Lue keskustelun säännöt.
Mies priorisoi kesämökin oman lapsensa edelle
07.01.2024 |
Alan olla tosi turhautunut. Tavattiin miehen kanssa vähän vanhempina ja hänellä oli kesämökki lähellä, missä tykkää viettää kevät-syksy kaudella melkein kaiken vapaa-aikansa. Mökissä on ollut todella paljon työtä ja laittamista, joten aikaa siellä on luonnollisesti kulunut. Olen itse ollut myös auttelemassa siinä missä voin ja mies "on saanut" mennä ja olla siellä myös itsekseen ihan niin paljon kuin tykkää. Lainausmerkit siksi kun enhän minä nyt aikuista miestä ala määräillä missä aikansa viettää, mutta olen kyllä tuonut esiin, että toivoisin että minäkin olisin ollut edes joskus se prioriteetti numero yksi, enkä vain varavaihtoehto, eli seurani kelpaa, kun keli on huono mökkitöille tai on talvi.
Meillä on alle kaksivuotias lapsi, mies on hyvin kiintynyt tähän ja viettää paljon vapaa-aikaansa pikkuisen kanssa, kunhan ei ole mökkikausi. Viime kesänä lapsi oli vielä pieni ja minä sain hoitaa häntä yksin koko miehen loman ja vapaapäivät. Mies oli lisäksi ainakin noin parikymmentä yötä yksin siellä mökillään. Minä olen hoitanut lasta myös kipeänä ollessani, vaikka mies oli kesälomalla, kun hänen oli pakko mennä mökille sovittujen työmiesten vuoksi. Olen siis tehnyt enemmän kuin kuin vain vähän joustanut. Minulla ei ollut yhtään kokonaista tai edes puolikasta vapaapäivää lapsen ensimmäisen vuoden aikana.
Nyt ollaan miettimässä, että lapsi aloittaisi päiväkodissa tässä jossain vaiheessa ja keskustelimme siitä. Mies suorastaan pöyristyi ajatuksesta, että kun hänellä on arkena vapaata (on joka viikko yksi päivä), niin hänen pitäisi olla lapsen kanssa eikä pääse mökille hommiin. Itse teen ma-pe työaikaa, mies on joka viikko yhden päivän viikonlopusta töissä. Alkoi latelemaan ehtoja ja vaatimuksia siitä miten hänen pitää päästä niin ja niin monta kertaa sinne käymään viikossa ja yhdessä reissussa menee aina useita tunteja. Vetosi siihen, että "onhan sinullakin harrastus". Joo, liikuntaa, johon menee matkoineen 2* 1,5h viikossa ja sekin vain jos tilanne on sellainen että voin mennä. Mies liikkuu myös arki-iltaisin 4-7 krt viikossa, toki vain puolisen tuntia kerrallaan, mutta kuitenkin.
Mitä tästä pitäisi ajatella? En minä voi miehen prioriteetteja muuttaa väkisin, mutta on tämä kyllä kuluttavaa huomata kerta toisensa jälkeen, että mökki on ykkönen. Sitä kohtaan on velvollisuuksia, mutta en ole koskaan kuullut hänen puhuvan samalla intohimolla perheestään ja velvollisuuksista meitä kohtaan. Sen sijaan saan jatkuvasti kuulla miten minun pitää joustaa ja ymmärtää. Ilmeisesti hänen ei tarvitse joustaa missään koskaan.
Ja kyllä, lapsi oli yhteisesti kovasti haluttu ja toivottu. Mökkivuosia ja hommia siellä oli takana tuossa kohtaa jo sen verran paljon, että kuvittelin suurimpien ja aikaavievien projektien olevan jo voiton puolella. Näin myös mies minulle lupaili sekä sinä kesänä kun odotin lastamme että sinä kesänä kun lapsi oli pieni ja hoidin hänet käytännössä yksin.
