Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet ajattelevat että aikuisen elämään kuuluu vain työ ja lapset?
01.01.2024 |
Olen ihmetellyt viime aikoina kuinka monet aloittavat kuulumisten vaihdot tai keskustelut kysymällä "No mitäs töissä?" tai "No, jokos teille on tulossa vauva?" vain siksi, että olen tällä hetkellä työtön, juuri osa-aikaisen työn päättänyt parikymppinen eikä minulla ole lapsia. Puoliso on, mutta emme kumpikaan halua lapsia ja sen olen kaikille kertonut kun ovat kysyneet. Ystävät usein kertovat kuulumisistaan vain työaikatauluistaan, jostain mitä työkaveri on kertonut töissä, milloin seuraava työpäivä on yms. Samalla tavalla he joilla on lapsia, puhuvat vain siitä miten lapsilla menee kun kysyn VANHEMPIEN kuulumisia, kerrotaan mitä lapsi on puuhannut hoidossa, mitä on oppinut, hauskan jutun minkä on kertonut... Ja en voi kuin miettiä, että tätäkö se aikuisten elämä valtaosalle on? Ei mitään omia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita, ei juttuja mistä voisi puhua muiden kanssa (enkä nyt tarkoita niitä töitä, lapsia tai perus arkea) vaan nimenomaan vaikka jotain kirjaa mistä on pitänyt, jostain uudesta harrastuksesta jonka on aloittanut, eläimistä, itseä kiinnostavista uutisista, elokuvista tms.
Ja kyllä, ennen kuin joku tulee pätemään että "sellaista se aikuisten elämä vain on", tiedän että työ ja lapset ovat iso osa elämää - mutta eivät koko elämä. Mutta minua surettaa se, että niin monet eivät tee niiden vuoksi enää asioita mistä pitävät, vaan yrittävät vain selvitä päivästä toiseen. Opiskeluaikoina mentiin ja tehtiin kaikkea kivaa, puhuttiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, tehtiin spontaanisti asioita ja kaikilla tuntui olevan parempi mieliala ja muutenkin kaikki olivat paljon elämänhaluisempia. Nyt muutama vuosi myöhemmin, ja he, joilla on lapsia eivät tee enää mitään. Ovat kotona lasten kanssa tai samaan aikaan töissä, heistä ei koskaan kuulu mitään, he eivät koskaan ehdi tavata, eikä heillä ole enää muuta kerrottavaa, kuin lastensa kuulumiset. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, mutta on uuvuttavaa kun haluaisi tavata ystävää ja kuulla miten hän voi, jonka sijaan saan kuulla pari tuntia siitä milloin vauva on ollut kipeä, milloin hymyili ekan kerran ja miten rankkaa on valvoa. Sama niiden kanssa, joilla on työpaikka, hyvä että saa suunvuoroa kun toinen vaan jauhaa töistä sitä ja tätä ja miten pitkiä vuoroja on, kuinka joku työkaveri on inhottava ja kaikki vihaa hänen käytöstään yms. Minäkin olen ollut useammassa työpaikassa ja opiskellut töiden lomassa, mutta silti minulla oli niin paljon muuta mihin halusin aikani ja energiani käyttää, enkä vapaa-aikaani jauhaa töistä ja opinnoista.
Ehkä minä sitten vain olen erilainen aikuinen, koska en kestäisi viikkoakaan noin tylsää arkea ilman harrastuksiani ja yhteistä aikaa puolisoni kanssa, vaikka hän on töissä niin silti aikaa on. Silloinkin kun minä olin töissä myös, kotiin saapuessa sen voi unohtaa. Alettiin laittaa ruokaa yhdessä, pelattiin pelejä, katsottiin elokuvia, minä teen käsitöitä ja ulkoilen, luen paljon kirjoja yms. enkä vain voi ymmärtää, miten tylsään elämään niin monet tyytyvät. Vai olenko minä ainoa, jolla on luovuutta ja intoa tehdä muutakin kuin vain pyörittää arkea?
