Lue keskustelun säännöt.
Työnantaja ei jousta, vaikka perheessä on erityislapsi
28.12.2023 |
Osaston sisäisiä palavereja ei suostuta järjestämään niin, että niistä pääsisi lähtemään niin, että voin hakea lapsen neljältä iltapäiväkerhosta. Lapsi ei osaa yksin kotiin eikä muita hakijoita pysty järjestämään. Mitä muuta voin tällöin tehdä kuin etsiä toisen työpaikan?
Kommentit (472)
Oma lapseni sairasti syöpää. Purskahdin itkuun työnantajan huoneessa, kun kerroin hänelle asiasta ja sanoin, etten tiedä jaksanko jatkaa loppuun asti määräaikaisessa työsuhteessani.
Työnantaja kuunteli. Joustoa ei tullut. Työvuorot olivat usein iltaisin, tehtävät raskaita ja niitä jopa lisättiin, minkä takia piti lisätä työvauhtia. Työtovereissa oli täysiä mulkkuja joukossa ja kun lopulta kilahdin heistä yhdelle, tuli "palaveri".
Vasta kun uudelleen sanoin työnantajalle, etten jaksa iltavuoroja, joita on jatkuvasti, niitä vähennettiin minimiin. Tämä tapahtui vasta työsuhteen lopussa.
Kun työsuhde vihdoin loppui, kävelin ulos mitään kenellekään sanomatta ja tunsin vain suurta vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni sairasti syöpää. Purskahdin itkuun työnantajan huoneessa, kun kerroin hänelle asiasta ja sanoin, etten tiedä jaksanko jatkaa loppuun asti määräaikaisessa työsuhteessani.
Työnantaja kuunteli. Joustoa ei tullut. Työvuorot olivat usein iltaisin, tehtävät raskaita ja niitä jopa lisättiin, minkä takia piti lisätä työvauhtia. Työtovereissa oli täysiä mulkkuja joukossa ja kun lopulta kilahdin heistä yhdelle, tuli "palaveri".
Vasta kun uudelleen sanoin työnantajalle, etten jaksa iltavuoroja, joita on jatkuvasti, niitä vähennettiin minimiin. Tämä tapahtui vasta työsuhteen lopussa.
Kun työsuhde vihdoin loppui, kävelin ulos mitään kenellekään sanomatta ja tunsin vain suurta vapautta.
PS. Lapseni syöpäkasvain on nyt kadonnut. Työnantaja jätti tehtävänsä lähtöni jälkeen. Työyhteisöön iski myös koronaepidemia pian lähtöni jälkeen.
Vaihda työpaikkaa. Se on kuulemma ihan helppoa, jos tämän sivuston viisaita uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja ei ole mikään hyväntekeväisyyslaitos jonka tehtävä on aina vaan antaa ja antaa. Sinun tehtäväsi on järjestää yksityiselämäsi. Ehkä työnantajasi tietää että jos nyt joustaa, saa olla erityisesti sinun kanssasi olla aina joustamassa milloin mistäkin eikä siksi lähde leikkiin mukaan.
Voinko siis tuoda lapseni sinun kasvatettavaksesi vai mitä tarkoitat näillä järjestelyillä? Ymmärrät varmaan hyvin, ettei erityistarpeista lasta voi jättää iltapäiväkerhosta hakematta.
Jos kerran tiedossa on että palavereja on säännöllisesti kerran viikossa eikä ne ilmeisesti tule yllätyksenä niin mikset järjestä niille päiville muuta hakijaa?
Ei ole ketään sel
Etkö usko, että sitä kyllä yritetään koko ajan? Tällä hetkellä vain on mentävä näin, kun muu ei arjessa onnistu.
Kerroin erityislapsen arjen haasteista työhaastattelussa ja työnantaja lupasi huomioida nämä haasteet. Söi sanansa, kun oli saanut minut houkuteltua vaihtamaan työpaikkaa.
Ap ryhdy yrittäjäksi, niin voit päättää työaikasi itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ryhdy yrittäjäksi, niin voit päättää työaikasi itse
Arki erityislapsen kanssa on vaativaa ja voimat ovat vähissä. Näetkö todella, että tämä on paras mahdollinen hetki alkaa harjoitella miten yritystoimintaa pyöritetään?
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni sairasti syöpää. Purskahdin itkuun työnantajan huoneessa, kun kerroin hänelle asiasta ja sanoin, etten tiedä jaksanko jatkaa loppuun asti määräaikaisessa työsuhteessani.
Työnantaja kuunteli. Joustoa ei tullut. Työvuorot olivat usein iltaisin, tehtävät raskaita ja niitä jopa lisättiin, minkä takia piti lisätä työvauhtia. Työtovereissa oli täysiä mulkkuja joukossa ja kun lopulta kilahdin heistä yhdelle, tuli "palaveri".
Vasta kun uudelleen sanoin työnantajalle, etten jaksa iltavuoroja, joita on jatkuvasti, niitä vähennettiin minimiin. Tämä tapahtui vasta työsuhteen lopussa.
