Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi monet ajattelevat että aikuisen elämään kuuluu vain työ ja lapset?
01.01.2024 |
Olen ihmetellyt viime aikoina kuinka monet aloittavat kuulumisten vaihdot tai keskustelut kysymällä "No mitäs töissä?" tai "No, jokos teille on tulossa vauva?" vain siksi, että olen tällä hetkellä työtön, juuri osa-aikaisen työn päättänyt parikymppinen eikä minulla ole lapsia. Puoliso on, mutta emme kumpikaan halua lapsia ja sen olen kaikille kertonut kun ovat kysyneet. Ystävät usein kertovat kuulumisistaan vain työaikatauluistaan, jostain mitä työkaveri on kertonut töissä, milloin seuraava työpäivä on yms. Samalla tavalla he joilla on lapsia, puhuvat vain siitä miten lapsilla menee kun kysyn VANHEMPIEN kuulumisia, kerrotaan mitä lapsi on puuhannut hoidossa, mitä on oppinut, hauskan jutun minkä on kertonut... Ja en voi kuin miettiä, että tätäkö se aikuisten elämä valtaosalle on? Ei mitään omia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita, ei juttuja mistä voisi puhua muiden kanssa (enkä nyt tarkoita niitä töitä, lapsia tai perus arkea) vaan nimenomaan vaikka jotain kirjaa mistä on pitänyt, jostain uudesta harrastuksesta jonka on aloittanut, eläimistä, itseä kiinnostavista uutisista, elokuvista tms.
Ja kyllä, ennen kuin joku tulee pätemään että "sellaista se aikuisten elämä vain on", tiedän että työ ja lapset ovat iso osa elämää - mutta eivät koko elämä. Mutta minua surettaa se, että niin monet eivät tee niiden vuoksi enää asioita mistä pitävät, vaan yrittävät vain selvitä päivästä toiseen. Opiskeluaikoina mentiin ja tehtiin kaikkea kivaa, puhuttiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, tehtiin spontaanisti asioita ja kaikilla tuntui olevan parempi mieliala ja muutenkin kaikki olivat paljon elämänhaluisempia. Nyt muutama vuosi myöhemmin, ja he, joilla on lapsia eivät tee enää mitään. Ovat kotona lasten kanssa tai samaan aikaan töissä, heistä ei koskaan kuulu mitään, he eivät koskaan ehdi tavata, eikä heillä ole enää muuta kerrottavaa, kuin lastensa kuulumiset. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, mutta on uuvuttavaa kun haluaisi tavata ystävää ja kuulla miten hän voi, jonka sijaan saan kuulla pari tuntia siitä milloin vauva on ollut kipeä, milloin hymyili ekan kerran ja miten rankkaa on valvoa. Sama niiden kanssa, joilla on työpaikka, hyvä että saa suunvuoroa kun toinen vaan jauhaa töistä sitä ja tätä ja miten pitkiä vuoroja on, kuinka joku työkaveri on inhottava ja kaikki vihaa hänen käytöstään yms. Minäkin olen ollut useammassa työpaikassa ja opiskellut töiden lomassa, mutta silti minulla oli niin paljon muuta mihin halusin aikani ja energiani käyttää, enkä vapaa-aikaani jauhaa töistä ja opinnoista.
Ehkä minä sitten vain olen erilainen aikuinen, koska en kestäisi viikkoakaan noin tylsää arkea ilman harrastuksiani ja yhteistä aikaa puolisoni kanssa, vaikka hän on töissä niin silti aikaa on. Silloinkin kun minä olin töissä myös, kotiin saapuessa sen voi unohtaa. Alettiin laittaa ruokaa yhdessä, pelattiin pelejä, katsottiin elokuvia, minä teen käsitöitä ja ulkoilen, luen paljon kirjoja yms. enkä vain voi ymmärtää, miten tylsään elämään niin monet tyytyvät. Vai olenko minä ainoa, jolla on luovuutta ja intoa tehdä muutakin kuin vain pyörittää arkea?