N24
Kommentit (90)
Kerroppa hyvä ap trolli että mitä muuta siihen pitäisi kuulua kuin lapset ja työ? Sen jälkeen kun on opiskeltu ja valmistuttu on aika MENNÄ TÖIHIN, asettua aloilleen ja perustaa perhe. Siinä vaiheessa nuoruus on ohi, kavereitten kanssa hengailut loppuvat, ja turhat harrastelut on harrasteltu koska kaiken maailman maalaamisille ja karatekursseille ei ole enää sen jälkeen aikaa kun ollaan aikuisia ja käydään töissä. Ja sitten kun ruuhkavuosina on lapsia, niin sitä aikaa kaikelle muulle on vielä vähemmän, niin että hyvä jos ehtii ja jaksaa käydä ruokakaupassa tekemässä pakolliset ostokset tai edes nukkua kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsos, ihmiset aikuistuvat. Odotapa 10 vuotta ja huomaat muutoksia myös omassa ajattelussasi ja arvomaailmassasi.
Silloin parikymppisenä olin itsekin kiinnostunut vain seuraavan vkonlopun tahmaisista bileistä ja tein töitä ostaakseni nahkaisen olkalaukun.
En ole koskaan ollut baarissa tai edes kännissä, eikä minua kiinnosta muoti tai turhien tavaroiden ostaminen - älä oleta että kaikki nuoret ovat samanlaisia. Haluan rauhallisen ja luovan elämän, ei voisi tippaakaan kiinnostaa juominen ja baarit, muoti tai muu turha p*ska.
Eli haluat olla työtön, lapseton taivaanrannan maalari. Ja nyt ihmettelet, kun muut eivät halua tehdä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet 24 eli hyvin nuori, en itse ainakaan edes mieltänyt itseäni aikuiseksi tuossa iässä. Et ole töissä eikä sinulla ole lapsia, joten aiheet eivät sinua kiinnosta, eli melko itsekeskeistä tuokin. Työ ja lasten kanssa oleminen täyttävät ihmisen ajan tietyssä vaiheessa aika kattavasti, mutta sekin on vain yksi vaihe. Joskus ehtii harrastaa, lukea jne. taas sitten enemmän. Ei se ihmistä pysyvästi kavenna, jos lasten ollessa pieniä ei ehdi kiinnostua samoista asioista kuin sinä. Lapset ja työ kuitenkin myös antavat paljon, eikä niitä ole syytä dissata.
En tiedä mitä olet tehnyt 24-vuotiaana, koska 24-vuotias on jo ollut aikuinen 6 vuotta. Olen mieltänyt itseni aikuiseksi 17-vuotiaasta saakka, koska silloin olen muuttanut yksin omilleni ja aloittanut ensimmäisen työni. Olen ollut useassa eri kesätyössä ja juuri päättyi vuoden mittainen osa-aikatyö - joten älä yhtään
Minusta on aika paksua väittää, että valtaosa vanhemmista jäisi jonkinlaisiksi. Oma kokemus on, että ihmiset muuttuvat iän myötä hyvinkin paljon ja tekevät asioita, joita ei olisi arvannut.
Joo. Onhan tää elämä sitä, et hoidat työt ja lapset ja johonkin väliin yrittää saada mahtuu treenaamista ettei ihan plösähdä. Vähän ehtii lueskella illalla jos ei nukahda ennen sitä ja s eksiä voi harrastaa joskus ja jouluna jos jaksaa.
Onneks jään nyt pois määräaikaisesta työstä ja aloitan osa-aikatyöt siivoojana, jää aikaa tehdä jotain järkevää, keskittyä paremmin niihin lapsiin ja treeneihin ja s eksiin ja kaikeen millä on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsos, ihmiset aikuistuvat. Odotapa 10 vuotta ja huomaat muutoksia myös omassa ajattelussasi ja arvomaailmassasi.
Silloin parikymppisenä olin itsekin kiinnostunut vain seuraavan vkonlopun tahmaisista bileistä ja tein töitä ostaakseni nahkaisen olkalaukun.
En ole koskaan ollut baarissa tai edes kännissä, eikä minua kiinnosta muoti tai turhien tavaroiden ostaminen - älä oleta että kaikki nuoret ovat samanlaisia. Haluan rauhallisen ja luovan elämän, ei voisi tippaakaan kiinnostaa juominen ja baarit, muoti tai muu turha p*ska.
