Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ilmeisesti pick me -girl
30.12.2023 |
Vastoin yleisiä väittämiä minä en halua miellyttää miehiä. Tulen yksinkertaisesti paremmin toimeen miesten kanssa; vähemmän sosiaalisia pelejä ja juoruilua, selän takana läyhäämistä yms. Tykkään että asiat sanotaan suoraan ja unohdetaan.
Lapsuudessa ja nuoruudessa tytöt koulukiusasivat raskaasti mua. Se oli ulkopuolelle jättämistä, halveksivia katseita, juoruilua ja pahan puhumista. Sitä kesti kasiluokalle asti. Minä olin paljon yksiin, paitsi serkku (poika) ja sen kaverit oli niitä, joiden kanssa hengasin. Ne kelpuutti joukkoon, tytöt ei.
Ekassa työpaikassa naisvaltaisella alalla jouduin kiusatuksi; olin ujo ja hiljainen, en kovin sosiaalinen. Ei kukaan edes tervehtinyt kun tulin töihin.
Vaihdoin alaa miesvaltaiselle alalle muutaman vuoden kuluttua, ja työkavereiden kanssa on helppoa ja rentoa. Koen kuuluvani hyvin porukkaan, enkä ole koskaan ennen tätä työpaikkaa tällaista kokenut. Ei tarvitse miettiä sosiaalisia pelejä eikä ottaa ulkonäköpaineita.
Lisäksi mua ei oo koskaan kiinnostanut perinteisesti naisille suunnatut asiat kuten muoti, kauneudenhoito, dieetit, sisustus jne mä pukeudun huppariin ja maihareihin vuodesta toiseen, sama hiudleikkaus on ollut koko aikuisiän enkä meikkaa. Ehkä oon sit joku muunsukupuolinen, mut naiset ei pidä musta koska oon erilainen ja kiusaaminen on oikeasti jättänyt traumat.
Paras ystävä on mies ja onneksi on ystävä. Ei mulle oo väliä sen sukupuolella, otan ystäväksi sen jonka saan. Ei se aikuisena niin helppoa ole, eikä kukaan oo koskaan ollut kovin läheinen mulle.
En mä naisia halveksi, harvemmin vaan osuu maailmat yksiin. Mut varmasti joku leimaa nyt tuon otsikon mukaisen leiman otsaan kun tällainen trendi nyt on keksitty.
Kommentit (267)
Muutaman semmoisen miesten seuraan hakeutuvan naisen olen tavannut, ja tähän saakka kaikkien taustalta on löytynyt jotain epävarmuutta jonka takia eivät "osaa" hakeutua naisseuraan. Loppujen lopuksi he on olleet ihan mukavia kun on päässyt kovan ulkokuoren läpi. Välillä näitten naisten käytös miesten seurassa vaikuttaa kyllä ulkopuolisesta varsin huomionhakuiselta, varsinkin kontrastina varsin jäykkään olemukseen naisten seurassa. Mutta luulisin että se huomionhakuisen oloinen käytös on ihan tiedostamatonta usein, tai joku toimivaksi todettu käytösmalli jolla kokee olevansa hyväksytty. Varmaan itse kullakin on jotain sellaisia hyväksi havaittuja malleja joita toistaa ihmissuhteissaan. Luultavasti ne kiusaajatkin on omalla tavallaan epävarmoja ja siksi syrjivät yhtään joukostaan poikkeavaa, vaikka se tietenkin on tosi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilkeät tyttöporukat ovat myrkkyä. Kaikki jotka ei mahdu heidän määrittelyynsä naisesta ja tavasta olla nainen leimataan pick me girleiksi ja ties miksi. Typerää vallankäytön yritystä.
Ei ole. Kukaan ei puhu ilkeistä poikaporukoista tai pyri demonisoimaan miesten väkivaltaisuutta ja vallanhimoa. Miehet ovat aina yksilöitä ja miesten todistettavissa olevaakaan pas*amaista käytöstä ei noteerata.
Miehet ovat petollisia, kaksinaamaisia ja jopa vaarallisia. Kaikki julkisesti pettävät ovat miehiä. Kukaan ei tuomitse miehen petollisuutta tai väkivaltaisuutta, kun mies lyö ja rai*kaa se on uhrin vika.
