Työnantaja ei jousta, vaikka perheessä on erityislapsi
Osaston sisäisiä palavereja ei suostuta järjestämään niin, että niistä pääsisi lähtemään niin, että voin hakea lapsen neljältä iltapäiväkerhosta. Lapsi ei osaa yksin kotiin eikä muita hakijoita pysty järjestämään. Mitä muuta voin tällöin tehdä kuin etsiä toisen työpaikan?
Kommentit (472)
Eli ap:n kokousjärjestelyt alkaa vasta tulevaisuudessa, koska nehän ei ole mitenkään onnistuneet tähän asti?
Aika masentavia kommentteja täällä.
Jouduin aikoinaan jäämään täysiaikaiseksi omaishoitajaksi juurikin noiden aamu-ja iltapäivähoidon kohtaanto-ongelmien vuoksi. Vaikka kyseessä oli vammaispalvelulain nojalla myönnetty iltis, jossa oli vain vaikeavammaisia ja autistisia lapsia, iltis meni todellakin kiinni klo 16. Jakun koulutaksi haki aamulla n.7.30, eikä aamuhoitoa ollut, työnteko oli mahdotonta. Osa-aikatyö ei tilanteessani onnistunut. Mitään tukiverkostoja ei ollut, eikä isä jaksanut hoitaa lainkaan erityislasta, joka oli isältään ne nepsygeenit perinyt.
Tuli avioero, olin ollut yli 10 vuotta omaishoitaja, enkä sen jälkeen enää päässyt työelämään.
Terveisiä vain vammaispalveluille, josta ei saa palveluja, ja hallitukselle, joka patistaa omaishoitajia töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies hakee välillä? Ei kai niitä palavereja joka päivä ole? Meillä oman osaston palaverit on vain kerran kvartaalissa.
Kuten kirjoitin, muita hakijoita ei ole. Sisäisiä palavereja on joka viikko.
Ave Maria, gratia plena.
Vai olisiko lapsellasi kumminkin isä? Jolla on juridinen velvollisuus ottaa lapsestaan vastuuta siinä missä sinunkin.
Kuollut. Kiitos että muistutit asiasta.
Et kuitenkaan ollut keksinyt tätä säälikorttia silloin kun väsäsit trolliasi?
Olin yksinkertainen ja kuvittelin että aloituksessa mainittu "muita hakijoita ei ole käytettävissä" johtaisi siihen, ettei toistuvasti kysellä miksei isä voi hakea. En mielelläni kovin yksityiskohtaisesti kerro tilanteestani, etten tulisi tunnistetuksi. Tämä on minulle vaikea aihe.
Vierailija kirjoitti:
Aika masentavia kommentteja täällä.
Jouduin aikoinaan jäämään täysiaikaiseksi omaishoitajaksi juurikin noiden aamu-ja iltapäivähoidon kohtaanto-ongelmien vuoksi. Vaikka kyseessä oli vammaispalvelulain nojalla myönnetty iltis, jossa oli vain vaikeavammaisia ja autistisia lapsia, iltis meni todellakin kiinni klo 16. Jakun koulutaksi haki aamulla n.7.30, eikä aamuhoitoa ollut, työnteko oli mahdotonta. Osa-aikatyö ei tilanteessani onnistunut. Mitään tukiverkostoja ei ollut, eikä isä jaksanut hoitaa lainkaan erityislasta, joka oli isältään ne nepsygeenit perinyt.
Tuli avioero, olin ollut yli 10 vuotta omaishoitaja, enkä sen jälkeen enää päässyt työelämään.
Terveisiä vain vammaispalveluille, josta ei saa palveluja, ja hallitukselle, joka patistaa omaishoitajia töihin.
Olen pahoillani. Olet joutunut kokemaan kovia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koko muun työpaikan ja kaikkien muiden ihmisten pitäisi mukautua sinun vaatimuksiin ja aikatauluihin? Kummallinen oletus. Ole hyvä ja etsi muu työ tai keksi muita järjestelyjä.
