Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon tunteita tässä nyt mietitään. Harva näköjään ajattelee lasta, joka varmasti on toivonut tiettyjä juttuja ja mummo tuo sitten nallen.

Pettymys on varmaan ollut valtava. Lapsen on syytä olla loukkaantunut siitä, että läheinen tuo lahjan eikä ole vaivautunut edes ottamaan selvää mitä lapsi haluaa. 

Pienelle lapselle on hyvä opettaa, että aina ei saa mitä haluaa. Vanhemmat voivat itse rahoittaa ne tärkeimmät toiveet, muilta ei voi odottaa mitään. Lahja on lahja, ei ole mikään automaatio, että saa juuri sitä mitä haluaa, kuten ei elämässä yleensäkään. Lapselle on ihan järkevää opettaa. että kaikki toiveet ja haaveet eivät ole realistisia, ja että joskus osa toiveista on parempi toiveina kuin todellisuutena. On siis tuonkin kommentin perusteella parempi olla antamatta mitään, jos kerran vanhemmat o

Minä ostin ensimmäisten lastenlasten syntyessä kiinalaiset pandakolikot lahjaksi. Toiselle ei mitään krääsää saanut antaa, niin ostin lahjat toiveiden mukaan, Toisella on nyt 19 kolikkoa. Ei ne varmaan aina niin hienoilta lahjoilta ole tuntuneet.

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia kohteliaisuussääntöjä lahjoihin liittyen ihmisillä. Lahja pitää säilyttää vaikka mikä olisi, ettei lahjan antaja pahoita mieltään. 

Jos lahjan antaja on itsellesi millään tavalla tärkeä ihminen, niin kyllä, nimenomaan on kohteliasta säilyttää lahjaa edes hetki jotta antaja ei pahoita mieltään. Ei sitä tavaraa tarvitse perinnöksi jättää, mutta on äärimmäisen törkeää että lahja laitetaan puoli-ilmaiseksi kiertoon heti kun se on saatu ja vielä pahimmassa tapauksessa kerrotaan tästä lahjan antajalle. Siitä lahjasta voi sitten hankkiutua eroon myöhemmin, mielellään vähin äänin.

Hei!  Mulla on sängyn alla sellainen iso laatikko, missä on tärkeitä tavaroita, mutta harvemmin käytettäviä.

Aina kun imuroin, vedän sen laatikon sieltä pois.

Ihan vaan vihjeeksi...

Mä luulen, et pehmolelu olisi ihan yhtä helposti sieltä pois vedettävissä.  Jos sitä siellä haluaisi säilyttää.  Sit vaan tuuppaa sinne takas.  Vaikeeta?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Draamaa?

Miniäni sanoi kerran, että hänen kotiinsa tulee vain niitä tavaroita, mitä hän itse ostaa. Minä olen tyytyväinen, kun en hanki heille lahjoja ja miniäni on tyytyväinen, kun ei saa lahjoja. Eihän teilläkään ihmeellistä draamaa ole. Säästyy aikaa ja vaivaa kumminkin puolin.

Olisitpa minun anoppini! Meillä sekä minä että mieheni joudumme jatkuvasti kieltämään anoppia ostelemasta meille kaikenlaista, kun emme halua kotiimme kuin itselle mieleistä tavaraa ja kaikki on jo hankittu n. 20 vuotta sitten... Joka hemmetin syntymäpäivä ja joulu on yhtä mielenpahoittamista, kun "tänäkään vuonna en ole osannut tehdä mitään oikein!!!" (anopin sanat). Emme ole 15 vuoteen edes ottaneet vastaan näitä lahjoja, mutta antamisen halu on niin kova, että aina vain anoppi yrittää tyrkyttää jotain eripari lautasia tai huumorimukeja. Olemme yrittäneet kannustaa katoaviin