N24
Kommentit (90)
Ap vauvaa ei olisi edes olemassa jos elämä ei pyörisi lasten ympärillä joten voit poistaa itsesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän pointtisi, itsestäkin tuntuu siltä että monen aikuisen elämä kapenee noihin kahteen asiaan ja sitten katkerana siitä tiuskitaan muillekin, että missä lapset ja urakehitys viipyy. Se on oikeasti hyvä juttu, että näitä juurtuneita keloja uskaltaa joku vähän kyseenalaistaakin.
Jaa. Kyllä minun ystäväpiirissäni puhutaan asioista laidasta laitaan edelleen ja ihmisillä on harrastuksia, matkustelevat jne. Osalla on lapsia ja osalla ei. Emme kyllä oikeastaan puhu lapsista, paitsi normaalia kohteliasta "mitä lapsille kuuluu". Se aihe kestää noin 2 minuuttia.
Minulla on mielenkiintoinen työ, joka kiinnostaa myös muun alan ystäviä. Työstäni kysellään paljon. Tämä ei tarkoita, etteikö muitakin puheenaiheita riittäisi.
Niin helposti käy, että kun on pieni lapsi ja työpaikka, niin niihin se energia menee. Filosofiset pohdiskelut, harrastukset, opiskelut yms. jää, kun ei niitä jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas toisin päin - kun kysytään minun kuulumisia niin ei ketään lopulta edes kiinnosta ja kysellään sitten vain lasten kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Itsesi ympärillä sinä pyörit ainakin tuon aloituksen perusteella.
Vastaappa mulle miten se on itsensä ympärillä pyörimistä, että elää elämää josta pitää, on harrastuksia ja nauttii siitä mitä tekee? Se että on vapaa tekemään mitä haluaa? Minulla on iso suku ja aktiivisesti autamme puolisoni kanssa hänen vanhempiaan ja minun mummiani, hoidetaan toisten lemmikkejä yms.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vauvaa ei olisi edes olemassa jos elämä ei pyörisi lasten ympärillä joten voit poistaa itsesi
En ymmärrä mitä tarkoitat.
ap
Valtaosa heistä, jotka puhuvat vain lapsistaan haluavat vain jakaa taakkaansa muille, koska he eivät ole enää kykeneviä tekemään mitä haluavat. Nauti elämästäsi, itseä varten täällä tehdään ne päätökset mitä halutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ne nyt vain veivät pääosan ajastani silloin kun lapset olivat pienempiä. Toki säilytin omia mielenkiinnon kohteitani ja tapasin ystäviäni sen verran kun pystyin. Realiteetit on realiteetteja ja kyllä sen lapsen ympärillä tuleekin pyöriä (oikealla tavalla), jotta siitä kasvaa tervepäinen ihminen. Nyt nuorempikin on jo 17, joten voin esimerkiksi opiskella lisää kiinnostavia asioita ja harrastaa jotain omaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin helposti käy, että kun on pieni lapsi ja työpaikka, niin niihin se energia menee. Filosofiset pohdiskelut, harrastukset, opiskelut yms. jää, kun ei niitä jaksa.
Mielestäni se on äärimmäisen surullista. Sitten kun lapset ovat aikuisia ja/tai itse jää eläkkeelle, monet eivät osaa olla itsensä kanssa koska eivät ole elämässään koskaan tehneet mitä haluavat. Sama pätee pariskuntiin jotka eroavat kun lapset ovat isoja, ei vain ole mitään yhteistä enää koska arki on vain selviytymistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas toisin päin - kun kysytään minun kuulumisia niin ei ketään lopulta edes kiinnosta ja kysellään sitten vain lasten kuulumisia.
