Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.
02.01.2024 |
Lahjan hankki lapseni isovanhempi, joka ilmoitti nyt joulun pyhinä, että hän ei osta enää yhtään ainutta lahjaa meidän perheeseen. Hän oli sanonut sukulaiselle, että me myydään lasten kalliit lahjat ja tupakkaan käytetään rahat. Kumpikaan meistä ei kylläkään polta. Minulla on välillä ääni käheänä pakkasilla, mistä on voinut syntyä väärä kuva. Mietin, miten tällaisessa pääsee eteenpäin. Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan. Onko tässä ihan turha alkaa selittää, että mieluummin varmaan lapsi haluaa leffaan tai ostaa jotain mieluista edes sillä kympillä, jolla myin eteenpäin.
Kommentit (451)
Myit 50 euron arvoisen lahjan naurettavalla kympillä? Ja tietenkin ostit itsellesi kaljaa tai tekoripset. Olisit edes antanut rahan lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut perinnönjaossa arvokasta irtaimistoa, muu omaisuus saatiin jaettua ihan sopuisasti.
Keskusteluissa jokainen olisi ottanut vanhempien joskus 20-luvulla saaman painokuvan ( jäljennös jostain taulusta) sen ajan kaiverretuissa kehyksissä. Siinä kaksi köyhää lasta lämmitteli kaminan avotulen edessä paljain jaloin. Siihen jotain iltasatuja, äidin rupattelua kytkeytyi kai kaikkien mielessä.
Se oli kotimme ainoa seinätaide, tätini lasilevylle maalaamaa mietelausetta ja jotain kulahtanutta raanua lukuunottamatta.
Sen sai sinkkusisareni, hän on nyt hyvin iäkäs. Toivottavast tätini testamentin saaja ei heitä sitä roskikseen, se ei kaksvitoselle ole kuin roinaa. Eikä tietenkään ole arvokas kuin tunnearvoltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nämä lahjatilanteet vallankin on sellaisia, että kyse on epäterveestä suhteesta materiaan ja toisaalta siitä, että halutaan jonkun muun tekevän itselle hyvä mieli, kun tähtisilmät loistaa. "
Sairasta. Kun joku haluaa ilahduttaa läheistä lasta, lapsenlasta tai sisaruksen tai ystävän lasta tai kummilasta, tai ilahtuu läheisen lapsen ilosta lahjan saatuaan, se on merkki epäterveestä suhteesta materiaan.
Onneksi omassa piirissäni ei ole tuollaista ajattelua, vaan kaikki ymmärtävät, että lahjoja on paitsi kiva saada, myös antaa. Joskus menee nappiin, joskus ei ihan, mutta ei tausta-ajatus sentään siellä takana miksikään epäterveeksi kenenkään mielessä väänny.
No toisaalta, meillä on kyllä kivoja mökkireissujakin porukalla, omalla ja muiden mökillä!
Siksi ihmetyttää että miksi lahjanantaja loukkaantuu, kun lahja ei ilahdutakaan. Eikö sopiv
En osaa vastata, koska tosiaankaan minulle ei ole koskaan päin naamaa tai jälkeen päin näytetty, että lahja ei miellyttänyt. Toisaalta omassa piirissäni lahjat ovat ns. kovin tavallisia, ei ole mitään övereitä toiveita, vaan ostetaan ihan tavallisia juttuja lahjan saajan iän mukaisesti. Eli semmoisia lahjoja, jotka eivät varmasti aina ole mitään ooh aah oi oi kun upea, vaan toisinaan semmoisia ai ihan kiva.
Kuten sanoin, takuulla on mennyt joskus vähemmän nappiinkin, mutta ei siitä ole tehty numeroa ja oltu naama norsunsillä, että tämmöinenkö VAAN sieltä tuli. Uskotaan, että lahja on annettu hyvästä sydämestä ja se riittää.
Epäterveitä ajatuksiakaan ei kuvitella kenenkään sen vuoksi hautovan sen vuoksi, että meni mokoma minulle lahjan ostamaan ja toivoi mun ilahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opimme tästä vain sen, että ns. Köyhien lapsille ei lahjoja kannata antaa.
Köyhien lapset saavat lahjoituksia niin monelta taholta, jopa valtiolta, että niille lahjoittaminen on turhaa touhua muutenkin.
Tämä nyt ei ole totta ollenkaan. Monet hädänalaiset jäävät ilman apua, ilman yhteiskunnan tai "kilttien"
lähimmäisten apua. Usein on vielä niin, että ne, jotka eniten haluaisivat antaa, ovat itse vähävaraisia.