Kommentit (154)
Sain ap:n useammista teksteistä aloituksessa ja viestiketjussa sellaisen käityksen, että mies on pakkomielteinen mökin suhteen ja hiplaa sitä niin tarkkaan ettei miehelle itsellekään kelpaa mikä tahansa lopputulos. Huono homma. Ihmisen addiktoituessa johonkin ei siinä normaalit keskustelut auta. Miehen ymmmärrys pitäisi kaivaa hänestä todella syvältä, jos sieltäkään.
Mies ei siis muutu mihinkään ja ap päättää kaiken kommentoinnin täällä siihen, että ymmärtää kyllä miksi mies joutuu puuhaamaan huonokuntoisen mökin kanssa. Se, mitä ap ei minun mielestäni osaa on se, ettei ap osaa vetää selkeitä rajoja ja ehtoja. Nyt kun lapsi on vielä pieni ja tarvitsee molempia vanhempiaan pitäisi miehen osata vetää johtopäätöksiä siitä, miten mökki on 15 vuoden päästä yhä korjattavissa ja lapsi ei niinkään.
Ja onko niin pieni mökki perheenne yhteistä tulevaisuutta? Jos ap ei ole viettänyt siellä aikaansa, niin kenelle mökki on tarkoitettu? Jo sekin olisi hyvä tietää, sillä tuskin pienellä mökillä ihan suloisia sadepäiviä kuunnellaan takkatulen loimussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää ottamasta lasta mukaan sinne mökille? Ja muutoinkin viettämästä aikaa perheenä siellä mökillä sen sijaan että mies menee sinne yksinään?
Hän tekee hommia siellä koko ajan, luettelee hommia, keksii uusia hommia ja stressaa tekemättömistä hommista, eikä osaa rentoutua lainkaan. Lapsen vahtiminen siellä yksin on raskaampaa kuin kotona, pidemmän päälle ainakin.
Olimme kyllä siellä päiväseltään muutaman kerran kesällä miehen toiveesta, mutta senkin ajan hän stressasi miten nyt jää sitä ja tätä ja tota tekemättä, kun tässä nyt ei pysty tehdä mitään, koska me olimme siellä, hänen pyynnöstään. Pari kertaa olimme myös yötä, mutta tuollaisen pienen kanssa on monin verroin kuormittavampaa olla pidempään jossain muualla kuin kotona, varsinkin kun minä saan itse hoitaa melkein kaiken. Ja päälle se miehen jatkuva stressailu ja syyllistäminen,
Anteeksi, mutta mitä siellä siis tekee, jos kyseessä pikkuinen mökki, jossa kuitenkin kaikesta siihen käytetystä ajasta huolimatta piha siinä kunnossa, ettei uskalla taaperon siellä möyriä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mökissä voi olla noin paljon koko ajan laittamista? Jos kerran on viettänyt siellä jo useita vuosia (?) laittaen paikkoja kuntoon? Kuulostaa kyllä siltä, että laiskottelee siellä myös ja ottaa omaa aikaa pois perheestä. Toi töiden jatkuva luetteleminen kertoo vähän siitä...eikös se vanha sananlaskukin mene, että "laiska se töitään luettelee"...
En ehtinyt vielä lukea pidemmälle, mutta kyllä siellä on ollut isoja hommia ja paljon. Tästä nyt ei tarvitse kiistellä tai keksiä tarinoita, sillä olenhan itsekin nähnyt omin silmin mitä siellä on saatu aikaiseksi sekä itsekin ollut joskus auttelemassa. Mökki oli hankittu ehkä vuosi ennen kuin tapasimme. Kuvitelkaa noin parikymmentä vuotta vain ihan satunnaisella käytöllä ollut vanhempi mökkirakennus täysin umpeen kasvaneen ison tontin kera ja täysin uusittava sauna, paljon kunnostusta vaativat ulkorakennukset ym. Ja yks
Onhan tuollaisia projekteja ollut muillakin, mutta eniten epäilyttää tuo, ettei toivo sinun ja lapsen olevan siellä (jos oikein ymmärsin). Etenkin kesällä parivuotiaan kanssa olisi mukava olla mökillä, kun toinen vanhempi voi rempata ja toinen vahtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää ottamasta lasta mukaan sinne mökille? Ja muutoinkin viettämästä aikaa perheenä siellä mökillä sen sijaan että mies menee sinne yksinään?
