Lue keskustelun säännöt.
Dilemma kun en halua olla miehen uran edessä, mutta en halua muuttaakaan
09.01.2024 |
Taustaa sen verran että asutaan mun talossani ja ollaan oltu kauan yhdessä, kasvatettu lapset aikuiseksi. En ole yhtään uraorientoitunut ihminen mutta mies on ja mä olen siihen hyvin sopeutunut.
Mies ei ole päässyt täällä asuessa etenemään uralla niin kuin olisi halunnut. Täällä tosi vähän paikkoja mutta sitten taas muualle häntä on pyydettykin. Mua surettaa seurata miten paljon miestä harmittaa kun ei tee haluamaansa työtä ja siksi sen hälle soisin.
Mies haluaisi muuttaa jos siten saisi haluamansa työpaikan. Mä taas en halua muuttaa tästä talosta mutta mulle sopis jos mies muuttaisi työn perässä. Nähtäisiin sitten vapailla ja lomilla. Haluaisin siis tottakai pysyä yhdessä mutta kyllä mä ymmärtäisin senkin että etäisyys voi tehdä tehtävänsä negatiivisesti.
Mies taas ei halua muuttaa yksin, se on hälle ehdoton ei. Haluaa asua mun kanssa, ei yksin missään.
Onko tämä niin yksinkertaista että jos mies kerran ei muuta vaikka "saa luvan" niin mä saan päättää olla tuntematta morkkista siitä että en halua itse muuttaa? Koska sitä mä nyt tunnen, aina kun mies heittää innoissaan ilmaan ajatuksen että aattele jos muutettaiskin Tampereelle, tms.
Niin ja mainittakoon että ollaan jo muuteltu sen verran paljon yhteiselon aikana että mulla on nyt vahva tunne että haluan pysyä näillä juurilla.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se sun syysi on, ettet halua muuttaa? "Vahva tunne" on toki jonkinlainen peruste, mutta sillä asian perustelu on ylimielistä, etkä sillä oikeaa ymmärrystä saa.
Mikä on miehen perustelu siihen että haluaa vaihtaa työpaikkaa?
Eikös se tuossa avauksessa ollut aivan selvästi kirjoitettu: eteneminen uralla. Se tarkoittaa myös enemmän rahaa ja mahdollisesti helpompaa työtä.
Ja sitten joku muija sitä vastustaa, että "mulla on vahva tunne". :D
JOKU MUIJA????? Käytätkö samaa kieltä äidistäsi? Kun sulla varmaankaan ei VAIMOA ole eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh. Tuossa ollaan jo yhtä kaukana sen kumppanin elämäntyylistä kuin itä on lännestä. Miten edes pystytte yhdessä jatkamaan?
En nyt tiedä, ovatko nämä elämäntyylit niin kaukana toisistaan. Molemmat tehdään samanlaisia asiantuntijatöitä ja ollaan tehty pidempiä ulkomaankomennuksia ennen lapsia, jolloin oltu etäsuhteessa. Perhe oli miehelle niin tärkeä toive, että oli valmis päästämään irti liikkumisesta.
Ulkomaille muuttamisessa on niin paljon muutakin kuin käytännön asiat. Nyt olemme täysillä yhteiskunnan jäseniä. Lapset osaavat kielen ja voivat itse kävellä ja pyöräillä harrastuksiinsa. Jokaisella on omat juttunsa. Ulkomailla minä olisin expat-vaimo, ja lapsille pitäisi joko hommata autokuski tai sitten minun vähentää töitä niin että pystyn kuskaamaan heitä kouluun ja harrastuksiin.
