Inhoan tätä nykyistä aikaa ja haluan elää 80 ja 90 - lukujen tyyliin

No oli se niin että millään koneella ei roikuttu tai television äärellä. Tehtiin kotihommia, harrastettiin, luettiin kirjoja. Eli se aika mikä nyt kuuluu jonnin joutavaan niin käytettiin hyväksi. Uutiset katsottiin kerran päivässä, tosin sanomalehtiä luettiin. Mutta ihmisten ajatukset olivat vähän toisaalla kuin miltä oma pärstä näyttää tai mitä somessa tapahtuu. 

En osaa ehkä muotoilla mutta se elämä oli ruudun toisella puolen eikä jossakin ruudussa.

Minä kaipaan 1800-luvulle. 

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kirjoitat tänne tietokoneella tai älylaitteella. Jos oikeasti haluat elää kuin 80/90-luvulla niin olisit kirjoittanut tuon saman sanomalehden yleisönosastolle. Vastauksia olisit joutunut odottamaan muutamasta päivästä pariin viikkoon mutta sellaistahan se silloin oli. 

En ole ap ja ajattelin ensin lukea ketjun viestit kuin kirjoitan omia ajatuksiani. Olen siis samaa ikäluokkaa ap:n kanssa ja vaikka kasarilla/ysärillä oli omat "maailmanloppunsa" niin ei silloin silti ollut tällaista nykyisenlaista paniikin ja vihan lietsomista saati vastakkainasettelua mitä tätä nykyä. Silloin oltiin enemmän samassa veneessä ja tsempattiin toisiaan kun taas nykyisin tuntuu olevan mieluisaa vain riidanhaastaminen ja eri (eli "väärää") mieltä olevien haukkuminen jota esim tällä palstalla on aivan älyttömästi. Ylipäätään muiden ihmisten arvostaminen ja kunnioittaminen on kadonnut johonkin vaikka samaan aikaan jeesustellaan kuinka nykyään ollaan niin tasa-arvoisia ja suvaitaan erilaisuutta koska kaikki on yhtä arvokkaita ja erilaiset näkemykset on rikkaus ja blaablaablaa. Yeah right! Lukaiskaa huvikseen vaikka tuo mannisten matkailua koskeva keskustelu jos ette usko.

Ja sitten tämä netti. Minusta tuollainen rauhallisempi tempoinen keskustelu olisi edelleen enemmän kuin jees. Vierastan täysin tuollaista somemaailman oneliner-keskustelua ja emojien käyttämistä. Lisäksi siellä ollaan hirvittävän teennäisiä ja ah, niin mukavia ja tsemppaavia vaikka todellisuudessa (siis livenä) ollaan kyseisestä ihmisestä aivan toista mieltä. Some rapauttaa keskustelukulttuurin ja tekee siitä pinnallista ja ihmeellisen sivaltelevaa ja täräyttävää jossa ylistetään aina sitä joka ns jauhottaa muut ja saa sen viimeisen sanan.

Some olisi ollut varmasti ihan ok renki, mutta isännäksi sitä ei olisi pitänyt päästää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää hommata oikein pöyhkeä kuontalo ja olkatoppaukset. Puhelimeksi Mobira cityman. Talvella Hemavaniin skimbaamaan.

Harvoilla rikkailla oli Mobira Cityman, ei niitä tavallisilla ihmisillä ollut. Lankapuhelin oli kotona.

Mä en ole enää vuosiin pitänyt puhelinta mukanani vaan totesin, että mulle sopii paremmin tämä "lankapuhelintyyli" eli olen puhelimen tavoitettavissa vain kotona.

Toki otan sen mukaan jos lähden useammaksi päiväksi vaikka vanhemmilleni, mökille tai reissuun, mutta töihin en enkä esim lenkille tai jos menen kaverin kanssa kahville.

Suosittelen!

"Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kirjoitat tänne tietokoneella tai älylaitteella. Jos oikeasti haluat elää kuin 80/90-luvulla niin olisit kirjoittanut tuon saman sanomalehden yleisönosastolle. Vastauksia olisit joutunut odottamaan muutamasta päivästä pariin viikkoon mutta sellaistahan se silloin oli. 

