Minusta ei ole kuvia vauvan kanssa.
Tilanne siis tämä: meillä on miehen kanssa vuoden reilu vuoden ikäinen lapsi. Lapsen ollessa pieni pyysin usein miestä ottamaan meistä kuvia ja pyysin myös että tekisi sitä ilman että tarvitsisi erikseen aina pyytää, useita kertoja asiasta vuoden aikana keskusteltu, ettei ole siitä kiinni. En asiaa ajoissa varmistanut että kai oma moka sinänsä, mutta nyt kun vauvavuoden kuvia pitäisi alkaa kehittää, niin huomasin että kuvia on todella vähän ja suurin osa surkeita, albumiin soveltumattomia kuvia.
Lapsesta on kuvia mistä olen tietysti kiitollinen, mutta myös paljon muista läheisistä lapsen kanssa koska olen niitä itse ottanut, myös isästä on paljon kuvia. Edes yhtään onnistunutta kuvaa jossa vauva olisi sylissäni ei ole, muista ihmisistä näitä on useita. Sanoinkin että ihanaa kun lapsesta on kuvia että vaikea valita parhaat, itsestä joutuu valitsemaan huonoista vähiten huonot. Myös esimerkiksi synnytyssalista ei ole kovinkaan onnistuneita kuvia meistä, eikä edes montaa mistä valita se paras. Itse ehdin siinä synnytyksen, kasaan ompelun ja suihkun välissä ottaa miehestä ja vauvasta kuvia ja jopa videon. Eipä minusta juuri ole videoitakaan koko vuodelta.
Lähinnä kaipaisin neuvoja miten tästä eteenpäin, olen niin vihainen ollut jo monta päivää ja ajatukset kiertää kehää. Asiaa ei voi enää mitenkään korjata eikä korvata, meillä ei enää ole vauvaa kenen kanssa kuvia ottaa vaan maailman ihanin taapero, mutta silti vauvakuvia kaipaan. Mies nyt yrittänyt paristi ottaa kuvia ja olen sanonut että kuvauksesta on tullut yksi iso mörkö ja ärsyynnyn kun edes enää yrittää, kun ei vuodessa saanut mitään aikaiseksi. Sanoinkin että olisi käynyt edes vieraissa niin olisi sekin helpompi käsitellä.
Kommentit (138)
Sama meillä. Itse otin paljon selfieitä vauvan kanssa, mutta ei ole kenenkään muun ottamia kuvia. Isänsä ei minua kuvaa.
Ymmärsinkö nyt oikein, että mielestäsi olisi parempi että miehesi olisi pettänyt sinua kuin ottanut liian vähän kuvia?! Jotain suhteellisuudentajua nyt tähän hommaan. Ja jatkossa sanot "ota mun kännykkä ja napsi pari kuvaa meistä nyt".
Joiltakin se kuvaaminen ei vaan tule luonnostaan. Mikset jo vuoden aikana varmistanut, että niitä kuvia varmasti on, kun selkeästi et luottanut mieheen asiassa, kun moneen kertaan muistutit häntä siitä? Jos mieheltä ei onnistu, olisit voinut vaikka käydä ammattikuvaajalla tai pyytää vieraita ottamaan kuvia. Aivan typerä ja itsekeskeinen syy olla vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö nyt oikein, että mielestäsi olisi parempi että miehesi olisi pettänyt sinua kuin ottanut liian vähän kuvia?! Jotain suhteellisuudentajua nyt tähän hommaan. Ja jatkossa sanot "ota mun kännykkä ja napsi pari kuvaa meistä nyt".
Tässä sen taas huomaa, että jotkut hankkii sen miehen vaan mahdollistamaan vauvan ja palvelemaan itseään. Ei mitään puhetta halusta olla parisuhteessa ja rakastaa just sitä ihmistä sellaisena kuin on.