Munkin ex aooivanhemmat tykkäsivät ostaa lahjoja. Aluksi se oli tosi kivaa, kun koti oli täynnä tavaraa. Kun aloin karsimaan, ei tuoreista lahjoista aloitettu. Siinä vaiheessa, kun ex appivanhemmat toi meille farkkuautollisen tarpeetonta tavaraa, ovat alkaneet kysymään toiveita. Tai vuosia jo lapset ovat saaneet 1-2 suosikkilahjaa. Kuopus sai aikoinaan Vuittonin laukun, kun se maksoi alle 300 e. 2 vuotena myytiin esikoisen legoja, eli tilattiin puuttuvia osia, koottiin ja myytiin ohjeineen, nämä rahat ja isovanhempien raha plus vanhemmat ja saatiin vielä vaihtoluuri , sai jouluksi uusimman iphonen.
Nykyään kummallakin on äitiyspakkauksellinen muistoja, ne on siis mulla, kun kumpikaan ei arvosta. Mutta jouluna kummatkin oli mun luona ja toinen halusi katsoa omaansa ja sitten toinen. Siellä on pehmoja kummallakin pari, pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti265 tässä ketjussa on jätetty "hienotunteisesti" sana anoppi pois.
Epäsopiva lahja voi tulla keneltä vaan. Lapseni sai aikoinaan ikävännäköisen ja tylsän lahjan
tuttavalta. Heillä on hyvät tulot, minkä he joskus kertoivat ihan avoimesti. Ihmetteli mielessäni lahjaa, mutta
onneksi lapsi kiitti silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myisi lapsen lahjoja, enkä ottaisi niitä itselle, oli ne kuinka typeriä vaan. Eri asia on, jos lapsi itse myisi kaverilleen lahjaksi saamansa tavaran (salaa antajalta). En myöskään koskoaan lainaa lapsen tililtä rahaa, vaikka omat olisivat loppu ennen kuun vaihdetta, vaikka hänen tilillään olisikin tuhansia vain makaamassa. Lapsen omaisuus on lapsen omaisuutta.
Olen myös aina ajatellut, lapsen tavarat on lapsen. Lahjaksi saadut ja itse ostetut.
Vain lapsi päättää tavaroistaan, niistä keskustellaan jos pakataan varastoon tai ylähyllylle.
Nykyisin on tosiaan olemassa varastoja, joihin voi viedä niitä tavaroita, jotka eivät mahdu kotiin. Tosin tulee kalliiksi, jos tavaroita pidetään varasto
Miksi ihmeessä varastoida romua, ettei mummolle tule paha mieli? Arvostus tapissaan, kun ei heitetä pois mitään, mitä on lahjaksi saatu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on sinäänsä ihan ok myydä lahja eteenpäin jos sille ei ole mitään käyttöä ja lapsi itse näin haluaa mutta olisin silti ap:n asemassa osoittanut sosiaalista älykkyyttä ha hienotunteisuutta ja myynyt lahjan vasta jonkin ajan kuluttua enkä näin nopeasti joulun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti265 tässä ketjussa on jätetty "hienotunteisesti" sana anoppi pois.
Epäsopiva lahja voi tulla keneltä vaan. Lapseni sai aikoinaan ikävännäköisen ja tylsän lahjan
tuttavalta. Heillä on hyvät tulot, minkä he joskus kertoivat ihan avoimesti. Ihmetteli mielessäni lahjaa, mutta
onneksi lapsi kiitti silti.
Kuutisenkymmentä vuotta sitten olin sairaalassa keuhkokuumeessa kolmevuotiaana. Enoni vierailun muistan hänen tuomansa surkean lahjan takia. Kauppias ja toi minulle riisisuklaata. En muista, olinko maistanut sitä aiemmin, mutta pahaa se oli. Sitten kun pääsin kotiin, veljeni söivät sen ja suutuin siitäkin. Huonosta lahjasta voi jäädä hauskoja lapsuusmuistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Verkkokaupat on näppäriä, jos on hyvin täsmällinen lahja hankinnassa. Ei tarvitse rampata missään.
Sinulta taitaa unohtua, että moni isovanhempi ei ole tuttu tietokoneiden saati verkkokauppojen ja verkkomaksamisen kanssa. Eli aina ei onnistu. Tyypillinen minäminä-vastaus, et osaa yhtään miettiä asiaa toisen kannalta.
Ei jaksa opetella verkossa ostamista mutta jaksaa silti vetää maratonin verran kilometrejä tiettyä muumifiguuria etsiessä? En usko.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on sinäänsä ihan ok myydä lahja eteenpäin jos sille ei ole mitään käyttöä ja lapsi itse näin haluaa mutta olisin silti ap:n asemassa osoittanut sosiaalista älykkyyttä ha hienotunteisuutta ja myynyt lahjan vasta jonkin ajan kuluttua enkä näin nopeasti joulun jälkeen.
