Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.
02.01.2024 |
Lahjan hankki lapseni isovanhempi, joka ilmoitti nyt joulun pyhinä, että hän ei osta enää yhtään ainutta lahjaa meidän perheeseen. Hän oli sanonut sukulaiselle, että me myydään lasten kalliit lahjat ja tupakkaan käytetään rahat. Kumpikaan meistä ei kylläkään polta. Minulla on välillä ääni käheänä pakkasilla, mistä on voinut syntyä väärä kuva. Mietin, miten tällaisessa pääsee eteenpäin. Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan. Onko tässä ihan turha alkaa selittää, että mieluummin varmaan lapsi haluaa leffaan tai ostaa jotain mieluista edes sillä kympillä, jolla myin eteenpäin.
Kommentit (451)
Osta uusi lapselle mieluinen pehmolelu, hän valitsee itse. Ja muuta kivaa. Nyt on hyvityksen aika kun mieli pahoittui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsi teki alle kouluikäisenä isoäidilleen "kirjan", johon kirjoitti tarinan, piirsi kuvat jne. Seuraavalla kyläilykerralla lapsi olisi tämän halunnut nähdä, jolloin isoäiti kertoi laittaneensa kirjan lehtiroskiin.
Ohis.
Törkeää vielä sanoa noin suoran lapselle. Olisi edes sanonut, että ihan vahingossa meni lehtien välissä roskiin tai jotain...
Ei, todellinen diplomaatti olisi valehdellut sanomalla, että lainasin sen hetkeksi sairaalle ystävälleni ilahduttamaan. Kertoisin vielä että ystävä voi jo paremmin, kiitos sinun kirjasi. Lapsen mielen pahoittaminen on kuin surmaisi satakielen.
Mummon ja anopin mielen pahoittaminen on vauvapalstan mukaan sankariteko. On
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsi teki alle kouluikäisenä isoäidilleen "kirjan", johon kirjoitti tarinan, piirsi kuvat jne. Seuraavalla kyläilykerralla lapsi olisi tämän halunnut nähdä, jolloin isoäiti kertoi laittaneensa kirjan lehtiroskiin.
Ohis.
Törkeää vielä sanoa noin suoran lapselle. Olisi edes sanonut, että ihan vahingossa meni lehtien välissä roskiin tai jotain...
Ei, todellinen diplomaatti olisi valehdellut sanomalla, että lainasin sen hetkeksi sairaalle ystävälleni ilahduttamaan. Kertoisin vielä että ystävä voi jo paremmin, kiitos sinun kirjasi. Lapsen mielen pahoittaminen on kuin surmaisi satakielen.
Mummon ja anopin mielen pahoittaminen on vauvapalstan mukaan sankar
Mielen voi pahoittaa myös antamalla ei toivottuja, tilaa vieviä ja epäkäytännöllisiä lahjoja. Anopille voi antaa vastalahjaksi kerrostaloasuntoon vaikka ihka elävän porsaan, vuohen tai vaikkapa lauman kanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap toimi väärin ja hätäisesti, pehmolelun olisi varmasti voinut vaihtaa muuhun tuotteeseen.
Ap vaihtoi rahaan. Olisiko lahjan antaja onnellinen, jos pehmo olisi viety kuitin kanssa kauppaan ja ostettu legopaketti?
Lahjan antaja voi itse miettiä miten ei osannut ostaa lahjaa. Ei kysellyt ja kuunnellut lasta. Kyllä lapset leikeissään kertoo mistä tykkää, vaikka ei suoraan häneltä kysyisikään.
Jos antaisi pehmon kököttää nurkassa kohteliaasti puoli vuotta -vuoden. Aika halpa temppu vaihtaa välittämisen osoitus kymppiin. Parempi lahjoittaa vähävaraisten lasten keräykseen.
Ja näidenkö kotona sitten on runsaasti ylimääräistä tilaa jättipehmolle?