Outoa, ovatko kysyjät siis sukuasi vai ystäviä? Usein sukulaisia kiinnostaa kuulla mitä lapsuuden perheelle kuuluu, kyselevät äidistäni ja sisaruksistani, mutta ystävät eivät, kun eivät oikeastaan edes tunne.
ap
Vierailija kirjoitti:
No, ne nyt vain veivät pääosan ajastani silloin kun lapset olivat pienempiä. Toki säilytin omia mielenkiinnon kohteitani ja tapasin ystäviäni sen verran kun pystyin. Realiteetit on realiteetteja ja kyllä sen lapsen ympärillä tuleekin pyöriä (oikealla tavalla), jotta siitä kasvaa tervepäinen ihminen. Nyt nuorempikin on jo 17, joten voin esimerkiksi opiskella lisää kiinnostavia asioita ja harrastaa jotain omaa.
Se on ihan ymmärrettävää, pikkulapsiaikana, mutta monella vanhemmalla se jatkuu pidemmälle. Minun ystäväpiirini on laaja, ja osan lapset ovat jo teinejä, mutta silti he huolehtivat lapsistaan kuin he eivät osaisi pestä omia pyykkejään, siivota huoneitaan, laittaa ruokaa tai mennä mopolla/pyörällä harrastuksiinsa. Osa on edelleen "kotiäitejä" vaikka vanhin lapsi on aikuinen, ja nuorin 12. Tuntuu että monen minuus sulaa yhteen vanhemmuuden kanssa, eikä sitten osaa päästää irti lapsestaan. Ymmärrän ap:tä todella hyvin, muistan olleeni saman ikäinen kun kaikki tuntuivat vain pikkuhiljaa jäävän pois sovituista tapaamisista ja harrastuksista. Puheenaiheet vaihtuivat elokuvista ja filosofiasta parhaisiin vauvan rattaisiin jotka voisi löytää edullisesti ja siihen miten taas on lapset kipeinä.
Varmasti luovalle sielulle vaikeaa sopeutua, kun haluaa jotain enemmän. Nyt kun valtaosalla ystävistä lapset ovat muuttaneet pois kotoa, on alettu taas nähdä onneksi enemmän, ja muutama ystävä on aloittanut uusia harrastuksia ja kodin remontoimista yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kolme lasta ja mielenkiintoinen työ. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. On vähän ahdistavaa kun jopa oletetaan, ettei elämässäni ole muuta sisältöä. Ystäväpiiristäni ovat karsiutuneet pois nämä ihmiset, jotka eivät enää kiinnostu muusta elämästä.
Suurin osa ystävistäni nykyään ovat lapsettomia mutta parisuhteessa eläviä ihmisiä. Vaikka pidän lapsista, olen iloinen että eräs ystäväpariskunta kertoo jäävänsä vapaaehtoisesti lapsettomaksi, koska tiedän varmasti että heidän kanssa voi muodostaa pitkän ja antoisan, aktiivisen ystävyyssuhteen.
Sekin on ymmärrettävää, että elämä on kotona tai töissä nyhjöttämistä pikkulapsiaikana, mutta sitä en enää ymmärrä miksi isojenkin lasten kanssa jäädään elämään zombielämää? No, ihmiset ovat erilaisia. Itse en ikinä luopuisi harrastuksistani ja yhdessä tekemisestä ystävien kanssa. Lapset ovat tietysti tervetulleita mukaan lähes kaikkeen tekemiseen, mutta töistä enkä korvatulehduskierteestä jaksa puhua 10 minuuttia enempää.
Jos näyttää siltä, ettei toista kiinnosta muu kuin työ- ja perhe-elämä, niin uusia ystäviä etsimällä elämänlaatu kyllä paranee kummasti.
Olet 24 eli hyvin nuori, en itse ainakaan edes mieltänyt itseäni aikuiseksi tuossa iässä. Et ole töissä eikä sinulla ole lapsia, joten aiheet eivät sinua kiinnosta, eli melko itsekeskeistä tuokin. Työ ja lasten kanssa oleminen täyttävät ihmisen ajan tietyssä vaiheessa aika kattavasti, mutta sekin on vain yksi vaihe. Joskus ehtii harrastaa, lukea jne. taas sitten enemmän. Ei se ihmistä pysyvästi kavenna, jos lasten ollessa pieniä ei ehdi kiinnostua samoista asioista kuin sinä. Lapset ja työ kuitenkin myös antavat paljon, eikä niitä ole syytä dissata.
