Pistää niin vihaksi HS:n päivähoitojuttu taas

elämässä ei tunnu olevan hyvin eikä kiinnostavan vaikka on saatu ja hankittu juuri se mitä on haluttu: on esikoinen ja on vauva ja on mies ja on koti ja päivästä toiseen kaikki on valivalivalivalivalivali vaikka esikoinen on hoidossa, vauva on terve, mies on töissä ja koti on pystyssä.



Monet äidit ovat mestareita valittamisessa ja useimmat osaavat valittaa sujuvasti ihan ilman mitään aihettakaan.

Vierailija:

Ei tullut mieleenkään että olisin esikoisen vienyt hoitoon ja ollut vauvan kanssa kotona. Nimenomaan se esikoisen läsnäolo on tärkeää, perhe hitsautuu yhteen. Pieni esikoinen " hoiti" ja hoivasi vauvaa yhdessä kanssani. Tuli alkuun viereen istumaan kun vauva söi ja silitteli jalkaa. Sopeutui nopeasti uuteen tulokkaaseen ja elämämme sujui hyvin.

Sydämetöntä olisi ollut laittaa esikoinen päiväkotiin. Luulen että tällaiset henkilöt ovat tunnekylmiä ja jollain tapaa sairaita. Pienelle lapselle riittää tavallinen kotielämä virikkeiden antajaksi. Yhteiset satuhetket ja leikki yksin tai jonkun muun kanssa. Kotona voi järjestää piirustus- ja askarteluhetkiä, lapsi saa toteuttaa itseään.

Jos rakastaa lapsiaan ja välittää heistä haluaa viettää heidän kanssa aikaansa. Neljä-viisi vuotiaana voi miettiä sitä isompien lasten osa-aikaista hoitoa kaverisuhteiden ja sosiaalisten taitojen kehittymiseksi.

Meillä esikoinen on seurakunnan kerhossa aamupäivät. Ja harrastaa kahta harrastusta lisäksi.



Ja jos isommat lapset olisivat enemmän kotona, kavereita olisi enemmän! Nyt tuntuu että kaikki muut panevat lapset 2-vuotiaina kokopäivätarhaan, oli äiti kotona tai ei, eikä puistoissa ole kavereita näille isommille.

Minustakin perheen on hyvä hitsautua yhteen ja sisarusten pitää viettää aikaa yhdessä.

Vierailija:

Meillä esikoinen on seurakunnan kerhossa aamupäivät. Ja harrastaa kahta harrastusta lisäksi.

Ja jos isommat lapset olisivat enemmän kotona, kavereita olisi enemmän! Nyt tuntuu että kaikki muut panevat lapset 2-vuotiaina kokopäivätarhaan, oli äiti kotona tai ei, eikä puistoissa ole kavereita näille isommille.

Liian pitkälle on menty, kun jopa 1-vuotiaita viedään hoitoon kun äiti on vauvan kanssa kotona. Niin paljon nään työssäni itkuisia pieniä, jotka raahataan kahdeksalta aamulla isoon meluisaan ryhmään kun äiti menee takaisin vauvan kanssa kotiin rauhallista päivää viettämään. Kuka edes kehtaa puhua lapsen parhaasta tässä kohtaa?



5-vuotias on täysin eri asia. Mielestäni subjektiivisen hoidon voisi rajata 4-5-vuotiaisiin. Sitä ennen riittää mainiosti kotona olo, puistot ja kerhot. En haluaisi sanoa näin, mutta halveksin äitejä, jotka ajattelevat vain itseään ja omaa aikaansa eivätkä jaksa olla kuin vauvan kanssa. Itsekin olen rättiväsynyt kun hoidan kahta pientä lasta kotona, mutta kyllä lasten etu menee silti oman jaksamisen edelle, niin kauan kuin hengissä pysytään ja jaksan pitää päivän rutiineista ja rytmeistä kiinni. Se riittää pienille lapsille.



T. Lastentarhanopettaja

Vierailija:

Minustakin perheen on hyvä hitsautua yhteen ja sisarusten pitää viettää aikaa yhdessä.

Hienoa, että asialle vihdoin tehdään jotain.

Saat vain samantapaista takaisin.



44

olen rättiväsynyt työpäivän jälkeen. Ei auta muuta kuin hakea lapset hoidosta ja jaksaa hoitaa niitä illan. VAADIN lapsilleni hoitopaikkaa 2-3 illaks, että saan levätä tai shoppailla kaupungilla.



