Omaehtoinen, joustamaton mies, miten tulla toimeen?

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti naiset, te olette itse valinneet juuri nämä miehet, muuttaneet yhteen, menneet naimisiin ja/tai tehneet lapsia heille. Eivät nämä vastenmieliset luonteenpiirteet heihin ilmaannu vasta lastenteon jälkeen.

Erotkaa tai jääkää mutta lopettakaa marttyyrius ja ottakaa vastuu omista valinnoistanne. Oman miehenne syyttely siitä, millainen hän on, ei vie tilannetta mihinkään.

Sitä paitsi ihmistä rakastetaan sellaisena kuin hän on, ei sellaisena kuin hänet voi mahdollisesti nalkuttamalla muuttaa.

Suomessa ei ole järjestettyjä eikä pakkoavioliittoja joten ihan itse olette nämä surkimukset muuttaneet lastenne isiksi. Kun piti päästä kotileikkiin, koska kaikki muutkin ja nämä nahjukset olivat kai ainoita miehiä, jolle te kelpasitte

 

-

Voi miten vähän tiedät ja ymmärrät! Oma mieheni toi mulle ekana aamuna aamupalan sänkyyn, lisäksi osteli ihan yllärinä jotain kivaa ja kokkasi. Lenkkeiltiin yhdessä ja katsottiin sylikkäin ohjelmia. Ennen kaikkea hän huomioi minua sängyssä ja arjessa, kohteli vertaisenaan.

En tehnyt lasta itsekkään sohvaperunan kanssa, jollaiseksi hän muuttui lapsen myötä.

Kukaan nainen ei valitse itsekästä miestä, he onnistuvat esittämään suhteen alussa. Omani jaksoi kaksi vuotta feikata, nyt vaikuttaa suorastaan vihaavan kaikkea kaunista:

Joulua, yhteisiä lomia, retkiäpelkkää tuhahtelua, mulkoilua ja silmien pyörittelyä. Minulle hän naureskelee, vähättelee, vitsailee kustannuksellani. Vain hänen äitinsä on kyllin tärkeä, että hänestä ei kukaan ikinä mitään pahaa saa sanoa, vaikka paljonkin olisi syytä.

Mieshän on äitinsä paapoma, edelleen äiti haluaisi paistaa nelikymppiselle pojalleen jouluna kinkkua ja tarjoilla ateria naaman eteen.

Äitäänhän mies minussa siis etsi, en vaan tajunnut sitä aiemmin.

Olin jättämässä häntä kertaalleen ja sitten havahtui, jaksoi esittää taas pari kk.

Terapeutille kertoi kysyttäessä, että rakastui minuun siksi kun kokkailin.

Ei keksinyt mitään muuta syytä, terapeuttikin ihmetteli, että eikö todella mikään muu vaikuttanut. Kuulemma ei.

Lapsemme ovat nyt 8v ja 10v, ja mies on vuosien aikana käynyt muutaman kerran mukanamme kylpylässä, kun olen tarvinnut jeesiä veden äärellä. Joskus on tullut rannalle kahlaamaan ja valmistelemaan piknikin, kun muut uivat. Minä olen vuosien aikana uinut lasten kanssa satoja kertoja, samoin isäni. Uiminen ei vain ole mieheni juttu, ei lainkaan. Ei myöskään hiihto, luistelu tai pallopelit.

Sen sijaan hän on lukenut lapsille loputtomasti, retkeillyt, opettanut koodaamaan, pelannut lautapelejä, viime vuosina pelannut pleikkaa lasten kanssa. Kukin perheessä voi tehdä mieluisia juttuja, ja pakolliset jaetaan jokseenkin tasapuolisesti. Ei mitään ongelmaa, kun ei tee siitä ongelmaa. Kaikkien ei tarvi väkisin tehdä samaa juttua.

