Minusta ei ole kuvia vauvan kanssa.
Tilanne siis tämä: meillä on miehen kanssa vuoden reilu vuoden ikäinen lapsi. Lapsen ollessa pieni pyysin usein miestä ottamaan meistä kuvia ja pyysin myös että tekisi sitä ilman että tarvitsisi erikseen aina pyytää, useita kertoja asiasta vuoden aikana keskusteltu, ettei ole siitä kiinni. En asiaa ajoissa varmistanut että kai oma moka sinänsä, mutta nyt kun vauvavuoden kuvia pitäisi alkaa kehittää, niin huomasin että kuvia on todella vähän ja suurin osa surkeita, albumiin soveltumattomia kuvia.
Lapsesta on kuvia mistä olen tietysti kiitollinen, mutta myös paljon muista läheisistä lapsen kanssa koska olen niitä itse ottanut, myös isästä on paljon kuvia. Edes yhtään onnistunutta kuvaa jossa vauva olisi sylissäni ei ole, muista ihmisistä näitä on useita. Sanoinkin että ihanaa kun lapsesta on kuvia että vaikea valita parhaat, itsestä joutuu valitsemaan huonoista vähiten huonot. Myös esimerkiksi synnytyssalista ei ole kovinkaan onnistuneita kuvia meistä, eikä edes montaa mistä valita se paras. Itse ehdin siinä synnytyksen, kasaan ompelun ja suihkun välissä ottaa miehestä ja vauvasta kuvia ja jopa videon. Eipä minusta juuri ole videoitakaan koko vuodelta.
Lähinnä kaipaisin neuvoja miten tästä eteenpäin, olen niin vihainen ollut jo monta päivää ja ajatukset kiertää kehää. Asiaa ei voi enää mitenkään korjata eikä korvata, meillä ei enää ole vauvaa kenen kanssa kuvia ottaa vaan maailman ihanin taapero, mutta silti vauvakuvia kaipaan. Mies nyt yrittänyt paristi ottaa kuvia ja olen sanonut että kuvauksesta on tullut yksi iso mörkö ja ärsyynnyn kun edes enää yrittää, kun ei vuodessa saanut mitään aikaiseksi. Sanoinkin että olisi käynyt edes vieraissa niin olisi sekin helpompi käsitellä.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö nyt oikein, että mielestäsi olisi parempi että miehesi olisi pettänyt sinua kuin ottanut liian vähän kuvia?! Jotain suhteellisuudentajua nyt tähän hommaan. Ja jatkossa sanot "ota mun kännykkä ja napsi pari kuvaa meistä nyt".
Tähän täytyy vastata että ehkä hieman kärjistetty vertaus, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu juuri tältä, että yhden kerran pettäminen olisi helpompi käsitellä. Ja kyse on tunteesta eikä tosiasiasta. Mutta jos minusta ei halua/pysty/muista ottaa kuvia, eikä tee sitä edes vaikka pyydetty useaan kertaan, kolahtaa se syvemmälle kun miettii kuinka paljon toinen kuuntelee ja ottaa minun toiveet huomioon. En kuitenkaan pyytänyt mielestäni mahdottomia. Paitsi että koen näin, minulta on myös viety kuvien muodossa muistot koko vauvavuodelta, josta osittain muistot hämärän peitossa väsymyksen ym. vuoksi.
Ap
Ymmärrän sinua, ap! Olisiko näitä kuvia muilla, kuten isovanhemmilla? Yritä edelleen pyytää miestä kuvaamaan, ja kun paikalla on muita, anna puhelimesi ja pyydä muita ottamaan kuvan teistä. Näin voi helposti tapahtua, ellei puoliso ole innostunut kuvaamisesta, äidistä voi tulla myös jotenkin itsestäänselvyys, tai miehellä olla lapsellinen tai mustasukkainen asenne puolisoa kohtaan.