Hän tekee hommia siellä koko ajan, luettelee hommia, keksii uusia hommia ja stressaa tekemättömistä hommista, eikä osaa rentoutua lainkaan. Lapsen vahtiminen siellä yksin on raskaampaa kuin kotona, pidemmän päälle ainakin.
Olimme kyllä siellä päiväseltään muutaman kerran kesällä miehen toiveesta, mutta senkin ajan hän stressasi miten nyt jää sitä ja tätä ja tota tekemättä, kun tässä nyt ei pysty tehdä mitään, koska me olimme siellä, hänen pyynnöstään. Pari kertaa olimme myös yötä, mutta tuollaisen pienen kanssa on monin verroin kuormittavampaa olla pidempään jossain muualla kuin kotona, varsinkin kun minä saan itse hoitaa melkein kaiken. Ja pää
Älähän nyt, tarinahan kehittyy koko ajan. Nyt se on muuttunut metsän keskellä olevasta lautahökkelistä suuremmaksi kokonaisuudeksi missä on mukana mm. romahtamaisillaan oleva pihasauna, ja runsaasti ulkorakennuksia...
AP, mikä tämän sun postisi takana on? Vaikka sinä kuinka kääntäisit ja vääntäisit, fakta on, että mikään remontti ei jatkuvasti tehtynä kestä vuosikausia, ei kokonaisuuteen minkä olet kuvaillut. Viettääkö mies siellä mökillä niin paljon aikaa, kuin mitä viesteissäsi väität, vai tuntuuko asia sinusta vain siltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain ap:n useammista teksteistä aloituksessa ja viestiketjussa sellaisen käityksen, että mies on pakkomielteinen mökin suhteen ja hiplaa sitä niin tarkkaan ettei miehelle itsellekään kelpaa mikä tahansa lopputulos. Huono homma. Ihmisen addiktoituessa johonkin ei siinä normaalit keskustelut auta. Miehen ymmmärrys pitäisi kaivaa hänestä todella syvältä, jos sieltäkään.
Mies ei siis muutu mihinkään ja ap päättää kaiken kommentoinnin täällä siihen, että ymmärtää kyllä miksi mies joutuu puuhaamaan huonokuntoisen mökin kanssa. Se, mitä ap ei minun mielestäni osaa on se, ettei ap osaa vetää selkeitä rajoja ja ehtoja. Nyt kun lapsi on vielä pieni ja tarvitsee molempia vanhempiaan pitäisi miehen osata vetää johtopäätöksiä siitä, miten mökki on 15 vuoden päästä yhä korjattavissa ja lapsi ei niinkään.
Ja onko niin pieni mökki perheenne yhteistä tulevaisuutta? Jos ap ei ole viettänyt siellä aikaansa, n
Puhut erittäin asiaa.
Mies on liiallisen fiksoitunut mökkiinsä ja tuntuu ihan vilpittömästi kuvittelevan, että kaikki mökin omistajat ovat yhtä omistautuneita ja minä olen tässä yhtälössä se puolivaloilla käyvä ymmärtämätön tyyppi, kun yritän selittää ja perustella mitä aikansa jakaminen perheen ja harrastusten välillä tarkoittaa ja että niin ymmärtääkseni suurin osa perheellisistä elää. Ainakin ne, jotka eivät ole eron partaalla.
Mä en yritä ymmärtää miksi miehen pitää siellä puuhailla noin paljon ja jatkuvasti. Korjasin vaan noita mietteitä, että ehkä siellä ei olekaan juuri mitään hommia ja mies painuu sinne ottamaan arskaa ja saunomaan. Että on siellä hommia ja tekee paljon. En silti ymmärrä, enkä ole antanut mitään "siunaustani" asialle, niinku mies nyt siitä mitään edes välittäisi.