 

 

 

 

En ole ap ja ajattelin ensin lukea ketjun viestit kuin kirjoitan omia ajatuksiani. Olen siis samaa ikäluokkaa ap:n kanssa ja vaikka kasarilla/ysärillä oli omat "maailmanloppunsa" niin ei silloin silti ollut tällaista nykyisenlaista paniikin ja vihan lietsomista saati vastakkainasettelua mitä tätä nykyä. Silloin oltiin enemmän samassa veneessä ja tsempattiin toisiaan kun taas nykyisin tuntuu olevan mieluisaa vain riidanhaastaminen ja eri (eli "väärää") mieltä olevien haukkuminen jota esim tällä palstalla on aivan älyttömästi. Ylipää"

Eihän somea ole mikään pakko käyttää! Kyllä nykyäänkin voi aivan hyvin valita ajanvietteensä, ja aikaa ennen älypuhelimia voi helposti larpata. Pistää vain puhelimen pois ja ottaa kirjan käteen. Ero on, että kun tulee tarve vaikka maksaa laskut tai tarkistaa bussiaikataulut, sen voi mukavasti tehdä kotisohvalta käsin.

Olen samaa mieltä siitä, että netistä, älypuhelimista ja somesta on seurannut paljon ikäviä ilmiöitä, kuten tietynlainen poteroituminen, mutta en usko, että keskustelukulttuuri itsessään on välttämättä raaistunut. Nykyään on vain enemmän alustoja, joilla jakaa törkyä. Mieleen tulee 90-luvun alun kuuluisa haastattelu, jossa julmasti pilkattiin Kikkaa. Samoin tuolle ajalle sijoittuu muun muassa "kikkelikorttikohu". 

Vierailija kirjoitti:

No oli se niin että millään koneella ei roikuttu tai television äärellä. Tehtiin kotihommia, harrastettiin, luettiin kirjoja. Eli se aika mikä nyt kuuluu jonnin joutavaan niin käytettiin hyväksi. Uutiset katsottiin kerran päivässä, tosin sanomalehtiä luettiin. Mutta ihmisten ajatukset olivat vähän toisaalla kuin miltä oma pärstä näyttää tai mitä somessa tapahtuu. 

En osaa ehkä muotoilla mutta se elämä oli ruudun toisella puolen eikä jossakin ruudussa.

Tuo on ihan totta! Ja kyllähän sitä huomaa omassa olossa ihan älyttömän eron kun pitää netti- ja somepaastoa eli lukaisee vaan aamusta/illasta uutiset ja sähköpostit ja muuten on poissa netistä. Mieluiten ei katso edes telkkaria, mutta esim joku leffa on ihan ok katsoa kunhan just keskittyy siihen leffaan eikä säädä ja selaa samaan aikaan paria muutakin asiaa.

Ei sitä edes tarvitse tehdään mitään upeaa tai hienoa vaan ainakin itselle ihan tavallinen ja monesta ehkä tylsäkin tekeminen ruudun ulkopuolella on ihan parasta ja tekee hurjan eron oloon. Siis ihan vanhanaikaisesti lukee, täyttää ristikoita tai pelaa vaikka pelikorteilla pasianssia. Näin kasarilla- ysärillä nuoruutensa eläneenä sitä pitää vaan palata niihin sen ajan tapoihin viettää aikaa ja unohtaa esim just tällaiset palstat jotka vaan syö aikaa mutta ei anna mitään kuin satunnaisesti. Täällä kun ei enää juuri koskaan ole mitään hyvää keskustelua vaan jotain joutavaa jankkaamista ja muiden haukkumista.

