Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Inhoan tätä nykyistä aikaa ja haluan elää 80 ja 90 - lukujen tyyliin
28.12.2023 |
Ehkä jotain keski-iän kriisiä, mutta olen nainen 45v ja yhä enenevissä määrin olen alkanut tuntea tämän nyky-ajan tyhjäksi, pinnalliseksi ja jotenkin vailla merkitystä, sekä kummallisia arvoja, joita on vaikea samaistua. 2010 jälkeen kaikki tuntuu pikkuhiljaa menneen pilalle. Vielä korona ja sota toi kriisit ja kurjisti kaiken. En tiedä enää onko vika omassa päässäni vai muuten nykyisyydessä, kun tuntuu, että kaikki on muuttunut niin synkäksi, ankeaksi ja uhkaavaksi. Vaikea löytää enää mitään innostavaa tai esim. jaksaa luoda mitään suunnitelmia ym. jotenkin sellainen positiivinen odotus elämästä on poissa ja harmautta tilalla.
Omassa elämässäkin kyllä ollut varsinkin tänä vuonna ihan kauheita asioita. Olen alkanut tosi paljon lähes päivittäin muistelemaan ja haikailemaan 80 ja 90- lukujen aikaa ja tunnelmaa. Oli se aivan eri maailma. Tekisi mieli vetäytyä ihan omaan kuplaan. Olen alkanut kaipaamaan muuttoa jonnekin vanhanaikaiseen tuppukylään, missä ihmiset elää vieläkin 80-90 - luvun tyyliin ja löytyy sen ajan rakennuksia ym. Esim. Itä-Suomessa on paljonkin tuollaisia paikkoja ns. pikkukyliä. On vieläkin ihan tuon ajan tyylisiä esim. loma ja mökkikyliä, tanssi ja viihdepaikkoja, joissa olisi ihana oleskella varsinkin kesäisin.
Onko muita samoin tuntevia?
N45
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsivätkö silloin 80- ja 90-luvuilla myös ne kiltitkin pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 😟
Kyllä pääsi
KAIKKIA muita asioita kaipaa, paitsi omaa alkoholin käyttöäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsivätkö silloin 80- ja 90-luvuilla myös ne kiltitkin pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 😟
Kyllä pääsi
Miksi EIVÄT nykyään pääsisi, kertoisitko ?
Kun tätäkin keskustelua luen sivu sivulta, alan yhä enemmän ajatella, kannattaako minun jatkaa elämää enää pidemmälle. Jos kaikki hyvä on kerran takana eikä uutta enää luvassa, miksi minun parikymppisen pitäisi jatkaa elämää? Olen aika masentunut. Niin varmaan tekin olette, mutta teillä on ainakin muistoja. Minulla ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kasarin alussa lasten itseohjautuvuus, sosiaalisuus ja lukeminen oli huipussaa, ysärin alussa oli feminismi, eläinoikeus-ihmisoikeus etc. arvossaan. Oikeasti kaikki puhalsi yhteen hiileen.
Nykyään lukemattomuudesta johtuen jengi on lähinnä juntteja,oikeistopopopulismi rehoittaa, pienituloiset duunarit äänestää kokoperseitä jne.
PITÄISKÖ MENNÄ RUOTSIN TYYLIIN, maaha muutosa ? Tää persujen haukkuminen kuulostaa, jonkun i alkavan uskonnon kannattajalta jo, kun toistuu joka palstalla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan niitä 80-90-luvun asioita, en jatkuvaa älypuhelin höpötystä. Vaikka elämä(mun oma, alkoholin takia en kaipaa,join liikaa) kaikki oli jotenkin selkeää, virastoihin pääsi asioimaan, jonotukset ei niin isoja kun pankeillakin kokoa ja henkilökuntaa ym, ja bussit kulki joka paikassa.
Itse synnyin 80-luvun alussa, joten en siitä vuosikymmenestä paljon muista, mutta 90-luku ja 2000-luvun alku (ennen somea) oli mukavaa aikaa. Jotenkin rauhallista, kiireetöntä. Nyt meillä on ihan liikaa kaikkea ja elämä jotenkin tukossa. Ja tuntuu, että vauhti vain kiihtyy. Somea olen käyttänyt vuodesta 2007 lähtien ja kyllä se on itselleni tehnyt sen, että keskittymiskykyni on heikentynyt. Nuorena saatoin kahlata läpi umpitylsiä kirjoja aivan ongelmitta, mutta nyt sellainen on taistelua. Joudun kamppailemaan ajatuksen kanssa, että miksi tehdä jotain tylsää kun voisin tehdä jotain paljon mielenkiintoisempaa. Tiedostan tämän olevan todella huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tätäkin keskustelua luen sivu sivulta, alan yhä enemmän ajatella, kannattaako minun jatkaa elämää enää pidemmälle. Jos kaikki hyvä on kerran takana eikä uutta enää luvassa, miksi minun parikymppisen pitäisi jatkaa elämää? Olen aika masentunut. Niin varmaan tekin olette, mutta teillä on ainakin muistoja. Minulla ei ole mitään.