Vapauta manchild takas luontoon. Turha sitä on omaa elämäänsä ylenmäärin hankaloittaa ja elää jatkuvasti pettyneessä mielentilassa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ovat nyt 8v ja 10v, ja mies on vuosien aikana käynyt muutaman kerran mukanamme kylpylässä, kun olen tarvinnut jeesiä veden äärellä. Joskus on tullut rannalle kahlaamaan ja valmistelemaan piknikin, kun muut uivat. Minä olen vuosien aikana uinut lasten kanssa satoja kertoja, samoin isäni. Uiminen ei vain ole mieheni juttu, ei lainkaan. Ei myöskään hiihto, luistelu tai pallopelit.

Sen sijaan hän on lukenut lapsille loputtomasti, retkeillyt, opettanut koodaamaan, pelannut lautapelejä, viime vuosina pelannut pleikkaa lasten kanssa. Kukin perheessä voi tehdä mieluisia juttuja, ja pakolliset jaetaan jokseenkin tasapuolisesti. Ei mitään ongelmaa, kun ei tee siitä ongelmaa. Kaikkien ei tarvi väkisin tehdä samaa juttua.

AP:n mies aloitukseen mukaan suostuu tekemään vain paria, hänen mielestään kiinnostavaa asiaa. Eli ehkä ongelma ei ole siinä, että kaikkien pitäisi tehdä samaa juttua. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ovat nyt 8v ja 10v, ja mies on vuosien aikana käynyt muutaman kerran mukanamme kylpylässä, kun olen tarvinnut jeesiä veden äärellä. Joskus on tullut rannalle kahlaamaan ja valmistelemaan piknikin, kun muut uivat. Minä olen vuosien aikana uinut lasten kanssa satoja kertoja, samoin isäni. Uiminen ei vain ole mieheni juttu, ei lainkaan. Ei myöskään hiihto, luistelu tai pallopelit.

Sen sijaan hän on lukenut lapsille loputtomasti, retkeillyt, opettanut koodaamaan, pelannut lautapelejä, viime vuosina pelannut pleikkaa lasten kanssa. Kukin perheessä voi tehdä mieluisia juttuja, ja pakolliset jaetaan jokseenkin tasapuolisesti. Ei mitään ongelmaa, kun ei tee siitä ongelmaa. Kaikkien ei tarvi väkisin tehdä samaa juttua.

Miten tää auttaa ap:tä, jos se mies ei tee noita muitakaan juttuja? Halusit kiillottaa kruunuasi?

Vierailija kirjoitti:

Sori mutta en ymmärrä miksi miehen olisi pitänyt lähteä uimahalliin vain koska SINÄ halusit uimaan? Miksi sun pitäisi voida pakottaa toinen kanssasi harrastukseen josta hän ei ilmeisesti ollenkaan pidä? Itsekin vihaan suuresti uimahalleja, enkä tykkäisi yhtään jos joku kokisi että minun jostain syystä kuuluisi lähteä hänen seurakseen kyseiseen helvetinkoloon. Ja vielä haukkuisi ankeaksi kun en nyt satu tykkäämään samoista asioista kuin hän.

Lasten vuoksi. Lasten tulee oppia erilaisia taitoja kuten esim. Uimataito. Tämän oppii siten että mennään perheen kanssa uimaan ja harjoitellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli juuri tuollainen mies, nyt erosta melkein kaksi vuotta. Ja oli muuten elämäni paras päätös. Tehdään nykyään sekä kotona ja kodin ulkopuolella vaikka mitä, kun ei ole nurkissa ankeuttajaa.

Ei mies alkuun ollut tuollainen, lapset saatiin kun oltiin noin 25-vuotiaita. Alkuun kyllä teki enemmän lasten kanssa ja kotitöitä. Käänne tapahtui kun mies täytti 30-vuotta. Joku ihme ukkoutuminen, kaikki oli huonosti. Mitään ei jaksanut tehdä, liian vaivalloista nousta sohvalta. Ja se jatkuva negatiivisuus, todella raskasta kuunnella.

Matala testosteronitaso.

Perhe-elämän tappama sielu ennemminkin. Kuten tuolla aiemmin joku jo sanoi: hän on selvästi elämässä jota ei halua. Kymmeniä vuosia lusittavana. Vähemmästäkin masentuu.

