Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.
02.01.2024 |
Lahjan hankki lapseni isovanhempi, joka ilmoitti nyt joulun pyhinä, että hän ei osta enää yhtään ainutta lahjaa meidän perheeseen. Hän oli sanonut sukulaiselle, että me myydään lasten kalliit lahjat ja tupakkaan käytetään rahat. Kumpikaan meistä ei kylläkään polta. Minulla on välillä ääni käheänä pakkasilla, mistä on voinut syntyä väärä kuva. Mietin, miten tällaisessa pääsee eteenpäin. Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan. Onko tässä ihan turha alkaa selittää, että mieluummin varmaan lapsi haluaa leffaan tai ostaa jotain mieluista edes sillä kympillä, jolla myin eteenpäin.
Kommentit (451)
Anopit etenkin ostaa krääsää. Näitäkö nyt sitten lapsetkaan pitäisi aarteinaan jotain nalle puhia tai pupua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten isovanhempi väittää että tupakoidaan jos ei pidä paikkaansa? Kyse kuitenkin lähisukulaisesta...
En osaa tuohon vastata. Luultavasti hän on ollut niin vihainen, että liioitellut asioita. Ei ole varmasti nähnyt meistä kumpaakaan koskaan tupakalla, kun ei polteta. Silti väittänyt, että on pitänyt myydä lapsen lelu, että sain tupakkaan rahaa. Ei siis ole mitään todenperää tuossa väitteessä, kunhan kostaa puhumalla pahaa selän takana.
-ap
Kertoo paljon isovanhemmasta. Itsekäs, tyly, valehtelija. Huono käytöksinen muutenkin, kun alkaa tenttaamaan lapselta missä lelu on ja syyllistää. Lahja on annettu ja saaja tekee sillä mitä haluaa.
Ei prkele, mikä akka olet. Mitä isovanhempi on esimerkiksi valehdellut? Oksennan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten isovanhempi väittää että tupakoidaan jos ei pidä paikkaansa? Kyse kuitenkin lähisukulaisesta...
En osaa tuohon vastata. Luultavasti hän on ollut niin vihainen, että liioitellut asioita. Ei ole varmasti nähnyt meistä kumpaakaan koskaan tupakalla, kun ei polteta. Silti väittänyt, että on pitänyt myydä lapsen lelu, että sain tupakkaan rahaa. Ei siis ole mitään todenperää tuossa väitteessä, kunhan kostaa puhumalla pahaa selän takana.
-ap
Kertoo paljon isovanhemmasta. Itsekäs, tyly, valehtelija. Huono käytöksinen muutenkin, kun alkaa tenttaamaan lapselta missä lelu on ja syyllistää. Lahja on annettu ja saaja tekee sillä mitä haluaa.
Ei prkele, mikä akka olet. Mitä isovanhempi on esimerkiksi
Alkanut väittää, että ap käyttänyt rahat tupakkaan ja tällaista valhetta levittänyt. Ap kirjoitti etteivät polta tupakkaa.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään varmaan enää ostaisi lahjoja, jos selviäis, etten osaa ostaa oikeanlaisia.
Että heti vaan herneet nenään?
Mitäs jos vaikka kysyisi lapsen vanhemmilta, että mistä lapsi tykkää?
Lapset kasvavat nopeasti, ja tiettyinä ikäkausina on tietyt taidot ja mieltymykset. Vaikka itsellä on ollut lapsia, niin eihän sitä enää muista että mistä lapset missäkin iässä tykkäsivät. Ethän sinä osta lapselle lahjaksi liian pieniä vaatteitakaan, vaan kysyt vanhemmilta mikä on oikea koko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten isovanhempi väittää että tupakoidaan jos ei pidä paikkaansa? Kyse kuitenkin lähisukulaisesta...
En osaa tuohon vastata. Luultavasti hän on ollut niin vihainen, että liioitellut asioita. Ei ole varmasti nähnyt meistä kumpaakaan koskaan tupakalla, kun ei polteta. Silti väittänyt, että on pitänyt myydä lapsen lelu, että sain tupakkaan rahaa. Ei siis ole mitään todenperää tuossa väitteessä, kunhan kostaa puhumalla pahaa selän takana.
-ap
Kertoo paljon isovanhemmasta. Itsekäs, tyly, valehtelija. Huono käytöksinen muutenkin, kun alkaa tenttaamaan lapselta missä lelu on ja syyllistää. Lahja on annettu ja saaja tekee sillä mitä haluaa.