Niin, kun joku vielä kertoisi, kuinka kauan niitä omalle perheelle hyödyttömiä lahjoja pitää hilloja, ettei lahjan antaja suutu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on sinäänsä ihan ok myydä lahja eteenpäin jos sille ei ole mitään käyttöä ja lapsi itse näin haluaa mutta olisin silti ap:n asemassa osoittanut sosiaalista älykkyyttä ha hienotunteisuutta ja myynyt lahjan vasta jonkin ajan kuluttua enkä näin nopeasti joulun jälkeen.
Niin, kun joku vielä kertoisi, kuinka kauan niitä omalle perheelle hyödyttömiä lahjoja pitää hilloja, ettei lahjan antaja suutu?
Siis hillota, ei hilloja.
Vierailija kirjoitti:
Myit 50 euron arvoisen lahjan naurettavalla kympillä? Ja tietenkin ostit itsellesi kaljaa tai tekoripset. Olisit edes antanut rahan lapselle.
Jättipehmoja oli myynnissä paljon halvemmallakin ennen joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos myynti-idea tuli suoraan lapselta, niin hyvää business henkisyyttä. Hyvä. Mitä tästä opimme, lapsille kannattaa antaa lahja pelkästään käteisenä vaikka se tylsää onkin. Meillä nuoriso myi avoimesti 50 euron vaatelahjakortteja 30 eurolla ja lahjanantaja oli vieressä. Ainakin oppi meni perille. Sitäpaitsi noita jättipehmoja saa nyt joulun jälkeen puoleen hintaan eli sillä rahalla sais pehmon halvemmalla ku ostaiskin aina joulun jälkeen.
Kauhistus, miten huonokäytöksisiä nuoria!
Eikö vanhemmat voi sanoa, että noin EI TEHDÄ? Siinä lahjakortin antajan aikana ruvetaan kaupittelemaan niitä kortteja, todella, TODELLA rumaa käytöstä!
Sen mielestään huonon lahjakortin voi myydä pois sitten, kun tämä lahjan antaja ei ole paikalla, mutta ei hänen läsnäollessaan.
Jo on aikoihin eletty. Vanhemmatkin siinä näytelmässä mukana, tuumaavat vaan että meni oppi perille ... Kyse on lahjasta! Toinen on sen hyvän hyvyyttään ostanut ja tässä on kiitos!
Minä olisin saanut isältä selkääni jos olisin tuollaista alkanut esittämään lapsena tai nuorena. Isä olisi ottanut sen lahjakortin ja antanut korville että kaikuu. Ja mitään en olisi saanut tilalle. Ja päälle olisi tullut monien viikkojen aikana vielä saarnat siitä, miten ihmisten edessä käyttäydytään.
Hävetköön nuoret ja heidän kyvyttömät vanhempansa. Miksi hankitaan lapsia, kun ei osata heille edes käytöstapoja opettaa?
Mihin te nykyiset aikuiset olette hukanneet vanhemmuutenne?
Vierailija kirjoitti:
Siis 10€ möit, 50€ euron pehmon. Ei ihme suututtiin ja nehän kivoja muksun sängyn päällä päivisin.
Olisit antanut lahjana ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin kismittäisi. Miten isovanhempi sai tietää asiasta?
Kävi kylässä ja kysyi missäs se hänen ostamansa pehmolelu on. Lapsi vastasi totuudenmukaisesti.
-ap
Oppia ikä kaikki, siis vielä isovanhempanakin, jos vain olisi henkisiä edellytyksiä ottaa oppia vastaan.
Olen itsekin joskus ostanut saajalleen ei-mieluisan lahjan. Harmittaahan se, jos lahja ei miellytä. Fakta kuitenkin on se, että sillä hetkellä kun luovutan lahjan saajalle, se esine ei ole enää minun. Se saaja on vapaa tekemään lahjalle mitä haluaa, halutessaan myös myymään. Mä en ainakaan halua, että joku pistää talteen jotain itselleen turhaa vain siksi, että se on saatu minulta lahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 10€ möit, 50€ euron pehmon. Ei ihme suututtiin ja nehän kivoja muksun sängyn päällä päivisin.
Olisit antanut lahjana ilmaiseksi.
Olisiko se ollut sille isovanhemmalle parempi vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia pienituloisille kannattaa ostaa aina halpoja lahjoja tai itse tehtyjä. En ikinä ostaisi köyhille mitään kunnollista koska eivät kuitenkaan osaa arvostaa.
Ei köyhäkään tee mitään turhalkeilla.
Tämän takia pienituloisille kannattaa ostaa aina halpoja lahjoja tai itse tehtyjä. En ikinä ostaisi köyhille mitään kunnollista koska eivät kuitenkaan osaa arvostaa.