Onko psykologia mielestäsi näennäistiede?

Psykologiaa ei ymmärtääkseni pidetä ns. kovana tieteenalana. Pikemminkin pehmeänä sellaisena eli tulkinnoille alttiina.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole näennäistiede, jos puhutaan nykyajan psykologisesta tutkimuksesta eikä mistään Freudin hapatuksista.

Freudia kuitenkin luetaan edelleen psykologian aineopinnoissa, joten ei se nyt varmaan ihan pelkkää " hapatusta" ole, tai sitten oppiaine on erehtynyt?

Vierailija kirjoitti:

Psykologiaa ei ymmärtääkseni pidetä ns. kovana tieteenalana. Pikemminkin pehmeänä sellaisena eli tulkinnoille alttiina.

Psykologia on kovemmista kovin.

Vierailija kirjoitti:

Psykologiaa ei ymmärtääkseni pidetä ns. kovana tieteenalana. Pikemminkin pehmeänä sellaisena eli tulkinnoille alttiina.

Kaikki tiede lopulta on vain pelkkää kuvailua, selityksistä ei tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

On. Missä tieteellinen näyttö, että se tehoaa? Millä muulla alalla on ok, että käydään vuosikausia terapiassa ja syödään lääkkeitä ilman mitään merkittävää muutosta? Täyttä plaseboa.

Psykologia on tutkimusta, ei psykoterapiaa. Tuskin tähtitiede vaikuttaa avaruuteen.

Miten voi tuomita humpuukina kun ei edes ymmärretä mistä puhutaan!? Psykologia ei ole sama kuin Psykoterapia. Se nyt ilmeisesti ymmärretään nykyään, että myös psykiatria on eri asia kuin psykologia? 

Neuropsykologia on kovaa tiedettä.

Kaikenlaiset psykoterapiat ja -analyysit on ihan huuhaata.

Vierailija kirjoitti:

Psykologiaa ei ymmärtääkseni pidetä ns. kovana tieteenalana. Pikemminkin pehmeänä sellaisena eli tulkinnoille alttiina.

Olin luonnontieteiden pääaineopiskelija ja ensin opiskelin sivuaineena kasvatustiedettä, mutta se oli niin järkyttävää huuhaata, että oli pakko lopettaa ja vaihdoin psykologiaan, joka oli heti paljon mielekkäämpää ja oikeampaa tiedettä ja jatkoinkin aineopintoihin saakka (enempää ei ilman pääsykoetta voinut opiskella).

Pelkkää arvailua jota vielä "opiskellaan".

Vierailija kirjoitti:

On. Missä tieteellinen näyttö, että se tehoaa? Millä muulla alalla on ok, että käydään vuosikausia terapiassa ja syödään lääkkeitä ilman mitään merkittävää muutosta? Täyttä plaseboa.

Esim. Suuri suomalainen terapiatutkimus -niminen projekti on tuonut paljon tutkimusnäyttöä ja näitä näyttöjä löytyy ulkomailta myös monista tutkimuksista. Kela ei kustantaisi terapiaa, jos se ei olisi tutkitusti tehokas hoitomuoto. Kaikkia se ei varmasti silti hyödytä.

Psykologia tieteenä tutkii esim erilaisten aivovaurioiden ja kehityshäiriöiden vaikutuksia tunne-elämään ja kognitiivisiin taitoihin. Tätä psykologian osa-aluetta sanotaan neuropsykologiaksi. Psykologia tieteenä on pitkälti ihan muuta kuin naistenlehtien ihmissuhdejutut.

Vierailija kirjoitti:

On. Missä tieteellinen näyttö, että se tehoaa? Millä muulla alalla on ok, että käydään vuosikausia terapiassa ja syödään lääkkeitä ilman mitään merkittävää muutosta? Täyttä plaseboa.

Tiedehän nimenomaan etsii vastauksia ongelmiin ja myös korjaa itse itseään. Esim. vieläkään ei täysin tiedetä, mistä masennus johtuu. Eipä sitä sitten ole helppo hoitaakaan. 

Neuropsykologia on aivan käypää tiedettä. Persoonallisuuden psykologia ym. tulkinnoille altis ei välttämättä niinkään.

