Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.
02.01.2024 |
Lahjan hankki lapseni isovanhempi, joka ilmoitti nyt joulun pyhinä, että hän ei osta enää yhtään ainutta lahjaa meidän perheeseen. Hän oli sanonut sukulaiselle, että me myydään lasten kalliit lahjat ja tupakkaan käytetään rahat. Kumpikaan meistä ei kylläkään polta. Minulla on välillä ääni käheänä pakkasilla, mistä on voinut syntyä väärä kuva. Mietin, miten tällaisessa pääsee eteenpäin. Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan. Onko tässä ihan turha alkaa selittää, että mieluummin varmaan lapsi haluaa leffaan tai ostaa jotain mieluista edes sillä kympillä, jolla myin eteenpäin.
Kommentit (451)
Lahjoissa harmittaa käsityötuotteet joita tehty homekodissa. Pakko heittää kuikkaa ihan salaa ja tuntuu kyllä pahalle mutta terveys ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan lahjaksi kasvin tai kimpun kukkia. Ne ei ikuisuukdia ole loukkaamassa. Tietysti allergiselle en näitäkään.
Kummallisia kohteliaisuussääntöjä lahjoihin liittyen ihmisillä. Lahja pitää säilyttää vaikka mikä olisi, ettei lahjan antaja pahoita mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap toimi väärin ja hätäisesti, pehmolelun olisi varmasti voinut vaihtaa muuhun tuotteeseen.
Ap vaihtoi rahaan. Olisiko lahjan antaja onnellinen, jos pehmo olisi viety kuitin kanssa kauppaan ja ostettu legopaketti?
Lahjan antaja voi itse miettiä miten ei osannut ostaa lahjaa. Ei kysellyt ja kuunnellut lasta. Kyllä lapset leikeissään kertoo mistä tykkää, vaikka ei suoraan häneltä kysyisikään.
Tämä. kamalia nämä isovanhemman irvikuvat, jotka eivät viitsi opetella tuntemaan sitä lasta ihmisenä, ja sitten loukkaannutaan kun menee lahjananto päin mäntyä.
Itse en kyllä olisi viitsinyt nähdä myymisen vaivaa. Vaihtamisesta puhumattakaan. Energiajse on oiva paikka tekokuitukrääsälle, öljypohjaisena palaa komiasti ja siten edes jotenkin hyödyksi.
Mun anoppi kyseli tarpeita ja toiveita lähinnä siksi, että varmasti ostaa jotain muuta. Ensisijaisesti osti jotain isoa, bonuksena jos lahjasta lähti vielä kova ääni. Anoppi suuttui jopa siitä, kun mieheni teippaus yhdestä autosta ääniaukon, kun se auto huusi todella kovaäänisesti. Kuulemma meni hyvä autoleikki pilalle. Lapsi kyllä leikki autolla, ääniherkkänä ei moittinut isänsä teippauksia yhtään. (Oli muuten tuokin mun vika, jos anopilta kysytään).
Mut oikeesti, aika ääshool-liike jos vie etukäteen kysymättä jotain todella tilaa vievää toisen kotiin. Ihan sama, vaikka kyseessä on lahja lapselle. Tätäkin voi käyttää kiusantekovälineenä. Esim nämä parin metrin jättinallet, leikkikeittiöt jne. Kaikki eivät halua jokaista neliötä kodista täyttää tavaralla. Vaikka mummon mielestä se toinenkin, edellistäkin isompi ruuvipenkki mahtuu. #jäitraumat #kirpputorilla15€ #mummosuuttui
AP on ahne moukka. Nyt on draamaa, kun ei mummu enää osta lahjoja, joita AP muuttaa rahaksi ostaakseen itselleen mieluisia tavaroita, eli jää nekin pennoset saamatta. Kannattaisi AP harkita töihin menemistä, niin olisi itsellä varaa ostaa sen mitä haluaa. Onneksi tuli selväksi teidän mummalle, että kannattaa laittaa pennoset muiden sukulaisperheiden lapsien lahjoihin. Niin siinä sitten lopulta käy, että mumma suuttui AP:n moukkamaiseen käytökseen ja perintörahatkin taitaa jäädä tulevaisuudessa saamatta, puhumattakaan antiikkihuonekaluista ja muusta mumman arvotavaroista. Muut sukulaiset saavat mummulta eläessään todennäköisesti rahaa ja lahjoja, AP:lle jäi käteen kymppi. Sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 10€ möit, 50€ euron pehmon. Ei ihme suututtiin ja nehän kivoja muksun sängyn päällä päivisin.
Olisit antanut lahjana ilmaiseksi.