Minulla on rauhallinen ja luova elämä, vaikka minulla on työ ja lapsia. Näin ei ehkä ollut lasten ollessa pieniä, mutta lapset kasvavat tosi nopeasti. Se kiireinen aika oli puolestaan eri tavalla hienoa, vaikkei harrastamaan paljon ehtinytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen melkein kolmekymmentä ja samaistun. Usko pois, ei tuu helpommaksi menemään iän kanssa. En jaksa enää kuunnella yhtäkään työpaikkajuorua ja kuunnella miten Nico-Petterillä oli niin hyvä todistus, ennemmin menen koirieni kanssa lenkille yksin, kuin otan jonkun mukaan kaakattamaan tylsästä elämästään.
Totta. Itsestäänselvyyksiä luetellaan ihan kuin jostain ihmeestä olisi kyse!
Vierailija kirjoitti:
Kerroppa hyvä ap trolli että mitä muuta siihen pitäisi kuulua kuin lapset ja työ? Sen jälkeen kun on opiskeltu ja valmistuttu on aika MENNÄ TÖIHIN, asettua aloilleen ja perustaa perhe. Siinä vaiheessa nuoruus on ohi, kavereitten kanssa hengailut loppuvat, ja turhat harrastelut on harrasteltu koska kaiken maailman maalaamisille ja karatekursseille ei ole enää sen jälkeen aikaa kun ollaan aikuisia ja käydään töissä. Ja sitten kun ruuhkavuosina on lapsia, niin sitä aikaa kaikelle muulle on vielä vähemmän, niin että hyvä jos ehtii ja jaksaa käydä ruokakaupassa tekemässä pakolliset ostokset tai edes nukkua kunnolla.
Sun täytyy olla itse trolli tai harvinaisen katkera ja tylsä ihminen :D
Mun elämään kuuluu työn ja perheen lisäksi yhteisiä illallisia vuorotellen eri ihmisten kotona, luonnossa patikointia, taidenäyttelyissä, museoissa ja teatterissa käymistä. Aloitetaan nyt keväällä keramiikkakurssi niin, että mun ja ystäväni teinitytöt tulevat mukaan. Mieheni aloitti musiikkiharrastuksen pitkästä aikaa ja soittaa lapseni kanssa yhdessä. Ensi viikonloppuna pidämme naapureiden kanssa lautapeli-illan ja saunotaan. Onni on hyvät ystävät ja ystäviksi muodostuneet naapurit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se johtuu ihan siitä että jos sulla on lapsi/ lapsia niin ne vie kaiken energian lähestulkoon. Myös kaikki rahat. Sitten kun menet töihin niin sit ainakaan ei oo voimia eikä kyllä aikaakaan spontaanisti lehahdella ympäriinsä.
Eli vastaus jota et halunnut : semmoista se aikuisen, työssäkäyvän , perheellisen elämä on. Ja varmasti moni yrittää tätä vastaan rimpuilla. Olen itsekin yrittänyt kehitellä ratkaisuja. Mutta minkäs teet. Aika, rahat ja voimat on rajalliset.
Ajattelin itsekin noin nuorena, lapsettomana.
"Ehkä minä sitten vain olen erilainen aikuinen, koska en kestäisi viikkoakaan noin tylsää arkea ilman harrastuksiani ja yhteistä aikaa puolisoni kanssa, vaikka hän on töissä niin silti aikaa on. Silloinkin kun minä olin töissä myös, kotiin saapuessa sen voi unohtaa. Alettiin laittaa ruokaa yhdessä, pelattiin pelejä, katsottiin elokuvia, minä teen käsitöitä ja ulkoilen, luen paljon kirjoja yms. enkä vain voi ymmärtää, miten tylsään elämään niin monet tyytyvät"
No et todellakaan ole erilainen aikuinen, teet ihan samoja asioita kuin kaikki muutkin. Niistä ei vaan tule puhuttua kuin sen lähimmän eli puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melkein kolmekymmentä ja samaistun. Usko pois, ei tuu helpommaksi menemään iän kanssa. En jaksa enää kuunnella yhtäkään työpaikkajuorua ja kuunnella miten Nico-Petterillä oli niin hyvä todistus, ennemmin menen koirieni kanssa lenkille yksin, kuin otan jonkun mukaan kaakattamaan tylsästä elämästään.
Totta. Itsestäänselvyyksiä luetellaan ihan kuin jostain ihmeestä olisi kyse!
Sitä kutsutaan elämän pienistä asioista nauttimiseksi, joka on taito. Toinen taito on olla raivostumatta, jos toisen jutut eivät sinua kiinnosta.