Olen puhunut asiasta, olen keskustellut esimerkein, perustellut, itkenyt, turhautunut, raivostunutkin useita kertoja ja yrittänyt painottaa sitä, että kukaan ei ole vaatimassa että siellä EI saisi enää yhtään olla, mutta että mekin olemme olemassa. Erolla en ole uhkaillut, kun se pitäisi mielestäni sitten myös toteuttaa, jos uhkailee ja myönnän etten ole siihen täysin valmis, vielä. Mutta huomaan itsessäni, että olen alkanut leikitellä ajatuksella, että olisi lopulta helpompaa ilman jatkuvia pettymyksiä mitä hän tuottaa.
Olen yrittänyt myös kääntää asiaa niin päin, että hyväksyisikö hän, jos minulla olisi harrastus joka veisi kaiken vapaa-ajan ja hän saisi jotain murusia ajastani silloin, kun en olosuhteista johtuen voisi harrastaa. Etten siis koskaan _valitsisi_ viettää aikaani hänen kanssaan, vaan olisin vaan siksi, kun en voi tehdä sitä mieluisampaa hommaa. Esittää kuitenkin ettei oikein tajua, miten järkyttävä tilanne on jo minun näkökulmastani. Jos minulla olisi mökki hoidettavana, niin sitten kuulemma ymmärtäisin.
Reaktioni on kuulemma väärä ja ylimitoitettu, enkä arvosta sitä että hän tekee myös kotihommia ja töitä. Minäkin teen kotihommia, mutta olen saanut yhden vapaapäivän sen jälkeen kun vauva syntyi ja pari muutaman tunnin pituista hetkeä. Pari kertaa viikossa tapahtuvia tunnin pituisia liikuntahetkiä en laske tässä vapaaksi siinä mielessä minkälaisia vapaita mies viettää. Teen myös tulevaisuudessa töitä ja kotihommia, mutta silti minulle ei liikene omaa vapaa-aikaa eikä perheen yhteistä aikaa. Miksiköhän miehen tekemät kotityöt oikeuttavat parempiin etuihin kuin minun?
Hän ei pysty ollenkaan katsomaan näköjään asioita muiden näkökulmasta. Tämä on oikein räjähtänyt silmilleni nyt, kun saimme lapsen.
Ap.
"Anteeksi, mutta mitä siellä siis tekee, jos kyseessä pikkuinen mökki, jossa kuitenkin kaikesta siihen käytetystä ajasta huolimatta piha siinä kunnossa, ettei uskalla taaperon siellä möyriä?"
Pitääkö kaikki asiat eritellä, että minua uskotaan? Miksi minä valehtelisin tuollaisesta asiasta perustamassani ketjussa?
Oletko ikinä uusinut jostain rakennuksesta kokonaista seinää, kattoa, lattiaa? Oletko rakentanut saunan yksin, maalannut yksin käsipelillä kahdesti rakennuksen, jossa on parvi ja sitä myöten paljon korkealla sijaitsevaa maalattavaa pinta-alaa ulkopuolella? Kunnostanut isohkoja ulkorakennuksia lattiasta kattoon, rakentanut pari terassia, purkanut rakennuksen maantasalle, siivonnut ja kuljettanut jätteenkeräyspisteeseen tontilta kaikki oksat noin viidestäkymmenestä puusta, jotka ovat saaneet rauhassa kasvaa ja rehottaa vuosikymmeniä? Jos olet, niin ymmärrät, että nuo kyllä vievät aikaa kun sitä ei päätyökseen tee.
Voidaanko nyt jo jättää tämä "mitä ihmeen tekemistä siellä voi olla" jankutus? Ja ei, tämä ei ollut ymmärrys- ja puolustuspuhe miehen touhulle, niitä hommia voisi tehdä hitaammassakin tahdissa. Alkaa vaan väsyttämään kun jankataan tämän tehtävämäärän ympärillä, vaikka olen jo sanonut enemmän kuin kerran, ettei siinä ole mitään "epäilyttävää".