Olisiko se ollut sille isovanhemmalle parempi vaihtoehto?
No eihän sillä isovanhemmilla siinä mitään vaihtoehtoja ole. Se on antanut lahjan ja sillä siisti.
Fiksut ihmiset olisivat edes jonkun aikaa sitä pitäneet, ei niin tavaroista täpötäyttä kotia olekaan, ettei sitä jossain olisi voinut säilyttää. Vaikka lapsen sängyn vieressä lattialla yöt ja päivällä sen sängyn päällä. Tai alla.
Jonkun ajan päästä sen sitten olisi voinut jo pistää pois. Vaikka puolen vuoden tai vuoden tai puolentoista tai .. jne. Jokainen määrittelee sen itse.
Mutta täällähän pitäisi ilm. antaa viimeisen päälle täsmällisiä määreitä, muuten alkaa jankutus, että ei voi kun sitä ja tätä. Mutta siis määritelkää itse, älkää kysykö muilta, ne ei osaa antaa täysin tarkkoja aikoja. Itse tiedätte tilanteenne tarkemmin. Mutta siis olisitte pitäneet sitä sen verran aikaa, että olisi se lahjan antajakin huomannut, että se teillä on. Ei se siitä myöhemmin olisi enää lukua olisi pitänyt
Miksi nuorilla aikuisilla ei ole enää ihmissuhde- ja tunnetaitoja? Voitte tietysti känätä tähän vastaan, että ei ole niillä u sovanhemmillakaan ymv. mutta todennäköisimmin he osaisivat tämmöiset tilanteet luotsata paremmin.
Entä jos olisitte itse vienyt vaikka sille anopille lahjan, joka ei olisi sitä miellyttänytkään, niin miltä teistä olisi tuntunut, jos anoppi olisi siinä paikan päällä lahjoittanut sen edelleen jollekin toiselle tai kertoisi myöhemmin myyneensä sen kympillä pois? Tuntuisiko teistä kivalta? Eikö tulisi tunne, että en tuo enää mitään?
Yksi työkaveri (mies) sanoi kerran, ettei vie vaimolleen koskaan kukkia, koska sen ensimmäisen kerran kun vei, vaimo sanoi, että mä en näistä tykkää yhtään ja heitti roskikseen. Pidän sitäkin vaimoa moukkana. Ja kuulemma ei ollut mitään riitatilannetta tai mitään siinä taustalla, ihan vaan halusi vaimoaan ilahduttaa. Kyselin tietysti, että oliko joku sellainen tilanne, että vaimo olisi ollut jostain vihainen, mutta ei.
Eli vaan nykyaikainen, voimaantunut nuori nainen, joka rohkeasti tuo esille mielipiteensä ja kertoo sen ja osoittaa oman arvonsa piittaamatta toisen tunteista saati kohteliaisuudesta. Näitä nämä nyt sitten on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 10€ möit, 50€ euron pehmon. Ei ihme suututtiin ja nehän kivoja muksun sängyn päällä päivisin.
Olisit antanut lahjana ilmaiseksi.
Olisiko se ollut sille isovanhemmalle parempi vaihtoehto?
No eihän sillä isovanhemmilla siinä mitään vaihtoehtoja ole. Se on antanut lahjan ja sillä siisti.
Fiksut ihmiset olisivat edes jonkun aikaa sitä pitäneet, ei niin tavaroista täpötäyttä kotia olekaan, ettei sitä jossain olisi voinut säilyttää. Vaikka lapsen sängyn vieressä lattialla yöt ja päivällä sen sängyn päällä. Tai alla.
Jonkun ajan päästä sen sitten olisi voinut jo pistää pois. Vaikka puolen vuoden tai vuoden tai puolentoista tai .. jne. Jokainen määrittelee sen itse. <
Pistetään ylös:
Hyviä ihmissuhdetaitoja on muun muassa:
1. Jos annan lahjan, joka ei lahjan saajaa miellytä, en osta tälle henkilölle enää ikinä mitään. Koska????
2. Sen lahjan voi sulloa vaikka sängyn alle. Se on tiellä joka viikko kun imuroin sen sängyn alustan, mutta ei saa aiheuttaa lahjan antajalle mielipahaa. Sängyn alla pölyn kerääjänä se lahja on arvokkaampi kuin eteenpäin annettuna/myytynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aäni tulee käheäksi myös viinan juomisesta.
287 kirjoitat asiaa!