Lapsi on vasta 1-vuotias! Mitään kamalaa ei ole tapahtunut. Nyt vaan pidät huolen että kuvia otetaan jatkossa. Aivan ihania kuvia saa tästä eteenpäin, ne muutamat suttuiset kuvat pikkuvauvan kanssa on myös arvokkaita. Kai nyt olette käyneet edes 1v kuvauksissa ammattilaisella? Moni ottaa siinä yhteydessä nykyään perhekuvauksen. Pidä mielessä että se vauva-aika on vain pieni osa lapsen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista, yhdessä ollaan oltu vuosia ja lapsi saatiin ihan yhteisymmärryksessä. Parisuhteessa yleensä ei olla palvelemassa toista, mutta terveessä parisuhteessa kuunnellaan toisen toiveita ja tehdään palveluksia, pyynnöstä tai pyytämättä. Myöskään ei ole aina mahdollista rakastaa ihmistä sellaisena kuin ihminen on, eihän muuten kukaan koskaan eroaisi.
Ap
Sanonta rakastaa toista sellaisena kuin on tarkoittaa sitä, että rakastaa toista, vaikka toinen ei kaikilta osin ole sellainen kuin ite toivoisit tai tekisi kaikkea just niin kuin ite toivoisit. Ei sitä, että pitäisi rakastaa toista vaikka toinen hakkaisi, ryyppäisi ja pettäisi. Mies on selkeästi huono ottamaan kuvia (oma mieheni on samanlainen) ja se vaan pitää hyväksyä ja hankkia ne kuvat muualta.
Äläkä viitsi valittaa että tällä on viety sinulta muistoja vauvavuodelta. Olet saanut itse otettua just niin paljon muistoja sieltä kun olet halunnut ja kaikkea vaan ei millään voi ikuistaa.
Jos olisit halunnut itsestäsi kuvia/videoita, olisit voinut vaikka hankkia kuvaustelineen ja kaukosäätimen, jolla saa otettua kuvia. Ongelmasi on vaan se, että miehesi ei olekaan tanssinut juuri sinun pillisi mukaan. Sairasta ja täysin parisuhteeseen kuulumatonta sanoa, että olisipa mieluummin käynyt pettämässä. Kertoo täysin siitä, ettei teidän suhteella ole muuta tarkoitusta kuin toisesta hyötyminen.
Ihan sairasta touhua. Ihan oikeestiko joku voi ajatella näin? Toivottavasti mies ottaa jalat alle asap.
Vierailija kirjoitti:
Sama meillä. Itse otin paljon selfieitä vauvan kanssa, mutta ei ole kenenkään muun ottamia kuvia. Isänsä ei minua kuvaa.
HARMI. Jos et siinä hetkessä tajua pyytää puolison lisäksi tai sijaan kavereita, kummeja, vanhempiasi, sisaruksiasi tai vaikka naapuriasi ottamaan kuvia, niin et voi ketään muuta syyttää kuin itseäsi.
Opetelkaa kantamaan vastuuta asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista, yhdessä ollaan oltu vuosia ja lapsi saatiin ihan yhteisymmärryksessä. Parisuhteessa yleensä ei olla palvelemassa toista, mutta terveessä parisuhteessa kuunnellaan toisen toiveita ja tehdään palveluksia, pyynnöstä tai pyytämättä. Myöskään ei ole aina mahdollista rakastaa ihmistä sellaisena kuin ihminen on, eihän muuten kukaan koskaan eroaisi.
Ap
Sanonta rakastaa toista sellaisena kuin on tarkoittaa sitä, että rakastaa toista, vaikka toinen ei kaikilta osin ole sellainen kuin ite toivoisit tai tekisi kaikkea just niin kuin ite toivoisit. Ei sitä, että pitäisi rakastaa toista vaikka toinen hakkaisi, ryyppäisi ja pettäisi. Mies on selkeästi huono ottamaan kuvia (oma mieheni on samanlainen) ja se vaan pitää hyväksyä ja hankkia ne kuvat muualta.
Äläkä viitsi valittaa että tällä on viety sinulta muistoja vauvavuodelta. Olet saanut its
Amen
100 % tätä mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista, yhdessä ollaan oltu vuosia ja lapsi saatiin ihan yhteisymmärryksessä. Parisuhteessa yleensä ei olla palvelemassa toista, mutta terveessä parisuhteessa kuunnellaan toisen toiveita ja tehdään palveluksia, pyynnöstä tai pyytämättä. Myöskään ei ole aina mahdollista rakastaa ihmistä sellaisena kuin ihminen on, eihän muuten kukaan koskaan eroaisi.
