Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ei pidä minusta
28.12.2023 |
En tiedä syytä asialle. Olen ihan tavallinen, tavallisen näköinen suomalainen nainen. Useimpien mielestä ihan mukava ihminen, hyväksi kuuntelijaksi ja fiksuksi kehuttu. Omasta mielestäni olen kohtelias ja rauhallinen. Osaan laittaa ruokaa, en tunnusta mitään väriä politiikassa enkä uskonnossa, hyvä koulutuskin on ja rahatilanne ok, jne eli nekin asiat kunnossa. En mikään mahtavin ja upein ihminen, mutta kuitenkin ihan ok eikä minussa pitäisi olla mitään sellaista isompaa vikaa minkä takia joku selkeästi ei minusta tykkäisi (aikuisen poikansa puolisona).
Anoppini ei vain pidä minusta. Aluksi kai piti, mutta sittemmin ei, välillä tuntuu että jopa inhoaa minua. Edellinen (avo)anoppini tykkäsi minusta ja meillä oli hyvät välit ja koin sellaisen todella mukavana. Nyt lähinnä ahdistaa. Tiedän anoppini puhuvan minusta pahaa selkäni takana. Myös pojalleen, mutta muillekin. Ja seurassani hän on minulle inhottava, lähinnä sellaista piilo*ittuilua keskustelu hänen puolelta. Ei minusta kaikkien tarvitse pitää, mutta kyllä tämä aika ikävältä tilanteelta tuntuu. Mitä siis tehdä asialle?
Kommentit (138)
Ei tietenkään pidä, hänhän on sun anoppisi. Anopit eivät pidä miniöistään. Miniä on varastanut ja ominut anopin kultamussupossuhöpöliinin ja katkaisee ennen pitkää napanuoran naps vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään pidä, hänhän on sun anoppisi. Anopit eivät pidä miniöistään. Miniä on varastanut ja ominut anopin kultamussupossuhöpöliinin ja katkaisee ennen pitkää napanuoran naps vaan!
Jaa, minä olen hirmun iloinen kun poikani löysi vaimon itselleen, nyt on kolme kaunista minun näköistä lasta, eikä minun tarvitse niin kantaa huolta yksinäisestä pojasta. Miniä on vielä erinomainen kokki.
Minun anoppini nimitti minua 23 vuotta pappilan hätävaraksi ja muistutti aina tavatessamme, että kohta se xx (poikansa siis) sinut jättää, turha kuvitella mitään. Kun poikansa sitten löysi viisikymppisenä itseään reippaasti nuoremman rakkauden ja hautoi suhdetta salassa toista vuotta ja oli kaikenkaikkiaan munaton p...a, joka ei uskaltanut tunnustaa tilannetta ennenkuin omansa ja lastensa ja minunkin asiani ja koko perheen talous siihen päälle olivat jo solmussa, anoppi oli ikionnellinen. Väitti parantuneensa verenpainetaudistakin, jonka minun olemassaoloni oli kuulemma vuosien aikana aiheuttanut. En koe menettäneeni suuresti mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vastaava tilanne täällä. En suostu enää tapaamaan anoppiani.
Anoppien on taatusti iloinen ja miehesi eroaa sinusta piakkoin. T. avioliittoneuvontaa 30 v antanut pappi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä jos anoppi ei pidä miniästään, ero on edessä ennemmin tai myöhemmin. Äideillä on poikiinsa valtavan vahva vaikutus.
Eikö miehesi pidä puoliasi? Minulla oli ex-anoppini kanssa ongelmia ja ex-mieheni ei korvaansa lotkauttanut, vaikka äitinsä ilkeili minulle.
Nykyään minulla on mukava mies ja hänen äitinsä on minulle kuin ystävä. Enkä ole ihmisenä muuttunut. Nämä ihmiset on terveitä ja sinut itsensä kanssa. Eivät tunne tarvetta polkea muita alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaava tilanne täällä. En suostu enää tapaamaan anoppiani.
En minäkään toista miniääni, se ulisee kuulema kun hoidan toisen poikani lapsia ja vien koko perhettä lomille ja vaatetan lapsia. Eikä tämä ällöminiä saa tulee mökillemme, poika saa, miniä ei. Sitä saa mitä tilaa.
Jestas, että olen onnellinen ettei mulla oo anoppia. Ei kyllä oo Luojalle kiitos miestäkään, enää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni nainen kokee liian vaikeaksi luopua ykkösnaisen roolista poikansa elämässä. Se voi tarkoittaa joillekin todellista identiteetin menetystä.
Mum anoppi oli yhä naimisissa appiukon kanssa, mutta välit olivat tosi huonot ja etäiset. Poikansa eli mieheni oli anopin ainoa läheinen ihmissuhde, kun oli riitaantunut sisarustensa yms kanssa. Mä tulin kuvioihin, vein miehen ja musta tuli vihollinen, vaikka kannustin miestä käymään kylässä jne vaikken itse ollut tervetullut. Anoppi vihasi minua katkerasti kuolemaansa saakka. Kevyet mullat.
