Pistää niin vihaksi HS:n päivähoitojuttu taas
Raivostuttaa että toimittajat ovat aloittaneet kampanjansa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen puolesta.
Koko hommassahan on vain kyse rahan säästämisestä lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Tuntuu ihan käsittämättömältä että joku voi ajatella ja sanoa olevan lasten parhaaksi sen että heidät revitään pois tutusta päiväkotiryhmästään, tuttujen hoitajien ja kavereiden luota kotiin pienen rääpälevauvan ja mahdollisesti puolikuolleen ja masentuneen äidin " iloksi" .
Kaikkien törkeintä on että kotona hoidetuista lapsista ei normaali ihminen saa edes kotihoidontukea äitiyslomalla.
Kommentit (170)
Todellakaan aivan pienten (1-2 -vuotiaiden) kohdalla tuskin voidaan puhua hoidon laadusta isoissa yksiköissä. Oma lapseni oli 6-vuotias, kun jäin äitiyslomalle. Enkä vienyt lastani päiväkotiin saamaan virikkeitä. Hänelle riitti mainiosti kerhotoiminta parina päivänä viikossa ja harrastus kerran viikossa.
Tosiaankin päivähoitopaikat ovat tarkoitettu lapsille, joilla ei ole päivällä kotona ketään huoltajaa. Minulle tulee surullinen olo siitä tiedosta, että jotkut vievät jopa 1-vuotiaan päiväkotiin saamaan " virikkeitä" , että äiti saa rauhassa tutustua kotona vauvaan. Mihin on unohdettu tämän 1-vuotiaan oikeudet. Varmasti 1-vuotias vaikuttaa jo isolta pieneen vauvaan verrattuna, mutta pieni nyytti se 1-vuotiaskin vielä on.
Vierailija:
äiti sairas tms. se on eri asia. Ei kai siitä tässä olekaan kysymys? Vaan siitä, että vie vaikkei ole pakko.
Voiko näin aivottomia äitejä olla?? Järjestä sille esikoiselle tekemistä! Sinähän se vanhempi olet. Vauva kulkee mukana vaikka missä ja sopeutuu vanhemman lapsen rytmiin.
eikä ole minun asiani, mutta ilmeisesti niitä on pilvin pimein, niitä jotka vievät lapset hoitoon, vaikkei ole pakko. Niin lukee Hesarissa, tutkimustuloksena. Käypä lukemassa. hs piste fi
ovat vauvan kanssa kotona, ovat perusvireitä (&tietty välillä väsyneitä, niin kuin kuka tahansa pienen vauvan kanssa on). Kutsuvat kahville (aina on jotakin leivottua pöydässä), käyvät mammakahviloissa uuden käärön kanssa, samalla kun uhmis on pois jaloista, opiskelevat uutta kieltä iltaisin työväenopistossa, hoitavat " sitä pakollista kuvaan kuuluvaa" omakotitaloprojektia, jne.
TÖRKEÄÄ systeemin hyväksikäyttöä - taustalla kaikki-mulle-heti-nyt -ajattelu. ELi pakko saada ne kaksi-kolme lasta pienellä ikäerolla - mukavuudenhalusta ja helppoon elämään tottuneina ei sitten kuitenkaan jakseta kantaa vastuuta.
Mieluummin olen verkostoitunutkin työssäkäyvien, fiksujen ihmisten kanssa kuin puistoissa ja seurakunnan kerhoissa pyörivien kotiäitiysfanaatikkojen kanssa jotka tosiasiassa yleensä vain ovat työtä vieroksuvia lusmuilijoita.
Vierailija:
eikä ole minun asiani, mutta ilmeisesti niitä on pilvin pimein, niitä jotka vievät lapset hoitoon, vaikkei ole pakko. Niin lukee Hesarissa, tutkimustuloksena. Käypä lukemassa. hs piste fi
Minäkin olen toiminut lastentarhanopettajana useamman vuoden alle kolmevuotiaiden ryhmässä. Tällä hetkellä olen kotona kahden alle kolmevuotiaan lapseni kanssa. En todellakaan veisi isompaa hoitoon ja olisi vain vauvan kanssa kotona, ellei olisi aivan pakko. Näin monet toki tekevät, enkä heitä sen kummemmin tuomitse, vaikka olen eri mieltä. Itse päiväkodin arjen tietäen, tiedän, että pienten, varsinkin alle kaksivuotiaiden on yleensä parempi olla kotona.