Minulla on varmasti myös jokin henkilökohtainen kriisi, ehkä jopa masennus päällä. Uupunut olen ainakin ja osittain pettynyt elämään. Niin paljon pahoja tapahtumia on ollut elämässä reilun vuoden sisällä, että väittäisin sen romauttavan kenet tahansa. Esim. lähiomaisten vakavia sairastumisia ja tieto siitä, ettei mikään tule enää koskaan olemaan niin kuin oli vielä vuosi sitten. Ehkä se on vahvistanut tuota entisten hyvien aikojen haikailua ja sitä onnea, mikä silloin oli. Nytkin nautin siideriä ja kuuntelen Kikkaa, Einiä ja Meiju Suvasta, vanhoja biisejä. Haaveilen, että olisin jossain ihanassa lomakylässä juomassa sitä siideriä ja kuuntelemassa musiikkia. Viime aikoina on tullut lähes päivittäin juotua 1-2 annosta alkoholia  henkiseen pahaan oloon. En ole ns. juoppo, mutta tällä hetkellä tuntuu jokin kuppi menneen elämässä ja jaksamisessa nurin ja alkoholi helpottaa pikku hönössä on parempi olla. Toivon kuitenkin, ettei tästä tule tapa pidemmäksi aikaa. Kunhan vain selviäisi tämän hetken ja jatkossa saisi elämään jotain muuta kivaa. No, ehkä kesällä sitten sinne lomakylään juomaan, huono vitsi, heh heh..

-N45

80-luvussa oli parasta, että äiskä teki ruoat, iskä maksoi laskut ja minä katsoin telkkarista Ihmemiestä, Ritari Ässää ja Galacticaa. Olispa vieläkin niin!

Nykyajan vitsauksia: somekulttuuri, turvaton internet, älypuhelimet ja niiden mukana lähes kaiken yksityisyyden katoaminen olemattomiin; järkensä kadottanut monikulttuurituputus, islamisaatio, woke jne.

Vierailija kirjoitti:

Tavaraa ostettiin vähemmän, mutta se oli kestävämpää ja paremmin tehtyä, ehkä jopa kotimaista. 

Niin ja nettishoppailun tilalla oli Anttilan, Yves Rocherin ja HobbyHallin kuvastot joita luettiin moneen kertaan. Jos jotain tilattiin niin niitä ei todellakaan alettu palauttelemaan mihinkään.

Kasari oli hienoa aikaa, koska naiset tekivät lähinnä kahta asiaa: ruokaa ja vauvoja. Miehet olivat yhteiskunnan päättäjiä ja asiat vain toimivat. Esim. maamuumeja ei käytännössä ollut.

Nyt naiset ovat saaneet jo monta vuosikymmentä olla päättävissä asemissa yhteiskunnassa ja... no, kaikki on pilalla. Suomi pursuaa maamuumeja, entiset miehiset hyveet on mustamaalattu lähes rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan ja pojista kasvatetaan juurettomia ja osattomia nössöjä, joille ei löydy yhteiskunnasta sopivaa paikkaa.

Vihvaston naiset ovat tuhonneet tämän maan. Ja me muut annoimme heidän tehdä sen.

Vierailija kirjoitti:

"Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kirjoitat tänne tietokoneella tai älylaitteella. Jos oikeasti haluat elää kuin 80/90-luvulla niin olisit kirjoittanut tuon saman sanomalehden yleisönosastolle. Vastauksia olisit joutunut odottamaan muutamasta päivästä pariin viikkoon mutta sellaistahan se silloin oli. 

 

 

 

 

En ole ap ja ajattelin ensin lukea ketjun viestit kuin kirjoitan omia ajatuksiani. Olen siis samaa ikäluokkaa ap:n kanssa ja vaikka kasarilla/ysärillä oli omat "maailmanloppunsa" niin ei silloin silti ollut tällaista nykyisenlaista paniikin ja vihan lietsomista saati vastakkainasettelua mitä tätä nykyä. Silloin oltiin enemmän samassa veneessä ja tsempattiin toisiaan kun taas nykyisin tuntuu olevan mieluisaa vain riidanhaastaminen ja eri (eli "väärää") mieltä olevien haukkuminen jota esi