Kaikkein vähiten haluaisin sitä, että lapset kokisivat itsensä ulkopuolisiksi ja juurettomiksi siellä. Ja hyvin todennäköisesti sitten muutaman vuoden päästä mahdollisesti Suomeen muuttaessa heillä olisi kuitenkin sen toisen maan identiteetti ja merkitsevät nuoruusmuistot sieltä, eivätkä kokisi enää olevansa kotona täälläkään. On raskasta elää niin, että tuntee aina olevansa väärässä paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Ketju etenee niin etten perässä pysy. No, kun lasken niin me ollaan muutettu puhtaasti miehen työn perässä 6 kertaa ja miehen opintojen perässä 2 kertaa. Näiden lisäksi kerran mies opiskellut pari vuotta toisella paikkakunnalla eli etäsuhde sen aikaa. Lisäksi kerran mies ollut toisella paikkakunnalla töissä 5 kk, etäsuhde sen aikaa. Mun opintojen perässä muutettu kerran. Olin itse alalla jossa helppo työllistyä muuttojen jälkeenkin.
Tämä miehen haluama työ on vuorotyötä, etätyö ei ole mahdollista. Ei ole kevyempää kuin nykytyö, mutta toki paremmin palkattua. Matalapalkka-ala kuitenkin.
Nykyisellekin paikkakunnalle muutettiin miehen työn takia. Olin perinyt täältä pienen sukutilan jo aiemmin ja nyt remontoitu sitä kuntoon velattomasti. Pari vuotta asuttu ja nyt mies haluaa jo muualle. Mä en. Rakastan tätä tilaa enkä halua muuttaa pois just kun alkaa olla kunnossa. Lisäksi minulla täällä hyväpalkkainen työ jollaista
No niin. Eihän teidän noilla faktoilla ole mitään suoranaista järkeä mihinkään muuttaa, varsinkin jos koti on vasta laitettu kuntoon, ja teitä olisi kaksi uutta työtä tarvitsevaa uudella paikkakunnalla eikä tiedossa mahdollisuutta ns. vuolla kultaa.
Pysykää sillä, ja perustelet miehellesi tämän sillä, että olet kiintynyt paikkaan eikä muutto ole taloudellisesti selvästi järkevä veto. Päätyisitte asumaan tilan sijasta korkeintaan johonkin rivitalonpätkään. Ja tuosta ei kannata potea huonoa omaatuntoa.
Miehesi vaan autokouluun suorittamaan rekkakorttia, niin pääsee näkemään paljon uusia maisemia sitten töissä. Ehkä se sillä rauhoittuu.
Vierailija kirjoitti:
"Mies kumminkin säännöllisesti tulee silmät loistaen kertomaan, että on pyydetty New Yorkiin, Tokioon tai Hongkongiin. Toki hänellä on siihen oikeus. Surettaa vain olla se, joka kertoo että en lähde mihinkään, edelleenkään."
Täytyy sanoa että olisin kyllä aika katkera jos oma puolisoni ei koskaan suostuisi edes väliaikaisesti kokeilemaan mitään uutta.Vaikka olet miten rutiineista pitävä ja muutoksista kuormittuva, muutos saattaa silti tehdä sinulle hyvää.
Miksi pitäisi lähteä muuttamaan vain koska toinen haluaa? Kun edellinen kirjoittaja on jo aiemmin asunut ulkomailla, hänellä on aivan riittävästi kokemusta , jotta tietää, ettei halua sitä enää. Hän tietää jo varmaksi ettei halua asua ulkomailla suurkaupungissa. Hänen voi myös olla hankala työllistyä omalle alalle en ulkomailla ja oma urakehitys voi muutosta kärsiä.
En näe tässä mitään ongelmaa. Anna sen mennä jos kerran "ura" (heh heh) on tärkeämpi kuin elämä kanssasi.
Sinä jatkat omaa elämääsi ja pidät talosi, ystäväpiirisi ja harrastukseksi ja etsit häntä paremman miehen jos sellaisen haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkät jaaritusaloitukset vaikuttavat aina keksityiltä saduilta. Niin nytkin. Totuus on lyhyt eikä rönsyile.
Vierailija kirjoitti:
No huh. Tuossa ollaan jo yhtä kaukana sen kumppanin elämäntyylistä kuin itä on lännestä. Miten edes pystytte yhdessä jatkamaan?