Ap
Sanonta rakastaa toista sellaisena kuin on tarkoittaa sitä, että rakastaa toista, vaikka toinen ei kaikilta osin ole sellainen kuin ite toivoisit tai tekisi kaikkea just niin kuin ite toivoisit. Ei sitä, että pitäisi rakastaa toista vaikka toinen hakkaisi, ryyppäisi ja pettäisi. Mies on selkeästi huono ottamaan kuvia (oma mieheni on samanlainen) ja se vaan pitää hyväksyä ja hankkia ne kuvat muualta.
Äläkä viitsi valittaa että tällä on viety sinulta muistoja vauvavuodelta. Olet saanut its
Ihan hirvittävän itsekäs lähtökohta parisuhteeseen jos ajatus muutaman yhteiskuvan ottamisesta on toisen pillin mukaan tanssimista. Valtaosalle meistä kun tuollainen on ihan vain normaalia arjen huomioimista rakastamaansa ihmistä kohtaan.
Ymmärrän AP:n surua ja ärtymystä, tässä on ehkä pinnan alla sellaisia isoja tunteita että olenko puolisolle ollenkaan tärkeä ja merkityksellinen, ja haikeutta siitä miten vauvavuosi on peruuttamattomasti takana. Näitä tunteita on varmasti ihan hyväkin nostaa pintaan ja käsitellä eikä pelkästään tukahduttaa.
Kyllä siinä pointtinsa on, että mikäli äiti on yleensä se, joka huolehtii kuvamuistojen tallentamisesta, hän voi olla se joka sitten kuvista unohtuu. Tässä voi näkyä sekin, että meidän kulttuurissa usein juuri tytöt ja naiset päätyvät tekemään tällaista muistojen tallentamista ja ylös kirjaamista, kyllähän päiväkirjat, muistokirjat, erilaiset ystäväni-kirjat, vieraskirjat ja kuva-albumit ovat useammin tyttöjen ja naisten kuin miesten ylläpitämiä. Voi olla ettei AP:n mies kertakaikkiaan ymmärrä miksi se olisi merkityksellistä. Tavallaan hyvä, että asiaan havahduttiin nyt kun lapsi on vielä ihan pieni, eikä vasta kymmenen vuoden päästä.
Onneksi edes joitain yhteiskuvia on, vaikkeivät ne olisikaan hyviä. Mitä jos AP nyt menisi vähän kuin hyvityksenä ihan studiokuvaan pikkuisensa kanssa, ja laittaisi kuvan seinälle kehyksiin? Aika monella tuntuu olevan vauvavuodesta aika sumuiset muistikuvat eivätkä kaikki ole tyytyväisiä itsestään sinä aikana otettuihin kuviin, oli niitä paljon tai vähän. Joka tapauksessa muistot ovat katoavaisia ja pohjimmiltaan meillä on vain tämä päivä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on vasta 1-vuotias! Mitään kamalaa ei ole tapahtunut. Nyt vaan pidät huolen että kuvia otetaan jatkossa. Aivan ihania kuvia saa tästä eteenpäin, ne muutamat suttuiset kuvat pikkuvauvan kanssa on myös arvokkaita. Kai nyt olette käyneet edes 1v kuvauksissa ammattilaisella? Moni ottaa siinä yhteydessä nykyään perhekuvauksen. Pidä mielessä että se vauva-aika on vain pieni osa lapsen elämää.
Kiitos tästä ja muista kannustavista ja kauniista kommenteista! Tarkoitus olisi mennä kuvaukseen ensi kesänä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:n surua ja ärtymystä, tässä on ehkä pinnan alla sellaisia isoja tunteita että olenko puolisolle ollenkaan tärkeä ja merkityksellinen, ja haikeutta siitä miten vauvavuosi on peruuttamattomasti takana. Näitä tunteita on varmasti ihan hyväkin nostaa pintaan ja käsitellä eikä pelkästään tukahduttaa.