Jotta voisit vuonna 2060 funtsia, että olipa elämä mukavaa silloin 2020-luvulla. Me eletään mielenkiintoista, mutta vaativaa ja sekavaa aikaa nyt. Itse olen iloinen, että näen tämän merkittävän vaiheen ihmiskunnan historiassa, vaikka mennyttä välillä kaipaankin. Haluan elää mahdollisimman kauan, jotta näen kuinka touhu maailmassa etenee. On etuoikeus nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätäkin keskustelua luen sivu sivulta, alan yhä enemmän ajatella, kannattaako minun jatkaa elämää enää pidemmälle. Jos kaikki hyvä on kerran takana eikä uutta enää luvassa, miksi minun parikymppisen pitäisi jatkaa elämää? Olen aika masentunut. Niin varmaan tekin olette, mutta teillä on ainakin muistoja. Minulla ei ole mitään.
Jotta voisit vuonna 2060 funtsia, että olipa elämä mukavaa silloin 2020-luvulla. Me eletään mielenkiintoista, mutta vaativaa ja sekavaa aikaa nyt. Itse olen iloinen, että näen tämän merkittävän vaiheen ihmiskunnan historiassa, vaikka mennyttä välillä kaipaankin. Haluan elää mahdollisimman kauan, jotta näen kuinka touhu maailmassa etenee. On etuoikeus nähdä.
No enpä tiedä, tahdonko elää edes 2030-luvulle... tunnen olevani aika heikko yksilö. En osaa tai halua sopeutua sellaiseen, josta en pidä. Nytkin mietin vuoden vaihtumisen kynnyksellä, miksi jatkaa, jos suunta on kerran kuulemma vain alaspäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen päälle viisikymmentä, eli vietin kouluaikana kasarilla. Hmmm. Laitan tähän sekä hyviä että huonoja puolia ranskiksilla.
Hyviä juttuja:
- Kulttuuri. Olihan kasari aivan mahtavaa aikaa kun oli Michael Jacksonit, Madonnat, Springsteenit, yms. tähdet ja toki itsellä Kissit, Iron Maidenit, yms. Tällaista ei ole enää ollenkaan, eikä myöskään tule. Itse asiassa on niin, että myös filmitähdet alkaa olla menetettyä kansanperinnettä.
- Kyläilykulttuuri. Sitä vaan lähdettiin kylään ilman että siitä sovittiin mitenkään. Mentiin vaan ja otettiin vastaan.
- Ulkona vietettiin paljon aikaa erilaisissa harrastuksissa. Lasten liikunnalliset taidot oli ihan toista kuin nykyisin.
- Luettiin paljon. Kirjojen ahmimisikä tuli siinä noin 10-vuotiaana. Nykyisin tällaista ilmiötä ei ole ollenkaan.
- Paljon vapauksia liikkua. Lapsen elinpiiri ja itsenäisyys oli paljon suurempi.
- Masennus ja ahdistus oli lähes täysin tuntemattomia käsitteitä. Tämä siksi, että ihmisillä oli kädet täynnä tekemistä ja muuta ajateltavaa kuin se miltä itsestä tuntuu.
Huonoja juttuja:
- Sosiaaliset ongelmat. Alkoholismia oli aivan valtavasti (myös omassa kodissani).
- Keskiluokalla ei ollut juurikaan rahaa. Elintaso alkoi nousta huomattavasti vasta 80-luvun puolivälissä, kun ihmisillä alkoi olla rahaa ostaa VHS-videonauhuri yms. Matskustelu oli todella harvinaista.
- Talouskasvu ylipäänsä. Suomi kehittyi todella hitaasti.
- Itänaapurin ja ydinsodan pelko.
Muuta:
- On väitetty, että politiikka oli jotenkin leppoisampaa tai helpompaa silloin. Ei muuten ollut. Ilmapiiri oli osin jopa ahdistavampi kuin nykyisin, koska Neuvostoliiton pelko hallitsi politiikkaa. Lisäksi oli käsittämätöntä, että niin moni kannatti neuvostojärjestelmää Suomessa niin kuin muualla Euroopassakin.
