän uuden työn. Ja niinhän on aina ennen ollutkin eli oon suhteellisen nopeasti työllistynyt. Se mitä hän ei oikein hoksaa on se että en voi enää mennä töihin mihin vaan, koska mulla on terveydellisiä rajoitteita. Toisekseen mä en ole enää nuori ja ei viisikymppinen saa töitä enää kuten kolmekymppinen. Ja kun mulla on nyt mieluinen työ ihan hyvällä palkalla niin en mä halua mennä johonkin kenties raskaampaan työhön josta saa tonnin vähemmän.
Joku kommentoi sitä miksei aikuinen mies suostu kokeilemaan etäsuhdetta. Sitä on kokeiltu jo ja siksi mies ajatteleekin ettei halua yksinäisiä iltoja yksiössä enää. Eikä siis pidä vaihtoehtona sitä enää että hän lähtisi yksin.
Ap
"Minä en keksi yhtään syytä, miksi jonkun pitäisi irtisanoutua hyvästä työstään ja muuttaa muualle työttömäksi. "
Sanoinko että pitää tehdä noin? Montaa elämänmuutosta voi myös kokeilla ilman että pistää heti koko elämän uusiksi.
Nythän kyse on siitä että ihminen ei suostu edes näkemään sellaista mahdollisuutta että eläisi muuten kuin juuri täysin niin kuin nyt elää. Sitä kutsutaan jämähtämiseksi ja se ei ole useimmiten ihmiselle hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
"Minä en keksi yhtään syytä, miksi jonkun pitäisi irtisanoutua hyvästä työstään ja muuttaa muualle työttömäksi. "
Sanoinko että pitää tehdä noin? Montaa elämänmuutosta voi myös kokeilla ilman että pistää heti koko elämän uusiksi.
Nythän kyse on siitä että ihminen ei suostu edes näkemään sellaista mahdollisuutta että eläisi muuten kuin juuri täysin niin kuin nyt elää. Sitä kutsutaan jämähtämiseksi ja se ei ole useimmiten ihmiselle hyväksi.
Nyt on kyse siitä että mä olen 30 vuoden aikana asunut 11 paikkakunnalla ihan eri puolilla Suomea, niistä 10 paikkakunnalla oon asunut yhdessä miehen ja suurimmassa osassa myös lasten kanssa eli lapsetkin on nähneet erilaista maaseutua ja kaupunkia yllin kyllin. Viimeisen viiden vuoden aikana ollaan miehen kanssa asuttu kolmella eri paikkakunnalla.
Kaikkiaan ollaan asuttu miehen kanssa 16 eri asunnossa ja mä olen mm. näiden muuttojen takia ollut aikuisiälläni 16 eri työpaikassa.
Nyt asutaan mun sukutilalla joka remontoitiin meille kodiksi ja olen hyvässä vakituisessa työssä josta tykkään ja joka on mulle kaikin puolin sopiva.
Mä kannustan myös ihmisiä hyppäämään rohkeasti uuteen ja olemaan pelkäämättä muutoksia. Pidän positiivisena asiana sitä että asuu eri paikoissa ja tekee erilaisia töitä ja saa ystäviä sieltä ja täältä. Mutta NYT mun mielestä mä saan jo haluta jämähtää edes hetkeksi paikalleni eikä se ole mulle yhtään pahaksi 😂
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Minä en keksi yhtään syytä, miksi jonkun pitäisi irtisanoutua hyvästä työstään ja muuttaa muualle työttömäksi. "
Sanoinko että pitää tehdä noin? Montaa elämänmuutosta voi myös kokeilla ilman että pistää heti koko elämän uusiksi.
Nythän kyse on siitä että ihminen ei suostu edes näkemään sellaista mahdollisuutta että eläisi muuten kuin juuri täysin niin kuin nyt elää. Sitä kutsutaan jämähtämiseksi ja se ei ole useimmiten ihmiselle hyväksi.
Kyllä sanoit. Muutto muualle tarkoittaa sitä, että nykyisestä työpaikasta pitää luopua. Viisikymppinen nainen, jolla on terveysrajoitteita, ei ole etusijalla rekrytoinneissa. Ja jos viitsit lukea aloittajan kommentteja, huomaat kyllä, että hän on elänyt sangen liikkuvaista elämää. Mikä sinua itseäsi pelottaa elämässä, jossa kaikki on hyvin eikä isoja muutoksia ole tehty pariin vuoteen?
No meillä mies tekee reissutyötä ja voi olla 2-5 vkoa töissä putkeen. Ei mitään ongelmaa. Joten miksi toinen ei voisi muuttaa uransa takia ja viettää vapaat sitteb yhdessä
Vierailija kirjoitti:
No meillä mies tekee reissutyötä ja voi olla 2-5 vkoa töissä putkeen. Ei mitään ongelmaa. Joten miksi toinen ei voisi muuttaa uransa takia ja viettää vapaat sitteb yhdessä
Ap sanoi että mies ei halua etäsuhteeseen.
Eipä se kyllä kaikille sovikaan, itse en suostuisi sellaiseen ikinä kuin korkeintaan ihan väliaikaisesti.
Jos mies ei halua etäsuhteeseen, hän jää vaimonsa luo. Eikö niin? Siinähän ne vaihtoehdot on.
Mun mielestä tässä asiassa ei ole isompaa mietittävää. Jossain vaiheessa, jos tuntuu siltä, on hyvä rauhoittaa elämäänsä. AP viihtyy nykyisessä työssään ja on vihdoin juurtunut jonnekin. Mies menköön ja suhde olkoon etäsuhde aikansa.
En ymmärrä muutosvastarintaisia ihmisiä, mutta jos on jo aikansa juossut pää kolmantena jalkana niin kyllä jossain vaiheessa on lupa olla juuri siellä missä tykkää .
Sorry, en tiedä onko tästä jo keskusteltu. Voisiko aloittaja työskennellä etänä, eli olla ainakin osan viikkoa miehen luona?
Saisinpa asialliseen kysymykseen asiallisen vastauksen, eli voisivatko nämä, joiden mielestä aloittajan tulisi tässä tilanteessa muuttaa miehensä työn perässä, perustella että miksi? Ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Saisinpa asialliseen kysymykseen asiallisen vastauksen, eli voisivatko nämä, joiden mielestä aloittajan tulisi tässä tilanteessa muuttaa miehensä työn perässä, perustella että miksi? Ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla.
Ei heitä taida enää olla?
En muuttaisi mihinkään. Miksi sun aina pitäisi muuttaa miehen perässä. Jos tekee mitä tekee sitten.
Mutta jos on onnellinen siinä samalla radalla? Miksi tilanne pitäisi muuttaa? Muutos ei ole mikään itseisarvo.