Suomessa ihmisille tärkeintä on työ. Siitä kysytään ja puhutaan. Ei muusta juurikaan.
Pikkulasten vanhemmat puhuvat toisinaan myös lapsista.
Itse en jaksa tällaista työ- ja urakeskustelua ollenkaan.
T. N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerroppa hyvä ap trolli että mitä muuta siihen pitäisi kuulua kuin lapset ja työ? Sen jälkeen kun on opiskeltu ja valmistuttu on aika MENNÄ TÖIHIN, asettua aloilleen ja perustaa perhe. Siinä vaiheessa nuoruus on ohi, kavereitten kanssa hengailut loppuvat, ja turhat harrastelut on harrasteltu koska kaiken maailman maalaamisille ja karatekursseille ei ole enää sen jälkeen aikaa kun ollaan aikuisia ja käydään töissä. Ja sitten kun ruuhkavuosina on lapsia, niin sitä aikaa kaikelle muulle on vielä vähemmän, niin että hyvä jos ehtii ja jaksaa käydä ruokakaupassa tekemässä pakolliset ostokset tai edes nukkua kunnolla.
Kuulostatpas sä katkeralta, sääliksi käy. Minä olen vapaa elämään sellaista elämää kuin haluan, töiden löytymisen jälkeen voin harrastaa mitä haluan, minulla on aikaa ja mahdollisuus mennä ja tulla miten haluan. Minä en aio uhrata elämääni tylsälle työlle ja lapsien tekemiselle, aion elää omanlaistani elämää enkä tyytyä samaan kuin valtaosa muista, koska se ei tunnu minulle sopivalta. Huvittavaa että sinä sanot että nuoruus on ohi, ja joku toinen väittää että 24v ei ole edes aikuinen vielä! Koittakaa nyt jo herranjestas päättää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsos, ihmiset aikuistuvat. Odotapa 10 vuotta ja huomaat muutoksia myös omassa ajattelussasi ja arvomaailmassasi.
Silloin parikymppisenä olin itsekin kiinnostunut vain seuraavan vkonlopun tahmaisista bileistä ja tein töitä ostaakseni nahkaisen olkalaukun.
En ole koskaan ollut baarissa tai edes kännissä, eikä minua kiinnosta muoti tai turhien tavaroiden ostaminen - älä oleta että kaikki nuoret ovat samanlaisia. Haluan rauhallisen ja luovan elämän, ei voisi tippaakaan kiinnostaa juominen ja baarit, muoti tai muu turha p*ska.
Eli haluat olla työtön, lapseton taivaanrannan maalari. Ja nyt ihmettelet, kun muut eivät halua tehdä niin.
Etsin aktiivisesti töitä ja opiskelut on hoidettu, en suunnittele olevani työtön lopunikääni. Lapseton kyllä, koska en ole koskaan pitänyt lapsista eikä puolisoni halua niitä myöskään. Harmittaako, kun et ole vapaa tekemään mitä haluat? Kuulostat todella katkeralta, etten ole samanlainen kapula rattaassa kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä minä sitten vain olen erilainen aikuinen, koska en kestäisi viikkoakaan noin tylsää arkea ilman harrastuksiani ja yhteistä aikaa puolisoni kanssa, vaikka hän on töissä niin silti aikaa on. Silloinkin kun minä olin töissä myös, kotiin saapuessa sen voi unohtaa. Alettiin laittaa ruokaa yhdessä, pelattiin pelejä, katsottiin elokuvia, minä teen käsitöitä ja ulkoilen, luen paljon kirjoja yms. enkä vain voi ymmärtää, miten tylsään elämään niin monet tyytyvät"
No et todellakaan ole erilainen aikuinen, teet ihan samoja asioita kuin kaikki muutkin. Niistä ei vaan tule puhuttua kuin sen lähimmän eli puolison kanssa.
Kaikki ystäväni joilla on lapsia nimenomaan valittavat siitä, että kun ei ole aikaa muulle kuin lapsille, heidän jälkiensä siivoamiseen ja hoitamiseen. Siskollani on kaksi lasta ja kolmas tulossa, hän aina valittaa miten minun kuulumisista tulee paha mieli, kun hänellä on vaikka kuinka monta sarjaa mitä haluaisi katsoa, ei ole aikaa puolison kanssa ja miten ei voi edes vessassa käydä ilman että joku huutaa perään. Usein kysyn myös lapsettomilta ystäviltäni millaisista elokuvista he pitävät, tai että ovatko lukeneet kirjoja tms, ja aina vastaus on ettei jaksa eikä ehdi, kun ne vapaat tunnit mitä on päivässä menee kodinhoitoon ja salilla tai lenkillä käymiseen. Minusta se on vain todella surullista.
