Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis 10€ möit, 50€ euron pehmon. Ei ihme suututtiin ja nehän kivoja muksun sängyn päällä päivisin.

 

Joku aika sitten  näin uutisen, että pehmolelut ovat tavattoman epähygieenisiä ja oikeita bakteeripesiä. Että jos joku nyt leikkii sillä tai perheen lemmikki riepottee sitä suussaan, niin miten se saadaan pestyä?

Niin miten ihmeessä me ollaankaan vielä hengissä, me, joiden silmät todellakin pyöristyivät onnesta, kun joulupaketista tuli iso pehmolelu, oikea unelmien täyttymys?

Varmaan sillä tavalla kuin olemme selvinneet siitä pettymyksestä, että joulupaketista ei kuoritunut seä idin tarkasti valitsema ainut oikea lahja.

                    Ajattelin lähinnä käytännöllisyyttä. Jättipehmo, ehkä erikoisen muotoinen. ei noin vain mahdu pesukoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkääpä ite myydä jotain jättipehmoa vaikka torissa... Kymppi on siitä todella hyvin. Luultavimmin menee ilmaiseksi jossain roskalavaryhmässä JOS laput on vielä kiinni. Ihan sama mitä se kaupassa on maksanut, kassan jälkeen ne on ongelmajätettä.

Näin juuri joulun jälkeen kaupassa, kun tyttö raahasi itsensä kokoista pehmoa autoon. Olisi tehnyt mieli mennä sanomaan vanhemmille, että ette tiedä, minkä virheen teitte.

No tuossa tilanteessa lapsi on sen jätin halunnut.

Itsellä on 16-vuotias, muutama lelu on säästetty, suurimman osan olemme saaneet myytyä tai lahjoitettua, jotain legoja vielä on joista en ole saanut haluamaani hintaa. Mutta niitä pehmoja.... okt:ssa asumme ja täysi jäteastia tyhjennetään 8 viikon välein. Meillä on vielä niitä pehmoja koko jäteastiallinen, joitain loppuu

Minä asun maalaistalossa ja tilaa on. Rappukuilun yläosassa on hylly, minne on koottu nalleja. Aina silloin tällöin sinne ilmestyy uusi, kun leikkijä on kasvanut. Harvoin on yövierasta, joka ei tutki hyllyä. Nalleista jutellaan ja niitä kosketellaan. Toki vain rakkaimmat kannattaa säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on nykylasten (ja vanhempien) kanssa. Mikään ei kelpaa ja tahallaan loukataan toisia. Sitten ihmetellään, kun koko kylä ei kasvatakaan ja tukiverkostot on ohuet.

 

Ihmisillä on nykyään paljon tavaroita. Vaikka kuinka yrittää ajatella lahjan saajaa, ostos voi silti mennä pieleen. Miksei vain voi kysyä mitä toivotaan. Säästyy turhaa vaivaa ja mieipahaa kaikilta.

Ei todellakaan säästy vaivaa siltä lahjan ostajalta, joka laukkaa monta kauppaa läpi etsiäkseen juuri sen yhden ainoan lahjan, joka kelpaa. Ja joka ei välttämättä sitten kuitenkaan lapsen mielestä kelpaa tai vanhemmat toteaa hetken päästä, että nyt siivotaan rojuja ja se lahja löytyy roskista tai mistä parhaassa tapauksessa myydään eteenpäin.

Koettu on: niin monena jouluna juoksin lista kädessä etsimässä täsmälahjoja vanhempien käskyjen mukaan ja lapset repivät paketin, siirtyivät toiseen ja seuraavassa hetkessä lahjaa oltiin jo hävittämässä.

Mielipahaltakaan en todella säästynyt, vaan harmitti, sillä lahjat todellakin olivat kalliita ja vaivalla hankittuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet arvostelevat lahjanantajaa törkeäksi, kun on kysynyt siitä. Minä olen yhtä törkeä, kysyn vaikka antamistani villasukista, olivatko sopivat tms. Ja omat lapseni olen opettanut liittämään lahjasta ja mainitsemaan kyseisestä lahjasta jotakin. 

Mitä sinulle kuuluu vastata, jos koko on väärä ja värit ei miellytä? Ts. haluatko kuulla oikeasti palautetta vai vain jutustella

No totuus tietenkin, mitä hyötyä olisi kehua, vaikka olisivat olleet muutamaa kokoa liian pienet.