Ryhmässä on 12 lasta ja kolme aikuista. Silloin, kun joku on lomalla tai sairaana tai jossain kokouksessa tai koulutuksessa (siis viikoittain), aikuisia on kaksi. Toinen tulee yleensä töihin seitsemäksi ja toinen sitten puoli yhdeksäksi. Aamulla ja iltapäivällä siis aikuisia on yksi, riippumatta lasten lukumäärästä! Yksi aikuinen ei kovin paljon ehdi pitää sylissä tai lohduttamaan äitiä ikävöivää lasta. Jatkuvasti jollain on kakka housussa tms. Kaikki aika menee tällöin perushoitoon. Siksi en veisi pientä lastani hoitoon päiväkotiin. Sijaisia ei yleensä ole saatavilla.
Tämä ei ole päiväkodin johtajien ratkaistavissa, vaan päättäjien, jotka päättävät resursseista. Muistakaa tämä vaaleissa!
Vierailija:
ovat vauvan kanssa kotona, ovat perusvireitä (&tietty välillä väsyneitä, niin kuin kuka tahansa pienen vauvan kanssa on). Kutsuvat kahville (aina on jotakin leivottua pöydässä), käyvät mammakahviloissa uuden käärön kanssa, samalla kun uhmis on pois jaloista, opiskelevat uutta kieltä iltaisin työväenopistossa, hoitavat " sitä pakollista kuvaan kuuluvaa" omakotitaloprojektia, jne.TÖRKEÄÄ systeemin hyväksikäyttöä - taustalla kaikki-mulle-heti-nyt -ajattelu. ELi pakko saada ne kaksi-kolme lasta pienellä ikäerolla - mukavuudenhalusta ja helppoon elämään tottuneina ei sitten kuitenkaan jakseta kantaa vastuuta.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus voisi koskea hieman isompia lapsia. Vähintään pitäisi olla 3-vuotias.
Sitä, että omaa laiskuuttaan hyväksikäyttävät systeemiä. Verukkeita toisensa perään keksitään ja kamala selittely päällä. Asiaa käännetään " muka lapsen parhaaksi" - kysymättä kuitenkaan mielipidettä siltä 2-vuotiaalta: " OLETKO MIELUUMMIN ÄIDIN KANSSA KOTONA VAI HOITOTÄDIN HOITAMANA PÄIVÄKODISSA?"
Ja on se nyt kumma, jos terve vanhempi ei omia lapsiaan pysty hoitaamaan. Eri asia oikeasti masentuneet tai sairastuneet tapaukset.
Kaikki muu selittely pelkkää totuuden välttelyä.
Kyllä järjestinkin.
Kävimme joka aamu ulkona, söimme ja leikimme. Lapsi nukkui päiväunet ja leikki. Kävimme kerran viikossa kaupassa. Kesällä retkeilimme luonnossa.
Meiltä on kauppaan 5 kilometriä. Kerhoihin on matkaa saman verran. Se on pienelle aika pitkä matka ja järjetöntä rahdata vauva ja esikoinen pakkasessa varsinkin sinne 2 tunniksi. Missä olisimme vauvan kanssa odottaneet? Kerhon tuulikaapissa? Keskittymässä oli kirjasto, joka aukesi vasta klo 14. Pieni Siwa, jossa ei saa 5 minuuttia kauempaa aikaa kulumaan. Kävimme kuitenkin rataspelillä noin 1 kahdessa vkossa perhekerhossa.
Olet naiivi idiootti, joka ei ymmärrä toisten ihmisten elämäntilanteita.
jonnekin huitsin nevadaan ja sitten pällistellä tuollaisia?? Eikö vastuuntuntoinen vanhempi huolehdi, että valitsee fiksumman asuinpaikan, jossa lapsillakin on hyvä olla!
mamujen kielenopiskelukin alkaa vasta 3-vuotiaana.
Olennaista olisi kehittää myös toimivaa varhaiskasvatusta 3-5 vuotiaille, ja niin riittävän kevyttä mallia. Melkein kuin kerho, mutta kasvattaja olisi ammattihenkilö, ja kesto olisi sen 4-5h päivässä. 6-vuotiaalle riittäisi pelkkä eskari. Tulisi harjoiteltua erilaisia taitoja ja sosiaalistuttua, ja äiti saisi olla muutaman tunnin pienemmän kanssa kahden tai harrastaa vaikka sitä työnhakua.
Vierailija:
Olennaista olisi kehittää myös toimivaa varhaiskasvatusta 3-5 vuotiaille, ja niin riittävän kevyttä mallia. Melkein kuin kerho, mutta kasvattaja olisi ammattihenkilö, ja kesto olisi sen 4-5h päivässä. 6-vuotiaalle riittäisi pelkkä eskari. Tulisi harjoiteltua erilaisia taitoja ja sosiaalistuttua, ja äiti saisi olla muutaman tunnin pienemmän kanssa kahden tai harrastaa vaikka sitä työnhakua.
äiti sairas tms. se on eri asia. Ei kai siitä tässä olekaan kysymys? Vaan siitä, että vie vaikkei ole pakko.