Taaperon möyriminen tontilla on sivuseikka. Pointti oli se, että vaikka menemme sinne miehen toiveesta ja hänen oikein rukoilemanaan, niin silti saan kuunnella syyllistämistä miten hommat nyt viivästyy ja suunnitelmat eivät pidä, kun on meidän kanssamme ja esim syödään yhdessä. Lisäksi saan vahtia taaperoa lähestulkoon yksin, huolehtia ja pakata sille puoli omaisuutta mukaan, viihdyttää kaikin mahdollisin tavoin ja olla ilman vessataukoa pidempää hengähdystaukoa. Helpommalla pääsen taaperon kanssa kotona, eikä tarvitse katsella ja kuunnella stressaavaa hapannaamaa.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa. On henkisesti todella raskasta odottaa että toinen tekee osansa ja aina pettyä, kuin tehdä itse kokonaan kaikki ilman riippakiveä, joka sinun täytyy ottaa huomioon, mutta joka ei koskaan ota sinua huomioon. Valitettavasti se vaan on näin.
Tietenkään ero ei ehkä auta tässä tapauksessa itse ongelmaan. Eli lapsen kasvatus ei kiinnosta, vaan mökki.
Eron jälkeen tuo on varmaan mökillä ihan hyvällä omatunnolla ja kuittaa isänä olon elatusmaksulla.
"Älähän nyt, tarinahan kehittyy koko ajan. Nyt se on muuttunut metsän keskellä olevasta lautahökkelistä suuremmaksi kokonaisuudeksi missä on mukana mm. romahtamaisillaan oleva pihasauna, ja runsaasti ulkorakennuksia...
AP, mikä tämän sun postisi takana on? Vaikka sinä kuinka kääntäisit ja vääntäisit, fakta on, että mikään remontti ei jatkuvasti tehtynä kestä vuosikausia, ei kokonaisuuteen minkä olet kuvaillut. Viettääkö mies siellä mökillä niin paljon aikaa, kuin mitä viesteissäsi väität, vai tuntuuko asia sinusta vain siltä?"
En ole puhunut metsän keskellä olevasta lautahökkelistä koskaan, en edes kuvaillut mitään sellaista. Sanoin että siinä on yksi huone. You know, sellainen avonainen tila missä on kaikki vähän niinkuin samassa, eikä ole erillisiä makuuhuoneita tai muita huoneita ovineen. Saunaa en ole sanonut romahtaneeksi, se purettiin ja tehtiin uusi. En oikein ymmärrä mikä idea on keksiä omiaan tähän ketjuun?
Jaa-a. Esimerkiksi vuonna 2023 hän oli kevättalvesta marraskuulle joka ikisen vapaapäivänsä (2kpl viikossa) plus kesälomansa vähintään muutaman tunnin, yleensä työpäivän verran, mökillä, parikymmentä vuorokautta tuli yhteensä myös yöpymisiä kesän aikana. Me kävimme kolmestaan kesän aikana kerran yhden yön reissulla ja sekin oli tarkasti mitoitettu mökkihommien aikatauluun. Koko kesän aikana tuo oli ainut juttu mihin hän osallistui meidän kanssamme, uhrautuvasti. Sitten valitteli kun olisi halunnut olla mukana kun lapsi oli ekan kerran leikkipuistossa keinumassa. Huoh, olisit ollut sitten.
Että sano sinä, onko tuo paljon vai _tuntuuko minusta vaan siltä_?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No samaa mietin. Jos on noin paljon tekemistä yhden huoneen mökissä, niin alustako saakka sitä rakennetaan. Kuitenkin kuulostaa, että on jo melkoisesti käyttänyt aikaa mökkiin. Luulisi olevan jo vähintään kahden makuuhuoneen huvila erillisellä rantasaunalla, halkoliitetillä ja autotallilla.