Niin totta! Meillä se ei ole anoppini, vaan minun oma suku, joka kuljettaa krääsää. Esim. muuton yhteydessä meidän autotalliin tuotiin työkaluja ja edelleen avaattomia muovilaatikoita, joissa on mm. köyttä, ikivanhat pelastusliivit, rikkinäinen teltta, patterittomia taskulamppuja, jouluvaloja. Minä suorastaan korotin ääntäni, että älkää tuoko meille, mutta mitään ei kuunnella, kun lahjaksi antavat. Olen saanut 40-vuotislahjaksi karmean taulun: maailman rumimman ja kamalat kullatut kehykset. En halunnut taulua, vaan suklaata tai muuta syötävää herkkua, mutta kun mitään toiveita ei kuunnella. Meille tulee myös noita eriparilautasia ja outoja mukeja. Turkoosi teema oli jotenkin jo rimanalitus. Kun aiemmin oli saatu miehen kanssa keltaiset teemalautaset ja teemamukit, 2 kpl kumpaakin, niin yhtäkkiä paketista tärähti 2 kpl turkoosia teemalautasta. Meillä on 4 perheenjäsentä, ja jos ei raaski ostaa kaikille, niin jättäisi ostamatta kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sinäänsä ihan ok myydä lahja eteenpäin jos sille ei ole mitään käyttöä ja lapsi itse näin haluaa mutta olisin silti ap:n asemassa osoittanut sosiaalista älykkyyttä ha hienotunteisuutta ja myynyt lahjan vasta jonkin ajan kuluttua enkä näin nopeasti joulun jälkeen. 

Niin, kun joku vielä kertoisi, kuinka kauan niitä omalle perheelle hyödyttömiä lahjoja pitää hilloja,  ettei lahjan antaja suutu?

Olisi varmaan voinut odottaa edes vuoden vaihtumista ja myydä vähän kalliimmalla, ettei tule tunne että lahjasta halutaan vaan eroon vaikka ilmaiseksi. Ja sitten selittää sille mummolle että lahja ei valitettavasti ollut lasten suosiossa, joten koon vuoksi sitä ei voitu säilyttää. Minusta on moukkamaista pistää lasten lahjat halvalla myy

Niinpä! vähintään olisi pitänyt saada sama summa, mitä mummo on maksanut, siihen lisäksi tunnearvobonus 10€, kun on mummolta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sinäänsä ihan ok myydä lahja eteenpäin jos sille ei ole mitään käyttöä ja lapsi itse näin haluaa mutta olisin silti ap:n asemassa osoittanut sosiaalista älykkyyttä ha hienotunteisuutta ja myynyt lahjan vasta jonkin ajan kuluttua enkä näin nopeasti joulun jälkeen. 

Niin, kun joku vielä kertoisi, kuinka kauan niitä omalle perheelle hyödyttömiä lahjoja pitää hilloja,  ettei lahjan antaja suutu?

Olisi varmaan voinut odottaa edes vuoden vaihtumista ja myydä vähän kalliimmalla, ettei tule tunne että lahjasta halutaan vaan eroon vaikka ilmaiseksi. Ja sitten selittää sille mummolle että lahja ei valitettavasti ollut lasten suosiossa, joten koon vuoksi sitä ei voitu säilyttää. Minusta on moukkamaista pistää lasten lahjat halvalla myy

Kalliimmalla, tarkoittaen että vaikka 25-30e olisi pyytänyt, jos on 50e arvoinen uuden veroinen jättipehmo. Ja sitten antaa rahat lapsen käyttöön korvauksena lahjasta.

Minua niin ottaa itseäni päähän, kun en suutani avannut, kun olisi pitänyt. Ehkä syy oli se, että lahja ei ollut anopilta vaan anoppi toi sen miehen enon puolesta. 6-vuotiaalle pojalle vauvojen leikkijunan antoi ja oikein mainitsi kuinka miehen veljenpoika, joka siis oli vasta 1 v. sai iiisoon paloauton, joka oli vähän liian iso vielä niin pienelle. Tajusin, että anoppi oli vaihtanut lahjat ja antanut suosikilleen sen lahjan, josta piti itse enemmän eli mitä suurempi sen parempi. Oli vaan niin ikävää, kun oma poika oli niin pettynyt, kun sai tykkäämältään isoenolta vauvojen lelun. En vaan siinä tilanteessa enkä myöhemminkään halunnut alkaa syyttelemään anoppia, vaikka olisi kyllä pitänyt. Sama yhden lapsen lapsen suosiminen jatkui anopin kuolemaan asti, vaikka tätä ennen meidän lapset oli aina niin mielissään, kun pääsivät mummolaan tai mummo tuli kylään. Ja mummokin oli aina näyttänyt sille, että tykkää myös toisen poikansa lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Draamaa?

Miniäni sanoi kerran, että hänen kotiinsa tulee vain niitä tavaroita, mitä hän itse ostaa. Minä olen tyytyväinen, kun en hanki heille lahjoja ja miniäni on tyytyväinen, kun ei saa lahjoja. Eihän teilläkään ihmeellistä draamaa ole. Säästyy aikaa ja vaivaa kumminkin puolin.

