Miksi monet ajattelevat että aikuisen elämään kuuluu vain työ ja lapset?

Oikeassahan ap on,mutta ei vain ole aikaa niille omille jutuille hirveästi. Nippanappa ehdin kuntosalilla käydä. Työ vie päivässä sen 10h (sis matkat, jos etätyö niin sitten yleensä jotain ylimääräistä), siihen lapsen harrastus 3krt/viikko (kuljetan ja valmennan). Lisäksi on koira (pakollien aamu- ja iltalenkki, tämän lasken kyllä omaan aikaan). Viikonloppuna on lapsen harrastuksia, pelejä ja pitää käydä kaupassa ja siivota...En vain löydä enempää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap valitat lapsiperheiden elämän tylsyyttä vauvapalstalla? Miksi? Eihän heidän elämänsä liity sinuun millään tavoin.

Liittyypäs, koska se vaikuttaa ihmissuhteisiin heidän kanssaan: He ovat siskojani, serkkujani ja ystäviäni. En usko että tällä palstalla on paljoa tekemistä lasten kanssa, koska valtaosa keskusteluista on ihan eri aiheista kuin vauvoista :D

Muiden pitäisi joustaa sinun takiasi? Vaikutst äärimmäisen itsekeskeiseltä. 

Mulla on hyvä koulutus, haastava työ, parisuhde ja paljon erilaisia harrastuksia. Kaikkein parasta ja antoisinta elämässäni ovat olleet kuitenkin lapset. Pikkulapsiaikana oma harrastaminen jäi vähemmälle. Nyt, kun lapset ovat isoja, harrastan taas enemmän. Mutta olen tajunnut, että kaikkein mielekkäintä elämässäni on ollut lasten kanssa vietetty aika ja heidän kasvunsa seuraaminen ja tukeminen. Arki lasten kanssa on usein puurtamista ja rutiineja, mutta palkinto siitä tuleekin vuosien myötä. Ja lapset tuovat myös iloa ja naurua! Vanhemmuus on kasvattanut myös minua itseäni eniten ja opettanut mulle paljon asioita itsestäni, joten en todellakaan koe "hukanneeni" itseäni, päinvastoin. Se aika, jonka lapset tarvitsevat vanhempia on kuitenkin hyvin lyhyt, kun ajattelee ihmisikää. Ja kun vanhoilta kysytään, mikä oli parasta aikaa elämässäsi, niin vastaus on hyvin usein, että se aika kun lapset oli pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroppa hyvä ap trolli että mitä muuta siihen pitäisi kuulua kuin lapset ja työ? Sen jälkeen kun on opiskeltu ja valmistuttu on aika MENNÄ TÖIHIN, asettua aloilleen ja perustaa perhe. Siinä vaiheessa nuoruus on ohi, kavereitten kanssa hengailut loppuvat, ja turhat harrastelut on harrasteltu koska kaiken maailman maalaamisille ja karatekursseille ei ole enää sen jälkeen aikaa kun ollaan aikuisia ja käydään töissä. Ja sitten kun ruuhkavuosina on lapsia, niin sitä aikaa kaikelle muulle on vielä vähemmän, niin että hyvä jos ehtii ja jaksaa käydä ruokakaupassa tekemässä pakolliset ostokset tai edes nukkua kunnolla.

Trololoo vaan itsellesi. Eihän kukaan oikeasti voi olla tuollainen lammas?

Mitä lammastelua tuossa nyt on? Jos ajatellaan ihan matemaattisesti, niin työpäivä matkoineen ja lasten päiväkodist

Olen eri, mutta ongelmasi koostuvat sinun omista valinnoistasi. Mielästäni olet lammas koska annat ymrtää, että tilanteesi johtuu jostain muusta kuin omista valinnoistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ehkä ymmärrä että monelle ne työt ja lapset on sitä elämää ja mielenkiinnonkohdetta. Minulla ei ole lapsia, mutta ainoat haaveeni ovat aina liittyneet ammattiini joten se että puhun työstäni ei tarkoita että olisin jotenkin ns. kadottanut itseni vaan olen siellä missä haluan.

Lapsien kanssa sama juttu monilla ihmisillä. Se on sitä elämää jota on haluttu ja ainahan se ei ole helppoa tai mukavaa mutta harvat oikeasti arvokkaat asiat elämässä ovat. 

Sulla on ihan hyvää pohdintaa ja selkeästi enemmän näkemystä kuin ikäisilläsi keskimäärin, mutta siinä olet nuori ja siinä et osaa olla muuta kuin nuori, että ajattelet löytäneesi jonkun lopullisen totuuden. Sama kelaa me ollaan kaikki jossain määrin pyöritelty, mutta totuus on että ikä muuttaa meitä kaikkia ja arvojamme, ja sitä mistä nautimme. Ei välttämättä samanlaisiksi kuin muilla, mutta eri ihmisiä me kaik

Kuten sanoin, et vaan voi vielä ymmärtää. Olen itse matkustanut ympäri maailmaa, asunut kolmessa eri maassa, opiskellut 2 eri yliopistossa, väitellyt tuhansia tunteja politikasta ja arvoista, katsonut kaikki tv-sarjat joiden imdb luokitus on yli 9, lukenut kaikki finlandia-palkitut teokset ja satoja ellei tuhansia kirjoja päälle, ostanut kesämökin ja kunnostanut sen.... 

Ehkä muut ihmiset vaan on tehneet sen kaiken, mitä sä vasta käyt läpi. Ei ne jaksa enää kiinnostaa kaikkia. Lopulta hyvä elämä voi sisältää ihan perusaineksia, ei kaikkea tarvitse fomona kokea ja hakea ja lässyttää. Loppujen lopuksi kaikki keksii samat ajatukset samoista aiheista ja se lähinnä alkaa herättää myötähäpeää kun avaa suunsa ja jossain vaiheessa tajuaa että ei ole keksinyt tai tehnyt mitään originellia, se että muut on hiljaa tai puhuu lapsistaan on lähinnä merkki siitä, että ne ei jaksa kuunnella tai puhua niitä juttuja enää mitä edelleen itse yrittää.

Koen sinut nuoreksi versioksi itsestäni, ja se on helvetin hyvä paikka olla sulla. Etkä sä tule tästä mitä sanoin, mitään tajuamaan ennen kuin ihan oikeasti tajuat. Ja sekin on ihan hyvä. 

Ap sinulle tylsä elämä voi olla toiselle se mielenkiintoisin. Minusta sinun elämäsi vaikuttaa tyhjältä ja tylsältä.

Mulla 30v lähestyy ja olen jopa alkanut kyseenalaistamaan haluanko lapsia missään vaiheessa. Voi se niinkin päin mennä. 

Mä en ainakaan jaksanut muuta. En myöskään jaksanut puhua lapsista tai työstä. Jos ois ollu mahdollisuus vapaaseen, oisin käyttänyt sen ihan palautumiseen ja hauskanpitoon.

Luulen, että on enemmänkin ihmisestä kiinni, jotkut mun ikäiset puhuu pelkästään töistä ja lapsenlapsista, jotkut puutarhan hoidosta, jotkut festareista.

Maailma ei tarvitse yhtään enempää kakaroita, vaan nimenomaan niitä joilla on ideoita ja uusia näkökulmia. Vanhemmat täällä vaan yrittää puolustella että ei se elämä ole tyhjää ja turhan tuntuista kun joutuu palvelemaan kersoja haha

Koska valtaosa ihmisistä vaan seuraa laumaa.