Olisipa miehesi osannut valita vähemmän hysteerisen naisen sääliksi käy. Hirveitä tuollaiset touhottaja akat että pitää jatkuvaan ravata kaiken maaliman kissanristiäisissä ja "lomamatkoilla".

Mieheni on hyvin samakaltainen kuin ap,n mieskin. Tosin hän innostuu ehkä vähän useammasta asiasta mutta asettaa niihin sitten koko perheelle hirveät paineet. Muu perhe haluaa esimerkiksi retkeillä luonnossa ihan hiljakseen ilman kiirettä. Mieslapsi haluaa kävellä retkireitinkin tuhatta ja sataa läpi ja äkkiä seuraavaan kohteeseen. Olen huomauttanut tästä ja koska se ei auttanut niin olen alkanut tehdä kivoja juttuja lasten kanssa keskenään. Ehkä hän joskus joko häipyy tai tajuaa kohtuuttomuutensa. Ei vaan jaksa enää. Yhteiset lomatkin on suorittamista mutta kotona hän kyllä kykenee löhöämään sohvalla ilman tunnontuskia kotitöistä. Tekee kyllä kotitöitäkin mutta niistä pystyy joustamaan. En käsitä, emme enää ole samalla aaltopituudella ja tuntuu että ero on ainoa ratkaisu.

Tästä sai kuvan, että mies heittäytyy oman elämänsä helpottamiseksi passiiviseksi ja siirtää kaiken vastuun sille toiselle. Hän ei tällä toiminnalla ota vastuuta toiminnastaan. Käytännössä mies saa apn vain tuntemaan itsensä riittämättömäksi ja apn tekevän väärin.

Aikuisen ihmisen pitää kyetä kertomaan mitä haluaa tehdä ja mitä ei. Nihkeily ja välttely ei ole aikuista toimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ovat nyt 8v ja 10v, ja mies on vuosien aikana käynyt muutaman kerran mukanamme kylpylässä, kun olen tarvinnut jeesiä veden äärellä. Joskus on tullut rannalle kahlaamaan ja valmistelemaan piknikin, kun muut uivat. Minä olen vuosien aikana uinut lasten kanssa satoja kertoja, samoin isäni. Uiminen ei vain ole mieheni juttu, ei lainkaan. Ei myöskään hiihto, luistelu tai pallopelit.

Sen sijaan hän on lukenut lapsille loputtomasti, retkeillyt, opettanut koodaamaan, pelannut lautapelejä, viime vuosina pelannut pleikkaa lasten kanssa. Kukin perheessä voi tehdä mieluisia juttuja, ja pakolliset jaetaan jokseenkin tasapuolisesti. Ei mitään ongelmaa, kun ei tee siitä ongelmaa. Kaikkien ei tarvi väkisin tehdä samaa juttua.

Kun on lapsia mennyt tekemään ,aikuinen ihminen nyt vaan joutuu tekemään kaikenlaista lastensa hyväksi. Miksi mielestäsi sen joka venyy ja joustaa pitää olla aina äiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ovat nyt 8v ja 10v, ja mies on vuosien aikana käynyt muutaman kerran mukanamme kylpylässä, kun olen tarvinnut jeesiä veden äärellä. Joskus on tullut rannalle kahlaamaan ja valmistelemaan piknikin, kun muut uivat. Minä olen vuosien aikana uinut lasten kanssa satoja kertoja, samoin isäni. Uiminen ei vain ole mieheni juttu, ei lainkaan. Ei myöskään hiihto, luistelu tai pallopelit.

Sen sijaan hän on lukenut lapsille loputtomasti, retkeillyt, opettanut koodaamaan, pelannut lautapelejä, viime vuosina pelannut pleikkaa lasten kanssa. Kukin perheessä voi tehdä mieluisia juttuja, ja pakolliset jaetaan jokseenkin tasapuolisesti. Ei mitään ongelmaa, kun ei tee siitä ongelmaa. Kaikkien ei tarvi väkisin tehdä samaa juttua.