Kun työsuhde vihdoin loppui, kävelin ulos mitään kenellekään sanomatta ja tunsin vain suurta vapautta.
Ikävää, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Työnantajalta on puuttunut täysin pelisilmä. Määräaikaisia työntekijöitä kohdellaan usein tylymmin kuin vakituista väkeä, mutta kyllä tuollaisessa tilanteessa huoli jaksamisesta pitäisi ottaa tosissaan. Onneksi lapsesi on toipunut syövästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, mites se yhteydenotto/palvelutarpeen arviointipyyntö? Joko on tehty? Nyt kiireesti tekemään, jos ei ole vielä tehty.
Ap on trolli: hänen tiedonhankkimistaidoillaan ei mitenkään selviäisi sen tason työtehtävässä, jossa hän antamiensa tietojen perusteella on. Ainoa asia, minkä hän on vaikean tilanteensa purkamiseksi tehnyt, on tämä aloitus palstalle. Eiköhän se kerro tarpeeksi.
Tämähän on ollut ilmeistä jo ensimmäiseltä sivulta alkaen, mutta vähän ärsyttämällä siitä saa 100% varmuuden. Jos tilanne olisi todellinen, AP olisi ainakin kerran kertonut ottaneensa vinkeistä vaarin... Nyt ainoa viittaus apuun on sairaalan Sossu, joka ei käskenyt hakea näitä mainittuja palveluita. AP:n ymmärrys ei riitä vastausten lukemiseen huolellisesti ja ymmärtäen, ettei kukaan niitä apuja ilman huoltaja
Usko ihan mitä haluat. Apua on vaikea hakea, jos ei saa edes ammattilaisilta tietoa mistä sitä on saatavilla.
"Usko ihan mitä haluat. Apua on vaikea hakea, jos ei saa edes ammattilaisilta tietoa mistä sitä on saatavilla."
Tässäkin ketjussa on useampi ihminen neuvonut mistä kysyä apua ja vinkkejä mitä apua voisi olla tarjolla. Oletko lukenut viestit ajatuksella, ottanut neuvoista opiksi ja tehnyt niiden mukaan? Aikuinen ihminen "ei jää tuleen makaamaan". Jos et usko näitä neuvoja, ota yhteyttä sinne sossuun/vammaispalveluun ja kysy sieltä. Kerro tilanne rehellisesti ja se millaisia haasteita teidän perheen arjessa on, silloin työntekijällä on velvollisuus auttaa. Jos ensimmäinen kerta ei tuota tulosta, ota lääkärin lausunnot ja pyydä apua uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, mites se yhteydenotto/palvelutarpeen arviointipyyntö? Joko on tehty? Nyt kiireesti tekemään, jos ei ole vielä tehty.
Ap on trolli: hänen tiedonhankkimistaidoillaan ei mitenkään selviäisi sen tason työtehtävässä, jossa hän antamiensa tietojen perusteella on. Ainoa asia, minkä hän on vaikean tilanteensa purkamiseksi tehnyt, on tämä aloitus palstalle. Eiköhän se kerro tarpeeksi.
Tämähän on ollut ilmeistä jo ensimmäiseltä sivulta alkaen, mutta vähän ärsyttämällä siitä saa 100% varmuuden. Jos tilanne olisi todellinen, AP olisi ainakin kerran kertonut ottaneensa vinkeistä vaarin... Nyt ainoa viittaus apuun on sairaalan Sossu, joka ei käskenyt hakea näitä mainittuja palveluita. AP:n ymmärrys ei riitä vastausten lukemiseen huolellisesti ja y
Lisäksi arki on ollut vuosien ajan hyvin vaativaa, mikä heijastuu kaikkeen.
Työaika on työaikaa minkä sinä olet luvannut tehdä sopimuksessa.
Jos työaika loppuu klo 16 niin se loppuu silloin eikä vaikka klo 15.30 että sinä pääset lastasi hakemaan klo 16 kun pihinä sinä et suostu maksamaan tunnin lisästä mikä olisi helpoin ja yksikertaisin korjaus ongelmaasi.
Nopealla googlettamisella löytyi tämä tieto usean päiväkodin hinnastoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö ap jaksaa täällä trollata ja vieläkö väki lähtee mukaan tähä provoon?
Miksei erityislapsella ole taksikuljetusta jos hän ei osaa kulkea itse kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö ap jaksaa täällä trollata ja vieläkö väki lähtee mukaan tähä provoon?
Ihme juttu, että joidenkin mielestä kaikki mistä ei ole omakohtaista kokemusta on provoa.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni sairasti syöpää. Purskahdin itkuun työnantajan huoneessa, kun kerroin hänelle asiasta ja sanoin, etten tiedä jaksanko jatkaa loppuun asti määräaikaisessa työsuhteessani.
