Lue keskustelun säännöt.
Dilemma kun en halua olla miehen uran edessä, mutta en halua muuttaakaan
09.01.2024 |
Taustaa sen verran että asutaan mun talossani ja ollaan oltu kauan yhdessä, kasvatettu lapset aikuiseksi. En ole yhtään uraorientoitunut ihminen mutta mies on ja mä olen siihen hyvin sopeutunut.
Mies ei ole päässyt täällä asuessa etenemään uralla niin kuin olisi halunnut. Täällä tosi vähän paikkoja mutta sitten taas muualle häntä on pyydettykin. Mua surettaa seurata miten paljon miestä harmittaa kun ei tee haluamaansa työtä ja siksi sen hälle soisin.
Mies haluaisi muuttaa jos siten saisi haluamansa työpaikan. Mä taas en halua muuttaa tästä talosta mutta mulle sopis jos mies muuttaisi työn perässä. Nähtäisiin sitten vapailla ja lomilla. Haluaisin siis tottakai pysyä yhdessä mutta kyllä mä ymmärtäisin senkin että etäisyys voi tehdä tehtävänsä negatiivisesti.
Mies taas ei halua muuttaa yksin, se on hälle ehdoton ei. Haluaa asua mun kanssa, ei yksin missään.
Onko tämä niin yksinkertaista että jos mies kerran ei muuta vaikka "saa luvan" niin mä saan päättää olla tuntematta morkkista siitä että en halua itse muuttaa? Koska sitä mä nyt tunnen, aina kun mies heittää innoissaan ilmaan ajatuksen että aattele jos muutettaiskin Tampereelle, tms.
Niin ja mainittakoon että ollaan jo muuteltu sen verran paljon yhteiselon aikana että mulla on nyt vahva tunne että haluan pysyä näillä juurilla.
Kommentit (198)
Ketjussakin moni heittää kaiken naisen syyksi, jos nyt ei päätäpahkaa ole innokas muuttamaan, kunhan mies sormia napsauttaa. Jos vielä aloittajan mieskin asettaa asian niin, että haluaa muuttaa työn perässä, mutta ei muuta ilman vaimoaan, niin luoko mieskin siinä paineita? Kukin ajattelee asioista niin eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan muuttaisi, jos olisin ap.
Tuli muuten mielikuva, että mies haluaa ao:n muuttavan mukanaan siksi, että ap tekisi kaikki kotityöt miehenkin puolesta. Arvaanko oikein? Joka tapauksessa äärettömän itsekäs mies on tuossa kyseessä.
Mä en todellakaan tee kaikkia kotitöitä, sen odottamisesta seurais vaan nalkutusta! 😂 Kyllä se musta oikeasti tykkää eikä enää haluais etäsuhdetta. En voi sanoa että mäkään sitä varta vasten haluaisin mutta en halua muuttaakaan.
Ap
Kyllä, minusta se on juuri niin yksinkertaista.
Kaksi aikuista ihmistä, eikä huolettavia.
Noin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, minusta se on juuri niin yksinkertaista.
Kaksi aikuista ihmistä, eikä huolettavia.
Noin se menee.
Mikä menee, ja miten? Lainaus helpottaisi.
Näistä kannattaa sopia jo parisuhdetta aloitellessa. Ei tule sitten yllätyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies joskus totesi, että haluaa meidän muuttavan pk-seudulle. Siellä kuulemma mielenkiintoisempia töitä. Totesin vain että saathan sinä muuttaa, minä ja lapset emme tule. Eikä muuttanut. Itse päätti.
Lusikat jakoon, kyllä morkkis ohi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies joskus totesi, että haluaa meidän muuttavan pk-seudulle. Siellä kuulemma mielenkiintoisempia töitä. Totesin vain että saathan sinä muuttaa, minä ja lapset emme tule. Eikä muuttanut. Itse päätti.