 

Etkö.ymmärrä, että on ahdistavaa, jos lahjoista kysytään?

JOs mä kutoisin, kysyisin oliko sopivat, että tietää olla kutomatta niille, jotka eivät tykkää. Pitikö tää asia vääntää sulle erikseen ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Draamaa?

Miniäni sanoi kerran, että hänen kotiinsa tulee vain niitä tavaroita, mitä hän itse ostaa. Minä olen tyytyväinen, kun en hanki heille lahjoja ja miniäni on tyytyväinen, kun ei saa lahjoja. Eihän teilläkään ihmeellistä draamaa ole. Säästyy aikaa ja vaivaa kumminkin puolin.

Olisitpa minun anoppini! Meillä sekä minä että mieheni joudumme jatkuvasti kieltämään anoppia ostelemasta meille kaikenlaista, kun emme halua kotiimme kuin itselle mieleistä tavaraa ja kaikki on jo hankittu n. 20 vuotta sitten... Joka hemmetin syntymäpäivä ja joulu on yhtä mielenpahoittamista, kun "tänäkään vuonna en ole osannut tehdä mitään oikein!!!" (anopin sanat). Emme ole 15 vuoteen edes ottaneet vastaan näitä lahjoja, mutta antamisen halu on niin kova, että aina vain anoppi yrittää tyrkyttää jotain eripari lautasia tai huumorimukeja. Olemme yrittäneet kannustaa katoaviin

           Kammottavaa. Apua. En haluaisi asua jonkun toisen sisustamassa kodissa.

Tässä taas oiva syy sille, miksei lahjoja kannata kenellekään ostaa. AP kirjoittaa: "Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan. Onko tässä ihan turha alkaa selittää, että mieluummin varmaan lapsi haluaa leffaan tai ostaa jotain mieluista edes sillä kympillä, jolla myin eteenpäin."

Eli AP ei tykännyt pehmosta ja halusi vaan rahat. No kerro nyt edes, pääsikö se lapsi kympillä sinne leffaan? Saiko lapsi edes rahoja? Vai menikö ne äidin kaljaan? Kysyikö äiti lapselta, halusiko tämä pitää lelu, vai päättikö itse mollata lahjan lapsellisena ja sen takia lapsi ei sitten uskaltanut sitä pitää, kun äiti mouhkaa lahjaa vastaan?

MIksi sinusta on nyt draamaa, jos mummu ei enää osta lahjoja? Eihän ne teidän perheelle kelpaa, joten mistä jäätte paitsi? Minusta on hävytöntä, että saadut lahjat laitetaan heti myyntiin. On käytöstapojen puutetta.

Jättipehmo on kyllä kiva avata paketista. Harvinainen lapsuuselämys. Komppaan edellisiä että ei kannata olla tukijoukkona eikä rahahanana kun ei sitä joillekin osaa mieliksi tehdä. Saa vain vihat niskaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jouduin kyllä muutaman kerran hengittelemään syvään, kun isovanhempi antoi lapselle lahjaksi jättipehmon. Siis todella jätin. Ei muuten, mutta asuttiin pienessä kaksiossa nelistään, pari aikuista ja pari lasta. Onneksi lapsi edes vähän tykkäsi siitä pehmosta, niin ei v * tuttanut niin paljoa siirrellä sitä paikasta toiseen pitkin kotia ihan arkiaskareidenkin onnistumiseksi. Ja tiesin myös sen, ettei isovanhempi hankkinut sitä ilkeyttään, vaan ajattelemattomuuttaan.

Itse annoin sukulaisteni lasten vanhemmille rahat joulu-ja synttärilahjoihin,jotta vanhemmat pyrkivät ostamaan miemeisen lahjan. Pikkuisen syletti kyllä kun yksi joulu yksi lapsista silmät kirkkaina kysyi,kun olin kylässä, että:" Missäs ne sinun joululahjasta ovat?" Saman sukulaisen yksi lapsi kirjoitti ylioppilaaksi pari vuotta sitten. En mennyt juhliin,mutta laitoin lapselle rahaa tilille. En saanut edes tekstar

          Tämäkin on totta. Etenkin jos lapsi on pieni, hän todella luulee, että mummo, vaari tai perheystävä ei

          antanut mitään. Vieraasta se tuntuu ikävältä. Lapsi voi tosiaan kommentoida asiaa. Osallistuimme

          tuttavaperheen lapsen isoon kimppalahjaan ja lapsi todella luuli, ettei ole saanut meiltä mitään.