No vaikka itse ei somessa olisikaan niin miltei kaikissa kanssaihmisissä sen ikävät vaikutukset kuitenkin näkyy. Jo se on iso ongelma että ihmiset ei enää katso eteensä kun katse ja keskittyminen on siinä luurissa, mutta toki pieni siihen nähden millaisiksi ihmiset muuttuu somea aikansa käytettyään. Se ilmapiiri on mikä on ja tekee mitä tekee, mutta sen lisäksi ihmisistä tuntuu tulevan ihan toistaitoisia älykännyköiden (ja navigaattorien) myötä eikä enää ihan normaali ajattelukaan tunnu onnistuvan kun kaikkeen, myös ilmeisesti siihen ajatteluun, löytyy joku sovellus.

Tosin itse en ollut koskaan kokenut laskujen maksamista sellaisella maksuautomaatilla mitenkään raskaaksi tai vaativan jotain ponnisteluja. Sama pätee noihin bussiaikatauluihinkin eli siitä sellaisesta paperisesta on minusta ihan iisiä katsoa monelta seuraava menee tai mikä on vuoroväli. (En kyllä tiedä vieläkö noita linjakohtaisia saa busseista/matkakeskuksista, mutta ainakin joku 5 vuotta sitten vielä sai ja sellainen mulla käsilaukussa oli eikä yhtään ollut hankala. Sittemmin siirryin yksityisautoilijaksi, koska meno alkoi olla turhankin villiä ja värikästä junissa ja busseissa, mutta se on ihan oma keskustelunsa)

Olen kasarin puolivälissä syntynyt ja kyllä ainakin minun lapsuuttani varjosti sodan pelko aika vahvasti. En tiedä, ehkä aiheesta meillä kotona puhuttiin ja siksi asia kummitteli pienessä päässäni. EU:iin liittyminen vei vanhemmiltani elinkeinon. Onneksi olivat kekseliäitä ihmisiä ja kehittivät uuden.

Eli ei se pelkkää juhlaa ollut lapsenkaan näkökulmasta, mutta olihan ysärissä ja nollarissa varsinkin, paljon hyvää. Laman jälkeen talous vähän elpyi ja tuntui, että kenellä vain on mahdollisuuksia, tulevaisuus näytti valoisalta. Ihmisillä oli sosiaalista elämää ihan eri lailla kuin nykyään, ystäväperheiden kanssa kyläiltiin säännöllisesti, mummolassa käytiin melkein viikoittain, koululle kokoonnuttiin kavereiden kanssa pelaamaan jalkapalloa ja mitä milloinkin. Töitä sai hakemalla, vaikkei ollut vielä kokemusta muusta kuin kotona ikkunoiden pesusta. Hintataso oli kohtuullinen, ei tarvinnut joka ropoa laskea kauppareissulla.

Sitten 2010-luvulle tultaessa kaikki muuttui. Yhtäkkiä ei saanut edes opiskelijana harjoittelupaikkaa, sanottiin vain, ettei ole tarvetta. Vastavalmistuneelle työnhakijalle lähinnä naurettiin, mene ensin hankkimaan jostain 10 vuotta alan kokemusta ja hae sitten uudestaan. Hinnat lähtivät nousuun, joka jatkuu yhä vain. Ystäviä ei ole, kukaan ei ehdi/halua/jaksa nähdä ketään paitsi pikaisesti jossain kahvilassa ehkä. 

Tällä hetkellä tuntuu hyvin vahvasti, ettei huomista ole. Mihinkään ei huvita ryhtyä kun koska tahansa joko naapurimaan ps*kopaattipresidentti tai oman maan kyvyttömät, pelkästään omaa etuaan ajavat päättäjät voivat nykäistä maton jalkojen alta. Onneksi valitsin lapsettomuuden. Olisi hirveää, jos tähän hajoavaan maailmaan olisi mennyt tekemään uusia ihmisiä kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään enää oikein mitään rehellistä. Jopa kauneuskilpailujen naiset hiuksista varpaisiin rempattuja, huulet kuin peräpukamat, päässä muiden hiukset, eli toisilta naisilta varastettu kruunu!

sitten tyrvapaikanhakijat, eihän semmoisia edes ole, pelkkiä elintasosyrffareita.

sitten politiikka, isolla palkalla omia etuja, ja raha määrää sotatoimia.

jootodellakin. KIITOS isä-Kekkonen kaikesta!