En nyt tiedä, ovatko nämä elämäntyylit niin kaukana toisistaan. Molemmat tehdään samanlaisia asiantuntijatöitä ja ollaan tehty pidempiä ulkomaankomennuksia ennen lapsia, jolloin oltu etäsuhteessa. Perhe oli miehelle niin tärkeä toive, että oli valmis päästämään irti liikkumisesta.
Ulkomaille muuttamisessa on niin paljon muutakin kuin käytännön asiat. Nyt olemme täysillä yhteiskunnan jäseniä. Lapset osaavat kielen ja voivat itse kävellä ja pyöräillä harrastuksiinsa. Jokaisella on omat juttunsa. Ulkomailla minä olisin expat-vaimo, ja lapsille pitäisi joko hommata autokuski tai sitten minun vähentää töitä niin että pystyn kuskaamaan heitä kouluun ja harrastuksiin.
Kaikkein vähiten haluaisin sitä, että lapset kokisivat itsensä ulkopuolisiksi ja j
Ulkomaille muutto olisi riski etenkin lapsille ja heidän kaverisuhteilleen. Siis jos nyt kotipuolessa kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh. Tuossa ollaan jo yhtä kaukana sen kumppanin elämäntyylistä kuin itä on lännestä. Miten edes pystytte yhdessä jatkamaan?
En nyt tiedä, ovatko nämä elämäntyylit niin kaukana toisistaan. Molemmat tehdään samanlaisia asiantuntijatöitä ja ollaan tehty pidempiä ulkomaankomennuksia ennen lapsia, jolloin oltu etäsuhteessa. Perhe oli miehelle niin tärkeä toive, että oli valmis päästämään irti liikkumisesta.
Ulkomaille muuttamisessa on niin paljon muutakin kuin käytännön asiat. Nyt olemme täysillä yhteiskunnan jäseniä. Lapset osaavat kielen ja voivat itse kävellä ja pyöräillä harrastuksiinsa. Jokaisella on omat juttunsa. Ulkomailla minä olisin expat-vaimo, ja lapsille pitäisi joko hommata autokuski tai sitten minun vähentää töitä niin että pystyn kuskaamaan heitä kouluun ja harrastuksiin.
Kaikkein vähiten haluaisin sitä,
Riski ja mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju etenee niin etten perässä pysy. No, kun lasken niin me ollaan muutettu puhtaasti miehen työn perässä 6 kertaa ja miehen opintojen perässä 2 kertaa. Näiden lisäksi kerran mies opiskellut pari vuotta toisella paikkakunnalla eli etäsuhde sen aikaa. Lisäksi kerran mies ollut toisella paikkakunnalla töissä 5 kk, etäsuhde sen aikaa. Mun opintojen perässä muutettu kerran. Olin itse alalla jossa helppo työllistyä muuttojen jälkeenkin.
Tämä miehen haluama työ on vuorotyötä, etätyö ei ole mahdollista. Ei ole kevyempää kuin nykytyö, mutta toki paremmin palkattua. Matalapalkka-ala kuitenkin.
Nykyisellekin paikkakunnalle muutettiin miehen työn takia. Olin perinyt täältä pienen sukutilan jo aiemmin ja nyt remontoitu sitä kuntoon velattomasti. Pari vuotta asuttu ja nyt mies haluaa jo muualle. Mä en. Rakastan tätä tilaa enkä halua muuttaa pois just kun alkaa olla kunnossa. Lisä
Kaikki ei voi mennä miehen ehdoilla. Hänen takiaan on jo tehty yhtä jos toista, nyt on hänen vuoronsa joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kas, teinit kommentoimassa asiaa. 10 vuotta ei ole aika eikä mikään vielä. Kuherruskuukausi vietetty korkeintaan.