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhempi ajattelee myydessään lapsen isovanhemmiltaan saaman joululahjan samantien pois, Nyt on vasta 3.1.2024. Olisi voinut edes hiukan yrittää kunnioittaa isovanhempia. Ja vaikka kunnioitus puuttuisikin, voisi edes harkita millainen käytös on aikuiselle ihmiselle sopivaa ja milalinen ei. Pyysikö lapsi oma-aloitteisesti myymään lahjan? "Ehdotitko" eli päätit aikuisen asemassa asiasta itse?
Kyseessä on todennäköisesti anopin antama lahja. Olisiko oman äitisi antama lahja lähtenyt yhtä nopeasti myyntiin?
Jos se aikoo myydä niin se kannattaa myydä uutena ja käyttämättömänä. Ei lahjaan sisälly velvoitetta hillota sitä aikaa x. Osuvat pidetään, muut voi jatkaa matkaansa heti eikä puolen vuoden suruajan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsi teki alle kouluikäisenä isoäidilleen "kirjan", johon kirjoitti tarinan, piirsi kuvat jne. Seuraavalla kyläilykerralla lapsi olisi tämän halunnut nähdä, jolloin isoäiti kertoi laittaneensa kirjan lehtiroskiin.
Ohis.
Törkeää vielä sanoa noin suoran lapselle. Olisi edes sanonut, että ihan vahingossa meni lehtien välissä roskiin tai jotain...
Ei, todellinen diplomaatti olisi valehdellut sanomalla, että lainasin sen hetkeksi sairaalle ystävälleni ilahduttamaan. Kertoisin vielä että ystävä voi jo paremmin, kiitos sinun kirjasi. Lapsen mielen pahoittaminen on kuin surmaisi satakielen.
Mummon ja anopi
Kirjoittajat täällä ovat henkisesti niin aikuisia. Toki söpö pehmolelu on verrattavissa elävään vuoheen kerrostalossa.
Siis kaikki mummot, uskotaan jo. Ei lahjoja lasten perheisiin. Eikä kummit vie kelleen mitään. Niin on parempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myisi lapsen lahjoja, enkä ottaisi niitä itselle, oli ne kuinka typeriä vaan. Eri asia on, jos lapsi itse myisi kaverilleen lahjaksi saamansa tavaran (salaa antajalta). En myöskään koskoaan lainaa lapsen tililtä rahaa, vaikka omat olisivat loppu ennen kuun vaihdetta, vaikka hänen tilillään olisikin tuhansia vain makaamassa. Lapsen omaisuus on lapsen omaisuutta.
Olen myös aina ajatellut, lapsen tavarat on lapsen. Lahjaksi saadut ja itse ostetut.
Vain lapsi päättää tavaroistaan, niistä keskustellaan jos pakataan varastoon tai ylähyllylle.
Nykyisin on tosiaan olemassa varastoja, joihin voi viedä niitä tavaroita, jotka eivät mahdu kotiin. Tosin tulee kalliiksi, jos tavaroita pidetään varastossa vuosikausia. Kuukausivuokran määrä riippuu varastotilan koosta.
Lahja kuin lahja.
Jos se vie tilaa, on epäkäytännöllinen, ja se on kielletty tuomasta, niin vertautuu hyvin vuoheen.
Tämä nyt lähinnä herättelemään ihmisiä, että kaikki lahjat eivät ole toivottuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se on nykylasten (ja vanhempien) kanssa. Mikään ei kelpaa ja tahallaan loukataan toisia. Sitten ihmetellään, kun koko kylä ei kasvatakaan ja tukiverkostot on ohuet.
Ihmisillä on nykyään paljon tavaroita. Vaikka kuinka yrittää ajatella lahjan saajaa, ostos voi silti mennä pieleen. Miksei vain voi kysyä mitä toivotaan. Säästyy turhaa vaivaa ja mieipahaa kaikilta.