Että kukakohan se on susi? Miehet ei ota mitään vastuuta väkivallastaan, kuka se on susi?
Sitä paitsi nämä pick me -akat ovat itse niitä usein hankalia tapauksia. Alistuvia akkoja jotka imee polvillaan eikä kestä jos joku ei halua toksista nai*vihaajaa porukkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä olet pick me girl, mutta olet myös naissukupuolen edustaja, ja näin ollen jokainen nainen, joka sinua kiusaa ja halveksii, halveksii samalla myös omaa sukupuoltaan. Kappas vaan, he tekevät sitä mistä sinua syyttävät.
Saat olla juuri sellainen nainen kuin olet. Vaikutat kivalta tyypiltä, tulisimme varmasti hyvin juttuun.
Miksi naisten kesken ei saisi olla mitään ongelmia? Näettekö itse miten demonisoitte ja alleviivaatte naisten keskisiä ongelmia, sukupuolitatte aivan turhaan. Ei kukaan moiti miehiä jokapäiväisistä rai*kauksista, sodista, väkivallasta, oman sukunimen sairaalloisesta ajamisesta, poikien palvomisesta.
Miehet saavat iiiiihan rauhassa olla hankalia, väkivaltaisia, itsekkäitä ja vihamielisiä. Vapaus vain raikaa ja miehet palkitaan sukunimivallalla ja perheen pään tittelillä.
Tiesittekö muuten että tutkitusti miehet pettävät enemmän ja he katuvat vähemmän? ;) Miksi kaksinaamainen mies jopa pakottaa akan vaihtamaan nimeä, jonka jälkeen naisia ei saa syntyä koska he vaihtavat nimeä? :D
Nämä samat akat on oikeasti aina kehumassa miehiå rai*kaajina, ha**aajina ja perhesur*aajina. Te miesten faniakat olette ääriajattelijoita ja turvallisuusuhka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tosiaan välität jos joku väittää sinua "pick me" -naiseksi tai miksikään muuksi?
Tuolla naisten on tarkoitus loukata naista, joka ei sovellu heidän muottiinsa. Vai hyväksytkö itsesi haukkumisen?
Tältä se tosiaan tuntuu. Minä en sovi muottiin, en ole sopinut edes lapsena ja varmaan vähemmän aikuisena. En voi sille mitään että vaan olen erilainen. Ehkä oon muunsukupuolinen sitten, mutta en koe mitään vahvaa naiseutta.
Mulla oli jo päiväkodissa pojat parhaina kavereina enkä koskaan halunnut käyttää mekkoja tai leikkiä kotileikkejä. Barbielta muistan leikanneen lapsena hiukset. AP
Tämä on sitä erilaisuuden harhaa. Me ihmiset olemme ensi sijaisesti ihmisiä jokainen erilaisia ja ainutkertaisia.
Itse en ole leikkinyt kotia tai nukeilla. Ihan pikkutyttönä purin lahjaksi saamani nuken osiin, kädet, jalat, pää ja silmät irti - insinöörimäinen tapa leikkiä. Tykkäsin kirjoista, Legoista ja autoista.
Minä olen kuitenkin rakastanut mekkoja jo pikkutytöistä. Teininä tykkäsin keskustella politiikasta, historiasta, yhteiskunnallisista asioista, kulttuurista jne. Kuka tahansa joka noista Jutteli oli mun kaveri.
Mun parhaat ystävät ovat miehiä, mutta olen löytänyt myös hyviänaispuolisia ystäviä, yleensä he ovat korkeasti koulutettuja, edelleen keskustelut natsaavat.
Mua miellyttävät ihmiset ovat älykkäitä, miehissäkin heidän seksikkäi elin on aivot.
Kaikille ihmisille annan mahdollisuuden ja kaikilta voin oppia jotakin.
Itse identifioin itseni naiseksi, tykkään pukeutua hyvin, herätän pukeutumisellani myös huomiota, niin naisellinen olen. Tyyliin kuuluu myös upeat pitkät hiukset. Mulla ei kuitenkaan ole esim tekoripsiä tai kynsiä. Monen makuun olen liian naisellinen- teininä nimiteltiin kanaksi.