Ei prkel
Siinä on kaks sanaa vastaikkain, aloittajan ja anopin. Kukapa myöntäisi ottavansa alkoholia tai vetävänsä tupakan silloin tällöin vaikka lapsi on voinut sanoa ja anoppi haistaa ja tuntea perheen pitemmältä ajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se Squishmallow? Nehän on tämän hetken trendituote, niitä näkyy olevan teineilläkin, joten tuskin se liian "lapsellinen" oli lapsellesi. Ehkä lapsi ei vaan tajunnut sen pointtia.
Eikun lapsi ei siitä tykännyt. Niinhän siinä aloituksessa lukee Ihan sama mikä point.
Aloituksessa lukee "Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan"
Niin? Osaatko lukea- tai ymmärrätkö lukemaasi?
Voin tulkita sinulle.
Lapsi ei tykännyt esineestä. Äiti tulkitsee syyksi, että se esine on lapsellinen iso lelu.
Syy voi olla jokin muukin kuin tuo äidin tulkitsema syy. Pointti on, että lapsi ei tykännyt esineestä.
Niin, ja minä vastasin siihen, että jos se oli Squishmallow, tuskin se liian lapsellinen oli lapsellesi, kun ne ovat teineilläkin suosittuja.
Lahjasta kiitetään saadessa, mutta siitä ei tarvitse tykätä, siitä lahjasta ei tarvitse pitää eikä ole syytä säilöä lopun elämää.
Lahjan antajalta on todella tökeröä alkaa tenttaamaan missä lahja on ja oletko leikkinyt ym. Lahjan antaminen on aina riski. Itse mietin hyvin tarkkaan aina kun ostan lahjan. Mietin myös jälleenmyyntiä, jos lahjan saaja ei pidäkään. Se on hänen lahja ja hän tekee sillä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Verkkokaupat on näppäriä, jos on hyvin täsmällinen lahja hankinnassa. Ei tarvitse rampata missään.
Sinulta taitaa unohtua, että moni isovanhempi ei ole tuttu tietokoneiden saati verkkokauppojen ja verkkomaksamisen kanssa. Eli aina ei onnistu. Tyypillinen minäminä-vastaus, et osaa yhtään miettiä asiaa toisen kannalta.
Siihen aikaan kun minä näiden lahjojen perässä juoksin, verkkokaupasta ei saanut muumitaloja. Tai ainakaan ei voinut olla varma, että ne saapuvat varmasti jouluksi ja voi mikä poru, jos lapselle olisi ollut juuri sitä vanhempien toivomaa lelua kuusen alla jouluna!
Lisäksi tosiaan, vanhemmathan voisivat sieltä verkkokaupasta listata, mitä lapsensa haluaa ja sanoa, että tämä on mummilta. Eikö?
Te pehmolelun koosta kohkaajat: ap ei sanonut syyksi, että lelu ei heille mahdu. Hän sanoi syyksi, että lapsi ei siitä tykännyt ja itse arveli sen olevan lapselle (!) liian lapsellinen. Sen vuoksi siis luiskaan muutamassa päivässä.
Tämän vuoksi tosiaan itse olen alkanut laittaa vain tilille rahaa, ei kortteja, ei mitään muistamista, en laita edes tekstaria perään. Se on tuntunut olevan vanhemmille ok. En kysele rahojen perään tietenkään, käyttäkööt kuka miten käyttää.
Toisaalta myönnän, että jos nykyään ovat tulossa mökille (meillä lapsettomalla pariskunnalla on kiva järvenrantamökki, heillä ei ole omaa mökkiä, olen siis lasten täti), totean, että ei me olla silloin paikalla. Aivan kuten he eivät halua säilöä nurkissaan ostamiani lahjoja tai nähdä vaivaa niiden hävittämisessä, minä en halua pilata kivoja kesäpäiviä lapsiperheen vierailuilla ja narinoilla ja kiukutteluilla.
Win-win, minunkin mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Draamaa?
Miniäni sanoi kerran, että hänen kotiinsa tulee vain niitä tavaroita, mitä hän itse ostaa. Minä olen tyytyväinen, kun en hanki heille lahjoja ja miniäni on tyytyväinen, kun ei saa lahjoja. Eihän teilläkään ihmeellistä draamaa ole. Säästyy aikaa ja vaivaa kumminkin puolin.