Kompesoiko mies jotain tuolla mökillä? Pakeneeko jotain? Kuulostaa jopa jotenkin pakkomielteiseltä. Mutta teilläkin pitäisi olla parisuhde. Ja myös omaakin aikaa. Kuulostaa niin kuin suhteessa olisi kolmas pyörä; mökki. Sanoisin, että nyt olisi vakavan keskustelun paikka, mitä kumpikin odottaa suhteelta, ja jos ajatukset ei kohtaa, olisiko sitten parempi jakaa lusikat ( ja mökki😆, sori🙈). Varustaudu siihen, että huoltajuus tuskin menee fifty-fifty, jos mökkeily on noin tärkeää, eli lapsi on sun luona lukuunottamatta muutamaa iltaa viikolla.
Jos mies ei ymmärrä sinun näkökantaa, niin sinun ap tulee nyt röyhkeästi miettiä, mitä sinä haluat elämältäsi. Joskus ero voi olla parempi . Ei helppo ratkaisu, mutta kuulostaa, että mies on naimisissa mökin kanssa. Onhan siinä tekemistä, mutta kun mökki on miehen mielestä valmis, jos sittenkään, veikkaan, että teillä on aikuinen lapsi ja sinä olet katkeroitunut.
Ystäväni erosivat. Mies oli niitä miehiä, joka oli aina metsällä. Siis aina. Lomamatkakin oli yhtä kuin asuntovaunulla metsän laitaan. Vaimo pyöritti kotia ja omat harrastukset jäivät. No nyt hänellä on useampi arki-ilta viikossa itselleen, jos näin hirviää sanoa. Mies on vastuussa lapsesta useamman arki-illan ja joka toinen viikonloppu. Lapsi on sen verran pieni, että ei voi ottaa metsään päiväksi. Viettää siis ne päivät kotonaan laatuaikaa lapsen kanssa. Valittaa kyllä kuulemma välillä, kun ei pysty mitään omia juttuja tekemään, kun lapsi on siellä. Ex rva olo vaan todennut, että jaa, jännä juttu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se sun mies joku ADHD tai autistivänkääjä? Molemmat "fiksautuvat" asioihin, ADHD väärin toimivien aivojen takia saadakseen endorfiineja. Ihan samaa siis kuin joku innostuu rakentamaan pienoismalleja ja miten niin muita ei muka kiinnosta kuunnella pienoismalleista ja monologeja siitä, mitä on taas tänään rakennettu, liimattu ja maalattu?
Ystäväni on ADHD-autisti (nainen), joka fiksautuu julkkiksiin. Aina on kierrossa joku uusi julkkis, mutta aina julkkis. Kaikki keskustelut koskevat tätä julkisuuden henkilöä. Vaikka että tänään oli tuulinen sää, niin hän kääntää sen heti, että niin sillä julkkiksella on yhdessä valokuvassa vuodelta 2002, joka otettiin Alpeilla, tosi hassu hattu päässä, ja julkkis kertoi siitä matkastaan sitä ja tätä, ja miten Alpit ovat julkkikselle hirveän tärkeitä. Juttua ajankohtaisesta julkkiksesta riittää vaikka 4h ja jos huomauttaa, että onkohan tuo enää tervettä, niin nousee hirveä myrsky, että eikö tässä saa muka seurata inspiroivia ihmisiä?
On mennyt niin pitkälle fiksaatiossaan, että matkusti maapallon toiselle puolelle norkoilemaan yhden julkkiksen suosimaan kantabaariin, että josko törmäisi siellä ja menisivät naimisiin.
Oli mitä oli, ap:n(kaan) mies ei käy täysillä.
Vierailija kirjoitti:
"Älähän nyt, tarinahan kehittyy koko ajan. Nyt se on muuttunut metsän keskellä olevasta lautahökkelistä suuremmaksi kokonaisuudeksi missä on mukana mm. romahtamaisillaan oleva pihasauna, ja runsaasti ulkorakennuksia...
