Minusta ei ole kuvia vauvan kanssa.

Minun mies ei suostunut ottamaan edes synnärillä kuvaa minusta ja vauvasta ennen kuin olin itkenyt ja anellut että ota nyt edes yksi kuva muistoksi. No nyt on sitten yksi tärähtänyt kuva missä minä naama punaisena juuri itkeneenä. Mies ei tikkua laita ristiin kuvauksen suhteen. Viimeksi jouluna miehen isovanhemmat vaativat minulta vauvasta joulukuvia. Pitäisi olla tonttulakki ja kiva tausta. Vastasin vain kohteliaasti että harmi en ole ottanut mutta mies varmaan järjestää kuvat. 

Miksei ottaisi selvien? Vaikka teistä kaikista kolmesta?

aattele kohta teillä on kahdeksan kakaraa, eikä susta yhtään kuvaa niiden kanssa. Voi ei.

Mielestäni täysin ymmärrettävää pahastua. Vauvavuosi on ainutlaatuinen eikä sitä saa enää takaisin. Kaikki syyttää ap:ta itsekkääksi mutta hän on vain toivonut, että mies voisi ottaa hänestä ja heidän lapsestaan yhteiskuvia kun lapsi on vauva, ja mies ei ole viitsinyt sellaista edes yrittää. Sekö ei ole ollenkaan itsekästä?

Mitä hittoa? Olisihan sinulla ollut kameran itselaukaisin tai mahdollisuus ostaa valokuvaaja ikuistamaan hetki. Mikset antanut miehelle puhelinta kamera auki kouraan ja sanonut että ottaisitko kuvan? Miksi syyllistät toista kun et itse ole saanut aikaiseksi. Ihmiset on eri luonteisia. Toisille valokuvat eivät ole tärkeitä, vain muistot ovat, tai ajatus siitä että toinen asiasta välittävä asiat hoitaa. Miksi siis valitat omaa saamattomuuttasi?

Vierailija kirjoitti:

Minun mies ei suostunut ottamaan edes synnärillä kuvaa minusta ja vauvasta ennen kuin olin itkenyt ja anellut että ota nyt edes yksi kuva muistoksi. No nyt on sitten yksi tärähtänyt kuva missä minä naama punaisena juuri itkeneenä. Mies ei tikkua laita ristiin kuvauksen suhteen. Viimeksi jouluna miehen isovanhemmat vaativat minulta vauvasta joulukuvia. Pitäisi olla tonttulakki ja kiva tausta. Vastasin vain kohteliaasti että harmi en ole ottanut mutta mies varmaan järjestää kuvat. 

Voi ei, oon kovin pahoillani sun puolesta 😔

Kuvaaminen ei ole kaikille luontaista. Mua ärsyttää nämä, jotka räpsivät joka helkkarin asiasta kuvia sen sijaan, että nauttisivat hetkestä.

Meidänkin lapsesta on jäänyt muutama kuukausi välistä, milloin ei ole otettu yhtään kuvaa. Olisin hermostunut, jos ukko olisi synnytyssalissa alkanut hämmentämään kameran kanssa. Sun pitää vaan aina pyytää erikseen kuvaamaan. Ei tuollaisesta pidä suuttua.

Ymmärrän! Minua harmittaa myös, kun minusta vauvan kanssa ei jäänyt kuvia muistoksi. Otin paljon kuvia vauvasta yksin ja muiden kanssa onneksi sentään. Ensimmäisen vuoden elää niin tiiviisti yhdessä vauvan kanssa, että tuntuu ihan hullulta, että kuvien mukaan en ole edes ollut paikalla. Mies siis otti pakotettuna pari kuvaa, jotka ovat todella tärähtäneitä tai puoli päätä puuttuu. Vaikka sanoin, että napsii vaikka 50 kuvaa peräperää, että jossain olisi silmät auki jne. Otti kuitenkin pyydettäessä vain yhden. Eikä niitäkään montaa kertaa ollut. Yhdessäkin minulta puuttuu pää kulmakarvoista ylöspäin, kun on katsonut vain että vauva on kuvassa.