Pitäkää rahanne toki erillään, jos niin haluatte. Ja onnea, jos aiotte vielä saada lapsia ja kasvattaa ne yhdessä penniöitä laskien, mikä kuuluu kenellekin. Mutta mitä te edes naimisiin menette? Sehän ei ole muuta kuin juridinen sopimus omaisuudesta?
Naimisiinmeno on meille symbolinen osoitus sitoutumisestamme. Kuherruskuukausi on ollut ohi jo vuosia, mikä onkin pitkässä suhteessa selvää. Lapsia emme halua, mutta jos haluaisimme, rahat pysyisivät erillään niistä huolimatta.
Me asumme omissa kodeissamme, mutta vietämme mahdollisimman paljon aikaa yhdessä - välimatka alle 200 km.
Voisitteko vuokrata/ostaa miehellesi kodin, missä hän asuu osan viikosta ja missä sinäkin voisit asua osittain? Jos mieheni voi pitää etätyöpäivän, hän yleensä tulee luokseni, hänen on mahdoton siirtää yritystään. Minä taas pidän työstäni, uuden työpaikan löytäminenkään ei olisi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mies kumminkin säännöllisesti tulee silmät loistaen kertomaan, että on pyydetty New Yorkiin, Tokioon tai Hongkongiin. Toki hänellä on siihen oikeus. Surettaa vain olla se, joka kertoo että en lähde mihinkään, edelleenkään."
Täytyy sanoa että olisin kyllä aika katkera jos oma puolisoni ei koskaan suostuisi edes väliaikaisesti kokeilemaan mitään uutta.Vaikka olet miten rutiineista pitävä ja muutoksista kuormittuva, muutos saattaa silti tehdä sinulle hyvää.
Millä ihmeen logiikalla muutos tekee hyvää ihmiselle joka ei pidä muutoksista ja kuormittuu niistä?
Vierailija kirjoitti:
Minulle aviomiehen päivittäinen näkeminen on niin tärkeää, että en ikinä suostuisi sellaiseen liittoon ja järjestelyyn, jossa mies asuu ja työskentelee vakituisesti jollain toisella paikkakunnalla ja jota tavataan vain lomilla kuin jotain poikakaveria. Joku väliaikainen työ voisi hetken aikaan niin mennä, mutta ei jatkuva.
Muuttaisin sinne, missä mies saa tehdä sitä parempaa työtä. En tajua, miksi asuinpaikkakunta ei voisi muuttua elämän varrella. Onhan niitä viihtyisiä koteja ja paikkoja muuallakin. Se on vain sopeutumiskysymys. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka muuttavat paikkakuntaa elämänsä aikana. Käyn ihan uteliasuudesta joskus aina eri paikkakuntien sivuilla ja olen huomannut, että Suomessa on paljon mukavia kuntia ja kaupunkeja, joissa varmasti ihan samoin viihtyisi kuin nykyisessäkin, tai jopa paremmin.
Minä kieltäydyin muuttamasta, koska olin siihen mennessä muuttanut jo ihan tarpeeksi. Vihdoinkin löytyi paikkakunta, jossa todella viihdyn ja pidän työstäni. Sanoin suoraan etten ikinä irtisanoudu ja toivottavasti kuolen tällä paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle aviomiehen päivittäinen näkeminen on niin tärkeää, että en ikinä suostuisi sellaiseen liittoon ja järjestelyyn, jossa mies asuu ja työskentelee vakituisesti jollain toisella paikkakunnalla ja jota tavataan vain lomilla kuin jotain poikakaveria. Joku väliaikainen työ voisi hetken aikaan niin mennä, mutta ei jatkuva.
Muuttaisin sinne, missä mies saa tehdä sitä parempaa työtä. En tajua, miksi asuinpaikkakunta ei voisi muuttua elämän varrella. Onhan niitä viihtyisiä koteja ja paikkoja muuallakin. Se on vain sopeutumiskysymys. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka muuttavat paikkakuntaa elämänsä aikana. Käyn ihan uteliasuudesta joskus aina eri paikkakuntien sivuilla ja olen huomannut, että Suomessa on paljon mukavia kuntia ja kaupunkeja, joissa varmasti ihan samoin viihtyisi kuin nykyisessäkin, tai jopa paremmin.