Olisitpa minun anoppini! Meillä sekä minä että mieheni joudumme jatkuvasti kieltämään anoppia ostelemasta meille kaikenlaista, kun emme halua kotiimme kuin itselle mieleistä tavaraa ja kaikki on jo hankittu n. 20 vuotta sitten... Joka hemmetin syntymäpäivä ja joulu on yhtä mielenpahoittamista, kun "tänäkään vuonna en ole osannut tehdä mitään oikein!!!" (anopin sanat). Emme ole 15 vuoteen edes ottaneet vastaan näitä lahjoja, mutta antamisen halu on niin kova, että aina vain anoppi yrittää tyrkyttää jotain eripari lautasia tai hu

Apua!  Musta tuo olisi söpöä!  Keltaista ja turkoosia Teemaa, kelpaisi mulle!  Mulla on nyt vain punaista ja valkoista ja niitä riittämiin, joten en ala enempää hankkimaan.  

Mutta nuo mätsäisi hyvin yhteen, niihin voisi ostaa muita Teema-astioita, jälkiruoka lautasia, kulhoja jne samalla värityksellä, keltaisella ja turkoosilla.  Tykkäisin tosissaan!

Vierailija kirjoitti:

Hei!  Mulla on sängyn alla sellainen iso laatikko, missä on tärkeitä tavaroita, mutta harvemmin käytettäviä.

Aina kun imuroin, vedän sen laatikon sieltä pois.

Ihan vaan vihjeeksi...

Mä luulen, et pehmolelu olisi ihan yhtä helposti sieltä pois vedettävissä.  Jos sitä siellä haluaisi säilyttää.  Sit vaan tuuppaa sinne takas.  Vaikeeta?  

 

Se laatikko on karvainen? Kyllä se pehmolelu tarvitsee vähän enemmän toimenpiteitä, jos sen käyttökelpoisena haluaa säilyttää. 

Mutta mitä tahansa, että mummeli ei mieltään pahoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia pienituloisille kannattaa ostaa aina halpoja lahjoja tai itse tehtyjä. En ikinä ostaisi köyhille mitään kunnollista koska eivät kuitenkaan osaa arvostaa. 

Ei köyhäkään tee mitään turhalkeilla. 

Juuri näin. Me oltiin rutiköyhiä, kun esikoinen oli pieni. Tulin vahingossa raskaaksi, huomasin asian syyskuussa, ja työsuhde oli päättymässä vuoden loppuun. Ei jatkettu työsopparia enää vuodenvaihteen jälkeen, enkä sen mahan kanssa saanut mitään muutakaan työtä. Mies kävi osa-aikatyössä. On typerää sanoa, ettei köyhille kannata ostaa kunnollisia lahjoja, kun eivät osaa arvostaa. Köyhä nimenomaan osaa arvostaa, koska ei ole rahaa ostaa kaikkea. Saatiin lahjaksi vaunut ja turvaistuin, ja ne oli todella tarpeelliset. Rikas ei osaa arvostaa halpoja vaunuja, vaan pitää olla luksusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei halunnut sitä pehmolelua, niin ei mitään ongelmaa minun mielestä. 

Lahjahevosen suuhun ei katsota.

Nykylapset kasvatetaan niin, että hernekin vaivaa patjan alla ja sitten ihmetellään, kun elämä on niin vaikeaa.

Niin mitä hittoa sillä lahjalla olisi pitänyt tehdä, jos oli alun perin ihan turha, hyödytön tavara nurkissa pyörimässä? Jos ei ole käyttöä, niin ei ole. Kyllä jokainen saa vapaasti päättää, mitä krääsää kodissaan suvaitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia kohteliaisuussääntöjä lahjoihin liittyen ihmisillä. Lahja pitää säilyttää vaikka mikä olisi, ettei lahjan antaja pahoita mieltään. 

Jos lahjan antaja on itsellesi millään tavalla tärkeä ihminen, niin kyllä, nimenomaan on kohteliasta säilyttää lahjaa edes hetki jotta antaja ei pahoita mieltään. Ei sitä tavaraa tarvitse perinnöksi jättää, mutta on äärimmäisen törkeää että lahja laitetaan puoli-ilmaiseksi kiertoon heti kun se on saatu ja vielä pahimmassa tapauksessa kerrotaan tästä lahjan antajalle. Siitä lahjasta voi sitten hankkiutua eroon myöhemmin, mielellään vähin äänin.

Jos se ihminen on mulle tärkeä, voin kertoa, että tällä kertaa lahjan valinta ei mennyt nappiin. Riippuen lahjasta, voin pyytää kuittia, palauttaa rai laittaa tavaran eteenpäin ilman sen kummempaa draamaa.

