Minua ärsyttää kun kaikilla muilla on varaa rakentaa uudet omakotitalot!!!

vaksi voikin sitten jo rakentaa sen oman unelmatalon ja vain ihan vähän tarttee laittaa lisää rahaa.

Pihassa uusi auto, lomamatkoilla käymme vuosittain, rahaa jää säästöönkin. Varalla myös kesämökki, jonka tarvittaessa voi myydä.

otettiin lainaa 100000euroa 15 vuoden maksuajalla.

Rakensimme vain pelkän talon tuolla lainasummalla. Autotallin rakensimme ilman lainaa. Yläkerta kun saisi vielä tehtyä. Ollaan keskituloisia.

Ja meillä on rahaa maksaa lainaa. Vielä on yli 200000 euroa maksettava, mutta se ei ole ongelma eikä mikään. Ei tarvitse tinkiä mistään sen takia että on lainaa. Eletään jopa leveästi, mikä on ihana juttu. Mutta sitä ei kyllä parane mennä kavereille kertomaan. En valehtele että on tiukkaa rahasta, mutta en rahoilla leveilekään.



Mä vähän ihmettelen että miten jotkut saavat pankista lainaa, jos heillä on tiukkaa maksella sitä takaisin. Aika syyniin ne pankissa laittavat, kaikki tulot ja menot syynätään.



Me maksetaan melkein 28000 euroa vuodessa lainaa, laina on otettu 15 vuodelle.

Kyllä sillä 150 tonnillakin talon saa pystyyn...

Sammon osakekin on tuplaantunut parissa vuodessa ja edelleen ostajia riittää.

niin sitä saa odotella. Asuntojen hinnat muuttovoittoisilla alueilla eivät varmasti tule laskemaan. Mielestäni asunnon osto on melkeinpä aina järkevää. Mutta miksi ihmeessä se ensiasunto pitää olla omakotitalo? Ostakaa vaikka joku kerrostaloasunto, jos ette uskalla ottaa lainaa/teillä ei ole varaa okt:n.

Osalla hmisistä on oikeasti ostovoimaa javelanmaksukykyä, mutta tiedän tuttavapiirissäni uudessa omakotitalossa asujia, joilla on rahat tosi tiukalla. Lapsensa he joutuvat viemää hoitoon heti äipääloman jälkeen ja tekemään kovasti töitä. Eli kyllä omakotitalon maksaminen ja ylläpito vaatii työtä ja vaivaa.

Me mietittiin pari vuotta sitten, että ostettaisiin asunto. Ei ostettu kun tuntui, että hinnat lähtevät alaspäin ja olisi pitänyt ostaa väliaikaisasunto. Ajateltiin, ettei saada omia pois. Niinpä jatkettiin vuokra-asumista. No, nyt on tosiaan tuosta tapahtumasta noin kolme vuotta aikaa. Hinnat ovat selvästi korkeammat kuin silloin ja ketuttaa aivan sikana, ettei ostettu. Meillä on nyt kaksi lasta, joten poismyynnin aika olisi ollut käsillä varmaankin 6-12kk sitten ja sitten olisi voitu lähteä vähän pienemmällä lainalla ostamaan uutta.



Nyt mietimme taas oman asunnon ostoa, mutta kun taas tuntuu että mitäs jos maksamme just sen korkeimman hinnan. Onkin alettu ajatella asiaa niinpäin, että onko sillä väliä jos maksamme korkeimman hinnan ennen kun lähtee laskuun, kunhan kestämme sen tappion ja kunhan rahat riittävät lainanmaksuun.



Laskin muuten just, että halpaa vuokraamme on maksettu noiden kolmen odotusvuoden aikana 23 000 euroa... :/

Huonoja uutisia teille kateellisille, jotka odotatte korkojen nousua, jotta näiden uusien ok-talojen onnelliset omistajat joutuisivat vaikeuksiin. Pääekonomisti Tyrväinen oli sitä mieltä, että nyt EU:n aikana korot eivät tule kovasti nousemaan, vaan n. 5% on katto. Eipä hän tuollaisia ilman hyviä perusteita menisi sanomaan.



Ja sanoi myös, että suurimmat lainat on 35-45 vuotiailla keskituloisilla (tai hieman parempituloisilla) lapsiperheillä, mutta heillä ei ole tähänkään mennessä ollut vaikeuksia selvitä lainoistaa, joten näin tuskin käy tulevaisuudessakaan kovin monelle. Vaikeuksia hän sen sijaan ennusti niille, joilla on muutenkin vaikeuksia selvitä arkielämästänsä.

Kun korko nousee ja kaikki joustot (pitkät laina-ajat ym) on käytetty, niin markkinatalouden periaatteiden mukaan hintojen tulisi laskea. Mutta asuntomarkkinoilla ei päde markkinatalous, sillä tonttipulaa ylläpidetään poliittisin päätöksin ym säännöstelyin.



Markkinataloudessa ei ole mitään " oikeita" hintoja, ainoastaan niitä hintoja, joita ostajat suostuvat maksamaan.

uskaltavat ottaa 200 000 tai enemmän lainaa. Me harkittiin pitkään, että uskalletaanko ottaa 100 000 lainaa ja säästöjökin oli jonkun verran. Toivottavasti ei 90-luku toistu ja kohta meillä on taas satojatuhansia ylivelkaantuneita.

