Inhoan tätä nykyistä aikaa ja haluan elää 80 ja 90 - lukujen tyyliin

Henkilökohtaisesti elämäni parhaimmat vuodet sijoittuvat vuosiin 1997-2007. Noina aikoina, kun olin lapsi ja nuori, tunsin todella olevani elossa. 2008 oli vielä ok aikaa, mutta 2009 alkoi pikkuhiljaa alamäki, joka jatkuu edelleen...

Suuret uhkakuvat joita ihmiset näkevät tänään ovat olleet tiedossa jo 2000-luvun alussa tai siellä kultaisella 80-luvulla, mutta hienosti niiltä vain ummistettiin silmät. En kaipaa takaisin kyseiseen tyhmyyden aikaan. 

Samaa ikäluokkaa olen, ja kyllähän se nyt yhtäkkiä mietittynä vaikuttaa huolettomammalta ja positiivisemmalta ajanjaksolta, mutta ota huomioon, että olit silloin lapsi/alkutaipaleella vastuulliseksi aikuiseksi. Sun ei tarvinnut välittää siitä, mitä maailmalla tai Suomessa oli meneillään poliittisella kentällä tai työelämässä, ei tarvinnut miettiä mistä revit ruuan pöytään ja vaatteet päällesi, vanhemmat huolehtivat ja välittivät, ja usein stressasivat aivan kuten nyt sinä.

Kaipaat sitä maalaiskomedioiden maailmaa, mitä ei oikeasti ollut olemassakaan edes niillä hiljaisilla sivukylillä. 

Miksi valitat täällä? Alat vain elämään haluamaasi elämää. Jotenkin minulla on aavistus, että sinä etsit väärästä paikasta syytä pahaan oloosi. Kehottaisin aloittamaan muutoksen aina itsestä.

Totta. Elämänmeno oli ennen hauskempaa, verkkaisempaa

 Ihmiset ovat nykyisin teko-pirteitä suorittajia. Pienet asiat ei tunnu missään, kiireellä seuraavaan. Naisilla on muka itsetunto-ongelmia silti pärstä on esillä jokapaikassa. Ennen oltiin vaatimattomia, parempi tapaisia, osattiin kiittää ja pyytää anteeksi.

Nyt etsitään hyötyä, hyödykettä, hupia, rahaa, syyllistä.

Pahin katsoo peilistä, anteeksiantamaton, itserakas, valehtelija. 

Vierailija kirjoitti:

Pilalle tosiaan meni. En tiedä tarkalleen mistä se johtui. Ehkä sosiaalinen media ja älypuhelimet. 

Tuo älylaite/somemaailma tuhosi omalta osaltaan oikeastaan kaiken, mutta yksi iso syyllinen kaiken rapautumiselle on se, että ysärin lamassa keksittiin kuinka aivan kaikesta voidaan säästää ja leikata sekä kaikkea voidaan tehostaa. Jostain syystä tuo levy jäi junnaamaan ja edelleen 30 vuotta myöhemmin leikataan, säästetään ja tehostetaan vaikka jo aikaa sitten on tullut se seinä vastaan ettei mikään toimi enää kunnolla eikä missään ole riittävästi henkilökuntaa. Loputtomiin asti ei vaan voi toimintoja keskittää ja tehostaa, koska yhä edelleen ne työt pitäisi pystyä tekemäänkin kunnialla. Tuntuu ihan kuin osa jo kuvittelisi, ettei firman (tai yhteiskunnan) pyörittäminen saisi eikä sen myöskään tarvitsisi kustantaa mitään ja niin kauan kun siitä tulee kuluja niin sitä säästämisvaraa edelleen on.

Nuo leikkaukset ja tehostamiset on tulleet todellisuudessa vain tosi kalliiksi eikä säästöä ole tullut. Tai ei se säästetty raha ainakaan täällä kotimaassa näy positiivisessa mielessä. Nimittäin sitä rahaa ei ole missään mitä näillä toimilla on mukamas ja puheissa säästetty niin maanperkuleesti. Lopputuloksena on ihan sairas yhteiskunta jonka jäsenet voi enemmän tai vähemmän huonosti.

Elät haavemaailmassa, koska oma elämäsi on paskaa. On täysin hyödytöntä valittaa sellasista asioista joita ei voi muuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pitää hommata oikein pöyhkeä kuontalo ja olkatoppaukset. Puhelimeksi Mobira cityman. Talvella Hemavaniin skimbaamaan.