Olen melkein kolmekymmentä ja samaistun. Usko pois, ei tuu helpommaksi menemään iän kanssa. En jaksa enää kuunnella yhtäkään työpaikkajuorua ja kuunnella miten Nico-Petterillä oli niin hyvä todistus, ennemmin menen koirieni kanssa lenkille yksin, kuin otan jonkun mukaan kaakattamaan tylsästä elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Olet 24 eli hyvin nuori, en itse ainakaan edes mieltänyt itseäni aikuiseksi tuossa iässä. Et ole töissä eikä sinulla ole lapsia, joten aiheet eivät sinua kiinnosta, eli melko itsekeskeistä tuokin. Työ ja lasten kanssa oleminen täyttävät ihmisen ajan tietyssä vaiheessa aika kattavasti, mutta sekin on vain yksi vaihe. Joskus ehtii harrastaa, lukea jne. taas sitten enemmän. Ei se ihmistä pysyvästi kavenna, jos lasten ollessa pieniä ei ehdi kiinnostua samoista asioista kuin sinä. Lapset ja työ kuitenkin myös antavat paljon, eikä niitä ole syytä dissata.
Ihan itse valittua p'skaa sellainen vaihe. Kakaroita ei tarvitse tehdä. Työlle ei tarvitse uhrata koko elämäänsä.
Katsos, ihmiset aikuistuvat. Odotapa 10 vuotta ja huomaat muutoksia myös omassa ajattelussasi ja arvomaailmassasi.
Silloin parikymppisenä olin itsekin kiinnostunut vain seuraavan vkonlopun tahmaisista bileistä ja tein töitä ostaakseni nahkaisen olkalaukun.
Vierailija kirjoitti:
Olet 24 eli hyvin nuori, en itse ainakaan edes mieltänyt itseäni aikuiseksi tuossa iässä. Et ole töissä eikä sinulla ole lapsia, joten aiheet eivät sinua kiinnosta, eli melko itsekeskeistä tuokin. Työ ja lasten kanssa oleminen täyttävät ihmisen ajan tietyssä vaiheessa aika kattavasti, mutta sekin on vain yksi vaihe. Joskus ehtii harrastaa, lukea jne. taas sitten enemmän. Ei se ihmistä pysyvästi kavenna, jos lasten ollessa pieniä ei ehdi kiinnostua samoista asioista kuin sinä. Lapset ja työ kuitenkin myös antavat paljon, eikä niitä ole syytä dissata.
En tiedä mitä olet tehnyt 24-vuotiaana, koska 24-vuotias on jo ollut aikuinen 6 vuotta. Olen mieltänyt itseni aikuiseksi 17-vuotiaasta saakka, koska silloin olen muuttanut yksin omilleni ja aloittanut ensimmäisen työni. Olen ollut useassa eri kesätyössä ja juuri päättyi vuoden mittainen osa-aikatyö - joten älä yhtään aloita tuota "Olet niin nuori niin et tiedä mistä puhut". Iälläni ei loppujenlopuksi ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Miten se on itsekeskeistä, että jokin aihe ei kiinnosta minua? Tuskin sinuakaan kiinnostaisi kuunnella tuntikaupalla minun selostustani aiheesta joka sinua ei kiinnosta tippaakaan. Enkä sanonut etten kuuntelisi, näiden asioiden äärellä on vain tullut oltua viime aikoina paljon, kun olen kuunnellut ystävieni valitusta. Olen ennemminkin sellainen liian kiltti ihminen, joka ei osaa sanoa aina ei, eikä kehtaa valittaa - siksi tänne kirjoitankin. Selkeästi et tunne monenlaisia ihmisiä, koska valtaosa vanhemmista jää pysyvästi sellaisiksi että he hukkaavat itsensä siinä muutaman vuosikymmenen aikana kun lapsia kasvattavat. Ystäväpiiriini kuuluu muitakin kuin parikymppisiä.
Alue: Aihe vapaa
Itsesi ympärillä sinä pyörit ainakin tuon aloituksen perusteella.