Onko tosiaan näin itsekästä porukkaa, että eivät osaa edes ajatella, miltä lahjan antajasta tuntuu? Lahjaa on mietitty, on ajateltu miten lahjan saaja kenties ilostuu tai tykkää lahjastaa. Se hankkimiseksi on nähty vaivaa, kenties jouduttu säästämään sen hankkimiseksi ja luovuttu jostain omasta hankinnasta. Mutta ei, voimaantunut äityli tuomitsee lahjan heti huonoksi ja lapselliseksi, kun ei saatu riihikuivaa rahaa ja korjaa tilanteen laittamalla lahjan toriin, koska äidin mielestä lapsen pitäisi mennä leffaan tai mässyttää mielummin kympillä vaikka irtokarkkeja.
Miettikääpäs, jos tilanne olisi sellainen, että pienituloinen köyhä ja raihainen eläkeläinen, on säästänyt lääkkeistään tai omista tarpeistaan, että saa lapsenlapselle jotain joulupakettiin. Sitä ajatusta on vaalittu kenties vuosi ja siihen on panostettu ja mietitty, että kerrankin voi olla omalle lapsenlapselleen kunnon isovanhempi, että on saatu lahja pakettiin. On kylmässä talvisäässä lähdetty vaivoin kauppaan ja ostettu jotain sellaista, mikä ehkä omassa lapsuudessa olisi ollut mahdotonta saavuttaa. Vanhus on lahjan rakkaudella kantanut kotiinsa ja paketoinut, sitten tuleekin AP ja myy arvokkaan lahjatavaran silmääkään räpäyttämättä kympillä ihan kelle vaan ja sanoo perään, että vittuakos ostelet, meille kelpaa ennemmin vaikka mäkkärin ranut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 10€ möit, 50€ euron pehmon. Ei ihme suututtiin ja nehän kivoja muksun sängyn päällä päivisin.
Olisit antanut lahjana ilmaiseksi.
Olisiko se ollut sille isovanhemmalle parempi vaihtoehto?
No eihän sillä isovanhemmilla siinä mitään vaihtoehtoja ole. Se on antanut lahjan ja sillä siisti.
Fiksut ihmiset olisivat edes jonkun aikaa sitä pitäneet, ei niin tavaroista täpötäyttä kotia olekaan, ettei sitä jossain olisi voinut säilyttää. Vaikka lapsen sängyn vieressä lattialla yöt ja päivällä sen sängyn päällä. Tai alla.
Jonkun ajan päästä sen sitten olisi voinut jo pistää pois. Vaikka puolen vuoden tai vuoden tai puolentoista tai .. jne.
Jos lahjan antaja ei ole onnistunut aiemminkaan lahjoissaan, ja lahjat on aina myyty, niin hän tulkitsee, että lahjat eivät ole tervetulleita.
Meillä oli samanlaista draamaa kun lapset olivat pieniä. Ostettiin esim. epäsopivia vaatteita ja kauhea mäkätys ja jäkätys kun selvisi ettei niitä oltu pidetty. Ja minä, äiti myin ne pois ja tuhlasin rahat (kuten kaikki muutkin rahat). Hävitin myös kaikki lastentarvikkeet, esim. heidän ostaman sitterin enkä säästänyt miehen veljen lapsille. No meidän nuorimmalla ja miehen veljen vanhimmalla on 13 vuotta ikäeroa, en todellakaan hillonnut mitään tarvikkeita muutenkin ahtaissa nurkissa. Myös itse maksavat olisi minun tullut säästää miehen veljen lapsille.
Ostivat 12v vanhalle lapselle nalle puh päiväpeiton. Ja taas jumalaton huuto kun ei sitä käytetty ja myin eteenpäin. Lapsi oli vähän kummastunut itsekin, ei välittänyt tuon taivasta koskaan nalle puhista mutta kun appivanhemmat halvalla sai.
Oma äitini on aina antanut lahjat sillä ajatuksella, että pistäkää heti eteenpäin jos ei sovi tai miellytä. Yleensä kyselee ja hankkii vain mieluista. Appivanhemmat kysyy ja ostavat jotain ihan muuta. Ja ei niitä ostettu rakkaudella, ne ostettiin kun halvalla sai ja tavan vuoksi jotain piti antaa. Nykyään olen äärimmäisen tyytyväinen ettei sitä roinaa enää tule ja älyttömät lahjat (kaikki) ovat loppuneet. Niitä ei jäänyt kukaan kaipaamaan, ei lapset eikä aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaikeushan noiden lahjojen ostamisessa on, että ostaja ostaa itseään miellyttäviä leluja, oman lapsuutensa. Pian 2-vuotias lapsenlapseni, tyttö, on kovasti kiinnostunut vauvanukesta ja kaikista vauvanhoitotarvikkeista, kirjoista, lastenlauluista ja Duploista. Hänellä on paljon pehmoleluja, mutta ei hän nillä leiki. Juuri tänään avasin ison laatikollisen Leijona Kuningas leijonia, hänen äitinsä leluja, joita lapsi vain vilkaisi ja laatikko laitettiin takaisin säilöön. Eläinkirjat kuitenkin kiinnostavat.