          Yhteiset kimppalahjat sopivat paremmin kouluikäisille tai teineille, kun se on täsmälahja.

Mitä vanhempi ajattelee myydessään lapsen isovanhemmiltaan saaman joululahjan samantien pois, Nyt on vasta 3.1.2024. Olisi voinut edes hiukan yrittää  kunnioittaa isovanhempia. Ja vaikka kunnioitus puuttuisikin, voisi edes harkita millainen käytös on aikuiselle ihmiselle sopivaa ja milalinen ei. Pyysikö lapsi oma-aloitteisesti myymään lahjan?  "Ehdotitko" eli päätit aikuisen asemassa asiasta itse?

Kyseessä on todennäköisesti anopin antama lahja. Olisiko oman äitisi antama lahja lähtenyt yhtä nopeasti myyntiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis 10€ möit, 50€ euron pehmon. Ei ihme suututtiin ja nehän kivoja muksun sängyn päällä päivisin.

 

Joku aika sitten  näin uutisen, että pehmolelut ovat tavattoman epähygieenisiä ja oikeita bakteeripesiä. Että jos joku nyt leikkii sillä tai perheen lemmikki riepottee sitä suussaan, niin miten se saadaan pestyä?

Niin miten ihmeessä me ollaankaan vielä hengissä, me, joiden silmät todellakin pyöristyivät onnesta, kun joulupaketista tuli iso pehmolelu, oikea unelmien täyttymys?

Varmaan sillä tavalla kuin olemme selvinneet siitä pettymyksestä, että joulupaketista ei kuoritunut seä idin tarkasti valitsema ainut oikea lahja.

            &nbsp

Ja vaikka mahtuisikin, niin miten saat sen kuivaksi ulmab, että se alkaa haista?

"Koettu on: niin monena jouluna juoksin lista kädessä etsimässä täsmälahjoja vanhempien käskyjen mukaan ja lapset repivät paketin, siirtyivät toiseen ja seuraavassa hetkessä lahjaa oltiin jo hävittämässä."

Voi niin tuttua mullekin! Halusin ajatella kaikkia, vanhempia ja lapsia, mutta juuri noin kävi vaikka kuinka monta kertaa. Eli vanhemmat muka tiesi, mitä lapsi haluaa. Lapsi tietysti höpöttää kaikista leluista ja niistä listahiteistä joita mainostetaan etenkin ja jotka on heti loppu kaupoista niin että saa tosiaan juosta monta paikkaa läpi jos haluaa löytää. Mutta ei ne sitten sen halumpia ollutkaan vaan just isoja ja muuta mistä vanhemmat haluaa eroon.

Onneksi oman suvun lapset on jo niin isoja, että riittää, että laitan tilille rahaa ja ilmoitan, että joulun vietän matkoilla. Enpähän ole kenenkään vaivoina missään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas oiva syy sille, miksei lahjoja kannata kenellekään ostaa. AP kirjoittaa: "Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan. Onko tässä ihan turha alkaa selittää, että mieluummin varmaan lapsi haluaa leffaan tai ostaa jotain mieluista edes sillä kympillä, jolla myin eteenpäin."

Eli AP ei tykännyt pehmosta ja halusi vaan rahat. No kerro nyt edes, pääsikö se lapsi kympillä sinne leffaan? Saiko lapsi edes rahoja? Vai menikö ne äidin kaljaan? Kysyikö äiti lapselta, halusiko tämä pitää lelu, vai päättikö itse mollata lahjan lapsellisena ja sen takia lapsi ei sitten uskaltanut sitä pitää, kun äiti mouhkaa lahjaa vastaan?

MIksi sinusta on nyt draamaa, jos mummu ei enää osta lahjoja? Eihän ne teidän perheelle kelpaa, joten mistä jäätte paitsi? Minusta on hävytöntä, että saadut lahjat laitetaan heti myyntiin. On käytöstapojen puutetta.