Harvoilla rikkailla oli Mobira Cityman, ei niitä tavallisilla ihmisillä ollut. Lankapuhelin oli kotona.

Kiitos ihanat ihmiset vastauksista! Tuntee, ettei ole ihan yksin. On totta, ettei 80 ja 90 - luku ollut todellakaan pelkkää kultaista aikaa vaan oli ongelmia silloinkin. Varmasti aika kultaa muistot ym. Mutta noissa ajoissa oli myös jotain sellaista hyvää, jota ei enää ole. Jotainhan sieltä on jäänyt kaipaamaan. Enkä sano, että nyky-aika olisi pelkästään huonoa. Onhan paljonkin hyvää, mutta oma tunne tästä ajasta on jokin ankeus ja tyhjyys. Jotain entistä ja kodikasta vain puuttuu. Kaiholla katselin juuri netistä erästä kivan näköistä lomakylää Itä-Suomessa päin. Siellä on juuri sitä nostalgista mäntyistä sisustusta ja 90-luvun kuoseja, joita kaipaan. Hyviä esiintyjiä käy esim. Eini ja muita sen ajan tähtiä. Ruokalistalla esim. metsästäjän leipä, eri leikkeitä ihan 80 ja 90- lukujen tyyliin. Varmasti jonkun mielestä junttimainen ja ajan jättämä paikka, mutta minun silmiin juuri ihana ja kodikkaan nostalginen. Onneksi tällaisia paikkoja on esim. Pohjois-Karjala ja Etelä-Savo täynnä. Onneksi jotain on säilynyt entisistä ajoista, vaikka kuolemassahan nekin jo ovat.

N45

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kyse on päänsisäisestä asiasta. 80-luvulla pelättiin ydinsotaa ja 90-luvun alussa Suomi kärsi lamasta, eli eivät nämä vuosikymmenet ole olleet mitenkään erityisen huolettomia aikoja. Kaikenlaista "erilaisuutta" siedettiin huonosti, ja paine normien mukaiseen elämään oli suurempi. Esimerkiksi perheen perustaminen ja yleensä se, että elämässä edetään tietyn kaavan mukaan, oli itsestäänselvyys. Toisaalta vanhemmuuteen ei kohdistunut niin suuria odotuksia kuin nykyään. 

Nykymaailman hyvistä puolista, kuten erilaisuuden hyväksymisestä ja vaikkapa sukupuolten välisen tasa-arvon parantumisesta, voi nauttia ja samalla välttää nykyajan huonoja puolia. Esimerkiksi somessa ei ole mikään pakko roikkua. 

Sukupuolten tasa-arvo ei ole juurikaan parantunut. Sen huomaa tosin vain jos olii kykyjä päästä pitkälle naisena. Et vaan pääse.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen samoin. Haluaisin lopettaa älypuhelimet. Puhelin olisi soittamista varten. Haluaisin, että ihmiset tapaisivat toisiaan livenä, ei ruutujen/pelaamisen välityksellä. Vaihtoehtoja kaikkeen olisi vähemmän, vaihtoehtojen liian suuri määrä sekoittaa pään. Lisäksi toivottomuus tuntuu pahalta, kun media keskittyy eniten sen lietsomiseen.

No osta tavallinen kännykkä, ei maksa montaa kymppiä. Minulla on tuollainen varapuhelimena, koska ns. älypuhelin voi hajota milloin tahansa, edellinen älypuhelin ei vain enää käynnistynyt eikä edes suostunut latautumaankaan.

Auttaa paljon kun luopuuälypuhelimesta. Sillä kerätään ne tiedot joilla meitä hallitaan. Älä kanna vakoilulaitetta mukanasi!

Monet asiat, jotka kasarilla olivat vielä todella hyvin, ovat kuitenkin edelleen paremmin kuin ne tulevat olemaan kymmenen vuoden kuluttua.

Ei missään maapallon kolkassa voi palata 80-luvulle. Kaikkialla on kännykät ja tietokoneet. Naiset ovat muuttuneet täysin, leikkivät miehiä nykyään(ainakin länsimaissa). Sitä vapaata, innostavaa, rentoa, ihanaa maailmaa ei saada takaisin vaikka kuinka haluaisimme. Onneksi meillä on kyky muistella ja siten päästä takaisin(mielessämme) noihin ihmiskunnan ihanimpiin ajanjaksoihin.