Kyllä siinä pointtinsa on, että mikäli äiti on yleensä se, joka huolehtii kuvamuistojen tallentamisesta, hän voi olla se joka sitten kuvista unohtuu. Tässä voi näkyä sekin, että meidän kulttuurissa usein juuri tytöt ja naiset päätyvät tekemään tällaista muistojen tallentamista ja ylös kirjaamista, kyllähän päiväkirjat, muistokirjat, erilaiset ystäväni-kirjat, vieraskirjat ja kuva-albumit ovat useammin tyttöjen ja naisten kuin miesten ylläpitämiä. Voi olla ettei AP:n mies kertakaikkiaan ymmärrä miksi se olisi merkityksellistä. Tavallaan hyvä, että asiaan havahduttiin nyt kun lapsi on vielä ihan pieni, eikä v
Kiitos, tämä oli kauniisti kirjoitettu <3
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista, yhdessä ollaan oltu vuosia ja lapsi saatiin ihan yhteisymmärryksessä. Parisuhteessa yleensä ei olla palvelemassa toista, mutta terveessä parisuhteessa kuunnellaan toisen toiveita ja tehdään palveluksia, pyynnöstä tai pyytämättä. Myöskään ei ole aina mahdollista rakastaa ihmistä sellaisena kuin ihminen on, eihän muuten kukaan koskaan eroaisi.
Ap
Sanonta rakastaa toista sellaisena kuin on tarkoittaa sitä, että rakastaa toista, vaikka toinen ei kaikilta osin ole sellainen kuin ite toivoisit tai tekisi kaikkea just niin kuin ite toivoisit. Ei sitä, että pitäisi rakastaa toista vaikka toinen hakkaisi, ryyppäisi ja pettäisi. Mies on selkeästi huono ottamaan kuvia (oma mieheni on samanlainen) ja se vaan pitää hyväksyä ja hankkia ne kuvat muualta.
Äläkä viitsi valittaa että tällä on viety sinulta muistoja vauvavuodelta. Olet saanut its
Mielenkiintoinen näkökulma asiaan. Ymmärränkö oikein, että tietyt asiat pitää hyväksyä huolimatta siitä että minun, ja kyllä korostan minun toiveet jätetään toistuvasti huomiotta? Eli parisuhteessa on vaan hyväksyttävä että se puoliso tuo kaupasta joka kerta piimää, kun pyydetään maitoa. En ole pyytänyt etelän lomaa, en uutta autoa vaan valokuvia.
Ja mitä tulee noihin telineisiin ja kaukosäätimiin, niin koskeeko tämä ehkä muitakin osa-alueita parisuhteessa? Menen ehkä asiasta hieman sivuun, mutta jos ei saa vaikka seksiä niin pitää kestää ja hankkia leluja, eikä valittaa, tätäkö tarkoitat? Tänne jos kirjoittaa ettei saa seksiä, niin kehoitetaan lähtemään jos ei hellyyttä parisuhteessa riitä. En tarkoita pahalla, mutta tuli mieleen, saa korjata jos ymmärsin väärin.
Ap
Hyvä, että havahduit asiaan jo nyt, vaikka vauvavuden kuvat menetettiinkin.
Itse havahduin samaan asiaan, kun sairastuin vakavasti, olisin voinut kuolla. Tuolloin tajusin, että lapsilla ei olisi ollut käytännössä yhtään kuvaa minusta heidän äitinään. Miehestä ja lapsista oli satoja kuvia.
Pakotin miestä ottamaan kuvia. Pari vuotta sen muistikin, nykyisinkin sillon tällöin. Nyt Snapin myötä tulee otettua enemmän selfieitä (myös lasten kanssa). Niistä kivasti muistaa erilaiset tapahtumat ja erityishetket.
HARMI. Jos et siinä hetkessä tajua pyytää puolison lisäksi tai sijaan kavereita, kummeja, vanhempiasi, sisaruksiasi tai vaikka naapuriasi ottamaan kuvia, niin et voi ketään muuta syyttää kuin itseäsi.
Opetelkaa kantamaan vastuuta asioista.