Se, mitä Suomessa opetetaan pelkästään psykologiana on itse asiassa lähinnä kliinistä psykologiaa, koska sieltä valmistuu laillistettuja terveydenhuollon ammattilaisia. Tämä olisi hyvä sanoa suoraan ja muuttaa tutkinto-ohjelman ja tiedekunnan nimi vaikka terveys- ja arviointipsykologiaksi, jotta ihmisille ei tulisi kuva kaikentietävistä ihmismielen taikureista. 

Kaikissa käyttäytymistieteissä kuten vaikka sosiologiassa tai teologiassa tutkitaan ihmisen ajattelua ja käytöstä jollakin tavalla. Noin teoriassa psykologia yrittää ymmärtää ihmisen käyttäytymistä juurista myöten eli tutkimalla sitä, että mitä ihmisen aivoissa tapahtuu, kun taas monet muut käyttäytymistieteet tutkivat käytöstä ihmisen mielen tuotteiden kautta eli vaikka miten laki ja erilaiset instituutiot toimivat. 

Tuolla kriteerillä muista tieteistä erottuakseen psykologian ominaisuuden kannalta voisi olla tärkeää, että psykologialla olisi täysin omia malleja ja tutkimusvälineitä. Osittain näin voi ollakin. Modernin teknologian kannalta aivotutkimus tai vaikka alkeellisemmillakin välineillä toteutettu tapa tutkia ihmisen reagointia ja käyttäytymistä kokeellisissa tilanteissa varmasti erottaa psykologiasta yhteiskuntatieteistä, mutta toisaalta taas vaikka joku surun tai sopeutumisen tutkimus ei. Monet käyttäytymistieteiden teorioista ovat yhteisiä psykologialle ja muille ihmistieteille. Suomessa kliininen psykologia pyrkii erottautumaan 'terveystieteenä', kun taas sosiaalitieteet tutkivat inhimillisiä ilmiöitä enemmän kulttuurin ja instituutioiden kautta. 

Lisäksi on psykologian aloja, jotka ainakin suomalaisissa yliopistoissa lainaavat paljon muista tieteistä ja käyttävät myös tieteellisesti validoimattomia lähteitä eli kokemustietoa. Organisaatiopsykologia on hyvä esimerkki. Siellä voidaan lukea vaikka Hjallis Harkimon kirjoituksia oppikirjoista, kun taas kliinisellä puolella enemmän lääketieteellisen kaltaisia teoksia. 

Näin ollen itse luettelisin psykologian piirissä liikkuvan tiedon seuraaviin osa-alueisiin:

-psykonalyysityyppinen psykologia: tämä on uskontojen tapaan tarinankerrontaa ("Muumipeikon minuus ei kestänyt menetystä ja sen pituinen se"), mutta epätieteellisyys ei tee tästä suoraan huuhaata, koska uskontojen tapaan nämä tarinat voivat perustua kokemukseen siitä, että ihmiset pystyvät astumaan näihin tarinoihin ja järkeistämään ja eheyttämään omaa elämänkulun ymmärrystään niillä. Psykologi toimii tässä nykyajan poppamiehenä tai pappinaisena

-moderni biologistinen tarinointi: tätä edustaa Jordan Petersonin kaltaiset julkkikset, jotka lainaavat myös sosiologiasta ja kertovat enemmän tai vähemmän kokeellisia tai omasta päästä keksittyjä tarinoita vaikka siitä, miksi miehet pelkäävät lähestyä naisia. Darwinin teoriaa voidaan käyttää tukena.

-kokemusperäinen, teoriahöystetty tieto: tuosta mainittiinkiin jo yllä ja esimerkiksi kriisityön tieto perustuu paljolti tällaiselle yrityksen ja erehdyksen kautta kerätylle tiedolle. Joskus voidaan tietää, että miten ihminen käyttäytyy tietyssä tilanteessa ja psykologia yrittää syventää tätä ymmärrystä keksimällä ilmiölle jonkun vielä hienomman selityksen, mitä ei kuitenkaan aina voi välttämättä testata mitenkään, jolloin lähestytään psykoanalyysia

-kokeellinen psykologia: kokeellinen psykologia on lähellä 1800-luvun psykologian alkulähteitä ja kuuluisimmat tutkimukset varsinkin sosiaalipsykologiassa olivat kokeellisia. 1900-luvun alussa oli myös behavioristinen koulukunta, jonka mielestä mielen sisäisten ilmiöiden pohdinta on huuhaata, koska se ei heidän mielestään ollut mitattavissa. Vaikka behaviorismia ei enää ole vallalla, kokeellinen psykologia on edelleen olemassa ja tämä on sitä puhtaiten tieteellistä psykologiaa. 