Ei kukaan ole sanonut ettei asuinpaikkakunta voisi vaihtua elämän varrella. Kaikki eivät vain kaipaa juurettomuutta ja jatkuvaa vaihtelua, ja sen ymmärtää lapsikin. Ihmiset ovat erilaisia. Jos sinä ihailet ihmisiä jotka muuttelevat paikkakunnalta toiselle, voit hyvin itse pyrkiä samaan. Minä aion kuolla samalla paikkakunnalla millä synnyin, minulla on täällä kaikki tarvittava nyt ja tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Ketju etenee niin etten perässä pysy. No, kun lasken niin me ollaan muutettu puhtaasti miehen työn perässä 6 kertaa ja miehen opintojen perässä 2 kertaa. Näiden lisäksi kerran mies opiskellut pari vuotta toisella paikkakunnalla eli etäsuhde sen aikaa. Lisäksi kerran mies ollut toisella paikkakunnalla töissä 5 kk, etäsuhde sen aikaa. Mun opintojen perässä muutettu kerran. Olin itse alalla jossa helppo työllistyä muuttojen jälkeenkin.
Tämä miehen haluama työ on vuorotyötä, etätyö ei ole mahdollista. Ei ole kevyempää kuin nykytyö, mutta toki paremmin palkattua. Matalapalkka-ala kuitenkin.
Nykyisellekin paikkakunnalle muutettiin miehen työn takia. Olin perinyt täältä pienen sukutilan jo aiemmin ja nyt remontoitu sitä kuntoon velattomasti. Pari vuotta asuttu ja nyt mies haluaa jo muualle. Mä en. Rakastan tätä tilaa enkä halua muuttaa pois just kun alkaa olla kunnossa. Lisäksi minulla täällä hyväpalkkainen työ jollaista
Mikä sun oma työtilanne on? Itse en kyllä muuttaisi taas kerran miehen takia enkä etenkään myisi itselleni rakasta taloa. Eikä sellainen kannatakaan, jos kerran se tehtäisiin jonkun matalapalkkatyön takia. Mitä sinä tekisit uudella paikkakunnalla?
Itse en varsinkaan muuttaisi, jos mies tuolla lailla painostaa muuttoon. Tuo tilanne on mahdollista ratkaista niin, että mies saa haluamansa työn ja sinä saat pitää haluamasi talon. Tämän pitäisi olla lähtötilanne, ja sitten mietitte vain, kuinka järjestätte asian.
Oma työtilanteeni on se, että entisiin hyvin työllistäviin ammatteihini en enää voi mennä terveyssyistä. Sain tänne muuttaessa mielestäni aika lottovoiton, kun sain tästä läheltä työn joka sopii terveydelle ja on hyväpalkkainen, parempi kuin minulla koskaan ennen on ollut. Parasta se, että voin sulkea läppärini kun haluan, aloittaa päivän kun haluan, ja olen ihan rividuunari eli mitään esimiesvastuuta ei ole. Minä en sellaista haluakaan, toisin kuin mies. Hybridityö eli osin etätyö, mutta en halua ajella jatkuvasti 200 km suuntaansa jollekin toiselle paikkakunnalle kerrostaloasuntoon osaksi viikkoa, kun joka viikko pitää tulla takaisinkin. Tätä työpaikkaa ei voi "siirtää" minkään toisen paikkakunnan yksikköön.
Jotkut kommentoijat nyt syyttää etten anna miehen mennä mutta niinhän se ei ole. Mä nimenomaan olen sanonut että hae ja jos pääset niin muuta ihmeessä, kyllä meidän suhde sen kestää. Ja jos ei jostakin syystä kestäisi niin kai sitten niin on tarkoitettu. Tai kun hänelle on tarjottu työtä niin olen rohkaissut että mene ihmeessä! Mutta ei mene, jos en minä lähde mukaan. Ja en halua lähteä.