Työnantaja kuunteli. Joustoa ei tullut. Työvuorot olivat usein iltaisin, tehtävät raskaita ja niitä jopa lisättiin, minkä takia piti lisätä työvauhtia. Työtovereissa oli täysiä mulkkuja joukossa ja kun lopulta kilahdin heistä yhdelle, tuli "palaveri".
Vasta kun uudelleen sanoin työnantajalle, etten jaksa iltavuoroja, joita on jatkuvasti, niitä vähennettiin minimiin. Tämä tapahtui vasta työsuhteen lopussa.
Kun työsuhde vihdoin loppui, kävelin ulos mitään kenellekään sanomatta ja tunsin vain suurta vapautta.
Edellisessä työssäni olin työnantajan edustaja suuressa kansainvälisessä yrityksessä niin tuo oli lähes päivittäistä että sai kuunnella nyyhkytarinoita lapsesta jota hyväksikäyttäen yritettiin vältellä omien töiden tekoa samalla vaatien että palkka ei saa muuttua vaikka työpanos ja työntulos laskee todella paljon
Vierailija kirjoitti:
Työaika on työaikaa minkä sinä olet luvannut tehdä sopimuksessa.
Jos työaika loppuu klo 16 niin se loppuu silloin eikä vaikka klo 15.30 että sinä pääset lastasi hakemaan klo 16 kun pihinä sinä et suostu maksamaan tunnin lisästä mikä olisi helpoin ja yksikertaisin korjaus ongelmaasi.
Nopealla googlettamisella löytyi tämä tieto usean päiväkodin hinnastoista
Lapsi ei ole päiväkodissa, vaan koulupäivän jälkeen klo 16.00 päättyvässä iltapäiväkerhossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, mites se yhteydenotto/palvelutarpeen arviointipyyntö? Joko on tehty? Nyt kiireesti tekemään, jos ei ole vielä tehty.
Ap on trolli: hänen tiedonhankkimistaidoillaan ei mitenkään selviäisi sen tason työtehtävässä, jossa hän antamiensa tietojen perusteella on. Ainoa asia, minkä hän on vaikean tilanteensa purkamiseksi tehnyt, on tämä aloitus palstalle. Eiköhän se kerro tarpeeksi.
Tämähän on ollut ilmeistä jo ensimmäiseltä sivulta alkaen, mutta vähän ärsyttämällä siitä saa 100% varmuuden. Jos tilanne olisi todellinen, AP olisi ainakin kerran kertonut ottaneensa vinkeistä vaarin... Nyt ainoa viittaus apuun on sairaalan Sossu, joka ei käskenyt hakea näitä mainittuja palveluita. AP:n ymmärrys ei riitä vastausten lukemiseen huolellisesti ja y
Vaikka apua pyytäisi oikeasta paikasta, niin sen saaminen on kyseenalaista. Itselläni on monivammainen lapsi (nyt jo aikuinen ja työelämässä). Jaksamiseni oli vähissä ja pyysin apua vammaispalvelulta. En saanut. Toin ongelmat esille sairaalan palaverissa, missä papereihin kirjattiin päivähoitopaikkan tarpeellisuus yms. Vasta sen jälkeen vammaispalvelu otti asian tosissaan ja minulle tarjottiin oma-aloitteisesti palveluja, joihin oli aikaisemmin sanottu, että niiden saaminen ei ole mitenkään mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö ap jaksaa täällä trollata ja vieläkö väki lähtee mukaan tähä provoon?
Ihme juttu, että joidenkin mielestä kaikki mistä ei ole omakohtaista kokemusta on provoa.
Nimenomaan on omakohtaista kokemusta ja yritetään kertoa, mistä kysyä apua. Apu tilanteeseen ei ole työnantajan joustaminen vaan sitä on huoltajan itse kysyttävä ja haettava kotipaikkakunnan sossusta/vammaispalvelusta. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö ap jaksaa täällä trollata ja vieläkö väki lähtee mukaan tähä provoon?
Ihme juttu, että joidenkin mielestä kaikki mistä ei ole omakohtaista kokemusta on provoa.
Tai sitten on omakohtaista kokemusta ja sillä kokemuksella tunnistaa tämän provoksi.
Olisiko aika ryhtyä kasvattamaan lasta siihen suuntaan, että hän opettelee vaihtuvaan ympäristöön, aikatauluihin ja muihin ihmisiin sopeutumista? Jonain päivänä se on kuitenkin edessä. Maailmaa ei pysty muokkaamaan sopimaan jokaisen nepsyn yksilöllisiin tarpeisiin, vaan se on just toisin päin.
Lapselle voisi olla siis kasvatuksellisesti hyväkin, että hakija vaihtuu aina välillä.
Työnantajaa ymmärrän täysin. Jos lähdetään fiksaamista työpaikan toimintoja yhden ihmisen yksityiselämään sopivaksi, niin missä kulkee raja? Kenen työntekijän yksityiselämä ei enää ole se, minkä mukaan muokataan? Siitä saa mahtavan riidan työpaikalle.