Mitä yritän sanoa, meidän jokaisen olisi hyvä oppia hyväksymään jokainen sellaisena kuin on. Ei ole yhtä tapaa olla nainen tai mies - kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri. Ja niin, muakin on työpaikkakiusattu - kiusaaja oli mies. Siitäkin kokemuksesta voi oppia asioita, minäkin olen oppinut ja noussut, vaihtanut työpaikkaa, nykyään olen esimies. Ja palkkakin on tonnin parempi kuin muutama vuosi sitten paikassa jossa kiusattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloinkahan tämäkin muuttui? Ennen vanhaan oltiin ystäviä kaikki ja erilaisuus oli vahvuus. Erilaisuus antaa jokaiselle tilaa olla oma itsensä porukassa. Tuliko tämäkin malli teinileffoista, joissa yksi on "johtaja" ja muiden on seurattava perässä? Ennen vanhaan KEHUTTIIN niitä kavereiden ominaisuuksia, joita muilla ei ollut, eli jokaista vuorollaan. Jos tarvittiin jotain, niin aina joku tyttöporukka ilmoitti, että me voidaan/osataan, koska Marja sitä ja tätä.
Jaa että "ennen vanhaan" ei ollut kiusaamista? Tuosta voisi varmaan kuka tahansa olla eri mieltä. Tietenkin terveet ja normaalit kaveriporukat ovat sellaisia, joissa kavereitten vahvuuksia arvostetaan, niinhän mekin omassa ystäväporukassa tehdään! Mutta eihän ap tuossa kuvaa mitään normaalia kaveriporukkaa tai työyhteisöä.
Omasta alakoulusta on tuttu kuvio se, että oli yksi muita vähän isompi tyttö joka "piti
Mietin, että mikä mahtoi olla aika, jolloin muka ei ollut kiusaamista. 80-luvulla olen itse joutunut kokemaan sen, että selän takana puhuttiin pahaa. Samoin 90-luvullakin. Jouduin vaihtamaan kasarilla ystäväpiirini kokonaan. Ympärillä valmistuin ammattini ja kiusaava nainen jäi taakse. Porukka jakautui luokallani kahtia, mua vastaan ja puolesta. Luokallani 5 tyttöä ja 12 poikaa. It-ala.
Kasarilla pahaa puhuivat tytöt ja pojissa oli sitten niitä, jotka kiusasivat fyysisesti. Mun rintoja esim kähmittiin joka ikisellä ruotsin tunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tuon alotuskirjoituksen tarkoitus edes oli? Pohtia ääneen sitä, miten kirjoittaja on muita naisia parempi, koska "ei tykkää tyttöjen jutuista"? Ilmoitusluontoisesti kertoa vauva.fi:lle, että aloittaja on upea, kiehtova ja pukeutuu huppareihin, toisin kuin muut, ihan tavalliset naiset, jotka vain meikkaa ja pukeutuu mekkoihin? Korostaa omaa erilaisuuttaan, joka todellisuudessa on pelkkä harha?
Hyvää keskustelua se kieltämättä herätti, mutta itsessään aloitus on pelkkä itseriittoinen päiväkirjapohdinta, joka piti saada tuoda esille. Sääli, että tämä on kasvoton media, niin jäi nyt kehut ja privaviestit saamatta.
Aloitus on hyvä esimerkki pick me girlin ideasta. Korostaa itseään mollaamalla muita naisia. Siskot, ei näin.
Alue: Aihe vapaa
Jaa että "ennen vanhaan" ei ollut kiusaamista? Tuosta voisi varmaan kuka tahansa olla eri mieltä. Tietenkin terveet ja normaalit kaveriporukat ovat sellaisia, joissa kavereitten vahvuuksia arvostetaan, niinhän mekin omassa ystäväporukassa tehdään! Mutta eihän ap tuossa kuvaa mitään normaalia kaveriporukkaa tai työyhteisöä.
Omasta alakoulusta on tuttu kuvio se, että oli yksi muita vähän isompi tyttö joka "piti hoviaan", ja jonka suosiosta kaikki kilpaili. Kyseessä oli pieni maalaiskoulu eikä kenelläkään takuulla ollut tietoakaan mistään teinileffoista.