#ensimmäinenlapsi 😁 

Taitaa olla aika tyypillistä. Tietysti on myös valokuvauksesta kiinnostuneita isejä, mutta tyypillisimmin äiti kuvaa vauvaa eri tilanteissa ja isä lähinnä silloin, jos pyytää kuvaamaan. Ja, jos ei usein kuvaa, eihän niitä onnistuneita kuvia opi välttämättä ottamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa? Olisihan sinulla ollut kameran itselaukaisin tai mahdollisuus ostaa valokuvaaja ikuistamaan hetki. Mikset antanut miehelle puhelinta kamera auki kouraan ja sanonut että ottaisitko kuvan? Miksi syyllistät toista kun et itse ole saanut aikaiseksi. Ihmiset on eri luonteisia. Toisille valokuvat eivät ole tärkeitä, vain muistot ovat, tai ajatus siitä että toinen asiasta välittävä asiat hoitaa. Miksi siis valitat omaa saamattomuuttasi?

Jos yhtään luit aiempia kommentteja, niin niistä pitäisi selvitä että pyysin ja pyysin useinkin, pyysin ottamaan myös ilman että aina tarvitsee pyytää erikseen. Miten käännät saamattomuuden minun niskaani, jos toinen ei ole pyynnöistä huolimatta saanut kunnollisia kuvia otettua? Hän on saanut kuvia lapsesta mutta ei meistä molemmista. Ja tuohon selfieiden ottamiseen jo kirjoitinkin, ja valokuvaajaan ei montaa kertaa vuodessa ole varaa, ja kuten tämänkin mainitsin niin kyse oli arjen asioista ja kuvista, eikä mistään erityisen suunnitellusta ja lavastetuista kuvista.

Ap

Ymmärrän aloittajaa. Taitaa olla niin, että suuri osa kuvista on äidin ottamia ja näin ollen äiti+lapsi -kuvia ei ole. Näin se on meilläkin käynyt. 

 

Uskoisin, että jossain vaiheessa myös lasta harmittaa asia. 

 

En näe, että olisin itsekäs asiassa - koen harmitusta ja myönnän sen. Jossain vaiheessa äidistä tuli näkymätön ja vain isän sekä lapsen yhteiselo oli kuvaamisen eli muistojen arvoista. Kun kameroita oli vähän tai se piti erikseen hakea, niin asian ymmärsin. Muttanykyään kamera on jokaisessa taskussa. Kyse on asenteesta ja halusta.

Yleinen ongelma. Meillä meni perheen sisäiseksi vitsiksi, ettei äiti koskaan ollut lomareissulla mukana. Olin siis melkein aina itse kuvailemassa kaikkea. Tosiasiassa minustakin otettiin kuvia lomilla vaikkakaan en joka kuvassa poseeranut.

Ei ihme, että ihmiset ovat nykyään niin kiinni puhelimessaan kun jo vauvasta asti opetetaan, että isä juoksee äidin perässä kuvia räpsimässä ja toisinpäin. Ihan oikeasti nauttikaa läsnäolosta ja hetkestä. Enkä ihmettele suuria erotilastoja, kun tällaisestakin saa kriisin aikaan.

No voi voi. Herättään tuo epäilystä onko äiti ollenkaan ollut lasten elämässä. Ties missä ollut huitelemassa jos kuviakaan ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommentista, yhdessä ollaan oltu vuosia ja lapsi saatiin ihan yhteisymmärryksessä. Parisuhteessa yleensä ei olla palvelemassa toista, mutta terveessä parisuhteessa kuunnellaan toisen toiveita ja tehdään palveluksia, pyynnöstä tai pyytämättä. Myöskään ei ole aina mahdollista rakastaa ihmistä sellaisena kuin ihminen on, eihän muuten kukaan koskaan eroaisi. 

Ap

Sanonta rakastaa toista sellaisena kuin on tarkoittaa sitä, että rakastaa toista, vaikka toinen ei kaikilta osin ole sellainen kuin ite toivoisit tai tekisi kaikkea just niin kuin ite toivoisit. Ei sitä, että pitäisi rakastaa toista vaikka toinen hakkaisi, ryyppäisi ja pettäisi. Mies on selkeästi huono ottamaan kuvia (oma mieheni on samanlainen) ja se vaan pitää hyväksyä ja hankkia ne kuvat muualta.

