Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.
02.01.2024 |
Lahjan hankki lapseni isovanhempi, joka ilmoitti nyt joulun pyhinä, että hän ei osta enää yhtään ainutta lahjaa meidän perheeseen. Hän oli sanonut sukulaiselle, että me myydään lasten kalliit lahjat ja tupakkaan käytetään rahat. Kumpikaan meistä ei kylläkään polta. Minulla on välillä ääni käheänä pakkasilla, mistä on voinut syntyä väärä kuva. Mietin, miten tällaisessa pääsee eteenpäin. Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan. Onko tässä ihan turha alkaa selittää, että mieluummin varmaan lapsi haluaa leffaan tai ostaa jotain mieluista edes sillä kympillä, jolla myin eteenpäin.
Kommentit (451)
Vierailija kirjoitti:
Voi tuolle lahjan antajalle on tullut varmasti paha mieli :( Hän on lasta ajatellut ja lahjaan panostanut, ja sitten se myydään kympillä pois. Inhimillisyyttä toivoisin ihmisille lisää.
Inhimillisyyttä on mielestäsi vain hautoa residenssissään jotain puolen kuution pehmoa, mitä kukaa. Ei tahdo?
Jos ostaa lahjan tuntematta saajan makua ja välittämättä kysyä, voi käydä niin, ettei lahja miellytä. Ei siitä normaali ihminen loukkaannu.
Itse sanon aina sisarusten lapsille, että anna kavereillesi jos et itse tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis 10€ möit, 50€ euron pehmon. Ei ihme suututtiin ja nehän kivoja muksun sängyn päällä päivisin.
Ne ei ole mitään kivoja muksun sängyn päällä, kun niitä on kymmenittäin. Mihin (ja kuka?) niitä aina siirtelee, pölyyntyvätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap toimi väärin ja hätäisesti, pehmolelun olisi varmasti voinut vaihtaa muuhun tuotteeseen.
Ap vaihtoi rahaan. Olisiko lahjan antaja onnellinen, jos pehmo olisi viety kuitin kanssa kauppaan ja ostettu legopaketti?
Lahjan antaja voi itse miettiä miten ei osannut ostaa lahjaa. Ei kysellyt ja kuunnellut lasta. Kyllä lapset leikeissään kertoo mistä tykkää, vaikka ei suoraan häneltä kysyisikään.
Tämä. kamalia nämä isovanhemman irvikuvat, jotka eivät viitsi opetella tuntemaan sitä lasta ihmisenä, ja sitten loukkaannutaan kun menee lahjananto päin mäntyä.
Itse en kyllä olisi viitsinyt nähdä myymisen vaivaa. Vaihtamisesta puhumattakaan. Energiajse on oiva paikka tekokuitukrääsälle, öljypohjaisena palaa komiasti ja siten edes jotenkin hyödyksi.
Minulla sukulainen vei kerran minun nähden minulta saamansa lahjan heti kaappiin, jossa säilyttää lahjapapereita. Myöhemmin selvisi hänen antaneen sen avaamattomana eteenpäin lahjaksi. Seuraavana jouluna annoin nimikoidun lahjan. Sitä ei niin helposti annetakaan eteenpäin.
Myöhemmin en ole enää edes viitsinyt ostaa varsinaisia lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsi teki alle kouluikäisenä isoäidilleen "kirjan", johon kirjoitti tarinan, piirsi kuvat jne. Seuraavalla kyläilykerralla lapsi olisi tämän halunnut nähdä, jolloin isoäiti kertoi laittaneensa kirjan lehtiroskiin.
Ohis.
Törkeää vielä sanoa noin suoran lapselle. Olisi edes sanonut, että ihan vahingossa meni lehtien välissä roskiin tai jotain...
Ei, todellinen diplomaatti olisi valehdellut sanomalla, että lainasin sen hetkeksi sairaalle ystävälleni ilahduttamaan. Kertoisin vielä että ystävä voi jo paremmin, kiitos sinun kirjasi. Lapsen mielen pahoittaminen on kuin surmaisi satakielen.
