Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minusta ei ole kuvia vauvan kanssa.
01.01.2024 |
Tilanne siis tämä: meillä on miehen kanssa vuoden reilu vuoden ikäinen lapsi. Lapsen ollessa pieni pyysin usein miestä ottamaan meistä kuvia ja pyysin myös että tekisi sitä ilman että tarvitsisi erikseen aina pyytää, useita kertoja asiasta vuoden aikana keskusteltu, ettei ole siitä kiinni. En asiaa ajoissa varmistanut että kai oma moka sinänsä, mutta nyt kun vauvavuoden kuvia pitäisi alkaa kehittää, niin huomasin että kuvia on todella vähän ja suurin osa surkeita, albumiin soveltumattomia kuvia.
Lapsesta on kuvia mistä olen tietysti kiitollinen, mutta myös paljon muista läheisistä lapsen kanssa koska olen niitä itse ottanut, myös isästä on paljon kuvia. Edes yhtään onnistunutta kuvaa jossa vauva olisi sylissäni ei ole, muista ihmisistä näitä on useita. Sanoinkin että ihanaa kun lapsesta on kuvia että vaikea valita parhaat, itsestä joutuu valitsemaan huonoista vähiten huonot. Myös esimerkiksi synnytyssalista ei ole kovinkaan onnistuneita kuvia meistä, eikä edes montaa mistä valita se paras. Itse ehdin siinä synnytyksen, kasaan ompelun ja suihkun välissä ottaa miehestä ja vauvasta kuvia ja jopa videon. Eipä minusta juuri ole videoitakaan koko vuodelta.
Lähinnä kaipaisin neuvoja miten tästä eteenpäin, olen niin vihainen ollut jo monta päivää ja ajatukset kiertää kehää. Asiaa ei voi enää mitenkään korjata eikä korvata, meillä ei enää ole vauvaa kenen kanssa kuvia ottaa vaan maailman ihanin taapero, mutta silti vauvakuvia kaipaan. Mies nyt yrittänyt paristi ottaa kuvia ja olen sanonut että kuvauksesta on tullut yksi iso mörkö ja ärsyynnyn kun edes enää yrittää, kun ei vuodessa saanut mitään aikaiseksi. Sanoinkin että olisi käynyt edes vieraissa niin olisi sekin helpompi käsitellä.
Kommentit (138)
Ap, rauhoitu. Tilanne harmittaa, mutta vähän suhteellisuudentajua. Sinusta on kuitenkin joitakin kuvia. Millä tavalla ne ovat huonoja? Ettet nyt olisi liian kriittinen? Jos itse kuvaat kaiken aikaa, ehkä mies on kokenut, ettei hänen enää tarvitse.
Entä kaverit ja muut sukulaiset? Kai joku muu on ottanut sinusta ja vauvasta yksittäisiä kuvia omilla kameroillaan? Jos ei ole, pyydä jatkossa kavereita kuvaamaan.
Siitä ei ole kovin kauan, kun kuvat otettiin filmille. Silloin ei todellakaan voinut tietää onnistuvatko kuvat ja ylipäätään kuvattiin vähemmän. Onko sinusta itsestäsi lapsena paljon kuvia vanhempiesi kanssa?
Toisaalta nyt kun miettii digiaikaa, ei meilläkään ole juuri tulostettuja kuvia, joissa me vanhemmat oltaisiin mukana. Synnytyssalista ei ole minkäänlaisia kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minä
Näitä "minä minä minä"- jankuttajia on pilvin pimein, kun eivät osaa muuta sanoa. Et ymmärtänyt tekstiä ollenkaan? Olet harvinaisen epäempaattinen ihminen
No siis, tosiaan, ois kiva jos toinen ottaisi kuvia pyytämättä, mutta jos kyseessä on semmoinen tyyppi jolle kuvien ottaminen ei ole yhtään luontevaa niin voi olla aika mahdoton vaatimus. Kunhan sitten pyydettäessä ottaa ja tosiaan, ei ole liikaa vaadittu että opettelisi ottamaan kuvat niin että siinä näkyy koko pää eikä ole täysin tärähtänyt. Nykyvälineet on sen verran hyviä, että niillä saa kyllä helposti ok-tason kuvia.
Mutta jos mies ottaa sujuvasti kuvia kaikesta muusta mutta ei vaimostaan, niin silloin on kyllä jo syytäkin vähän ihmetellä asiaa, loukkaantuakin.
Harmitus on asiasta on aivan ymmärrettävää. Mutta onneksi lapsi on vielä pieni, joten asian voi korjata. Menkää vaikka valokuvaukseen! Jatkossa vaan pitää itse kiinnittää asiaan enemmän huomiota, koska selvästi se puoliso ei nyt syystä tai toisesta sitä tee. Ja ongelmahan on oikeasti jopa yleinen, tosi usein äiti on se näkymätön hahmo ja suunnilleen kaikista muista sukulaisista on enemmän kuvia lapsen kanssa.
Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi. Sitten kun joku suree että omalla kohdalla ei näin mennyt, syytetäänkin marttyyriksi.
Ymmärrän hyvin ap:n mielipahan. Selvää on että mies ei arvosta vaan pitää itsestäänselvyytenä. Tai sitten on niin kateellinen vauvalle ettei tahdo kuvata kun rämä on äidin sylissä. Näitäkin on nähty.
Minusta kyllä ihan marttyyriutta. Mutta eipä ole minun asiani tietty. Itse pyytäisin ottamaan yhteiskuvia juuri silloin, kun niitä halutaan ja tarkastaisin kuvat heti. En ole kyllä itse keksinyt pahastua, ettei mieheni spontaanisti juuri kuvaile minua lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua. Tämäkin jouluna erikseen pyysin mieheltä että hän ottaisi jouluaattona kuvan tietystä tilanteesta lasten kanssa, niin kuin nyt, ja ottihan hän... Oli vain rajannut minut siitä kuvasta kun "ajatteli et piti ottaa lapsista" vaikka kymmeniä kertoja olen pyytänyt että huolehtisi että minustakin olisi jotain räpsyjä perhealbumiin.
Sama juttu meillä. Ex ei koskaan ottanut minusta ja lapsista kuvia. Oli ainoa lapsi ja muutenkin jätti meidän taka-alalle. Onneksi ystäväni otti minusta ja lapsistani aina ihania tilannekuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en tuollaisen paskan kanssa toista tekisi. Ei arvosta sinua kyllä yhtään. Istuu sentään sohvalla vieressä (?) no meillä ex ei tehnyt sitäkään.
Varaa aika perhepotrettiin ja mene sinne vain lapsen kanssa, älä puhu sille paskahousulle mitään ja teetätä kuvasta iso taulu seinälle. Siitäs saa juntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään mies ole ottanut minusta kuvaa oma-aloitteisesti kuin ehkä kerran tai kaksi näin 10v aikana. Itsestään kyllä ja minä olen hänestä ottanut myös eri tilanteissa kun on hyvä tapahtuma tai tausta. Lapsen kanssa minulla on sitten selfieitä. Eipä ole tullut spontaaneja kehujakaan mistään ulkonäköön liittyvästä vuosikausiin. Olen ihan tavallisen näköinen, ennen kuin joku alkaa huutelemaan. Mies taas on lihonut 30kg.
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Tämäkin jouluna erikseen pyysin mieheltä että hän ottaisi jouluaattona kuvan tietystä tilanteesta lasten kanssa, niin kuin nyt, ja ottihan hän... Oli vain rajannut minut siitä kuvasta kun "ajatteli et piti ottaa lapsista" vaikka kymmeniä kertoja olen pyytänyt että huolehtisi että minustakin olisi jotain räpsyjä perhealbumiin.
Tuo kuulostaa jo ihan tahalliselta ilkeydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset tuppaa ottamaan kuvia asioista jotka ovat heille tärkeitä :)
Sama meillä. Itse pysyin hoikkana ja luonnonkauniina. Silti piti katsella netissä naisten kuvia aina kun silmä vältti. Kehunut ei koskaan ja pihtasi. Pysyi poissa kotoa ja tuli vasta kun me nukuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Vierai kirjoitti:
AP, meillä myös näin. Olen sen tavallaan jo hyväksynyt että näin se sitten on. Mutta kyllä se vähän pahalta tuntuu, kun katsoo perhealbumeita 10 VUODEN ajalta, joissa on isä, lapset, mummot ja muut kaverit, mutta ei ole mukana yhtään kuvaa perheen äidistä. Ei yhtään. Koska kukaan ei ole kokenut tärkeäksi että äidistäkin jäisi jokin kuva muistoksi.
No tuosta et voi syyttää kyllä yhtään ketään muuta kuin itseäsi. Aikamoista marttyyritouhua. Sääliksi käy
Minusta otettiin eka valokuva ollessani 5 vuotias, vauvat ovat pieninä saman näköisiä. Tavalllaan on turha ottaa vauvakuvaa ihan pienestä silloin.