Ei nykyään enää oikein mitään rehellistä. Jopa kauneuskilpailujen naiset hiuksista varpaisiin rempattuja, huulet kuin peräpukamat, päässä muiden hiukset, eli toisilta naisilta varastettu kruunu!

sitten tyrvapaikanhakijat, eihän semmoisia edes ole, pelkkiä elintasosyrffareita.

sitten politiikka, isolla palkalla omia etuja, ja raha määrää sotatoimia.

"Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kyse on päänsisäisestä asiasta. 80-luvulla pelättiin ydinsotaa ja 90-luvun alussa Suomi kärsi lamasta, eli eivät nämä vuosikymmenet ole olleet mitenkään erityisen huolettomia aikoja. Kaikenlaista "erilaisuutta" siedettiin huonosti, ja paine normien mukaiseen elämään oli suurempi. Esimerkiksi perheen perustaminen ja yleensä se, että elämässä edetään tietyn kaavan mukaan, oli itsestäänselvyys. Toisaalta vanhemmuuteen ei kohdistunut niin suuria odotuksia kuin nykyään. 

Nykymaailman hyvistä puolista, kuten erilaisuuden hyväksymisestä ja vaikkapa sukupuolten välisen tasa-arvon parantumisesta, voi nauttia ja samalla välttää nykyajan huonoja puolia. Esimerkiksi somessa ei ole mikään pakko roikkua. 

Sukupuolten tasa-arvo ei ole juurikaan parantunut. Sen huomaa tosin vain jos olii kykyjä päästä pitkälle naisena. Et vaan pääse."

Tasa-arvon virstanpylväitä 80- ja 90-luvuilta:

1986  Nimilaki, jonka perusteella avioituva nainen saa säilyttää sukunimensä ja lapselle voidaan antaa kumman tahansa vanhemman sukunimi 

1994  Avioliitossa tapahtuva r-s kriminalisoidaan 

1995  Sukupuoleen perustuva syrjintä kielletään uudistetussa perustuslaissa 

Monissa viroissa ja luottamustehtävissä, kuten pappina, ulkoministerinä, yliopiston rehtorina ja Suomen Pankin pääjohtajana, nähtiin nainen ensimmäistä kertaa. Moni asia, jota nyt pidämme itsestäänselvyytenä, ei sellainen ole ollut. 

Olen kasarin lapsi ja ysärin teini, kaipaan kovasti sitä aikaa. Nykyaika tuntuu turhanpäiväiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ihanat ihmiset vastauksista! Tuntee, ettei ole ihan yksin. On totta, ettei 80 ja 90 - luku ollut todellakaan pelkkää kultaista aikaa vaan oli ongelmia silloinkin. Varmasti aika kultaa muistot ym. Mutta noissa ajoissa oli myös jotain sellaista hyvää, jota ei enää ole. Jotainhan sieltä on jäänyt kaipaamaan. Enkä sano, että nyky-aika olisi pelkästään huonoa. Onhan paljonkin hyvää, mutta oma tunne tästä ajasta on jokin ankeus ja tyhjyys. Jotain entistä ja kodikasta vain puuttuu. Kaiholla katselin juuri netistä erästä kivan näköistä lomakylää Itä-Suomessa päin. Siellä on juuri sitä nostalgista mäntyistä sisustusta ja 90-luvun kuoseja, joita kaipaan. Hyviä esiintyjiä käy esim. Eini ja muita sen ajan tähtiä. Ruokalistalla esim. metsästäjän leipä, eri leikkeitä ihan 80 ja 90- lukujen tyyliin. Varmasti jonkun mielestä junttimainen ja ajan jättämä paikka, mutta minun silmiin juuri ihana ja kodikkaan nostalginen. Onneksi tällaisia paikkoj

Se oli kultaista aikaa, koska et ollut vielä pilannut elämääsi.

1970-luku oli lapsena mukava ja kaunis.Nuorisotyöttömänä ei ehkä olisi ollut niin kivaa.

Kaikki on muuttunut niistä ajoista. Ruokavalio, ruokailukulttuuri, vuorokausrytmi, politiikka, kaikki.

Sama täällä! Kaipaan mitä tahansa aikaa 1900-luvun puolella. Ongelmia oli tietysti, mitta suurin ero oli mielestäni juurikin se, että aina ei ollut kiire ja paine tehdä nopeammin ja tehokkaammin.

Tietysti myös se, että ihmisiä näki enemmän livenä, tehtiin yhdessä ja paikallinen kulttuuri- ja liike-elämä oli vilkkaampaa. 

Tavaraa ostettiin vähemmän, mutta se oli kestävämpää ja paremmin tehtyä, ehkä jopa kotimaista.