Eli talonrakennusbudjetti 160 000e + omarahoitus n.30000e. Keskituloisia, eli nettotulot n.3000e/kk. Kaksi lasta. Ihan ei taida tuo lainasumma riittää... Onneksi talon arvo valmiina ollessaan on varmasti paljon enemmän kuin lainasumma. Uskon vakaasti siihen, että kun talo on hyvin rakennettu (perustukset ja lämpöeristeet ym.), täytyy sen myös näkyä myyntihinnassa. Verrattuna esimerkiksi sellaiseen ok-taloon, jossa kaikki tehty halvimman mukaan ja energiankulutukseen ei ole panostettu...siis sen pienuuteen=)



Mielummin asun mukavasti kuin menetän hermoni joka päivä asunnon ahtauden vuoksi...Tietty pienemmässäkin voi olla onnellinen, mutta meidän perhe elää vielä monta vuotta perhekeskeistä elämää ja haluamme panostaa asumismukavuuteen. Me emme tässä elämänvaiheessa kaipaa etelän lomamatkoille tai usein ulkona syömistä yms.



Rahat varmasti riittää suht hyvin, jos pakko niin sitte palataan opiskeluaikojen tiukkaan taloudenpitoon ja mietitään tarkemmin mitä kaupasta ostetaan. Perinnön varaan en uskalla laskea, vaikka sieltä isot summat kaiken järjen mukaan pitäisikin tulla...Mistä sitä tietää, jos vanhemmat testamenttaavat kaiken vaikka siskonkaimankummille...

Mekin tehtiin niin, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Meillä on iso perhe, eikä ollut varaa ostaa/rakentaa perheellemme riittävän kokoista taloa heti suoraan, vaan pakko oli tehdä ensin ns. väliaikainen talo, josta toki sai myyntivoittoa aika hyvinkin. Itse kun rakennettiin pitkästä tavarasta. Vasta sen jälkeen pystyttiin rakentamaan oma, jossa tarkoitus asua loppuelämä. Eipä ole tullut mieleenkään että tässä olisi jonkun mielestä jotain väärää.

Me olemme molemmat 35-vuotiaita ja meillä on kaksi pian kouluiässä olevaa lasta. Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja. Miehellä työuraa 11v ja minulla vajaa 2v. Bruttotulot ilman lapsilisiä on 7200e. Pesämunan taloamme varten hankimme siten, että olimme miehen työn vuoksi ulkomaankomennuksella ja näin saimme sen verran kokoon, että 150.000e lainan kanssa saimme rakennettua talon n.260.000e:lla. Talon arvo on tänäpäivänä n.300-310.000e, mutta sillä ei ole merkitystä, sillä emme ole nyt taloamme myymässä.



Eli kyllä ihmisillä voi oikeasti olla varaa rakentaa taloja, mutta harvalla rahat on tullut perintönä - vaan omien valintojen ja rankan työnteon kautta. Joten siinä en näe mitään kadehtimisen aihetta!!

ja vuositulot on jotain 40 000. Miehen tulojen varassa ollaan, lainaa tulee 140 000. Itse kun opiskeluaikaan ei ole montaa vuotta, ei ole mikään ongelma siirtyä vähän tarkempaan talouteen. Aiotaan nauttia kotielämästä ja elää nuukasti. :)

Vierailija:

Pointtini oli siis että onko kaikki rakentajat lopun elämäänsä veloissa, voinko edes lohduttautua sillä kun asutaan kohta jossain 70-luvun hometönössä tuolla pienellä lainalla????

No tuolla minä ainakin lohduttaudun. Asumme upouudella omakotialueella, itse tosin pienehkössä ja suht halvassa rivitalonpätkässä. Ympärille nousee toinen toistaan hulppeampia, parisataaneliöisiä omakotikämppiä. Kuulin juuri, että alueen päiväkodin pientenryhmässä on aloittanut jo useampi 8/9-kuinen vauva... Itse en voi olla vetäisemättä siitä johtopäätöstä, että äitien on palattava tienaamaan talorahoja jo noin aikaisin, muuten eivät pärjää. Jos niin on, niin se on aika surullista.

Toinen lohdullinen ajatus on se, etten todellakaan haluaisi, että meidän perheen kahdesta palkasta toinen menisi kokonaan asunnon maksamiseen. Ja niin kävisi, jos me tuollaisen lainan ottaisimme. Mitäs sitten, jos työt loppuvatkin? Se on ihan mahdollista kenen tahansa kohdalle nykyään.

Joskus miehen kanssa vitsaillaan, että pidetään silmät auki, kun näitä palatseja alkaa jonkin ajan kuluttua tulla myyntiin urakalla maksuvaikeuksien, avioerojen tms. vuoksi...

Entä jos työt loppuu? Ratkaisu on pariturva vakuutusyhtiöstä joka ei edes ole kovin kallis (meillä muistaakseni 130 e vuodessa).

Harvalla on maksaa käteisellä omatalo, joten sitä velkaa on vaan otettava. Tosin kannattaa ottaa huomioon että persaukinen ei lainaa saa, tai ihminen joka ei ole aikaisemminkaan osannut hoitaa raha-asioitaan.



Mulle on ihan sama jos joku haluaa asua vuokaralla, tavallaan sekin on velaksi asumista, jos nyt oikein saivarrellaan. Sen kun jätät vuokras maksamatta niin huomaat olevasi ilman asuntoa. Ja kuinka paljon onkaan niitä joille jo pelkkä vuokrakin maksaminen tuottaa vaikeuksia? mun käsittääkseni aika paljon.



Mitään ei saa jos ei edes uskalla yrittää. Vuokralle pääsee aina takaisin asumaan.

että toinen juttu on se, että vaika meillä on lainaa ihan liikaa tuloihin nähden (170 000) niin asunnon arvo on jotain 350 000. Joten jos joudutaan myymään niin ei se mielestämme ole huono kauppa ollenkaan. Vaikka asuntojen hinnat jonkin verran laskisivatkin niin ainakin omamme tullaan saadaan pois, ja voittoakin jää.