Vierailija kirjoitti:

On. Missä tieteellinen näyttö, että se tehoaa? Millä muulla alalla on ok, että käydään vuosikausia terapiassa ja syödään lääkkeitä ilman mitään merkittävää muutosta? Täyttä plaseboa.

Minkä tieteenfilosofisen koulukunnan mukaan tieteellisyys edellyttää sitä, että tutkimuksen kohteeseen voidaan vaikuttaa? Onko tähtitiede siis huuhaata, koska ihminen ei voi vaikuttaa vaikkapa Jupiterin kuiden kiertoratoihin?

Jos psykologilla ei ole osaamista neurologian puolelta niin turhake se on. Kaikki ihmisen reagointi liittyy aivoihin ja neurologiaan sekä ihmisen hormonieritykseen ja se sanelee eniten miten ihminen asioita käsittelee. Vaurioituneet aivot on kokeneet tapahtumia jotka muuttaa aivojen rakennetta ja hormonieritystä ja jos ei tätä ymmärrä niin ei niitä aivoja osaa korjatakaan oikeaan suuntaan ja auttaa uusien kytkentöjen muodostamisessa saatika ymmärrä niitä elinikäisiä rajoitteita mitä syntyy kun aivot muuttuvat trauman seurauksena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole näennäistiede, jos puhutaan nykyajan psykologisesta tutkimuksesta eikä mistään Freudin hapatuksista.

Freudia kuitenkin luetaan edelleen psykologian aineopinnoissa, joten ei se nyt varmaan ihan pelkkää " hapatusta" ole, tai sitten oppiaine on erehtynyt?

No sitä luetaan lähinnä osana psykologian historiaa, mutta jos nyt ihan tosissasi alat jossain esitellä freudin teorioita niin sinut nauretaan pihalle.

Psykologian piti olla ihmisen avuksi, ei kiusaamiseksi tai että ahdistus lisääntyy. Psykologit voivat olla ilkeitä ja rahastaa firmalla, siinä missä muutama yrittää auttaa. Osa tekee painostaen sitä tai psykologisia kokeita, sitten negaa asiakkaalle. Minkälainen psykologi on. Se ei ole terapeutti välttämättä.

Psykologia kantaa pysyviä metodologisia perusvirheitä. 1) Riippuvuuksista tehdään syy- ja seuraus -päätelmiä, mitä niistä ei voi tehdä. 2) Kun havaitaan vaikkapa 70 %:en riippuvuus selitetään, kuin se vallitsisi aina, ja annetaan ymmärtää kuin se pitäisi myös lopuissa 30 %:ssa paikkansa. Syntyy akuankka-teoriaa, akuankka-selittämistä ja akuankka-terapiaa.

Useimmat psykologit eivät huomaa näitä metodologisia virheitä. Matemaattista ymmärrystä ei vain ole. Jos luonnontieteissä tehtäisiin samat virheet, tutkija tai soveltaja saisi potkut. 

Onhan se väkisinkin hyvin pitkälti aika pehmeää tiedettä. En tiedä miten noin utuisesta ja monisyisestä asiasta voisi kovin kiistatonta alaa saadakaan. Sisartiede neurologia sentään voi vähän katsella mikroskoopilla ja muilla laitteilla melko selkeästi että miten aivot toimivat mekaanisella tasolla, mutta siltikään sitä ei vielä oikein tiedetä.

Psykologia on uususkonto, mutta vailla jumalia ja muita henkiä. Ilmaisen rukoilun tilalle on tullut kallis psykoterapia, jolla on vain placebovaikutus. Yhtä tehokasta kuin tietäjän loitsuaminen, kuppaaminen, loveen lankeaminen ja sairaan varastetun sielun hakeminen takaisin jabmeaivosta.

Tarjoaa myös mahdollisuuden loputtomasti vatkata oman ja muiden käyttäytymisen syitä.