Itse päätti, ettei halua eroon lapsistaan. Hyvin päätetty.
Vierailija kirjoitti:
"Mies kumminkin säännöllisesti tulee silmät loistaen kertomaan, että on pyydetty New Yorkiin, Tokioon tai Hongkongiin. Toki hänellä on siihen oikeus. Surettaa vain olla se, joka kertoo että en lähde mihinkään, edelleenkään."
Täytyy sanoa että olisin kyllä aika katkera jos oma puolisoni ei koskaan suostuisi edes väliaikaisesti kokeilemaan mitään uutta.Vaikka olet miten rutiineista pitävä ja muutoksista kuormittuva, muutos saattaa silti tehdä sinulle hyvää.
Voihan tuonkin pariskunnan mies muuttaa keskenään Tokioon, jos tahtoo. Miksi naisen pitäisi lähteä vastentahtoisesti jonnekin toiselle puolelle maailmaa, missä hänellä ei ole muuta kuin lapset ja kotityöt?
Omakin mieheni jokin aika sitten totesi, että töissä oli kysytty, kiinnostaisiko häntä lähteä ulkomaille hommiin. En tiedä, miten pitkästä ajasta olisi kysymys, mutta maa oli sellainen, että minua ei sinne mukaan saisi millään konstilla. Johonkin tolkulliseen (Euroopan) maahan voisin muuttaakin väliaikaisesti.
Ap:lle totean, että itse en sinun tilanteessasi edes harkitsisi muuttoa. Jos mies on matalapalkka-alallakin kaiken lisäksi, ei ole taloudellisestikaan mitään järkeä muuttaa velattomasta talosta kasvukeskukseen maksamaan riistovuokraa tai lyhennystä ylihintaisesta kerrostalokopista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, ap.
Minulla samantapainen tilanne. Miehen lisäksi minullekin olisi säännöllisesti uramahdollisuuksia muualla, mutta omalla kohdalla tunnen vahvasti, että haluan elää juurtuneena yhteen paikkaan ja kasvattaa lapset ympäristössä, joka ei vaihdu. Lapsilla myös perusluonne enemmän samanlainen kuin minulla, eli pitävät rutiineista ja kuormittuvat muutoksista. Nuorempana olen asunut ulkomailla, mutta enää en jaksa vaihtaa maisemaa ja järjestää kaikkea uusiksi. Näistä puhuttiin toki ennen kuin muutettiin yhteen ja alettiin perustaa perhettä. Sovittiin, että jäädään tänne.
Mies kumminkin säännöllisesti tulee silmät loistaen kertomaan, että on pyydetty New Yorkiin, Tokioon tai Hongkongiin. Toki hänellä on siihen oikeus. Surettaa vain olla se, joka kertoo että en lähde mihinkään, edelleenkään. Minä oikeasti arvostan rauhallisia takapihan metsäpolkuja ja lasten hyvää koulua enemmän kuin tuplapalkkaa ja uusia ha
Sulla on hyvät perustelut. Parempi kuin vahva tunne. Jospa myös ap osaisi kuvata paremmin, miksi ei halua muuttaa: mikä tekee sen vahvan tunteen jäädä nykyiseen asuinpaikkaan. Se selventää ajatukset ennenkaikkea itselle.
Myös meidän perheessä, jossa lapset ovat jo aikuisia, on muutto mietinnässä. Olemme avoimia eri vaihtoehdoilla. Talo on meilläkin rasitteena, mutta muita esteitä muutolle ei ole.
Eihän se niinpäin toimi että nainen uhrautuu miehen puolesta varsinkaan nykypäivänä kun kaikki pitää tapahtua naisen tahdon ehdoilla. Miehen pitää uhrautua naisen puolesta mutta naisen ei koskaan tarvitse uhrautua miehen puolesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näistä kannattaa sopia jo parisuhdetta aloitellessa. Ei tule sitten yllätyksiä.