Tämä ydinsodanpelko 80-luvulla on kyllä täyttä hevonkukkua. Elin itse lapsuuteni tuolloin(aloitin koulun 80-luvun alussa), eikä koskaan, ikinä, pelätty mitään ydinsotia. Ei minun kaveripiirissä(mikä oli todella iso kuten silloin usein lapsilla oli), ei koulussa, ei asuinalueella, ei missään. Toki tv-sarjoissa ja elokuvissa asiaa sivuttiin. Ihmiset nauttivat elämästä täysin siemauksin, harrastaen ulkopelejä, katsoen elokuvia, pelaten tietokoneella jne... Työelämä oli stressaamatonta, vapaa-aikaa runsaasti, mielikuvitus vain tekemisen rajoitteena. Rahat riittivät keskiluokalla hyvään, puutteettomaan elämään. Etelänmatkoja tehtiin kerran vuodessa, oli oma auto, oma asunto-osake. Ruoka, sähkö ja bensa olivat halpoja. Tuohon aikaan kun pääsisi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelättiin Neuvostoliittoa ja ydinsotaa ja kolmatta maailmansotaa ja maailmanloppuakin ennustettiin. Ja jääkausikin piti tulla ja Golf-virran toiminnan loppua 80-luvulla juurikin.
Muistan yläasteella kun katsottiin kelloa välitunnilla, että nyt maailman piti loppua muttei se loppunutkaan ja me jouduttiin tunnille vaan.
On tainnut ihan unohtua?
Kiitos teille kaikille! Tästä on tullut aivan ihana ketju ja luen tätä paljon lohtua saaden, sekä todella koskettavia ja nostalgisia muisteluita on tänne kirjoitettu, kuten myös erittäin hyvää analyysia ja ajankuvaa, joita on ilo lukea. Selvästi 80 ja 90 - luku on vielä tarkkaan ihmisten mielissä ja niitä myös kaivataan.
Minä taas täällä vietän pe - iltaa kivasti tätä ketjua lukien, 80-90 muistellen. Ja haaveillen sinne tuppukylälle muuttamisesta ( asun nyt jo isommassa kaupungissa sen tuppukylän naapurissa, joten muutto olisi suht helppo) synttärieni ja juhannuksen viettämisestä siellä ihanassa lomakylässä ym. Tämä vuosi on ollut itselleni valtavan rankka täynnä ikäviä asioita, eikä ne kaikki edes ole minnekään poistumassa ( kuten oman äidin muistisairaus) ja puolisolla vakavaa sairautta ym. Kun äiti sairastui niin minulla aktivoitui tämä 80-90 kaipuu ja varmasti kaipaan sitä aikaa juuri siksi, että silloin oli kaikki vielä hyvin. Ehkä se on minun tapa käsitellä surua ja ahdistusta ja saada muistoista mielihyvää.
Mietin jopa, että olisi ihana laittaa jokin pieni 80-90 - lukujen museo jonnekin piharakennukseen, jonne voisi kerätä sen ajan tavaraa ja ihmiset voisivat käydä siellä muistelemassa niitä aikoja. Voisi olla ihan kivaa ja lohdullistakin.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan henki eli Zeitgeist oli 80- ja 90-luvuilla Suomen itsenäisyyden ajan paras. Keskusteluilmapiiri oli syvällisempi ja realistisempi, ja tulevaisuuden usko oli korkea lamasta tms. vaikeuksista huolimatta. Suomi oli yhtenäisempi kuin nyt, ei voimakasta vastakkainasettelua ihmisten välillä esiintynyt.
Toivottavasti joku välkky keksii aikakoneen, jolla voi matkustaa hieman ajassa taaksepäin.
Vierailija kirjoitti:
Kun tätäkin keskustelua luen sivu sivulta, alan yhä enemmän ajatella, kannattaako minun jatkaa elämää enää pidemmälle. Jos kaikki hyvä on kerran takana eikä uutta enää luvassa, miksi minun parikymppisen pitäisi jatkaa elämää? Olen aika masentunut. Niin varmaan tekin olette, mutta teillä on ainakin muistoja. Minulla ei ole mitään.
No eihän sun nyt noin pidä ajatella. Se että takana päin on hyviä aikoja ei tarkoita etteikö niitä voi olla myös edessä. Tulevastahan ei ole kukaan koskaan tiennyt. Parikymppisellä on kaikki vielä edessä. Masennukset johtuu monilla toimettomuudesta ja somesta. Sitä voi muuttaa. Elämässä tulee vastaan kaikenlaisia vastoinkäymisiä pienten ilojen rinnalle. Niihin tunteisiin ei saa jäädä liian kauaksi aikaa vellomaan. Pitää katsoa eteenpäin. Niin sodan kokeneet sukupolvetkin tekivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää paikkansa ettei ydinsotaa oikeasti pelätty edes 1980-luvulla. Kaikki tiesi, että jos NL ja USA alkaisivat tuhota toisiaan ydinaseille, niin molemmat valtiot tuhoutuisivat. Tämä ilmiö tunnettiin nimellä "Kauhun Tasapaino".