Miten tää auttaa ap:tä, jos se mies ei tee noita muitakaan juttuja? Halusit kiillottaa kruunuasi?

Ei välttämättä auta ap:ta, jos mies tosiaan tekee vain asioita a ja b (tehköön niitä sitten lasten kanssa paljon), mutta ketjussa useampikin tuntui olevan sitä mieltä, että sinne halliin pitäisi mennä yhdessä koko perheen voimin. Ei tarvi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ovat nyt 8v ja 10v, ja mies on vuosien aikana käynyt muutaman kerran mukanamme kylpylässä, kun olen tarvinnut jeesiä veden äärellä. Joskus on tullut rannalle kahlaamaan ja valmistelemaan piknikin, kun muut uivat. Minä olen vuosien aikana uinut lasten kanssa satoja kertoja, samoin isäni. Uiminen ei vain ole mieheni juttu, ei lainkaan. Ei myöskään hiihto, luistelu tai pallopelit.

Sen sijaan hän on lukenut lapsille loputtomasti, retkeillyt, opettanut koodaamaan, pelannut lautapelejä, viime vuosina pelannut pleikkaa lasten kanssa. Kukin perheessä voi tehdä mieluisia juttuja, ja pakolliset jaetaan jokseenkin tasapuolisesti. Ei mitään ongelmaa, kun ei tee siitä ongelmaa. Kaikkien ei tarvi väkisin tehdä samaa juttua.

Kun on lapsia mennyt tekemään ,aikuinen ihminen nyt vaan joutuu tekemään kaikenlaista lastensa hyväksi. Miksi mielestäsi sen joka venyy ja joustaa pitää

En osaa koodata, enkä kauheasti tykkää pelata, joten mieheni "venyy ja joustaa" opettamalla näitä itselleen rakkaita asioita lapselle. Itse tykkään uida, joten "venyn" uimahallissa. Jos kukaan ei tykkää jostain asiasta, niin voi miettiä miten pakollista se ylipäätään on. Lapsemme eivät esim osaa lasketella, koska ketään aikuista ei ko. laji nappaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ovat nyt 8v ja 10v, ja mies on vuosien aikana käynyt muutaman kerran mukanamme kylpylässä, kun olen tarvinnut jeesiä veden äärellä. Joskus on tullut rannalle kahlaamaan ja valmistelemaan piknikin, kun muut uivat. Minä olen vuosien aikana uinut lasten kanssa satoja kertoja, samoin isäni. Uiminen ei vain ole mieheni juttu, ei lainkaan. Ei myöskään hiihto, luistelu tai pallopelit.

Sen sijaan hän on lukenut lapsille loputtomasti, retkeillyt, opettanut koodaamaan, pelannut lautapelejä, viime vuosina pelannut pleikkaa lasten kanssa. Kukin perheessä voi tehdä mieluisia juttuja, ja pakolliset jaetaan jokseenkin tasapuolisesti. Ei mitään ongelmaa, kun ei tee siitä ongelmaa. Kaikkien ei tarvi väkisin tehdä samaa juttua.

Miten tää auttaa ap:tä, jos se mies ei tee noita muitakaan juttuja? Halusit kiillottaa kruunuasi?

Kyllä se uimataidon opettaminen lapsille ihan perusvanhemmuuteen kuuluu. Jos miestä ei nappaa, toki voi hoitaa osuutensa tästä ilmoittamalla lapset uimakouluun ja hoitamalla kuskauksen sinne.

Joskus on niin et nuorena ei osaa arvioida toisen ominaisuuksia ts miten ne näyttäytyvät eri tilanteissa ja erilaisissa ympäristöissä.

Omalla kohdalla en välittänyt nuorena, että mies nukkui pitkään ja kaikki tapahtui verkkaiseen tahtiin.  Ajattelin et on opiskelusta väsynyt jne. Oli hyvin pedantti siivouksessa ja se tuntui vaan olevan ok et mies siivoaa. Lapsettomana ei ollut väliä osaako kokkailla ja monelta syö. Molemmilla oli omat ruokailutavat ja ajat. Liikunnallisuus yhdisti- ei mistään voinut tietää ettei halua joustaa lasten vuoksi myöhemmin. Hoiti työnsä hyvin myös. 