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu ihan siitä että jos sulla on lapsi/ lapsia niin ne vie kaiken energian lähestulkoon. Myös kaikki rahat. Sitten kun menet töihin niin sit ainakaan ei oo voimia eikä kyllä aikaakaan spontaanisti lehahdella ympäriinsä.
Eli vastaus jota et halunnut : semmoista se aikuisen, työssäkäyvän , perheellisen elämä on. Ja varmasti moni yrittää tätä vastaan rimpuilla. Olen itsekin yrittänyt kehitellä ratkaisuja. Mutta minkäs teet. Aika, rahat ja voimat on rajalliset.
Ajattelin itsekin noin nuorena, lapsettomana.
Onneksi en seuraa sitä polkua, kuulostaa tosi ankealta miten sen sanoitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu ihan siitä että jos sulla on lapsi/ lapsia niin ne vie kaiken energian lähestulkoon. Myös kaikki rahat. Sitten kun menet töihin niin sit ainakaan ei oo voimia eikä kyllä aikaakaan spontaanisti lehahdella ympäriinsä.
Eli vastaus jota et halunnut : semmoista se aikuisen, työssäkäyvän , perheellisen elämä on. Ja varmasti moni yrittää tätä vastaan rimpuilla. Olen itsekin yrittänyt kehitellä ratkaisuja. Mutta minkäs teet. Aika, rahat ja voimat on rajalliset.
Ajattelin itsekin noin nuorena, lapsettomana.
Onneksi en seuraa sitä polkua, kuulostaa tosi ankealta miten sen sanoitit.
Ei kannata kuunnella noita elämänsä menettäneitä mammoja. Katkeroituminen ja oman elämänilon sammuttaminen on oma valinta, eikä automaatio lasten saamisen jälkeen. Perhettä ajatellen mies kannattaa valita hyvin tarkkaan. Monen katkeroituneen mamman taustalla on kelvoton mies. Tietysti jos lapsia et halua niin sitten et halua, ja sekin on täysin ok.
Ap valitat lapsiperheiden elämän tylsyyttä vauvapalstalla? Miksi? Eihän heidän elämänsä liity sinuun millään tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Ap valitat lapsiperheiden elämän tylsyyttä vauvapalstalla? Miksi? Eihän heidän elämänsä liity sinuun millään tavoin.
Liittyypäs, koska se vaikuttaa ihmissuhteisiin heidän kanssaan: He ovat siskojani, serkkujani ja ystäviäni. En usko että tällä palstalla on paljoa tekemistä lasten kanssa, koska valtaosa keskusteluista on ihan eri aiheista kuin vauvoista :D
Sieltä tuli jälleen nippu stereotypioita siitä millaisia lapsiperheelliset ovat tai millaisia lapsettomat ovat. Harvemmin lasten lukumäärä määrittelee ihmisen persoonallisuutta, huumorintajua ja elämän sisältöjä. Kivoja tyyppejä on molemmissa. Ja toisaalta, miksi kyselet ihmisten kuulumisia, jos ne eivät kiinnosta sinua?
Onhan näitä tietysti, että kun kysyy joltain, mitä hänelle kuuluu, niin hän vastaa aina, mitä hänen koiralleen, kissalleen tai lapselleen kuuluu. Tai joku puhuu pelkästään töistään tai pelkästään jostain harrastuksestaan, tai pelkästään sairauksistaan ja ongelmistaan. Mutta minä ymmärrän näitä ihmisiä. Se on heidän elämänsä sisältö sillä hetkellä, ei mikään väärä vastaus. Ei kannata kyselellä kuulumisia, jos ei kiinnosta.
En ole koskaan ollut baarissa tai edes kännissä, eikä minua kiinnosta muoti tai turhien tavaroiden ostaminen - älä oleta että kaikki nuoret ovat samanlaisia. Haluan rauhallisen ja luovan elämän, ei voisi tippaakaan kiinnostaa juominen ja baarit, muoti tai muu turha p*ska.