Nämä vastaukset on jotenkin hassuja. Moniko teistä on jo parikymppisenä tiennyt tasan tarkkaan mitä haluaa loppuikänsä tehdä ja etenkin missä? Voi kuule. Kun on oikeasti pitkä suhde niin siinä muututaan puolin ja toisin moneen kertaan. Mä en olisi suhdetta aloitellessa hetkeäkään kuvitellut että olen viiskymppisenä tässä työssä missä nyt olen. Mieskin opiskeli silloin ihan eri alaa ja on sen jälkeenkin opiskellut kaksi ihan uutta ammattia ja jatko-opinnot nykyiseen.
Mä olen aina ollut valmis muuttamaan paikkakuntaa, se on ollut mielenkiintoista ja on saanut uusia kavereita ja nähdä kaikenlaista. En koskaan ollut muuttamisia vastaan. Enkä silloinkaan olisi voinut uskoa että viiskymppisenä tuntuu että mä en halua muuttaa enää yhtään minnekään. Mutta nyt kun siltä tuntuu niin tuntuu hyvältä.
Mutta ei näistä tosiaan pysty päättämään jo alussa 😂
Ap
Näillä provoilla on aina sopivat vastaukset.. Alussa mies oli uraihminen joka ei pääse etenemään uralla. Täällä ehdotettiin etätöitä yms. No eihän se käy kun kyseessä on ura matalapalkka-alalla jossa vuorotyö :D Mies on selvästi joku duunari eikä mikään asiantuntija kuten aluksi veikattiin. Kovasti on duunari opiskellut ja muutellut.
Seuraava ihmetyksen aihe oli pelkästään vaimon omistama talo. Pariskunta ollut kauan yhdessä niin outoa että talo ei ole yhteinen. No tottakai se on vaimon perintötila. Ja sopivasti se oli paikkakunnalla jonne olivat joskus muuttaneet miehen työn takia.
Alussa vaimo ei ollut uraihminen ja oli epäselvää oliko edes töissä. Sitten selviää että työ onkin mieluisa jossa hyvä palkka niin työ onkin hänelle tärkeä juttu eikä halua luopua siitä. Ja tottakai se on sellainen työ jota ei mistään muualta löydy.
Nää on näitä satuja jotka muokkaantuu sitä mukaan mitä ihmiset ehdottelevat ratkaisuksi. Mikään ehdotus ei käy tai kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mies kumminkin säännöllisesti tulee silmät loistaen kertomaan, että on pyydetty New Yorkiin, Tokioon tai Hongkongiin. Toki hänellä on siihen oikeus. Surettaa vain olla se, joka kertoo että en lähde mihinkään, edelleenkään."
Täytyy sanoa että olisin kyllä aika katkera jos oma puolisoni ei koskaan suostuisi edes väliaikaisesti kokeilemaan mitään uutta.Vaikka olet miten rutiineista pitävä ja muutoksista kuormittuva, muutos saattaa silti tehdä sinulle hyvää.
Sitten ei kannata alunperinkään ottaa puolisoksi ihmistä joka sanoo heti alkuun että haluaa asettua aloilleen yhteen paikkaan. Onkohan mies ajatellut että kyllä se naisen mieli vielä muuttuu vaikka nyt sanoo toista?
"Sulla on hyvät perustelut. Parempi kuin vahva tunne. Jospa myös ap osaisi kuvata paremmin, miksi ei halua muuttaa: mikä tekee sen vahvan tunteen jäädä nykyiseen asuinpaikkaan. Se selventää ajatukset ennenkaikkea itselle."
Luehan ketjua. Mä olen kyllä kuvannut tarkemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Näillä provoilla on aina sopivat vastaukset.. Alussa mies oli uraihminen joka ei pääse etenemään uralla. Täällä ehdotettiin etätöitä yms. No eihän se käy kun kyseessä on ura matalapalkka-alalla jossa vuorotyö :D Mies on selvästi joku duunari eikä mikään asiantuntija kuten aluksi veikattiin. Kovasti on duunari opiskellut ja muutellut.