Noh, lasten tultua kuvioon... Nukkui edelleen, ja aina väsynyt, edelleen verkkainen eikä mikään tapahtunut siinä lasten päivärytmissä. Heräsi juuri ennen kuin pitäisi olla päiväruoka, ei tietenkään valmistellut sitä etukäteen vaikka edellisenä päivänä, unohtui siivoamaan pedantisti jotain nurkkaa eikä ajatellut lasten ulkoilua tms. Jotta lasten vuorokausirytmi säilyisi, olisi pitänyt olla ajoissa organisoimassa asioita.  Ei onnistunut millään. Nipotti joka liasta, murusta jne entiseen tapaan. Töiden takia löytyi joustoa ja siellä kyllä pystyi panostamaan. Kotona ei. Lasten harrastukset oli aina vaatimuksia. Omat harrastukset piti olla mahdollisia haluttuun aikaan. Vaikka juuri lasten mennessä nukkumaan. Minun työ oli huono kuulemma, työajat huonot. Sekään ei kelvannut kun hommasin hakijan päiväkodista kun kyllästyin ja viejän treeneihin. Se olikin sitten vieraannuttamista. Kun hänen kanssaan oli hidasta ja vaikeaa lähteä elokuviin jne, aloin lähteä yksin lasten kanssa. Aina löytyi syy miksi sekin oli väärin. Jokaisesta miehen tekemisestä olisi pitänyt nostaa jalustalle, mutta minun tekemiset oli kuulemma suorittamista. 

Lähinnä mielen joustavuus ja aktiivisuus olisivat asioita, joita sanoisin että puolisossa kannattaa etsiä jos lapsia haluaa yhdessä. Sillä pärjää pitkälle. Tätä en vaan itse ainakaan nuorena osannut ajatella. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ovat nyt 8v ja 10v, ja mies on vuosien aikana käynyt muutaman kerran mukanamme kylpylässä, kun olen tarvinnut jeesiä veden äärellä. Joskus on tullut rannalle kahlaamaan ja valmistelemaan piknikin, kun muut uivat. Minä olen vuosien aikana uinut lasten kanssa satoja kertoja, samoin isäni. Uiminen ei vain ole mieheni juttu, ei lainkaan. Ei myöskään hiihto, luistelu tai pallopelit.

Sen sijaan hän on lukenut lapsille loputtomasti, retkeillyt, opettanut koodaamaan, pelannut lautapelejä, viime vuosina pelannut pleikkaa lasten kanssa. Kukin perheessä voi tehdä mieluisia juttuja, ja pakolliset jaetaan jokseenkin tasapuolisesti. Ei mitään ongelmaa, kun ei tee siitä ongelmaa. Kaikkien ei tarvi väkisin tehdä samaa juttua.

😂 Palstamammoille se on jo itsessään ongelma, jos ei tehdä ongelmaa, jonka syypäänä on mies.

Onko miehesi autismin kirjolla?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on hyvin samakaltainen kuin ap,n mieskin. Tosin hän innostuu ehkä vähän useammasta asiasta mutta asettaa niihin sitten koko perheelle hirveät paineet. Muu perhe haluaa esimerkiksi retkeillä luonnossa ihan hiljakseen ilman kiirettä. Mieslapsi haluaa kävellä retkireitinkin tuhatta ja sataa läpi ja äkkiä seuraavaan kohteeseen. Olen huomauttanut tästä ja koska se ei auttanut niin olen alkanut tehdä kivoja juttuja lasten kanssa keskenään. Ehkä hän joskus joko häipyy tai tajuaa kohtuuttomuutensa. Ei vaan jaksa enää. Yhteiset lomatkin on suorittamista mutta kotona hän kyllä kykenee löhöämään sohvalla ilman tunnontuskia kotitöistä. Tekee kyllä kotitöitäkin mutta niistä pystyy joustamaan. En käsitä, emme enää ole samalla aaltopituudella ja tuntuu että ero on ainoa ratkaisu.