Ihmiset ovat tärkeitä, tavarat eivät. Jos lahjat ovat vallan väline (mummo suuttuu kun lahja ei miellytä), niin vika on kyllä mummossa.  Saa se huono valinta harmittaa, mutta aikuisen ihmisen pitäisi osata asia käsitellä ilman draamaa ja valheita, kuten väittää miniän myyneen pehmon saadakseen tupakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hei!  Mulla on sängyn alla sellainen iso laatikko, missä on tärkeitä tavaroita, mutta harvemmin käytettäviä.

Aina kun imuroin, vedän sen laatikon sieltä pois.

Ihan vaan vihjeeksi...

Mä luulen, et pehmolelu olisi ihan yhtä helposti sieltä pois vedettävissä.  Jos sitä siellä haluaisi säilyttää.  Sit vaan tuuppaa sinne takas.  Vaikeeta?  

 

Sinulla on tärkeitä tavaroita sängyn alla, mutta tässä oli kyseessä liian iso pehmolelu, josta lapsi ei pitänyt. Miksi se pitäisi säilöä sängyn alle laatikkoon? En käsitä, mitä arvoa jollain ei-toivotulla lahjalla on sängyn alla. Meillä muuten on sängyn alla laatikot, joissa säilytetään peittoja ja tyynyjä. Neljälle hengelle löytyy nukkumisvarusteet, kun sattuu käymään vieraitakin. Jos minun pitäisi sulloa jokin jättikokoinen pehmolelu jonnekin, niin se olisi parvekkeella.

Kun lukee tämän keskustelun ymmärtää miksi naistyöpaikat ovat riitaisia , klikkiintyneitä,  kiusaamista paljon.

Esim ajatus, aikuinen ihminen ei voi loukkaantua, pitää hallita itsensä, loukkaantuminen lähtee itsestä, se ei ole kenenkään syy.

Tuommoista puopua en keittiöpsykologoiltakaan ennen kuullut.

Mutta miksi te alaikäisten äidit ette hallitse itseänne, loukkaannutte koko ajan anopin joutavista puheista, lahjoista jne.   Ahneutenne on niin suunnaton ettette voi sietää kuin juuri kalliit esineet jotka mielestänne olisi pitänyt lahjoittajan antaa.

Joku kirjoitti:anoppi ei vaivaudu tutustumaan lapsiin eikä leikkimään heidän kanssaan.   Voi hyvät hyssykät,  kun koko ajan meteli ettei anoppi saa käydö eikä taatusti mennä anopille, sillä voi olla pullaa.

Kahtokaas peiliin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Draamaa?

Miniäni sanoi kerran, että hänen kotiinsa tulee vain niitä tavaroita, mitä hän itse ostaa. Minä olen tyytyväinen, kun en hanki heille lahjoja ja miniäni on tyytyväinen, kun ei saa lahjoja. Eihän teilläkään ihmeellistä draamaa ole. Säästyy aikaa ja vaivaa kumminkin puolin.

Olisitpa minun anoppini! Meillä sekä minä että mieheni joudumme jatkuvasti kieltämään anoppia ostelemasta meille kaikenlaista, kun emme halua kotiimme kuin itselle mieleistä tavaraa ja kaikki on jo hankittu n. 20 vuotta sitten... Joka hemmetin syntymäpäivä ja joulu on yhtä mielenpahoittamista, kun "tänäkään vuonna en ole osannut tehdä mitään oikein!!!" (anopin sanat). Emme ole 15 vuoteen edes ottaneet vastaan näitä lahjoja, mutta antamisen halu on niin kova, että aina vain anoppi

Sinä tykkäisit. Mä olisin harmissani sekä keltaisista että turkooseista lautasista, koska haluan kattaa pöytään valkoista.  Olen sillä tavalla rajoittunut.

Tämän takia niitä toiveita kannattaa kysellä ja vähän kartoittaa, mitä lahjottavalla jo on. Hutiostoksista ei ole kuin harmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Draamaa?

Miniäni sanoi kerran, että hänen kotiinsa tulee vain niitä tavaroita, mitä hän itse ostaa. Minä olen tyytyväinen, kun en hanki heille lahjoja ja miniäni on tyytyväinen, kun ei saa lahjoja. Eihän teilläkään ihmeellistä draamaa ole. Säästyy aikaa ja vaivaa kumminkin puolin.