Meillä näitä ei toivottuja-lahjoja pidetään muutama vuosi, ja sitten kaikessa hiljaisuudessa katoavat jonnekin kirppareille tai keräykseen. Sitten myös yhden pehmon "kylässä ollut koira retuutti vanut ulos"..sattuuhan näitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummon tunteita tässä nyt mietitään. Harva näköjään ajattelee lasta, joka varmasti on toivonut tiettyjä juttuja ja mummo tuo sitten nallen.
Pettymys on varmaan ollut valtava. Lapsen on syytä olla loukkaantunut siitä, että läheinen tuo lahjan eikä ole vaivautunut edes ottamaan selvää mitä lapsi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on sinäänsä ihan ok myydä lahja eteenpäin jos sille ei ole mitään käyttöä ja lapsi itse näin haluaa mutta olisin silti ap:n asemassa osoittanut sosiaalista älykkyyttä ha hienotunteisuutta ja myynyt lahjan vasta jonkin ajan kuluttua enkä näin nopeasti joulun jälkeen.
Niin, kun joku vielä kertoisi, kuinka kauan niitä omalle perheelle hyödyttömiä lahjoja pitää hilloja, ettei lahjan antaja suutu?
Olisi varmaan voinut odottaa edes vuoden vaihtumista ja myydä vähän kalliimmalla, ettei tule tunne että lahjasta halutaan vaan eroon vaikka ilmaiseksi. Ja sitten selittää sille mummolle että lahja ei valitettavasti ollut lasten suosiossa, joten koon vuoksi sitä ei voitu säilyttää. Minusta on moukkamaista pistää lasten lahjat halvalla myyntiin heti kun ne on saatu, varsinkin kun lapset joskus tykästyy niihin viiveellä.
Vierailija kirjoitti:
Mummon tunteita tässä nyt mietitään. Harva näköjään ajattelee lasta, joka varmasti on toivonut tiettyjä juttuja ja mummo tuo sitten nallen.
Pettymys on varmaan ollut valtava. Lapsen on syytä olla loukkaantunut siitä, että läheinen tuo lahjan eikä ole vaivautunut edes ottamaan selvää mitä lapsi haluaa.
Pienelle lapselle on hyvä opettaa, että aina ei saa mitä haluaa. Vanhemmat voivat itse rahoittaa ne tärkeimmät toiveet, muilta ei voi odottaa mitään. Lahja on lahja, ei ole mikään automaatio, että saa juuri sitä mitä haluaa, kuten ei elämässä yleensäkään. Lapselle on ihan järkevää opettaa. että kaikki toiveet ja haaveet eivät ole realistisia, ja että joskus osa toiveista on parempi toiveina kuin todellisuutena. On siis tuonkin kommentin perusteella parempi olla antamatta mitään, jos kerran vanhemmat opettavat lapsilleen, että väärä lahja on syy loukkaantua. Kas kun kukaan ei ole ajatustenlukija ja lahjan antaja saattaa joskus miettiä vaikka aikoja tulevia, ja antaa vaikka lahjaksi astiastoa tai jotain sellaista, vaikka hopealusikoita, mitä pieni lapsi ei vielä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on sinäänsä ihan ok myydä lahja eteenpäin jos sille ei ole mitään käyttöä ja lapsi itse näin haluaa mutta olisin silti ap:n asemassa osoittanut sosiaalista älykkyyttä ha hienotunteisuutta ja myynyt lahjan vasta jonkin ajan kuluttua enkä näin nopeasti joulun jälkeen.
Niin, kun joku vielä kertoisi, kuinka kauan niitä omalle perheelle hyödyttömiä lahjoja pitää hilloja, ettei lahjan antaja suutu?
Olisi varmaan voinut odottaa edes vuoden vaihtumista ja myydä vähän kalliimmalla, ettei tule tunne että lahjasta halutaan vaan eroon vaikka ilmaiseksi. Ja sitten selittää sille mummolle että lahja ei valitettavasti ollut lasten suosiossa, joten koon vuoksi sitä ei voitu säilyttää. Minusta on moukkamaista pistää lasten lahjat halvalla myyntiin heti kun ne on saatu, varsinkin kun lapset jos
Kalliimmalla? Ihan oikeasti, kuka sen pehmolelun olisi ostanut kalliimmalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon tunteita tässä nyt mietitään. Harva näköjään ajattelee lasta, joka varmasti on toivonut tiettyjä juttuja ja mummo tuo sitten nallen.