Kuka puhuu puolisostaan "mieslapsena"? Kunnioitus on parisuhteessa rakkauttakin tärkeämpää.

Avioliiton perustuksia, jotka mammojen parisuhteissa horjuu kuin Korhosten ulkohuussi.

"Lue aloitus uudestaan. Olemme siis molemmat nämä kaksi päivää lomalla, jotta voisimme viettää aikaa perheenä ja lasten kanssa. Miehellä tasan kaksi eri asiaa mitä haluaisi tehdä"

No se perheen yhteinen aika on aina sen pienimmän yhteisen nimittäjän etsimistä. Meillä on kolme lasta ja hyvin harvoin kaikki niistäkään haluavat tehdä samaa asiaa. Siinä sitten etsitään sitä yhtä joka kelpaa kaikille eikä se ole ollenkaan aina mikään niistä joita ovat ensin ehdottaneet.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on niin et nuorena ei osaa arvioida toisen ominaisuuksia ts miten ne näyttäytyvät eri tilanteissa ja erilaisissa ympäristöissä.

Omalla kohdalla en välittänyt nuorena, että mies nukkui pitkään ja kaikki tapahtui verkkaiseen tahtiin.  Ajattelin et on opiskelusta väsynyt jne. Oli hyvin pedantti siivouksessa ja se tuntui vaan olevan ok et mies siivoaa. Lapsettomana ei ollut väliä osaako kokkailla ja monelta syö. Molemmilla oli omat ruokailutavat ja ajat. Liikunnallisuus yhdisti- ei mistään voinut tietää ettei halua joustaa lasten vuoksi myöhemmin. Hoiti työnsä hyvin myös. 

Noh, lasten tultua kuvioon... Nukkui edelleen, ja aina väsynyt, edelleen verkkainen eikä mikään tapahtunut siinä lasten päivärytmissä. Heräsi juuri ennen kuin pitäisi olla päiväruoka, ei tietenkään valmistellut sitä etukäteen vaikka edellisenä päivänä, unohtui siivoamaan pedantisti jotain nurkkaa eikä ajatellut lasten ulkoilua tms. Jotta

Nuo on muuten tosi tärkeät asiat ja siinähän ne tulikin, jotka mieheltä puuttuu. Mielen joustavuus ja aktiivisuus.

Kaikki tekeminen, johon hän suostuu, on mentävä täysin hänen ehdoillaan. Ja siis niihinkin tekemisiin tosiaan olettaa että minä kuitenkin osallistun yhtä lailla! Joskus jonkun riidan jälkeen saattaa oma-aloitteisesti tehdä jotain lasten kanssa yksin, mutta siihen se sitten jääkin. Tätä tapahtuu ehkä muutamia kertoja vuodessa. Hänelle olisi ihan ok löhötä koko loma sohvalla tietokoneen ääressä, se olisi hänelle sopiva tapa viettää aikaa perheen kanssa. Tuo en jaksa on tullut hyvin tutuksi ja on tarttunut pahasti yhteen lapsistakin.

Minä ehdotan ja hoidan ja mies yleensä alkaa nihkeillä. Nyt kun keskusteltiin, ymmärsin mistä sekin johtuu. Kaikki normaalit kompromissit on sitä että minä päätän asioista. Hän siis kiukuttelee aina kun hän ei yksin omaehtoisesti saa päättää kaikesta tekemisestä, koska se on yhtä kuin minä päätän. Vaikka siis lasten ehdoilla itse tietenkin teen ehdotuksia, yhdessä keskustellen ja mies torjuu kaikki yksi kerrallaan ties mihin tekosyihin vedoten. Eilenkin tosiaan sanoin miehelle että yksi lapsista haluaa ainakin uimaan ja lapsi itsekin pyysi sitä, mutta silti minä olin se ongelma siinä joka haluaa määrätä ja päättää kaikesta. Asia siis kääntyi aivan päälaelleen. T. Ap