70-80-luvulla:

- kepupiti huolen mtk oli tukiaisten YLIN jako instituutti.

- valipiti huolen kaikki suomen suolistot saatiin terveellisistä bakteereistä myrkytettyihin näin siirtymään ja iki-maitotuotteiden ostajiksi.

- hyvä( paha )veli-instituutit pitivät huolen että laittomatmonopolit saatiin näyttämään täysin jakristillisensäädyllisiltä joka pirun aloilla täällä.

jootodellakin: KIITOS isosti.. TÄSTÄ kaikesta?

--

joo.ei..

Vierailija kirjoitti:

Kasari oli hienoa aikaa, koska naiset tekivät lähinnä kahta asiaa: ruokaa ja vauvoja. Miehet olivat yhteiskunnan päättäjiä ja asiat vain toimivat. Esim. maamuumeja ei käytännössä ollut.

Nyt naiset ovat saaneet jo monta vuosikymmentä olla päättävissä asemissa yhteiskunnassa ja... no, kaikki on pilalla. Suomi pursuaa maamuumeja, entiset miehiset hyveet on mustamaalattu lähes rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan ja pojista kasvatetaan juurettomia ja osattomia nössöjä, joille ei löydy yhteiskunnasta sopivaa paikkaa.

Vihvaston naiset ovat tuhonneet tämän maan. Ja me muut annoimme heidän tehdä sen.

 

Uliuliuliuliuliuli

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ihanat ihmiset vastauksista! Tuntee, ettei ole ihan yksin. On totta, ettei 80 ja 90 - luku ollut todellakaan pelkkää kultaista aikaa vaan oli ongelmia silloinkin. Varmasti aika kultaa muistot ym. Mutta noissa ajoissa oli myös jotain sellaista hyvää, jota ei enää ole. Jotainhan sieltä on jäänyt kaipaamaan. Enkä sano, että nyky-aika olisi pelkästään huonoa. Onhan paljonkin hyvää, mutta oma tunne tästä ajasta on jokin ankeus ja tyhjyys. Jotain entistä ja kodikasta vain puuttuu. Kaiholla katselin juuri netistä erästä kivan näköistä lomakylää Itä-Suomessa päin. Siellä on juuri sitä nostalgista mäntyistä sisustusta ja 90-luvun kuoseja, joita kaipaan. Hyviä esiintyjiä käy esim. Eini ja muita sen ajan tähtiä. Ruokalistalla esim. metsästäjän leipä, eri leikkeitä ihan 80 ja 90- lukujen tyyliin. Varmasti jonkun mielestä junttimainen ja ajan jättämä paikka, mutta minun silmiin juuri ihana ja kodikkaan nostalginen. Onneksi tällaisia paikkoj

Olen itse 56-vuotias ja kyllä ysäri oli kivaa aikaa. Oli valmistuttu ja päästy hyviin töihin. Työpaikoissa oli mistä valita 80- luvun lopussa ja ehdin just ennen lamaa vaihtaa parempaan työpaikkaan eikä laman kurjuus iskenyt minuun. Kurjuudesta olin saanut osani jo lapsena, joten aikuistuessani elämä alkoi helliä. Työn perässä piti toki Helsinkiin muuttaa ja tuli asuttua milloin missäkin nurkissa. Turbulenssia kyllä piisasi aika ajoin töissä mutta jotenkin ei yt:t iskeneet ikinä minuun.

Oltiin nuoria, nättejä ja hoikkia, palkka nousi mukavasti silloin tällöin, mentiin naimisiin, saatiin lapsia ja omat vanhemmat oli vielä terveitä ja elossa ja lama alkoi taittua ysärin puolivälissä. Työnantaja ei pihistellyt joululahjoissa eikä muutenkaan. Firman omissa kokouksissa syötiin omien emäntien laittamia upeita ruokia ja firman juhlat, omat ja vieraat, oli aina tyylikkäitä. 