Miten se voi olla niin vaikeaa hoitaa yks imeväinen ja keksiä virikettä isommalle? Ja saa olla vieläpä kotona kaiket päivät.

Subjektiivisen hoidon oikeus pitäisi rajata osa-aikahoitoon, jos vanhempi on kotona. Kenenkään lapsen paras ei ole olla koko päivää hoidossa, 8 tuntia on tosi pitkä aika lapselle. Niin kuin joku sanoi, vanhempien on helppo sanoa että on lapselle hyväksi olla hoidossa mutta tosiasiassahan tässä on kyse siitä, että halutaan päästä mahdollisimman helpolla. Ei haluta ottaa vastuuta omista lapsista. Oletteko sitten tyytyväisiä vanhana kun muistelette sitä aikaa kun lapset oli pieniä? Onko ihanaa muistella, kuinka vein lapset hoitoon vaikka olin itse kotona? Se on sydämetöntä ja julmaa ja mielestäni tosi sairasta mitä pienempi lapsi on kyseessä ja mitä pidemmästä päivästä on kyse.

Ajatelkaa nyt, lapsi viedään toiseen kotiin, jossa elämä ei ole yhtään sen kummallisempaa kuin kotona. Saatetaan hyvällä säkällä käydä jopa samassa puistossa missä äiti kävisi jos pitäisi isomman kotona. Kyllä on aikoihin eletty!

Vierailija:

Ei haluta ottaa vastuuta omista lapsista. Oletteko sitten tyytyväisiä vanhana kun muistelette sitä aikaa kun lapset oli pieniä? Onko ihanaa muistella, kuinka vein lapset hoitoon vaikka olin itse kotona? Se on sydämetöntä ja julmaa ja mielestäni tosi sairasta mitä pienempi lapsi on kyseessä ja mitä pidemmästä päivästä on kyse.

Vierailija:

Hienoa, että asialle vihdoin tehdään jotain.

ONNEKSI asialle ei olla ainakaan vielä tekemässä yhtään mitään!

Vierailija:

Luulen että tällaiset henkilöt ovat tunnekylmiä ja jollain tapaa sairaita.

se totuuden sanominen on? Tää on kyllä niin ihme logiikka, ettei ole tottakaan.

Vierailija:

olen rättiväsynyt työpäivän jälkeen. Ei auta muuta kuin hakea lapset hoidosta ja jaksaa hoitaa niitä illan. VAADIN lapsilleni hoitopaikkaa 2-3 illaks, että saan levätä tai shoppailla kaupungilla.

Miten se voi olla niin vaikeaa hoitaa yks imeväinen ja keksiä virikettä isommalle? Ja saa olla vieläpä kotona kaiket päivät.[/i

ensin syödään, sit leikitään, sit ulkoillaan, taas syödään, sitten nukutaankin pari tuntia, taas syödään, leikitään vähän ja hups 8 h onkin jo kulunut.

Vierailija:

se totuuden sanominen on? Tää on kyllä niin ihme logiikka, ettei ole tottakaan.

Meillä parivuotias tuli viereen istumaan ja nipisti vauvaa.



Kotihoidossa oli ollut koko ajan ja läsnä oltu todellakin.



Sitä ennen ei ollut aggressiivinen millään tavoin. Mustasukkaisuutta oli ja ei sitä ainakaan poistanut se, että olimme samassa tilassa 24/7.



Tuolloin olisin kaivannut esikoiselle hoitajaa. Ei ollut mummoa, kummia tai tätiä, ei edes naapuria. Mll:n tuntemattomille hoitajille en raskinut pientä antaa, kun ei muutenkaan ollut tottunut keneenkään vieraaseen hoitajaan.



Jos sinun perheesi hitsautui yhteen ideaalilla tavalla kolmestaan kotona kykkien, hyvä juttu. Mutta koita päästä pois tuosta naiivista ajattelusta, että kaikki lapset ja perheet olisivat samanlaisia.



Minun nähdäkseni esikoiseni olisi kaivannut jotakin omaa tekemistä, ei vain imetyksen tuijottamista. No, kotona oltiin ja hengissä edelleen ja hyvon voidaan, mutta näin jälkikäteenkin olen sitä mieltä, että ei ehkä ollut paras ratkaisu olla kolmisin vuosia 24/7 kotona, koska olemme täysin turvaverkoton juureton perhe.