Kauanko niitä ei-tarpeellisia leluja tai muuta lahjaksi saatua tarpeetonta tavaraa pitää nurkissaan hillota, että niistä voi hyvien käytöstapojen puitteissa hankkiutua eroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, en ymmärrä tätä jättipehmovihaa. Meillä on sellanen ollut muutaman vuoden. Isot lapset, jotka vielä joskus kuitenkin leikkivät, vievät sitä mukanaan leikeissä. Ja muulloin se on loikoilukaverina sängyn päällä. Sudin sen välillä tarrrarullalla. Musta se on ihan kiva ja käyttöarvoa omaava. Se on vähän kuin pereheenjäsen. Ei liittynyt aloitukseen mut halusin tän jakaa : )

Tietysti, jos on tilaa ja se mahtuu kotiin, niin on varmasti kiva. Mutta ymmärrät varmaan, että jos suurperhe asuu vaikkapa kaksiossa, niin hyvin tarkkaan pitää aina miettiä, mitä sinne mahtuu. Silloin tuollainen jättipehmo tuntuu lähinnä kiusanteolta ja oikeastaan kaikki suuret lelut.

Hei haloo ihmiset. Kuka ostaa kiusalla lapselle lahjaksi pehmolelun? Onko teillä ollut noin helppo elämä.

 

Jos perhe kertoo sinulle, että heillä on ahdasta, ja että he eivät halua kotiinsa mitään ylimääräistä tavaraa, niin vietkö silloin 2 metrin jättipehmolelun lahjaksi lapsille? Tai jätätkö oven taakse, kielloista huolimatta, jätesäkillisen tavaraa ja leluja? Itselleni on tehty näin, vaikka puhelimessa kielsin tuomasta. En kokenut, että lahjan antaja oli silloin hyväsydäminen. Jos sanon, että "en halua", tarkoitan myös sitä. Ja asiaan kuuluu tietenkin vahtia, että tavarasta ei hankkiuduta eroon, siitä raportoidaan sukulaisille ja tutuille, ja leimataan lahjan saaja kiittämättömäksi, ylimieliseksi jne. Koska "kuka nyt kiusalla lahjoja ostaa". Se on kiusan tekemistä jalomielisyyden verhon takaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhempi ajattelee myydessään lapsen isovanhemmiltaan saaman joululahjan samantien pois, Nyt on vasta 3.1.2024. Olisi voinut edes hiukan yrittää  kunnioittaa isovanhempia. Ja vaikka kunnioitus puuttuisikin, voisi edes harkita millainen käytös on aikuiselle ihmiselle sopivaa ja milalinen ei. Pyysikö lapsi oma-aloitteisesti myymään lahjan?  "Ehdotitko" eli päätit aikuisen asemassa asiasta itse?

Kyseessä on todennäköisesti anopin antama lahja. Olisiko oman äitisi antama lahja lähtenyt yhtä nopeasti myyntiin? 

No ei sen jättipehmon jälleenmyyntiarvoa ainakaan kasva, jos se on "kohteliaisuudesta" jossain nurkassa keräämässä pölyä. Mitä iloa siitä on kenellekään?

Oma lapseni (4v) sai isoäidiltä lahjansynttäreillä, joka oli epämieluisa. Lapsi kiikutti minulle lahjan ja totesi, että viedään tämä kirpputorille. Mummo järjesti melkoisen shown sen jälkeen. Vika oli mummon mielestä lapsessa, ei siinä lahjassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on nykylasten (ja vanhempien) kanssa. Mikään ei kelpaa ja tahallaan loukataan toisia. Sitten ihmetellään, kun koko kylä ei kasvatakaan ja tukiverkostot on ohuet.

 

Ihmisillä on nykyään paljon tavaroita. Vaikka kuinka yrittää ajatella lahjan saajaa, ostos voi silti mennä pieleen. Miksei vain voi kysyä mitä toivotaan. Säästyy turhaa vaivaa ja mieipahaa kaikilta.

Ei todellakaan säästy vaivaa siltä lahjan ostajalta, joka laukkaa monta kauppaa läpi etsiäkseen juuri sen yhden ainoan lahjan, joka kelpaa. Ja joka ei välttämättä sitten kuitenkaan lapsen mielestä kelpaa tai vanhemmat toteaa hetken päästä, että nyt siivotaan rojuja ja se lahja löytyy roskista tai mistä parhaassa tapauksessa myydään eteenpäin.