Olen syntynyt vuonna 1973 ja nautin kasarista täysin rinnoin, samoin 1970-luvusta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen samoin. Haluaisin lopettaa älypuhelimet. Puhelin olisi soittamista varten.
Niin, kysymys onkin, mikset vain lopeta älypuhelimen käyttämistä? Eihän kaikilla muillakaan sellaista ole, joten et voi edes vedota siihen, ettet halua olla ainoa, jolla on tavallinen puhelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarin alussa lasten itseohjautuvuus, sosiaalisuus ja lukeminen oli huipussaa, ysärin alussa oli feminismi, eläinoikeus-ihmisoikeus etc. arvossaan. Oikeasti kaikki puhalsi yhteen hiileen.
Nykyään lukemattomuudesta johtuen jengi on lähinnä juntteja,oikeistopopopulismi rehoittaa, pienituloiset duunarit äänestää kokoperseitä jne.
PITÄISKÖ MENNÄ RUOTSIN TYYLIIN, maaha muutosa ? Tää persujen haukkuminen kuulostaa, jonkun i alkavan uskonnon kannattajalta jo, kun toistuu joka palstalla
Just tuo sinun (ja kaltaistesi) lapsellinen keskittyminen yhteen ainoaan asiaan. Ette osaa mitään muuta ajatella kuin maa-muu-asiaa. Et huomaa omaa uskonnon kaltaista hörhöilyäsi. Sinulle käy kaikki junttiutuminen, heikennykset ja tavallisten ihmisten kurjistukset kunhan vain pääset puskeman yhtä agendaa.
Miksi pitäisi olla erillinen museo 80-90 -lukujen tavaroille? Mulla on keittiössä kaikki ruuanvalmistusastiat paistinpannuja lukuunottamatta 1970-luvulta. Kodinkoneet tietenkin uudempia, mutta esimerkiksi sähköinen viipalointikone on oranssi Rowenta jostain 70-luvulta. Siskoni muutama vuosi sitten osti uuden ja hienon viipalointikoneen. Kesti vain muutaman vuoden. Nyt taas jouluna lainasi mun ikivanhaa Rowentaani. Arkiastioissani mulla ei ole muutamaa mukia lukuunottamatta mitään tältä vuosituhannelta. Ja pyhäastioissani ei mitään sellaista, joka olisi valmistettu syntymäni jälkeen. Ja olen siis syntynyt 1961. Lisäksi mulla on keittiössä säilytyyspurkkeja, leipälaatikoita, tarjottimia yms, jotka kaikki on Anita Wangelin 1970-luvun tuotantoa. Vaikka kiinteät kalusteet kodinkoneineen ja pöytä ja tuolit ovatkin tältä vuosituhannelta, suurin osa keittiöni tarvikkeista on vanhempia.
Kasarilla - kun siis seiskytluku alkoi olla niiiiiiiin läääst siisön - hankin modernit Arcorocin Octime astiat. Kun siskonpoikani aikoinaan muutti omilleen, totesin, että tuo musta yksinkertainen astiasto klelpaa varmaan nuorelle poikamiehelle. Kun sitten tapasi tulevan vaimonsa, tämä ihastui ikihyviksi mustaan astiastoon. Toi nimittän tälle naisellekin mieleen muistoja lapsuudestaan. Nyt heillä on tuo astiasto käytössään ja aina, kun olen jostain kirpparilta löytänyt sopivia osia, olen ostanut heille.
Jos joku ei muista tätä astiastoa, niin linkin takana kuva:
https://images.auctionet.com/thumbs/medium_item_1266490_3eb68adfbb.jpg
Älä huoli ap, 20 vuoden kuluttua nykyiset nuoret aikuiset haaveilevat pääsevänsä takaisin 2010 ja 2020 luvulle..
Alue: Aihe vapaa
Minäkin kaipaan niitä 80-90-luvun asioita, en jatkuvaa älypuhelin höpötystä. Vaikka elämä(mun oma, alkoholin takia en kaipaa,join liikaa) kaikki oli jotenkin selkeää, virastoihin pääsi asioimaan, jonotukset ei niin isoja kun pankeillakin kokoa ja henkilökuntaa ym, ja bussit kulki joka paikassa.