Olisitpa minun anoppini! Meillä sekä minä että mieheni joudumme jatkuvasti kieltämään anoppia ostelemasta meille kaikenlaista, kun emme halua kotiimme kuin itselle mieleistä tavaraa ja kaikki on jo hankittu n. 20 vuotta sitten... Joka hemmetin syntymäpäivä ja joulu on yhtä mielenpahoittamista, kun "tänäkään vuonna en ole osannut tehdä mitään oikein!!!" (anopin sanat). Emme ole 15 vuoteen edes ottaneet vastaan näitä lahjoja, mutta

Miksi odotatte niitä lahjoja sitten kieli pitkällään niin aikuisille kuin lapsille?  Meillä ei aikuisille edes osteta lahjoja.

Kun menee kauppaan tai tilaa postimyynnistä saa sitä mitä tahtoo.    Mutra lahjatkin on nykyisin tilaustavaraa.   

Kaikilta säästyy rahaa ja aikaa kun lopetetaan lahjojen osto.   Sehän on kauppiaiden markkinointia,  ei mitään joulun sanomaa.  Kauppiaat hyöytyy, ostajilla stressi ja saaja vielä haukkuu saantinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis 10€ möit, 50€ euron pehmon. Ei ihme suututtiin ja nehän kivoja muksun sängyn päällä päivisin.

Olisit antanut lahjana ilmaiseksi.

Olisiko se ollut sille isovanhemmalle parempi vaihtoehto?

No eihän sillä isovanhemmilla siinä mitään vaihtoehtoja ole.  Se on antanut lahjan ja sillä siisti.

Fiksut ihmiset olisivat edes jonkun aikaa sitä pitäneet, ei niin tavaroista täpötäyttä kotia olekaan, ettei sitä jossain olisi voinut säilyttää. Vaikka lapsen sängyn vieressä lattialla yöt ja päivällä sen sängyn päällä.  Tai alla.

Jonkun ajan päästä sen sitten olisi voinut jo pistää pois. Vaikka p

Kyllä meillä on ainakin ihan riittävästi tavaraa kotona, pärjätään oikein hyvin ilman lahjoja. Varsinkin meille turhia esineitä pistetään kiertoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Draamaa?

Miniäni sanoi kerran, että hänen kotiinsa tulee vain niitä tavaroita, mitä hän itse ostaa. Minä olen tyytyväinen, kun en hanki heille lahjoja ja miniäni on tyytyväinen, kun ei saa lahjoja. Eihän teilläkään ihmeellistä draamaa ole. Säästyy aikaa ja vaivaa kumminkin puolin.

Olisitpa minun anoppini! Meillä sekä minä että mieheni joudumme jatkuvasti kieltämään anoppia ostelemasta meille kaikenlaista, kun emme halua kotiimme kuin itselle mieleistä tavaraa ja kaikki on jo hankittu n. 20 vuotta sitten... Joka hemmetin syntymäpäivä ja joulu on yhtä mielenpahoittamista, kun "tänäkään vuonna en ole osannut tehdä mitään oikein!!!" (anopin sanat). Emme ole 15 vuoteen edes ottaneet vastaan näitä lahjoja, mutta

Miksi sinä aikuisena odotat lahjoja?   Jotenkin käsittämätöntä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Draamaa?

Miniäni sanoi kerran, että hänen kotiinsa tulee vain niitä tavaroita, mitä hän itse ostaa. Minä olen tyytyväinen, kun en hanki heille lahjoja ja miniäni on tyytyväinen, kun ei saa lahjoja. Eihän teilläkään ihmeellistä draamaa ole. Säästyy aikaa ja vaivaa kumminkin puolin.

Olisitpa minun anoppini! Meillä sekä minä että mieheni joudumme jatkuvasti kieltämään anoppia ostelemasta meille kaikenlaista, kun emme halua kotiimme kuin itselle mieleistä tavaraa ja kaikki on jo hankittu n. 20 vuotta sitten... Joka hemmetin syntymäpäivä ja joulu on yhtä mielenpahoittamista, kun "tänäkään vuonna en ole osannut tehdä mitään oikein!!!" (anopin sanat). Emme ole 15 v

Ei. Emme odota kieli pitkällä mitään. Jotkut vanhemmat sukupolven tavarahysteerikot vain luulevat näin. 

Miksi se on vanhemman ihmisen mielestä niin vastenmielistä ostaa jotain toivottua tai tarpeellista?

Miten ketjun äidit oikein kasvattavat lapsiaan! Lahjasta kiitetään aina antajaa, oli se mieleinen tai ei. Mölyt pidetään mahassa. Tämä on kasvatuksen perusteita.