Suomi oli yhtenäiskulttuuri, lapsilla ja aikuisillakin oli rajat ja koulut ei olleet pilalla. Ei käyttäydytty miten sattuu. Ihmiset oli ja eli vielä silloin ihmisiksi ja arvostivat kotimaataan.

Kyllä, se OLI oikeasti hienoa aikaa.

Vaikka olenkin lähes 20 vuotta vanhempi, ymmärrän hyvin mistä puhut. Elämän kiireisyys syntyy kuitenkin siitä, että ihan itse yrittää tehdä paljon asioita päivän tai viikon aikana. Yrittää, koska se on mahdollista. Olen saanut omat lapseni kasarilla ja ysärin alussa. Ei mulla pienten lasten äitinä ollut mitään kodin ulkopuiolisia harrastuksia. Eikä ollut pienillä lapsillanikaan. Työpäivän jälkeen oltiin yleensä vaan kotona. Laitettiin ruokaa, pistettiin pyykit pesukoneeseen jne. Eikä todellakaan ollut pariasataa "kaveria", joille olisi pitänyt soitella joka päivä tai edes joka viikko. Vasta Facebookiin liittymiseni myötä sain ylipäätään tietää, mitä serkuilleni, pikkuserkuilleni, sedilleni ja tädeille kuului. Tai entisille opiskelukavereille kasarilta. Alussa tämä oli ihan mukavaa, mutta sitten alkoi tuottaa lähinnä stressiä. Muistan yhden illan, kun tulin kotiin ja mulla oli 38 viestiä odottamassa. Jos jokaiseen vastaamiseen olisin käytätnyt 5 minuuttia, mulla olisi mennyt työpäivän jälkeen mennyt yli 3 tuntia pelkkiin viesteihin vastaamiseen. 



Tämän vuoden alussa poistin ensin puolet Facebook-kavereistani ja vähän myöhemmin lähes kaikki loput. Jätin vain muutaman ihmisen, joiden juttuja oikeasti haluan seurata. Yhtä lukuunottamatta näillä ihmisillä ei ole edes puhelinnumeroani eli he ovat ihmisiä, joiden kanssa en ole mitenkään säännöllisesti tekemisissä. Älypuhelin mulla on, mutta usein se on täällä kotona jossain. En siis siirry huoneesta toiseen kännykkä kädessä. En kuule, jos tekstiviesti tulee, kun puhelin on eri huoneessa tai kokonaan eri kerroksessa. En välttämättä kuule edes sitä, jos puhelin soi yläkerrassa, kun imuroin alakerrassa. En käy vähän väliä tarkistamassa, onko joku laittanut viestiä. Pääsääntöisesti olen somessa tietokoneella, mutta en jaksa istua tietokoneella koko aikaa. Mulla ei ole whatsappia eikä muitakaan vastaavia. Kissallani on instatili, mulla ei, eikä kukaan oleta, että kissani seuraisi instassa ketään. Älypuhelin on kätevä silloin, kun on kodin ulkopuolella ja pitää katsoa vaikka bussireittiä tai bussin aikatauluja. 



Nyt marraskuussa tilasin ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen aikakauslehden. Olipa mukavaa maata joulun pyhinä sohvalla ja lukea lehteä. Ihan kuten silloin joskus. Niin ja ostinpa itselleni yhden cd-levynkin. Kuuntelen vanhalla cd-soittimella. 



Paluu kasarille/ysärille alkaa itsestä. On kuitenkin muistettava, että osa ihmissuhteista saattaa hiipua, jos et ole aktiivisesti somettamassa jotain. Mutta sitähän se oli silloin "hyvään aikaankin", että oli vain muutamia - eikä satoja tai tuhansia - joiden kanssa oli tekemisissä. Harva soitteli edes parhaimmille ystävilleenkään joka päivä. Tai kirjoitteli jatkuvasti kirjeitä tai postikortteja. 