Miksei mies ole opetellut kantamaan vastuuta? Jos hän ei lukuisista pyynnöistä huolimatta saa otettua yhtä kuvaa rakastamastaan lapsesta ja äidistä, niin miksi hän ei pyydä kaveriaan, sisarustaan, kummeja, vanhempia RAI vaikka naapurissa ottamaan sen puolestaan??
Ymmärrän Ap:tä. Meillä ollut ihan sama tilanne. Käyty sitten perhekuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen näkökulma asiaan. Ymmärränkö oikein, että tietyt asiat pitää hyväksyä huolimatta siitä että minun, ja kyllä korostan minun toiveet jätetään toistuvasti huomiotta? Eli parisuhteessa on vaan hyväksyttävä että se puoliso tuo kaupasta joka kerta piimää, kun pyydetään maitoa. En ole pyytänyt etelän lomaa, en uutta autoa vaan valokuvia.
Ja mitä tulee noihin telineisiin ja kaukosäätimiin, niin koskeeko tämä ehkä muitakin osa-alueita parisuhteessa? Menen ehkä asiasta hieman sivuun, mutta jos ei saa vaikka seksiä niin pitää kestää ja hankkia leluja, eikä valittaa, tätäkö tarkoitat? Tänne jos kirjoittaa ettei saa seksiä, niin kehoitetaan lähtemään jos ei hellyyttä parisuhteessa riitä. En tarkoita pahalla, mutta tuli mieleen, saa korjata jos ymmärsin väärin.
Ap
Jos mies joka kerta jättää toiveesi huomioimatta (siis myös muissa asioissa kuin näissä kuvissa), niin sellaisessa parisuhteessa ei tietenkään kannata olla. Sellaiseen parisuhteeseen ei olisi kannattanut lastakaan missään nimessä tehdä. Tästä keskustelusta kävi nyt vaan ilmi, että mies oli ottanut sinun mielestäsi liian vähän kuvia ja ne oli huonoja, ei mistään muista ongelmista. Jos taas mies täyttää suurinpiirtein muut, tärkeämmät toiveesi, on mielestäni aivan sama ottaako kuvia vai ei, kun voit ne muillakin tavoin hankkia ja lopputulos on aivan sama.
Mitä taas tulee tuohon seksivertaukseen, niin se on mielestäni aivan eri asia. Seksiä et voi muualta hankkia (sooloseksi ei ole sama asia) ja se on oleellinen osa parisuhdetta, joten pidempään miehen haluttomuuden jatkuessa kannattaa kyllä suhteesta lähteä. Hetkellisen haluttomuuden takia ei, vaan siihen tulee löytyä parisuhteessa ymmärrystä. Että aina ei mene toiveet yksiin ja aina toinen ei voi kaikkia tarpeitasi täyttää. Mutta pitkässä juoksussa kyllä. Mitä taas tulee kuvien ottamiseen, niin itse en ainakaan näe sitä sellaiseksi syyksi, miksi muutoin hyvästä parisuhteesta lähtisin, kun niitä kuvia voi hankkia muillakin tavoin. Näen, että se vaan pitää hyväksyä, ettei mieheltä tule luonnostaan kuvien ottaminen tai kokee sen vaikeaksi tai mitä tahansa ja se pitää hyväksyä. Onko käynyt mielessä, että ehkä mieskin on ollut vauvavuoden aikana niin väsynyt ja mielessä on ollut kuvausta tärkeämmät asiat, esimerkiksi kuinka jaksaa töissä ja vauvan kanssa kotona? Kuinka maksaa kaiken? Onko vauvalla kaikki hyvin? Jne. Minä ainakin valitsen mieluummin miehen, jonka ajatukset pyörii vauvavuonna noissa asioissa kuin siinä että pitääpä ottaa hyviä kuvia vaimosta ja vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, meillä myös näin. Olen sen tavallaan jo hyväksynyt että näin se sitten on. Mutta kyllä se vähän pahalta tuntuu, kun katsoo perhealbumeita 10 VUODEN ajalta, joissa on isä, lapset, mummot ja muut kaverit, mutta ei ole mukana yhtään kuvaa perheen äidistä. Ei yhtään. Koska kukaan ei ole kokenut tärkeäksi että äidistäkin jäisi jokin kuva muistoksi.