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini nimitti minua 23 vuotta pappilan hätävaraksi ja muistutti aina tavatessamme, että kohta se xx (poikansa siis) sinut jättää, turha kuvitella mitään. Kun poikansa sitten löysi viisikymppisenä itseään reippaasti nuoremman rakkauden ja hautoi suhdetta salassa toista vuotta ja oli kaikenkaikkiaan munaton p...a, joka ei uskaltanut tunnustaa tilannetta ennenkuin omansa ja lastensa ja minunkin asiani ja koko perheen talous siihen päälle olivat jo solmussa, anoppi oli ikionnellinen. Väitti parantuneensa verenpainetaudistakin, jonka minun olemassaoloni oli kuulemma vuosien aikana aiheuttanut. En koe menettäneeni suuresti mitään.
No katkeralta kuulostat ja anoppisi oli oikeassa. 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini nimitti minua 23 vuotta pappilan hätävaraksi ja muistutti aina tavatessamme, että kohta se xx (poikansa siis) sinut jättää, turha kuvitella mitään. Kun poikansa sitten löysi viisikymppisenä itseään reippaasti nuoremman rakkauden ja hautoi suhdetta salassa toista vuotta ja oli kaikenkaikkiaan munaton p...a, joka ei uskaltanut tunnustaa tilannetta ennenkuin omansa ja lastensa ja minunkin asiani ja koko perheen talous siihen päälle olivat jo solmussa, anoppi oli ikionnellinen. Väitti parantuneensa verenpainetaudistakin, jonka minun olemassaoloni oli kuulemma vuosien aikana aiheuttanut. En koe menettäneeni suuresti mitään.
No katkeralta kuulostat ja anoppisi oli oikeassa. 🤣
Samaa olin tulossa kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehesi pidä puoliasi? Minulla oli ex-anoppini kanssa ongelmia ja ex-mieheni ei korvaansa lotkauttanut, vaikka äitinsä ilkeili minulle.
Nykyään minulla on mukava mies ja hänen äitinsä on minulle kuin ystävä. Enkä ole ihmisenä muuttunut. Nämä ihmiset on terveitä ja sinut itsensä kanssa. Eivät tunne tarvetta polkea muita alas.
Mies välillä sanoo kyllä äidilleen, että lopeta jo ja että älä taas aloita tuota pask*aa. Mutta eipä tuolla ole vaikutusta, anoppi jatkaa siitä huolimatta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaava tilanne täällä. En suostu enää tapaamaan anoppiani.
En minäkään toista miniääni, se ulisee kuulema kun hoidan toisen poikani lapsia ja vien koko perhettä lomille ja vaatetan lapsia. Eikä tämä ällöminiä saa tulee mökillemme, poika saa, miniä ei. Sitä saa mitä tilaa.
Minä kans olen ikionnellinen kun ei tarvitse miniää katsella. Sanoinkin pojalle, että jos lisäännyt niin hoitakaa itse, minä en miniän kersoja hoida.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos anoppi ei pidä miniästään, ero on edessä ennemmin tai myöhemmin. Äideillä on poikiinsa valtavan vahva vaikutus.
Meillä anoppi pakotti valitsemaan ja poikansa valitsi anopin järkytykseksi minut. Ei kovin yleistä. Kevyet mullat anopille. T. Ed
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini nimitti minua 23 vuotta pappilan hätävaraksi ja muistutti aina tavatessamme, että kohta se xx (poikansa siis) sinut jättää, turha kuvitella mitään. Kun poikansa sitten löysi viisikymppisenä itseään reippaasti nuoremman rakkauden ja hautoi suhdetta salassa toista vuotta ja oli kaikenkaikkiaan munaton p...a, joka ei uskaltanut tunnustaa tilannetta ennenkuin omansa ja lastensa ja minunkin asiani ja koko perheen talous siihen päälle olivat jo solmussa, anoppi oli ikionnellinen. Väitti parantuneensa verenpainetaudistakin, jonka minun olemassaoloni oli kuulemma vuosien aikana aiheuttanut. En koe menettäneeni suuresti mitään.
Fiksu anoppi, tuollaisista naisista ei tykkää kukaan. Ehdottomasti anopin bandwagonissa. Sitä sait mitä tilasit.
Minäpä olenkin se appiukko, joka ei pidä kenestäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaava tilanne täällä. En suostu enää tapaamaan anoppiani.
En minäkään toista miniääni, se ulisee kuulema kun hoidan toisen poikani lapsia ja vien koko perhettä lomille ja vaatetan lapsia. Eikä tämä ällöminiä saa tulee mökillemme, poika saa, miniä ei. Sitä saa mitä tilaa.
Tuskin se ällö edes haluaa mihinkään mökille tulla. Huvila se olla pitää!!
Anopin pitää olla kouluttautunut ja fiksu.
Jaa. Mistä se johtuu? Minulla oli aikoinaan anoppi, joka ei oikein pitänyt minusta. Se juonsi juurensa siitä, kun hän oli kovin ihastunut ex-mieheni entiseen tyttöystävään. Minä en ollut koskaan niin hyvä ihminen. Heillä oli synkannut.
Toisaalta minä ymmärrän nyt kun oma poika on aikuinen. Hänellä oli 15-16 v. niin ihanan suloinen likkakaveri. Tykkäsin paljon, melkein kuin olisi oma tyttö ollut. En ole varma, voiko tulla koskaan toista, joka sulattaa sydämen samalla tavalla. Nykyinen ystävätär on kylmä, jotenkin etäinen ja vakava, mutta hyvä ihminen. He eivät asu yhdessä.
Vastaava tilanne täällä. En suostu enää tapaamaan anoppiani.