Mä olen ihan tarpeeksi jo muuttanut elämässäni, 11 paikkakunnalla olen asunut aikuisiälläni ja nyt on hyvä olla täällä. En jaksa enkä halua enää lähteä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulle aviomiehen päivittäinen näkeminen on niin tärkeää, että en ikinä suostuisi sellaiseen liittoon ja järjestelyyn, jossa mies asuu ja työskentelee vakituisesti jollain toisella paikkakunnalla ja jota tavataan vain lomilla kuin jotain poikakaveria. Joku väliaikainen työ voisi hetken aikaan niin mennä, mutta ei jatkuva.
Muuttaisin sinne, missä mies saa tehdä sitä parempaa työtä. En tajua, miksi asuinpaikkakunta ei voisi muuttua elämän varrella. Onhan niitä viihtyisiä koteja ja paikkoja muuallakin. Se on vain sopeutumiskysymys. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka muuttavat paikkakuntaa elämänsä aikana. Käyn ihan uteliasuudesta joskus aina eri paikkakuntien sivuilla ja olen huomannut, että Suomessa on paljon mukavia kuntia ja kaupunkeja, joissa varmasti ihan samoin viihtyisi kuin nykyisessäkin, tai jopa paremmin.
Apllä on hyvä ja mieluinen työ ja talo nykyisellä paikkakunnalla. Miksi hänen pitäisi muuttaa ja mahdollisesti jäädä työttömäksi vain siksi, että mies jälleen kerran haluaa muuttaa. Aplle sopii myös etäsuhde, joten mies voi tavoitella vapaasti "parempaa" työpaikkaa niin halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma työtilanteeni on se, että entisiin hyvin työllistäviin ammatteihini en enää voi mennä terveyssyistä. Sain tänne muuttaessa mielestäni aika lottovoiton, kun sain tästä läheltä työn joka sopii terveydelle ja on hyväpalkkainen, parempi kuin minulla koskaan ennen on ollut. Parasta se, että voin sulkea läppärini kun haluan, aloittaa päivän kun haluan, ja olen ihan rividuunari eli mitään esimiesvastuuta ei ole. Minä en sellaista haluakaan, toisin kuin mies. Hybridityö eli osin etätyö, mutta en halua ajella jatkuvasti 200 km suuntaansa jollekin toiselle paikkakunnalle kerrostaloasuntoon osaksi viikkoa, kun joka viikko pitää tulla takaisinkin. Tätä työpaikkaa ei voi "siirtää" minkään toisen paikkakunnan yksikköön.
Jotkut kommentoijat nyt syyttää etten anna miehen mennä mutta niinhän se ei ole. Mä nimenomaan olen sanonut että hae ja jos pääset niin muuta ihmeessä, kyllä meidän suhde sen kestää. Ja jos ei jostakin syystä kestä
On miehen oma valinta, minkä päätöksen itse tekee. Sinä olet toiminut fiksusti ja tarjonnut vaihtoehtoa, jossa molemmat saavat haluamansa, ja onhan sinulla hyvät perusteet haluta jäädä nykyiselle paikkakunnalle. Toisin sanoen olet ajatellut teitä molempia, mies vain itseään. Nyt miehen täytyy vain tehdä oma valintansa oman työnsä suhteen ja tarvittaessa uskaltaa mennä toiselle paikkakunnalle yksin. Jos ei uskalla, ei se ole sinun syysi.
Siis miten olet miehen uran edessä, jos sulle sopii etäsuhde? Ethän sinä kiellä häntä muuttamasta työn perässä?
Tuon kirjoittanut nainen kyllä kertoi, että hän puhui asiasta miehen kanssa ennen yhteenmuuttoa. Mies tiedi, millaisen naisen kanssa meni kimppaan.