Ettekö te saateri vie osaa edes selfieitä ottaa??!
Mikä siinä on niin vaikeaa pyytää muita ottamaan.
Niin kyllä naiset osaa selfieitä ottaa ennen vauva-aikaa. Ollaan huulet tötteröllä, selkä notkolla, perse pystyssä ja tissit tarjottimella. Ja näitä selfieitä on some täynnä. Mutta sitten kun on vauva sylissä, kyky ottaa selfieitä katoaakin kokonaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen näkökulma asiaan. Ymmärränkö oikein, että tietyt asiat pitää hyväksyä huolimatta siitä että minun, ja kyllä korostan minun toiveet jätetään toistuvasti huomiotta? Eli parisuhteessa on vaan hyväksyttävä että se puoliso tuo kaupasta joka kerta piimää, kun pyydetään maitoa. En ole pyytänyt etelän lomaa, en uutta autoa vaan valokuvia.
Ja mitä tulee noihin telineisiin ja kaukosäätimiin, niin koskeeko tämä ehkä muitakin osa-alueita parisuhteessa? Menen ehkä asiasta hieman sivuun, mutta jos ei saa vaikka seksiä niin pitää kestää ja hankkia leluja, eikä valittaa, tätäkö tarkoitat? Tänne jos kirjoittaa ettei saa seksiä, niin kehoitetaan lähtemään jos ei hellyyttä parisuhteessa riitä. En tarkoita pahalla, mutta tuli mieleen, saa korjata jos ymmärsin väärin.
Ap
Jos mies jok
Tässä kattava näkemys, kiitos! En tiedä mistä tässä nyt on kyse kun ei mieskään osaa vastata, mutta ongelma ei ainakaan ole että ei ottaisi kuvia, koska näitä on paljon ottanut meidän lapsesta ja tietysti miehenä myös autosta ja polkupyörästä. Varmasti myös ollut väsymystä miehellä kuten minullakin, mutta tämän piikkiin en asiaa voi täysin laittaa, jaksanut kuitenkin puhelinta räplätä muuten, eli ei olisi oikeastaan edes sohvalta tarvinut nousta kuvia varten. Itse en koe että erikseen kovin suurta vaivaa olisi ottaa muutama valokuva arjen tilanteista, kun ei puhuta mistään lavastamisista vaan ihan tavallisista hetkistä, mutta toki joku voi näin kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, meillä myös näin. Olen sen tavallaan jo hyväksynyt että näin se sitten on. Mutta kyllä se vähän pahalta tuntuu, kun katsoo perhealbumeita 10 VUODEN ajalta, joissa on isä, lapset, mummot ja muut kaverit, mutta ei ole mukana yhtään kuvaa perheen äidistä. Ei yhtään. Koska kukaan ei ole kokenut tärkeäksi että äidistäkin jäisi jokin kuva muistoksi.
Ettekö te saateri vie osaa edes selfieitä ottaa??!
Mikä siinä on niin vaikeaa pyytää muita ottamaan.
Niin kyllä naiset osaa selfieitä ottaa ennen vauva-aikaa. Ollaan huulet tötteröllä, selkä notkolla, perse pystyssä ja tissit tarjottimella. Ja näitä selfieitä on some täynnä. Mutta sitten kun on vauva sylissä, kyky ottaa selfieitä katoaakin kokonaan?
Onhan asia varmasti osin näinkin joidenkin kohdalla, mutta jos nyt ihan rehellinen olen niin en välttämättä halua kaikkien minusta ja vauvasta albumissa olevien kuvien olevan selfieitä tai peilin kautta otettuja, samasta kulmasta samalla etäisyydellä olevia kuvia. Ja tästä taas tulee hieman olo että ei saisi vaatia liikoja vaan hiljaa hyväksyä ja itse ottaa niitä kuvia, aina samasta kulmasta kun ei se käsi pidemmälle yltä.
Kerran vuodessa perhekuvaukseen, niin ei tarvitse niistä stressata.