Seuraava ihmetyksen aihe oli pelkästään vaimon omistama talo. Pariskunta ollut kauan yhdessä niin outoa että talo ei ole yhteinen. No tottakai se on vaimon perintötila. Ja sopivasti se oli paikkakunnalla jonne olivat joskus muuttaneet miehen työn takia.
Alussa vaimo ei ollut uraihminen ja oli epäselvää oliko edes töissä. Sitten selviää että työ onkin mieluisa jossa hyvä palkka niin työ onkin hänelle tärkeä juttu eikä halua luopua siitä. Ja tottakai se on sellainen työ jota ei mistään muualta löydy.
Nää on näitä satuja jotka muokkaantuu sitä mukaan mitä ihmiset ehdot
Just kuten teillä provoilla. Jos mä olisin kirjoittanut tosi lyhyen aloituksen, olisit valittanut kun ei ole tarpeeksi tietoa. Kun mä pyrin laittamaan aloitukseen kaiken tarpeellisen, valitat aloituksen olevan keksitty, koska on pitkä. Jos mä en vastaa lisäkysymyksiin, oon provo. Jos mä vastaan, oon provo. Sullehan tässä mikään ei kelpaa.
Ainoa mihin sulle kommentoin on mun "urakeskeisyys". Mulle on aina riittänyt että on sellainen perustyö josta saan palkan kuukausittain, jonka osaan ja joka pysyy "sellaisenaan". En ole koskaan ollut uraihminen, että haluaisin luoda uraa, ylentyä, päästä pomoksi, saada lisää haasteita ja palkkaa. Enhän mä muuten olisi voinut edes muutella vähän väliä, mutta se on onnistunut koska ei ole ollut niin väliä mitä teen.
Mies on uraorientoitunut, haluaa ylentyä ja saada lisää palkkaa ja jatko-opiskella lisää ja lisää ja se on ihan ok. Se että mä viihdyn nykyisessä työssäni, ei tee musta uratykkiä. Suht helppo työ jonka osaan, hyvällä palkalla ja etenkin joka sopii terveydentilalle, niin kyllä mä tässä haluan olla. On mulle tarjottu korkeampaa pestiä, uusia lisätehtäviä lisäpalkalla eikä mies ole ymmärtänyt miksi ihmeessä en ota niitä vastaan... En halua. Evvk. Mulle riittää tämä. Ja kyllä näitä töitä muualla on, mutta moneenkaan ei pääse ilman korkeakoulututkintoa. Tähän pääsin joten tässä pysyn.
Sulle vinkiksi, painu muihin ketjuihin. Mitäs tässä aikaas tuhlaat 😂
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eihän se niinpäin toimi että nainen uhrautuu miehen puolesta varsinkaan nykypäivänä kun kaikki pitää tapahtua naisen tahdon ehdoilla. Miehen pitää uhrautua naisen puolesta mutta naisen ei koskaan tarvitse uhrautua miehen puolesta
Höpö höpö. Tässäkin tapauksessa mies on täysin vapaa muuttamaan haluamaansa paikkaan. Täysikasvuinen aikuinen ihminen tekee valintansa ihan itse
Ratkaisu: Ap:n mies etsii uudelta paikkakunnalta nuoremman, kauniimman ja joustavamman naisen ja nauttii samalla unelmatyöpaikasta. Ap jää jumittamaan vahvaan tunteeseen lapsien kanssa kotiinsa kiikkustuolissa.
En todellakaan muuttaisi, jos olisin ap.
Tuli muuten mielikuva, että mies haluaa ao:n muuttavan mukanaan siksi, että ap tekisi kaikki kotityöt miehenkin puolesta. Arvaanko oikein? Joka tapauksessa äärettömän itsekäs mies on tuossa kyseessä.