Pystytkö pyytämään anteeksi, jos olet satuttanut ja loukannut ?
Pyydätkö koskaan anteeksi satuttavia sanoja tai tekoja? Sysäätkö syyn kokonaan vastapuolen niskaan selittelemällä ja uhriutumalla?
Kommentit (14)
Ei ole niin läheisiä välejä kehenkään.
Minulla on Eräs jolle haluaisin sanoa, että kerro mitkä tekemiseni ja sanomiseni tässä suuressa kokonaisuudessamme olivat sellaisia että ne olivat väärin ja ovat satuttaneet ja loukanneet sinua. Minun olisi suoraan sanoen tarpeellista tietää jotta voisin ymmärtää asioita ja jotta voisin pyytää anteeksi. Tämä kokonaisuus oli sitä että koko yhteispeli meni mönkään ja toteutui ikään kuin se että sodassa ja rakkaudessa kaikki olisi sallittua - näköjään sekä partnereiden välillä että soppaan sekaannutettujen kolmansien osapuolien kohdalla.
Pystyn kyllä. Helppoa se ei aina ole, jos varsinkin tällaisena tuliluontona on tullut ilmaistua itseään liian kanssa. Vaikeaksi sen tekee se kun hävettää niin paljon. En kuitenkaan odota, että vastapuoli heti kykenisi sormia napsauttamalla anteeksiantoon. Olen jo päälle kuuskymppinen, pahimmat höyryt onneksi jo pikku hiljaa laantuneet.
Tietynlaiset ihmiset, varsinkin toistaneet samoja kaavoja suhteissaan, eivät aidosti pysty.
Joskus todella vaikeaa saada se anteeksipyyntö alkuun, mutta kun saan suuni auki se tulee vilpittömästi.
Vain jos olen satuttanut. Onhan näitäkin vastaantullut, jotka väittää mun sanoneen niin ja näin. Pienen tarkastelu jälkeen, käykin selväkin, että joku kuvittelee tai puhuu paskaa.
Jotkut. Uhriutuvat. Ihmisten. Edessä. Mutta. Eivät . Myönnä.
Pystyn, pystyn myös pyytämään anteeksi vaikken olisi tehnytkään niin.
Miksi? En koskaan loukkaa ketään vahingossa. Ainoastaan tahallaan ja silloin se on ansaittua. Satuttamista olen pyrkinyt välttämään, enkä koskaan lyö sitä ensimmäistä iskua vaan sen toisen ja viimeisen.
Pystyn kyllä pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi myös. Iän myötä oman luonteet huonommat puolet tuntee ja tietää, että ei aina ole oikeassa tai tee oikein vaikka haluaisikin. Kaikki sanovat joskus elämässään. esim ajattelemattomia asioita joita ei olisi kannattanut sanoa. Silloin se pitää myöntää se ja osata pyytää anteeksi.
Tiedän reilu 50v henkilön jonka mielestä hän on aina oikeassa ja muut väärässä. Ei ole omasta mielestään koskaan sanonut tai tehnyt mitään väärää. Se ei voi olla mahdollista. Puhuu usein muiden tekemisistä ja on itse aina uhri.
Sanon aika matalalla kynnyksellä anteeksi oli vahinko tai muuta. Tai yritän miettiä voiko korjata jotain.
Jahas ja kohta ulisee ne nelikymppiset koulukiusatut kun niitä ala-asteen ekalla joku veti letistä ja sanoi hölmöksi. 😂👍
Get over it! 🤗
Vierailija kirjoitti:
Jahas ja kohta ulisee ne nelikymppiset koulukiusatut kun niitä ala-asteen ekalla joku veti letistä ja sanoi hölmöksi. 😂👍
Get over it! 🤗
No Älä.
On se rankkaa oikeasti jos joutuu turhaan odottamaan anteeksi pyyntöä kuolemaansa asti ihmiseltä joka ei muista koko tapahtumaa tai koko ihmistä jolta pitäisi anteeksi pyydellä. Niisks 😢
Tottakait pystyn. Mitä pystymistä siinä nyt on?