Ai mies ei saa valita mistä tykkää??
Isotätini kävi kerran elämässään meillä kun lapset oli vielä pieniä. Toi lahjaksi sellaisen enkelitaulun. Sitten vuosia myöhemmin kysyi aina mun vanhemmilta onko se taulu ollut seinällä, onhan se, onhan se taulu varmasti siellä lasten seinällä...
Se oli ruma ja lapset pelkäs sitä ("Miksi se varis kiusaa niitä lapsia?!") joten heitin sen hyväntekeväisyyskirppikselle.
Se musta enkeli oli kyllä ihan isotädin näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä miinus vallitseville jouluperinteille kinkkuineen ja lahjoineen.
Näitä kun lukee, voi olla vain tyytyväinen, ettei vietä joulua ja osta pakkolahjoja kenellekään. Säästyy tuommoiseltakin draamalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat olisivat voineet vaihtaa sen. Nuo jättipehmot maksaa jotain 50 €.
Tokmannilla oli joskus marraskuussa jättimäisiä nalleja ym., joiden hinta oli 12 e. Teki melkein mieli ostaa, vaikka olen aikuinen, eikä ole lapsia.
Miksi et ostanut?
"Toisaalta myönnän, että jos nykyään ovat tulossa mökille (meillä lapsettomalla pariskunnalla on kiva järvenrantamökki, heillä ei ole omaa mökkiä, olen siis lasten täti), totean, että ei me olla silloin paikalla. Aivan kuten he eivät halua säilöä nurkissaan ostamiani lahjoja tai nähdä vaivaa niiden hävittämisessä, minä en halua pilata kivoja kesäpäiviä lapsiperheen vierailuilla ja narinoilla ja kiukutteluilla.
Win-win, minunkin mielestä."
Sama täällä. En koskaan onnistunut ostamaan hyviä lahjoja, ensin valitti vanhemmat ja sitten alkoivat teinit nyrpistellä nenää, vaikka yritin ostaa sitä, mitä oli kuulemma toivottu. Rahaakin annoin varmaan liian vähän. Lapsenvahdiksi en koskaan kelvannutkaan, enhän minä lapseton mitään lapsista ymmärrä.
Nyt teinit ovat lukiolaisia/yliopistossa ja kiinnostaa kovasti kakkosasuntoni isommassa kaupungissa ulkomailla. Valitettavasti se on hyvin harvoin tyhjänä, että sinne voisi mennä. Nimittäin minä en ala heidän jälkiään sieltä siivoamaan ja avaimia edestakas kiikuttelemaan ja huolehtimaan mitä siellä tapahtuu, mitä takuulla joutuisin tekemään, kiitos heidän kasvatuksensa.
Kyllä minäkin näitä lukiessa aina mietin, että onko todella tuon arvoista pitää kiinni siitä, mitä joku saa tuoda lahjaksi ja mitä ei ja miten siitä sitten kerrotaan. Ymmärrän, jos oikeasti on kyse jostain tolkuttomasta monta kertaa viikossa tapahtuvasta romun roudaamisesta, että se on hankalaa ja siitä pitää sanoa ja saada loppumaan.
Mutta joku muutaman kerran vuodessa tapahtuva lahjan osto saatika sitten 1 YKSI kerta, kun isotäti käy vierailulla ja kehtaa tuoda enkelitaulun ja vielä siitä kysellä!
Ettekö te oikeasti tajua, että vierotatte tuolla tavalla lapsenne hyvässä lykyssä läheisestäkin suvusta, kuten täällä nyt parikin täti-ihmistä kertoo. Myöhemmin niiden tätien kanssa voisikin tosiaan olla vanhemmilla lapsilla jotain tekemistä ja kenties antoisaakin semmosita, mutta turhaan te kuvittelette, että ne tädit sitten 15-20 vuoden päästä ovat kiinnostuneita näiden itselleen ventovieraiden ihmisten kanssa mitään jakamaan tai tekemään.
Omilleni olen opettanut, että lahja on lahja ja siitä ollaan tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin näitä lukiessa aina mietin, että onko todella tuon arvoista pitää kiinni siitä, mitä joku saa tuoda lahjaksi ja mitä ei ja miten siitä sitten kerrotaan. Ymmärrän, jos oikeasti on kyse jostain tolkuttomasta monta kertaa viikossa tapahtuvasta romun roudaamisesta, että se on hankalaa ja siitä pitää sanoa ja saada loppumaan.