AP, mikä tämän sun postisi takana on? Vaikka sinä kuinka kääntäisit ja vääntäisit, fakta on, että mikään remontti ei jatkuvasti tehtynä kestä vuosikausia, ei kokonaisuuteen minkä olet kuvaillut. Viettääkö mies siellä mökillä niin paljon aikaa, kuin mitä viesteissäsi väität, vai tuntuuko asia sinusta vain siltä?"
En ole puhunut metsän keskellä olevasta lautahökkelistä koskaan, en edes kuvaillut mitään sellaista. Sanoin että siinä on yksi huone. You know, sellainen avonainen tila missä on kaikki vähän niinkuin samassa, eikä ole erillisiä makuuhuoneita tai muita huoneita ovineen. Saunaa en ole sanonut romahtaneeksi, se purettiin ja tehtiin uusi. En oikein ymmärrä mikä idea on keksiä
Tarkoitus ei niinkään ole ilkkua, vaan saada sinut heräämään. Kuvaamasi aikajänne ja työn määrä eivät täsmää ollenkaan. Kuten useampi on jo ketjussa ihmetellyt, ajassa minkä kerrot miehen käyttävän mökin remontointiin, sen olisi pitänyt olla jo valmis. Tuossa ajassa yksi ihminen olisi umpimetsään raivannut tontin ja rakentanut sinne uuden mökin ulkovarastoineen ja saunoineen. Eli joko mies uunottaa sinua ihan kunnolla, ja vähintäänkin pakenee mökille ylhäiseen yksinäisyyteensä vain oleilemaan, tai vaihtoehtoisesti hän ei mökillä vietä niin suurta osaa ajasta kuin miltä se sinusta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää ottamasta lasta mukaan sinne mökille? Ja muutoinkin viettämästä aikaa perheenä siellä mökillä sen sijaan että mies menee sinne yksinään?
Varmaan se, että todellisuudessa mökillä pyöritetään kaksoiselämää.
Yksinkertaisesti tässä keississä on se virhe, että alunperin ei ole yhdessä mietitty onko mökkeily molemmille se ihana paikka jossa koko perhe nauttii olostaan. Se on ehdoton edellytys, myös vaimon tulisi viihtyä siellä puuhaillen tai lekotellen. Lapset tykkäävät yleensä olla, ainakin meillä sekä tuttavapiirien lapsukaiset. Pitkässä juoksussa suhde ei toimi jos toinen on mökki ihminen ja toinen ei. Tämä on fakta.
Onko siellä mökillä vielä paljonkin remonttia? Luulisi että ei enää, jos vuosia kerran on tehnyt. Jos olisi, en jaksaisi enempää. Jos ei, saattaisin vielä odottaa ja katsoa mitä tapahtuu kun hommat on tehty. Keksiikö aina vain lisää puuhaa. Ja jos on jo valmis, olettaako että saa sitten siellä olla kaikki vapaat. Ja ottaako lapsen mukaan ikinä. Tai käyttekö yhdessä. Itse tykkäisin mökkeillä, mutta en jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
No samaa mietin. Jos on noin paljon tekemistä yhden huoneen mökissä, niin alustako saakka sitä rakennetaan. Kuitenkin kuulostaa, että on jo melkoisesti käyttänyt aikaa mökkiin. Luulisi olevan jo vähintään kahden makuuhuoneen huvila erillisellä rantasaunalla, halkoliitetillä ja autotallilla.
Kompesoiko mies jotain tuolla mökillä? Pakeneeko jotain? Kuulostaa jopa jotenkin pakkomielteiseltä. Mutta teilläkin pitäisi olla parisuhde. Ja myös omaakin aikaa. Kuulostaa niin kuin suhteessa olisi kolmas pyörä; mökki. Sanoisin, että nyt olisi vakavan keskustelun paikka, mitä kumpikin odottaa suhteelta, ja jos ajatukset ei kohtaa, olisiko sitten parempi jakaa lusikat ( ja mökki😆, sori🙈). Varustaudu siihen, että huoltajuus tuskin menee fifty-fifty, jos mökkeily on noin tärkeää, eli lapsi on sun luona lukuunottamatta muutamaa iltaa viikolla.