Menneiden vuosikymmenten fiilistelyn voi aloittaa vaikka siitä, että alkaa tehdä niitä lapsuutensa kotiruokia. Mä pidän aika ajoin nk retroruokaviikkoja, jolloin teen samoja ruokia, mitä äitini teki 1960- ja 1970-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kirjoitat tänne tietokoneella tai älylaitteella. Jos oikeasti haluat elää kuin 80/90-luvulla niin olisit kirjoittanut tuon saman sanomalehden yleisönosastolle. Vastauksia olisit joutunut odottamaan muutamasta päivästä pariin viikkoon mutta sellaistahan se silloin oli. 

 

 

 

 

En ole ap ja ajattelin ensin lukea ketjun viestit kuin kirjoitan omia ajatuksiani. Olen siis samaa ikäluokkaa ap:n kanssa ja vaikka kasarilla/ysärillä oli omat "maailmanloppunsa" niin ei silloin silti ollut tällaista nykyisenlaista paniikin ja vihan lietsomista saati vastakkainasettelua mitä tätä nykyä. Silloin oltiin enemmän samassa veneessä ja tsempattiin toisiaan kun taas nykyisin tuntuu olevan mieluisaa vain riidanhaastaminen ja eri (eli "väärää") mieltä olevien haukkuminen jota esim tällä palstalla on aivan älyttömästi. Ylipää

2000-luvun alussa vielä oli netiketti, jota edes yritettiin keskustelufoorumeilla noudattaa. Tiedostettiin, että esimerkiksi politiikasta väittelemällä silloin, kun foorumin aihe ei liity mitenkään politiikkaan, sai aikaan vain kaaosta.

Nykyään korostetaan, että kaikki on poliittista. Jopa ompeluharrastus on poliittista, ja siihen kuuluu kannanotot. Jokaisen täytyy selkeästi ilmoittaa kantansa joka asiaan, tai on epäilyttävä.

Ihmiset aktiivisesti yrittävät kuplautua. Vielä 2010-luvun alkuun asti oli tavoitteena enemmänkin tavata netissä erilaisia ihmisiä ja lukea erilaisia mielipiteitä. Se ei ole ollut pitkään aikaan tavoiteltavaa.

Vastaan vielä tuohon, että "Some olisi ollut varmasti ihan ok renki, mutta isännäksi sitä ei olisi pitänyt päästää" - itse valitettavasti uskon, että somen heikkoudet tulivat sisäänrakennettuina. Somen voima perustui jo alussa niin vahvasti siihen, että näennäisesti jokaisella oli mahdollisuus saada äänensä kuulluksi. Jokainen on ekspertti, vaikka olisi suoraan sanoen kuinka tyhmä. Massailmiöt muokkaavat somea kaltaisekseen, ja massailmiöitä puolestaan tekee keskinkertaisten ja sitä tyhmempien ihmisten laumakäyttäytyminen.

Kuulostaa elitistiseltä, tiedän, mutta ihmiskunnan kollektiiviselle älylle ei ole tehnyt mitään hyvää se, että asiantuntijoiden ja auktoriteettien sijaan kuunnellaan TikTok-ilmiöitä. Ensimmäiseksi olisi edes pitänyt opettaa ihmisille kriittistä lukutaitoa, mutta se on jäänyt pois kuvioista kokonaan. Yritä lukea minkä tahansa aiheen Twitter-kommentteja, ja se on täynnä ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista kykyä kriittiseen ajatteluun - eikä edes kykyä tulkita esimerkiksi sarkasmia.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kyllä...Kasari oli hienoa aikaa.

Ihan tutkitusti ihmiset kaipaa sinne. Etenkin vuoteen 1988.

Sosiaalisuus on muuttanut luonnettaan. 80-luvulla vieraita tuli kylään etukäteen ilmoittamatta, laitettiin hiivaleipää, juustoa ja lauantaimakkaraa pöytään, keitettiin kahvia ja puhuttiin päivänpolttavia. Oli se tähän tämän päivän facepäivitysklikkailuun verrattuna aivan ylivoimaista.