Mutta joku muutaman kerran vuodessa tapahtuva lahjan osto saatika sitten 1 YKSI kerta, kun isotäti käy vierailulla ja kehtaa tuoda enkelitaulun ja vielä siitä kysellä!
Ettekö te oikeasti tajua, että vierotatte tuolla tavalla lapsenne hyvässä lykyssä läheisestäkin suvusta, kuten täällä nyt parikin täti-ihmistä kertoo. Myöhemmin niiden tätien kanssa voisikin tosiaan olla vanhemmilla lapsilla jotain tekemistä ja kenties antoisaakin semmosita, mutta turhaan te kuvittelette, että ne tädit sitten 15-20 vuoden päästä ovat kiinnostuneita näiden itselleen ventovieraiden ihmisten kanssa mitään jaka
Jos pohdimme kirjoittajan isotädin ikää niin arvailuahan se on, mutta
-jos kirjoittaja olisi 30v, hänen vanhempansa olisivat oletuksen mukaan yli 50v
- kirjoittajan isotäti on isovanhempien luokkaa, eli yli 70 vähintäänkin
tuon ikäluokan maku koristeissa ja taulussa poikkeaa varmasti lasten mausta, erityisesti jos ei ole tekemisissä lasten kanssa
enkelitaulun antaminen kertonee uskonnollisesta vakaumuksesta ja monet vanhempien ikäluokkien ihmiset ajattelevat sen kuuluvan makuu/lastenhuoneen sisustukseen varjelemaan lapsukaisia
Metsään lahja on mennyt, mutta uskon kyllä ajatuksen olleen hyvä. Minulla on isäni lahjaksi saama arvoton muistoesine, siitä on tehnyt perintöäni ajatellen varauksen yksi pojistani ja yksi pojanpojistani. Heille esineeseen liittyvä kertomus ja historia tekevät siitä merkityksellisen. Ehkä kirjoittajan lapsille taulu olisi aikuisena voinut olla kiva muisto.
"Metsään lahja on mennyt, mutta uskon kyllä ajatuksen olleen hyvä. Minulla on isäni lahjaksi saama arvoton muistoesine, siitä on tehnyt perintöäni ajatellen varauksen yksi pojistani ja yksi pojanpojistani. Heille esineeseen liittyvä kertomus ja historia tekevät siitä merkityksellisen. Ehkä kirjoittajan lapsille taulu olisi aikuisena voinut olla kiva muisto."
Juuri noin, kun on kivasti kerrottu ne kertomukset ja tehty esineestä osa yhteistä suvun menneisyyttä, ei ivailun ja pilkan kohdetta. Tai heitetty menemään. Lisäksi kannattaisi miettiä sitäkin, mitä lapsilleen haluaa opettaa: ihmisten kohtaamista kunnioittavasti vaiko irvailuja jopa oman suvun jäsenistä.
Pahimmalta tuntuu tuokin, että mökeille ja ulkomaan asuntoihin ollaan kyllä tunkemassa ja ollaan takuulla sitä mieltä, että sisaruksien pitäisi sentään sukulaislapsilleen näitä elämyksiä tarjota miettimättä yhtään, että mikähän siinä on, etteivät halua tarjota.
Mulla oli 5 kummilasta ja 4 siskon lasta. Varmasti ostin sekä hyviä että huonoja mutta sentään muistin konfirmaatioikään asti. Omakin lapsi saanut hyvää ja huonoa. Kaikesta kiitetään ja ne pahimman näköiset tädin käsityötekeleetkin arkistoitu. En ole koskaan ap:n lailla kilahtanut lahjasta tuota vauhtia. Sanoisin omasta näkökulmastani että lahjakortti on kivempi antaa kuin raha varsinkin nuorelle joka ei osaa rahaa yhtään käyttää. Synttäri on kivempi muistaa, joulu tuntuu ihan pöhköltä.
Että lahjat olisi otettava vastaan ja oltava kiitollinen ikuisesti ja säilyttää lahjaa, vaikka olisi mitä krääsää hyvänsä. Huh.
Täällä ona paljon ketjuja vanhoista omaisista, jotka kiusaksi asti hankkii ihme tavaraa nuorin perheiseen. Kiitollinen ja onnellinen pitäisi siis vain olla? Lahja voi olla huono ja sitä ei ol syytä säilyttää vain lahjan antajan mieliksi.