Ei todellakaan säästy vaivaa siltä lahjan ostajalta, joka laukkaa monta kauppaa läpi etsiäkseen juuri sen yhden ainoan lahjan, joka kelpaa. Ja joka ei välttämättä sitten kuitenkaan lapsen mielestä kelpaa tai vanhemmat toteaa hetken päästä, että nyt siivotaan rojuja ja se lahja löytyy roskista tai mistä parhaassa tapauksessa myydään eteenpäin.
Koettu on: niin monena jouluna juoksin lista kädessä etsimässä
Nykyään sitä romua ja rompetta(lue leluja ja muita vempaimia)on niin valtavasti, että kun lapsi lelukuvastosta näkee sitä ja tätä ja toivoo sitä ja tuota, niin eihän ne edes jouluna enää noista puoliakaan mitä ovat toivoneet. Hetken mielijohteesta on toivottu jotakin, ja sitten kun se jouluna saadaan kymmenien muiden romppeitten mukana ei se jaksa kiinnostaa.
Kaikkien pitäisi vaan raakasti karsia mitä ostetaan ja vain joitakin toiveita toteutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikki mummot, uskotaan jo. Ei lahjoja lasten perheisiin. Eikä kummit vie kelleen mitään. Niin on parempi
Hyvä, että uskotte viimein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myisi lapsen lahjoja, enkä ottaisi niitä itselle, oli ne kuinka typeriä vaan. Eri asia on, jos lapsi itse myisi kaverilleen lahjaksi saamansa tavaran (salaa antajalta). En myöskään koskoaan lainaa lapsen tililtä rahaa, vaikka omat olisivat loppu ennen kuun vaihdetta, vaikka hänen tilillään olisikin tuhansia vain makaamassa. Lapsen omaisuus on lapsen omaisuutta.
Olen myös aina ajatellut, lapsen tavarat on lapsen. Lahjaksi saadut ja itse ostetut.
Vain lapsi päättää tavaroistaan, niistä keskustellaan jos pakataan varastoon tai ylähyllylle.
Katsoin äsken helsinkiläisen vuokravaraston hintoja. Pieni varastokoppi melko lähellä kotia olevassa paikassa maksaa 43 € kuussa. Tämä siis maksettaisiin 12 kertaa vuodessa ja monen vuoden ajan kunnes lapsi tulee täysi-ikäiseksi ja voi "itse päättää" tavaroistaan. Ei kai?
Vierailija kirjoitti:
Osta uusi lapselle mieluinen pehmolelu, hän valitsee itse. Ja muuta kivaa. Nyt on hyvityksen aika kun mieli pahoittui.
Juu. Huonoa käytöstä kannattaa aina vahvistaa ja palkita siitä. Mieli pahoittui :) Voi voi. Lumihiutaleet sulaa kun vähän lämmittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhempi ajattelee myydessään lapsen isovanhemmiltaan saaman joululahjan samantien pois, Nyt on vasta 3.1.2024. Olisi voinut edes hiukan yrittää kunnioittaa isovanhempia. Ja vaikka kunnioitus puuttuisikin, voisi edes harkita millainen käytös on aikuiselle ihmiselle sopivaa ja milalinen ei. Pyysikö lapsi oma-aloitteisesti myymään lahjan? "Ehdotitko" eli päätit aikuisen asemassa asiasta itse?
Kyseessä on todennäköisesti anopin antama lahja. Olisiko oman äitisi antama lahja lähtenyt yhtä nopeasti myyntiin?
Minun äitini antoi välillä ihan kummallisia tavaroita lapsille. Oli helppoa hankkiutua niistä eroon, sillä asuimme ulkomailla. Tai no, kun asuttiin vuokralla omakotitalueella, jäteastiaan ei mahtunut mitään muuta kuin oman perheen jokapäiväiset roskat. Ne oli pakko litistää ja muokata mahdollisimman pieniksi. Suurella "lahjuksella" roska-auton kuljettajat suostuivat pari kertaa ottamaan mukaansa vähän ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap toimi väärin ja hätäisesti, pehmolelun olisi varmasti voinut vaihtaa muuhun tuotteeseen.