Mummon ja anopin mielen pahoittaminen on vauvapalstan mukaan sankar
Aikuisen ihmisen mieltä ei tiedätkö voi kukaan muu pahoittaa. Jos on oikeasti aikuiseksi kypsynyt. Jos ihminen sanoo, että pahoitIN mieleni, voi vaan vastata, että niihän sinä teit, ihan itse.
Nämä lahjatilanteet vallankin on sellaisia, että kyse on epäterveestä suhteesta materiaan ja toisaalta siitä, että halutaan jonkun muun tekevän itselle hyvä mieli, kun tähtisilmät loistaa.
Fiksu ihminen ei ripusta omaa mielialaansa siihen, sattuuko joku nyt ostamaan oikeanlaisen lahjan tai tykkäämään siitä, mitä annoit.
Lapset eivät tietenkään tätä osaa, mutta aikuinen on kyllä vastuussa siitä, mitä tuntee.
On jotenkin kummallista, miten monet ei ilmeisesti ole tulleet ajatelleeksikaan, että tunteensa voi päättää itse, sen sijaan että olisi muiden vietävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kyllä riippuu kovasti lapsestakin. Omani saisi hermoromahduksen, jos alkaisin hänen lahjojaan vainota ja heti joulun jälkeen hössöttää niiden eteenpäin myymistä selityksellä, että eihän nuo meidän kotiin mahdu ja pölyävätkin. Tai edes kyselemään, että tykkäätkös sinä tuosta. Hän on hyvin tarkka kaikesta mitä saa, säilöö hyvin pieniäkin lahjoja. Iloinen on myös kaikista lahjoista, huonoa ei ole vielä hänelle tullut.
Toisaalta ollaan kyllä tätä korostettukin, että kaikki antaa hyvästä sydämestä ja lahja on nimenomaan lahja, ei mikään tarpeeseen ostettu esine.
Ja kyllä se ainakin tämän äipän sydäntä hellyyttää, kun saattaa tosiaan pienestäkin tuliaisesta vielä myöhemmin enoaan kiittää, jos on vaikka ulkomailta jotain marketista mukaan napannut.
Lahjan antajalla on syytä hävetä, jos jollakin. Minua ainakin nolottaisi, jos olisin antanut lahjan josta vastaanottaja ei tykkää. Jatkossa kysyisin lahjatoivetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nämä lahjatilanteet vallankin on sellaisia, että kyse on epäterveestä suhteesta materiaan ja toisaalta siitä, että halutaan jonkun muun tekevän itselle hyvä mieli, kun tähtisilmät loistaa. "
Sairasta. Kun joku haluaa ilahduttaa läheistä lasta, lapsenlasta tai sisaruksen tai ystävän lasta tai kummilasta, tai ilahtuu läheisen lapsen ilosta lahjan saatuaan, se on merkki epäterveestä suhteesta materiaan.
Onneksi omassa piirissäni ei ole tuollaista ajattelua, vaan kaikki ymmärtävät, että lahjoja on paitsi kiva saada, myös antaa. Joskus menee nappiin, joskus ei ihan, mutta ei tausta-ajatus sentään siellä takana miksikään epäterveeksi kenenkään mielessä väänny.
No toisaalta, meillä on kyllä kivoja mökkireissujakin porukalla, omalla ja muiden mökillä!
Opimme tästä vain sen, että ns. Köyhien lapsille ei lahjoja kannata antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opimme tästä vain sen, että ns. Köyhien lapsille ei lahjoja kannata antaa.
En ole elämäni aikana ostanut viellä yhtäkään lahjaa kenellekään.
M42
"Aikuisen ihmisen mieltä ei tiedätkö voi kukaan muu pahoittaa. Jos on oikeasti aikuiseksi kypsynyt. Jos ihminen sanoo, että pahoitIN mieleni, voi vaan vastata, että niihän sinä teit, ihan itse. "
Ohis, mutta tiedätkö, että tämä on aivan pahinta pskaa mitä on. Kyllä ihmisen mielen voi pahoittaa erittäin monella tavalla, eikä sille aina mitään mahda, että joskus aikuisenkin mieli pahoittuu.