AP, meillä myös näin. Olen sen tavallaan jo hyväksynyt että näin se sitten on. Mutta kyllä se vähän pahalta tuntuu, kun katsoo perhealbumeita 10 VUODEN ajalta, joissa on isä, lapset, mummot ja muut kaverit, mutta ei ole mukana yhtään kuvaa perheen äidistä. Ei yhtään. Koska kukaan ei ole kokenut tärkeäksi että äidistäkin jäisi jokin kuva muistoksi.
Ota itsestäsi hyviä kuvia ja photoshoppaa ne vauva kuviin. Sillä saat kuvia, eikä tarvi raivota miehelle.
Kiitos kommentista, yhdessä ollaan oltu vuosia ja lapsi saatiin ihan yhteisymmärryksessä. Parisuhteessa yleensä ei olla palvelemassa toista, mutta terveessä parisuhteessa kuunnellaan toisen toiveita ja tehdään palveluksia, pyynnöstä tai pyytämättä. Myöskään ei ole aina mahdollista rakastaa ihmistä sellaisena kuin ihminen on, eihän muuten kukaan koskaan eroaisi.
Ap
Ylempi vastaus siis tähän:
"Tässä sen taas huomaa, että jotkut hankkii sen miehen vaan mahdollistamaan vauvan ja palvelemaan itseään. Ei mitään puhetta halusta olla parisuhteessa ja rakastaa just sitä ihmistä sellaisena kuin on. "
Ap
Vierailija kirjoitti:
AP, meillä myös näin. Olen sen tavallaan jo hyväksynyt että näin se sitten on. Mutta kyllä se vähän pahalta tuntuu, kun katsoo perhealbumeita 10 VUODEN ajalta, joissa on isä, lapset, mummot ja muut kaverit, mutta ei ole mukana yhtään kuvaa perheen äidistä. Ei yhtään. Koska kukaan ei ole kokenut tärkeäksi että äidistäkin jäisi jokin kuva muistoksi.
Ettekö te saateri vie osaa edes selfieitä ottaa??!
Mikä siinä on niin vaikeaa pyytää muita ottamaan.
Pyydä sukulaisia ottamaan ja kaveri. Harmillista todella ja surullista. Ehkei mies pysty tai ahdistuu. Minusta taas ei ole kuvia sitten lapsuuden ja nuoruuden jälkeen juuri. Monta vuotta ilman kuvia ja olen keski-ikäinen. Ahdistuin niin kovasti äitini käytöksestä ja muiden ihmisten ilkeydestä, etten pystynyt ottamaan itsekään kunnolla kuvia. Yritän jos saan peilin joskus. Vaikea löytää oikeaa kulmaa tai valoa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista, yhdessä ollaan oltu vuosia ja lapsi saatiin ihan yhteisymmärryksessä. Parisuhteessa yleensä ei olla palvelemassa toista, mutta terveessä parisuhteessa kuunnellaan toisen toiveita ja tehdään palveluksia, pyynnöstä tai pyytämättä. Myöskään ei ole aina mahdollista rakastaa ihmistä sellaisena kuin ihminen on, eihän muuten kukaan koskaan eroaisi.
Ap
Tää ei VOI olla muuta kuin provo. Toisaalta tällaisia itsekeskeisiä prinsessa-syndromaisia on kyllä nykyään aika paljon...
Ja sit vielä ihmetellään, miksi miehetkin valitsee jatkuvasti entistä enemmän sinkkuuden ja perheettömän elämän.
Vierailija kirjoitti:
AP, meillä myös näin. Olen sen tavallaan jo hyväksynyt että näin se sitten on. Mutta kyllä se vähän pahalta tuntuu, kun katsoo perhealbumeita 10 VUODEN ajalta, joissa on isä, lapset, mummot ja muut kaverit, mutta ei ole mukana yhtään kuvaa perheen äidistä. Ei yhtään. Koska kukaan ei ole kokenut tärkeäksi että äidistäkin jäisi jokin kuva muistoksi.
No tuosta et voi syyttää kyllä yhtään ketään muuta kuin itseäsi. Aikamoista marttyyritouhua. Sääliksi käy lähipiiriä!
Turha itkeä kaatunutta maitoa.