Pettymys on varmaan ollut valtava. Lapsen on syytä olla loukkaantunut siitä, että läheinen tuo lahjan eikä ole vaivautunut edes ottamaan selvää mitä lapsi haluaa.
Pienelle lapselle on hyvä opettaa, että aina ei saa mitä haluaa. Vanhemmat voivat itse rahoittaa ne tärkeimmät toiveet, muilta ei voi odottaa mitään. Lahja on lahja, ei ole mikään automaatio, että saa juuri sitä mitä haluaa, kuten ei elämässä yleensäkään. Lapselle on ihan järkevää opettaa. että kaikki toiveet ja haaveet eivät ole realistisia, ja että joskus osa toiveista on parempi toiveina kuin todellisuutena. On siis tuonkin kommentin perusteella parempi olla antamatta mitään, jos kerran vanhemmat opettavat lapsilleen, että väärä lahja on syy lou
Tuolla esimerkillä mummoikäisenkin olisi pitänyt oppia, että aina lahjat ei ole mieluisia.
Jos lapselle ei voi ostaa toivelahjaa niin ei ole mitään syytä ostaa mitään tyhjänpäiväistäkään.
Just. Joku vain heitti mahdollisuuden, että sen pehmolelun vois työntää vaikka sängyn alle, niin OI VOI, NYT JOUTUU TAISTELEMAAN SEN KANSSA, KUN KOITTAA IMUROIDA... APUA, MITÄ IHMETTÄ MÄ NYT TEEN? !!!!
Ikään kuin se ei olisi ollut vain tavanomainen ehdotus, että jollekin olisi voinut tämmöinen käydäkin, mutta siitä tulikin kuin pakollinen paikka sille lelulle, voi juma miten tyhmiä te voitte olla!
Juu ei, älä sinä missään nimessä ota sitä ehdotusta käyttöösi, se ei sovi sinulle. SE EI OLE TARKOITETTU NEUVOKSI SINULLE, JONKA LAPSEN SÄNGYN ALLE SE EI SOVI. Käsititkö?
Tuo on muuten juuri sitä, että joka ikinen neuvo tai ehdotus, mitä täällä vauvalla annetaan, otetaan kuin kiveen kirjoitettuna ja pakollisena ja siitä aletaan mankua ja marista kuin pikkulapset, jotka ei vielä osaa suhteuttaa asioita.
Ja että ei koskaan enää mitään lahjoja?
Ei todellakaan, jos ei osaa oikeanlaisia ostaa. Miksi te haluaisitte jatkossakin vääränlaisia lahjoja?
Lahjan antajaa kas kun ei voi oikein pakottaa mihinkään. Lahjan antaminen on täysin vapaaehtoista.
Täällä on ollut ennenkin ja aika useinkin ketjuja näistä mummojen antamista vääristä lahjoista. Aina on hoettu, että jos ei voi antaa kuin jotain krääsää tai muuten sopimatonta, niin ei sitten antaisi mitään tai antaisi rahana, ja kelpaisi vaikka kymppi tai kaksi.
Hyvä on. Jos mummo ei anna mitään lahjaksi, alkaa haukkuminen siitä, että mummo ei halua muistaa mitenkään.
Ja jos mummo antaa kympin, niin siitä vasta meteli nousisi ; että antoi vaivaisen kympin! Mitä sillä saa, ei mitään!
Ja tämä on kyllä ihan fakta.
Kyllä te ongelmia elämässänne saatte aikaan, olette mestareita niitä värkkäämään. Yks iso pehmolelu, voi taivas. AP teki siinä oikein, kun hävitti sen, mutta siinä väärin, että antoi isovanhemman tietää asiasta. Olisi pitänyt huolen, ettei mummeli olisi saanut tietää ja koko ongelma oli poissa.
No minä voin sulle kertoa että niitä hillotaan 3 kuukautta js sitten annetaan lahjoituksena pois. Ennen sitä soitto mummolle että haluaako hän pehmon tyynyksi, jos lapsi inhoaa esinettä. Jos lapsi ei inhoa, lahja pidetään useita vuosia. Arkistoitaessa lapsuustavaroita yhdessä lapsen kanssa käy selville mitä on hyvä säilyttää hänelle aikuisuuteen ja onille lapsilleen.