Koettu on: niin monena jouluna juoksin lista kädessä etsimässä

Verkkokaupat on näppäriä, jos on hyvin täsmällinen lahja hankinnassa. Ei tarvitse rampata missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiparka oikeesti.

Nyt on ap niin että olisit voinut saada paljon karmeammankin mummon kuin tuollaisen pehmo-ostelijan! 

Mummon reaktio tilanteeseen ei ollut kovin aikuismainen. Luulisi, että mummoksi ehtinyt ihminen osaa käsitellä pettymyksen. 

 

Kyllä ap ehti reagoida ensin hävittämällä pikaisesti lapselliseksi arvioimansa lapsen lahjan. Niin hän juuri kirjoitti. Lapsen silmien alla ei vanhempi noin toimi heti jouluna.

 

Jos hän ei olisi sitä myynyt, voi olla että siitä ei olisi saatu edes sitä kymppiä. Roskikseen tai lahjoituskirppikselle olisi mennyt, sekö olisi anopille ollut parempi ratkaisu? Kuten sanottu, pehmoilla ei juuri ole jälleenmyyntiarvoa. Itsekään en osta käytettynä pehmol

Miten raha liittyy lahjaan? Kun katsoo Jumalasta käsin tätäkin keskustelua, niin huomaa kuinka paljon pimeyttä maailmassa on. Paperinen kymmenen euron seteli.

Ihan oikein tehty että laitoit jättipehmon eteenpäin Ap. Meillä kans kokemus kun isovanhempi kysymättä osti lapselle hervottoman kokoisen lelun, asuttiin pienessä asunnossa. Katsoin silmät pyöreänä kun lapsi avasi pakettia ja isovanhempi kuiskasi minulle muka-hauskalla äänellä "sori oli pakko"....lapsen kanssa sovittiin jälkeenpäin että myydään lelu kun ei mahdu hänen huoneeseen. Tämä sopi lapselle ja ostimme sitten niillä rahoilla hänelle valitsemansa pienemmän lelun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on nykylasten (ja vanhempien) kanssa. Mikään ei kelpaa ja tahallaan loukataan toisia. Sitten ihmetellään, kun koko kylä ei kasvatakaan ja tukiverkostot on ohuet.

 

Ihmisillä on nykyään paljon tavaroita. Vaikka kuinka yrittää ajatella lahjan saajaa, ostos voi silti mennä pieleen. Miksei vain voi kysyä mitä toivotaan. Säästyy turhaa vaivaa ja mieipahaa kaikilta.

Ei todellakaan säästy vaivaa siltä lahjan ostajalta, joka laukkaa monta kauppaa läpi etsiäkseen juuri sen yhden ainoan lahjan, joka kelpaa. Ja joka ei välttämättä sitten kuitenkaan lapsen mielestä kelpaa tai vanhemmat toteaa hetken päästä, että nyt siivotaan rojuja ja se lahja löytyy roskista tai mistä parhaassa tapauksessa myydään eteenpäin.

Koettu on: nii

Kaikkein kätevintä kun kukaan ei osta mitään eikä lapsiperheet raahaa sitä 3 euron hyaasinttia vastalahjaksi.    Niin on parempi,  jokainen ostaa itse ja kustantaa itse lapsensa leffaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi teki alle kouluikäisenä isoäidilleen "kirjan", johon kirjoitti tarinan, piirsi kuvat jne. Seuraavalla kyläilykerralla lapsi olisi tämän halunnut nähdä, jolloin isoäiti kertoi laittaneensa kirjan lehtiroskiin. 

Ohis. 

Törkeää vielä sanoa noin suoran lapselle. Olisi edes sanonut, että ihan vahingossa meni lehtien välissä roskiin tai jotain...

Ei, todellinen diplomaatti olisi valehdellut sanomalla, että lainasin sen hetkeksi sairaalle ystävälleni ilahduttamaan. Kertoisin vielä että ystävä voi jo paremmin, kiitos sinun kirjasi. Lapsen mielen pahoittaminen on kuin surmaisi satakielen. 

Meillä lahjattomuus on toiminut. Ostamme lahjat vain omille lapsille. Suosittelen ihan kaikille!