Sitä kannattaa aina miettiä, miten toisia kohtelee, tekeekö jotain sellaista, mikä toista satuttaa. Tuo on todellista nykyajan sössötystä, että ihminen on aina vastuussa tunteistaan ja pitäisi porskuttaa vaan eteenpäin laput silmillä kuin ravihevonen, tekivätpä läheiset mitä paskatemppua tykkäsivätkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opimme tästä vain sen, että ns. Köyhien lapsille ei lahjoja kannata antaa.
Köyhien lapset saavat lahjoituksia niin monelta taholta, jopa valtiolta, että niille lahjoittaminen on turhaa touhua muutenkin.
Kyll musta tuntuu että tekipä mummo niin tai näin, jokin asia olisi ap:n saanut kilahtamaan. Luin aloituksen ja ite samassa tilanteessa soittaisin ja pahoittelisin ja esittäisin toiveen ettei mummo väitä myöskään enää tupakoijaksi. Jos siis eivät koskaan polta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Nämä lahjatilanteet vallankin on sellaisia, että kyse on epäterveestä suhteesta materiaan ja toisaalta siitä, että halutaan jonkun muun tekevän itselle hyvä mieli, kun tähtisilmät loistaa. "
Sairasta. Kun joku haluaa ilahduttaa läheistä lasta, lapsenlasta tai sisaruksen tai ystävän lasta tai kummilasta, tai ilahtuu läheisen lapsen ilosta lahjan saatuaan, se on merkki epäterveestä suhteesta materiaan.
Onneksi omassa piirissäni ei ole tuollaista ajattelua, vaan kaikki ymmärtävät, että lahjoja on paitsi kiva saada, myös antaa. Joskus menee nappiin, joskus ei ihan, mutta ei tausta-ajatus sentään siellä takana miksikään epäterveeksi kenenkään mielessä väänny.
No toisaalta, meillä on kyllä kivoja mökkireissujakin porukalla, omalla ja muiden mökillä!
Siksi ihmetyttää että miksi lahjanantaja loukkaantuu, kun lahja ei ilahdutakaan. Eikö sopiva reaktio olisi harmitus sen lahjansaajan puolesta? Jos tosiaan on tarkoitus saada lahjansaajalle hyvä mieli.
Ilmeisesti265 tässä ketjussa on jätetty "hienotunteisesti" sana anoppi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opimme tästä vain sen, että ns. Köyhien lapsille ei lahjoja kannata antaa.
En ole elämäni aikana ostanut viellä yhtäkään lahjaa kenellekään.
M42
Etkö lapsenakaan ole halunnut ilahduttaa tai kiittää ketään? Vanhempia, kavereita, jouluna, äitienpäivänä, syntymäpäivänä. Uskoakseni kirjoitit kommenttisi leuhkiaksesi, mutta ainakin minä säälin sinua. Jos et ole antanut lahjaa, et ole kokenut antamisen iloa ja toisaalta kukaan ei ole ollut sinulle niin tärkeä, että olisit hankkinut lahjan, joko tekemällä tai ostamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin kismittäisi. Miten isovanhempi sai tietää asiasta?
Kävi kylässä ja kysyi missäs se hänen ostamansa pehmolelu on. Lapsi vastasi totuudenmukaisesti.
-ap
Jätätkö kertomatta että niitä on myyty ennenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opimme tästä vain sen, että ns. Köyhien lapsille ei lahjoja kannata antaa.
En ole elämäni aikana ostanut viellä yhtäkään lahjaa kenellekään.
M42
Helppo uskoa. Olen kohdannut useita tällaisia miehiä elämäni aikana.
Joo tuo on lokkiperheiden tapa isältä pojalle. Kannattaa suojella oma sijoituksensa suvulta. Mun ystävätär osti talon Sardiniasta eikä monellekaan mene jakeluun että paikka on yksin hänen. Hänellä on raskas työ psykiatrina ja haluaa toipumispaikan. Hänen on pitänyt kategorisesti kieltää kaikilta tiedustelut ja jyrähtää kuin mies. On tosi tärkeetä ettei omiin paikkoihin tule vieraiden henki, jos sellaista ei halua. Nainen tarvii oman tupansa. Käsitys suvusta meinaa muuttua näissä keskusteluissa vaan tosi ankeaksi.