Äläkä viitsi valittaa että tällä on viety sinulta muistoja vauvavuodelta. Olet saanut its

Sinä itse olet sairas ja itsekäs. Ja moni muukin kommentoija. Aivan hirveitä kommentteja koko ketju täynnä, olen pahoillani ap:n puolesta :(

Ihan ymmärrettävä syy harmistua ap:lla. Ap on monta kertaa pyytänyt ja keskustellut asiasta ja silti mies ei ole tehnyt asian eteen mitään. Kyllä parisuhteessa pitäisi ottaa toinen huomioon, koskee myös miestä.

Kuten ap sanoi, ei ole mahdoton pyyntö, että silloin tällöin napsaisee jonkun hyvän kuvan jostain arjen hetkestä äidistä ja vauvasta. Mies ei ole vain viitsinyt, mies ei ole välittänyt toteuttaa vaimonsa yhtä pientä helppoa pyyntöä, joka ei paljoa olisi mieheltä vaatinut ja olisi ilahduttanut vaimoa todella paljon.

Toivottavasti mies ottaa opikseen. Ei ole mikään selitys että "mies vaan on huono ottaan kuvia". Ei todellakaan, mies on vaan ollut välinpitämätön ottamaan kuvia. Ei ole viitsinyt nähdä vaivaa ilahduttaakseen vauvavuoden väsyttämää vaimoaan. Eihän siinä väsymyspöhnässä kauhean skarppi äiti ole ja ei jaksa vaatia koko ajan että ota kuva, ota kuva saatikka että jaksaisi järjestää jotain ammattilaisvalokuvaajaa, koska "mies on huono ottaan kuvia"

Kurjaa tuo on. Minullakin valtaosa on selfieitä. Joskus pistin kameran kuvaamaan videota meistä, niin sain taltioitua jotain yhteistä puuhaa jossa toinen käteni ei pitele puhelinta.

Suosittelen pyytämään miehen paikalla ollessa jotain muuta henkilöä ottamaan kuvaa sinusta ja lapsesta. Pöntömpikin mies herää miettimään, että miksi et pyytänyt häneltä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mies ei suostunut ottamaan edes synnärillä kuvaa minusta ja vauvasta ennen kuin olin itkenyt ja anellut että ota nyt edes yksi kuva muistoksi. No nyt on sitten yksi tärähtänyt kuva missä minä naama punaisena juuri itkeneenä. Mies ei tikkua laita ristiin kuvauksen suhteen. Viimeksi jouluna miehen isovanhemmat vaativat minulta vauvasta joulukuvia. Pitäisi olla tonttulakki ja kiva tausta. Vastasin vain kohteliaasti että harmi en ole ottanut mutta mies varmaan järjestää kuvat. 

Sitten ihmetellään miksi syntyvyys alhainen :D varmaan siksi kun suomalaisissa miehissä on niin paljon tällaisia tyyppejä. 

Ja hyvä nainen eroa tuollaisesta miehestä. Parempi olla yksin ja ehkä joskus tulee hyvä mies vastaan. Ja jos ei tuu niin parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa.

Asetut poseeraamaan lapsen kanssa, annat kameran miehelle ja sanot ota meistä kuva. Näin useimmat ihmiset toimivat.

Vierailija kirjoitti:

Yleinen ongelma. Meillä meni perheen sisäiseksi vitsiksi, ettei äiti koskaan ollut lomareissulla mukana. Olin siis melkein aina itse kuvailemassa kaikkea. Tosiasiassa minustakin otettiin kuvia lomilla vaikkakaan en joka kuvassa poseeranut.

Muita varmaan ärsyttää se jatkuva kuvien räpsiminen.

Minulla mies heräsi raskauskuviin viikko ennen synnytyspäivää. Löhösin hiukset likaisena sohvalla ja yhtäkkiä mies halusi ottaa kuvan muistoksi.

Samoin syntymästä alkoi puhua itse suunnilleen samoihin aikoihin.

Ennen raskautta valokuvia ottaessa oli aiemmin usein lähinnä kiusaantuneen tai vakavan näköinen. Sitten alkoi lämmetä siihen, että edes pari kuvaa sain joskus. Jotenkin ajatus, että olisi pitänyt ottaa puolisosta erikseen kuva ja useampi kuin yksi räpsäys oli hänelle vaikea.