Ap vaihtoi rahaan. Olisiko lahjan antaja onnellinen, jos pehmo olisi viety kuitin kanssa kauppaan ja ostettu legopaketti?
Lahjan antaja voi itse miettiä miten ei osannut ostaa lahjaa. Ei kysellyt ja kuunnellut lasta. Kyllä lapset leikeissään kertoo mistä tykkää, vaikka ei suoraan häneltä kysyisikään.
Jos antaisi pehmon kököttää nurkassa kohteliaasti puoli vuotta -vuoden. Aika halpa temppu vaihtaa välittämisen osoitus kymppiin. Parempi lahjoittaa vähävaraisten lasten keräykseen.
Ja näidenkö kotona sitten on runsaasti ylimääräistä tilaa jättipehmolle?
Vaikka asuisin sardiinipurkissa lapseni kanssa, jolle en voi hankkia joululahjaa, niin kyllä pehmolle tila löytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myisi lapsen lahjoja, enkä ottaisi niitä itselle, oli ne kuinka typeriä vaan. Eri asia on, jos lapsi itse myisi kaverilleen lahjaksi saamansa tavaran (salaa antajalta). En myöskään koskoaan lainaa lapsen tililtä rahaa, vaikka omat olisivat loppu ennen kuun vaihdetta, vaikka hänen tilillään olisikin tuhansia vain makaamassa. Lapsen omaisuus on lapsen omaisuutta.
Olen myös aina ajatellut, lapsen tavarat on lapsen. Lahjaksi saadut ja itse ostetut.
Vain lapsi päättää tavaroistaan, niistä keskustellaan jos pakataan varastoon tai ylähyllylle.
Katsoin äsken helsinkiläisen vuokravaraston hintoja. Pieni varastokoppi melko lähellä kotia olevassa paikassa maksaa 43 € kuussa. Tämä siis maksettaisiin 12 kertaa vuodessa ja monen vuoden ajan
Asun omistuskerrostalossa, en alivuokralaisena tai ingelmaisten asuntolassa.
Kyllä meillä on lukollinen varastokomero ylimmässä kerroksessa nk. Vintillä. Ja asunnossa yläkomeroita yms.
Kyllä meillä lapset veivät pehmolelunsa mukanaan kun muuttivat, pari on minulla sohvalla. Vanhimmakin 50 v on vielä pehmonalletyyny heidän sänkynsä päällä.
Onko miniäni siis tavattoman lepsu kun tommosta sallii?
Vierailija kirjoitti: Verkkokaupat on näppäriä, jos on hyvin täsmällinen lahja hankinnassa. Ei tarvitse rampata missään.
Sinulta taitaa unohtua, että moni isovanhempi ei ole tuttu tietokoneiden saati verkkokauppojen ja verkkomaksamisen kanssa. Eli aina ei onnistu. Tyypillinen minäminä-vastaus, et osaa yhtään miettiä asiaa toisen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat olisivat voineet vaihtaa sen. Nuo jättipehmot maksaa jotain 50 €.
Tokmannilla oli joskus marraskuussa jättimäisiä nalleja ym., joiden hinta oli 12 e. Teki melkein mieli ostaa, vaikka olen aikuinen, eikä ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Onhan asunnot pieniksi menneet kun ei niihin sovi enää kuin rahalahjat.
Tässä tiivistyy just se tunne mikä vallitsee tuon nuoremman polven kanssa asioidessa. Rahaa jos antaa niin silloinkin tulee tunne että ei tarpeeksi saaneet ja ois kukat voinu laittaa myös. Ihan pohjaton puutostauti.
Kummius pitäisi ainakin lopettaa kirkon tasolta.
Olen ottanut tavaksi, että kun annan jollekin lahjan, sanon samalla, että jos ei ei ole sopiva, niin sen saa antaa eteenpäin. Olen itse joskus saanut aivan mahdottomia lahjoja. Lisäksi asun hyvin ahtaasti.