Kolmanneksi pyöräksi minäkin olen mökkiä kutsunut. Ja joskus sanonut hänelle, että toinen nainenkin olisi jotenkin helpompi kestää, kun se olisi yksiselitteisesti mies ovesta ulos. Olen kyllä vähän myös vihjaillut, että ehkä se mökki pitelee sitten miestä kädestä vanhuuspäivillään, reissaa hänen kanssaan ja kuuntelee miltä hänestä tuntuu.
Ei olisi tarvetta jakaa huoltajuutta 50-50, lapsi on todella pieni vielä ja olosuhteista johtuen hyvin kiinni minussa. Lisäksi minulle tärkeintä elämässä ovat lähimmät ihmiset, haluan viettää heidän kanssaan aikaa, en olla mahdollisimman paljon erossa heistä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää ottamasta lasta mukaan sinne mökille? Ja muutoinkin viettämästä aikaa perheenä siellä mökillä sen sijaan että mies menee sinne yksinään?
Varmaan se, että todellisuudessa mökillä pyöritetään kaksoiselämää.
Kuten sanottu, olisikin näin, niin tilanne olisi jo ratkaistu.
Ap.
Ap kysy mieheltä mikä mökillä on hänen mielestään mukavinta. Millaista mökkielämää hän haluaa tulevaisuudessa viettää (onko mökkielämä nyt sellaista mitä haluaa jatkossakin mökkielämää olevan). Kysy millaisia muistoja miehellä on lapsuudestaan ja mitä muistaa isästään.
En huomannut onko mökki miehen suvussa kulkenut vai?
Ehkä erilaiset keskustelut saisivat teidät ymmärtämään paremmin toistenne kantaa asiaan. Sinä voisit kertoa että toivoisit että mies ja lapsi saisivat luotua läheisen suhteen mutta se riippuu siitä käyttääkö mies kallista vapaa aikaansa lapseen vai kaikkeen muuhun. Voisit myös kysyä että miksi mies olettaa että sinä ja päiväkoti hoidattaa lapsen vaikka lapsi on puoliksi miehen. Ihan vaan rauhallisesti. Jos mies alkaa huutaa että mökillä pitää tehdä sitä ja tätä niin ehdota siinä kohden että myy mökin pois jos se estää luomasta kunnon suhteen omaan lapseen ja hoitamasta omaa lastaan.
Usein miehet ovat hirveän itsekeskeisiä !
Tai ainakin ne, jotka tunnen. Sinun miehesi on myös liian itsekeskeinen.
Olet jo todella kauan joustanut, odottanut ja pettynyt. Nyt on aika viheltää peli poikki.
Istutat miehen pöydän ääreen ja kerro kohtuulliset toiveesi, siis kummallekin tilanteiden mukaan fifty/fifty.
Tai hän saa valita, ottaa sinun toiveesi huomioon Tai liittonne oli tässä.
Lapsi kasvaa ja tarvitsee molempia vanhempiaan. Nyt miehesi on "naimisissa" myös kesämökkinsä kanssa. Ikävä kyllä.
No, näitä samanlaisia miehiä kyllä on enemmistö miehistä. Kun harrastus vie puolet elämästä se ON jo kuin toinen suhde !
Joku mies kalastaa jokainen vp-päivä, toinen urheilee, tai korjaa autoja, metsästää, joku remonttimies ei osaa koskaan sanoa EI, vaan hän on aivan jatkuvasti jokunen tutun, puolitutun Tai vaikka naapurin kaiman remonttia tekemässä . Siis meitä "harrastus-leskiä" on todella paljon.
Lopulta se on sinun valinta.