Olisiko sen takia, että työnantaja lupasi työtä hakiessa, että joustoa saa kyllä haastavan perhetilanteen vuoksi? En olisi vaihtanut työpaikkaa, jos olisin tiennyt että työnantaja ei pidä lupaustaan.
Uskotko myös joulupukkiin?
Eikö ole työnantajalta tyhmää ensin lupailla joustoja ja palkata sellaisessa tilanteessa olevia ihmisiä, jotka eivät ilman joustoja kyseistä työtä pysty tekemään? Ei ole kovin pitkäaikainen ilo silloin uudesta työntekijästä, kun henkilö suuntaa nopeasti töihin jonnekin
Jatkuva vaihtuvuus on tosiaan varmasti yrityksen etu. Vanhat työntekijät uupuvat eivätkä uudet opi töitä hetkessä. Lisäksi on vielä mainehaitta, kun ulkopuolella ihmetellään miksi yrityksessä ei kovin pitkään viihdytä, kun rekryt ovat koko ajan käynnissä.
Olisikohan kuitenkin parempi rehellisesti kertoa millaisia vaatimuksia työhön kuuluu ja etsiä ajan kanssa sellainen henkilö, jonka elämäntilanteeseen työ sopii?
Vaihtuu ne olosuhteet työnantajillakin ja jos ap ei ole julkisella töissä, niin joustajat vähennetään kirjavahvuudesta ensimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtuu ne olosuhteet työnantajillakin ja jos ap ei ole julkisella töissä, niin joustajat vähennetään kirjavahvuudesta ensimmäisenä.
Olen sen kanssa ajatuksen kanssa sinut, jos vain nyt saisin niitä rekryprosessin aikana luvattuja joustoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtuu ne olosuhteet työnantajillakin ja jos ap ei ole julkisella töissä, niin joustajat vähennetään kirjavahvuudesta ensimmäisenä.
Olen sen kanssa ajatuksen kanssa sinut, jos vain nyt saisin niitä rekryprosessin aikana luvattuja joustoja.
Mitä näyttöä sinulla on mitä on luvattu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtuu ne olosuhteet työnantajillakin ja jos ap ei ole julkisella töissä, niin joustajat vähennetään kirjavahvuudesta ensimmäisenä.
Olen sen kanssa ajatuksen kanssa sinut, jos vain nyt saisin niitä rekryprosessin aikana luvattuja joustoja.
Mitä näyttöä sinulla on mitä on luvattu?
Luottamuksessa ei ole kyse tuosta. Psykologisen sopimuksen rikkominen on oikein hyvä syy etsiä uusi työpaikka. Ellei työnantajaan voi luottaa, ei paikkaan kannata jäädä haaskamaan aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa, että työnantajan sivuilla hurskastellaan siitä, kuinka henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara, ja työntekijöiden hyvinvointi ja joustavuus ovat siksi tärkeitä arvoja ja niihin panostetaan. Jostain puppugeneraattorista kopioitu taas täyttä skeidaa.
Itse en haluaisi olla töissä tuollaisessa työpaikassa.
Yleensä mitä isompi firma niin sen vähemmän on mitään joustavuutta tai kiinnosta työntekijöiden hyvinvointi. Kaikki joustavuus-pyynnöt menee toimistobyrokraatilta toiselle, ja ne keillä olisi oikeasti valtuuksia päättää asiasta ovat liian kiireisiä tuommoisiin ottamaan kantaa. Joten kanta on että mitään joustavuutta ei ole eikä tule.
Pienemmässä firmassa voit mennä vaikka heti pääpomon puheille ja selittää asian ihminen ihmiselle
Palkkaat hoitajan kun kerran olet duunissa tienaamassa.
Lastenhoitajia oli kyllä tavallisillakin perheillä, kuten meillä.
Muita vaihtoehtoja ei ollut. Äiti ja isä kävi töissä, äitiysloman pituus oli 1 kuukausi. Siihen ylilääkäri myönsi kaikille äideille jatkoksi 1 kk n sairaslomaa, koska hänen mielestään 1 kk.n äitiysloma oli liian lyhyt.
- terveisiä 60-luvulta!