Moi. Pahoittelut että näin myöhään vastaan, mutta toivottavasti tästä ois apua. Voi että, oon tosi pahoillani. Ymmärrän tunteesi ja varsinkin äitinä niitä kokee niin isosti, vaikka ne ei ole vakavia. Lapsesi on ihan varmasti kiitollinen sinulle muista kuvista mitä hänellä on. Lapset eivät isona ees välitä niin vauvakuvista, enemmän isompana sitten. Jos tuntuu niin kannattaa tosta puhua muille niin ne voi lohduttaa. Puhuminen auttaa ja neuvolapsykologi on hyvä neuvomaan esim. Jos yhtään lohduttaa että minua harmitti silloin tosi paljon kun emme muistaneet ottaa sairaalassa perhekuvaa ja emmekä tajunneet varata newborn kuvausta. Ekan perhekuvan tajusimme vasta ottaa kun vauva oli kolmeviikkoinen. Syitä oli että keskityimme niin paljon vauvan hoitamiseen että ei tullut mieleen kuvata niin paljoo ja ei tajuttu että aika menee niin todella äkkiä. Sit sukulaiset pääsi vasta 1kk ikäisenä katsoo meidän vauvaa kun asuimme kaukana ja oltiin koronassa, mut meillä on kaikki hyvin ja vauva on terve 9kk. Käytiin virallisesti perhe ja lapsikuvauksessa kun oli puolivuotias meidän vauva. Vinkkejä että kerro miltä tuntuu ja ottakaa nyt jotain kuvia mikä tuntuu hyvältä. Muista että lapsesi rakastaa sinua ja on kiitollinen sinulle mitä olet pystynyt antamaan. Kuvat on vain pintaa, se ei ole aitoa elämää. Olette eläneet aidosti ja lapsesi varmasti tulee tietää että olet hoitanut häntä eniten.
Meillä vähän sama. Muutama kuva kuitenkin löytyy minusta ja vauvasta, mutta suurin osa on vauvasta isänsä kanssa. Ja sama juttu myöhempinä vuosina. Minusta ja lapsesta on lähinnä minun ottamia selfieitä ja esim. lomamatkoilta mies ei ole juurikaan ottanut kuvia minusta ja lapsesta. Yksi asia mikä myös kovasti harmittaa on se, että raskausajalta on tosi vähän kuvia. Mies otti minusta muutaman kuvan loppuraskauden aikana ja nekin on rajattu niin, että mahaa ei näy juuri ollenkaan...
Kieltämättä minulla on sellainen olo, että mieheni ei koe minun olevan tarpeeksi viehättävä, että haluaisi ottaa minusta kuvia. Exästään, jonka kanssa oli n. vuoden verran, oli useita satoja kuvia.
Meillä ei ole lapsia mutta meillä sama juttu kun ollaan matkoilla. Minä kuvaan miestä ja nähtävyyksiä, mies pelkkiä nähtävyyksiä. Minä otan kymmeniä kuvia ja mies alle kymmenen. Joskus olenkin jälkikäteen sanonut että mies taisikin olla yksinään reissussa kun minusta ei ole yhtään kuvaa. No, sen olen nyt oppinut että otan muutaman selfien niin jälkikäteen näkee että olen ollut matkalla mukana. Ymmärrän että ap.ta harmittaa, mutten usko että miehensä tekee tätä tahallaan. Kaikki eivät osaa ottaa hienoja kuvia. Kelpuuta kuitenkin niitä kuvia joita mies on ottanut.
Alue: Aihe vapaa
Mietit liian pitkälle. Mutta ymmärrän ap:n ajatukset. Meidän 4-vuotiaalle kuvakirja hänestä on todella tärkeä, selaa sitä ja miettii hetkiä kun syntynyt, miksi itkee kuvassa, miettii missä oli käymässä ja innolla selaa mummon, vaarin, serkkujen kuvia, lomakuvia ym.
Kuvakirjan tekemällä ei ehkä lapsi keskity pelkkiin yksiin kuviin, vaan kirjassa monenlaisia kuvia. Meillä otettu kuvia myös niin, että kun ollut tarpeeksi väsynyt vauva-arjen keskellä, 10 kk kuva otettu kun vauva täyttänyt 11 kk ja kukaan ei sitä siitä kuvasta tiedä. Isommalle lapselle voi jo sanoittaa ihan, että äiti ja isi ei ottanut sinusta tämmöisiä kuvia kun ei ollut aikaa tai vauva-aika meni niin nopeasti. Aina on jotain, mitä toinen lapsi ei ehkä saa tai saattaa kokea erilailla kun on toinen lapsi eikä ensimmäinen. Toinen lapsi menee jo rutiinilla.
Isälle voi myös näyttää vaikka näitä keskusteluita ja herättää keskustelua siitä, miksi äideistä otetaan niin vähän kuvia ja auttaa ymmärtämään, miksi se on tärkeää sekä lapselle että äidille. Lapsi kuitenkin katsoo erittäin mielellään kuvia itsestään, äidistään, isästään ja muista sukulaisista.