Omaehtoinen, joustamaton mies, miten tulla toimeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä on niin käynyt että mies on seurusteluvaiheessa hammasta purren esittänyt muuta kuin on saadakseen naisen ja sitten ei enää vain jaksa. Anna sen tehä mitä haluaa, eli ei yhtään mitään, ja tee ite mitä haluat. Lapset voi tulla mukaan tai olla tulematta. Miksi pitäisi ketään mihinkään pakottaa mitä ei halua tehdä? Sinä et halua jäädä kotiin vain olemaan, mies ei halua lähtä mihinkään ja lapset haluaisi tehä omia juttujaan. 

Meillä mies oli tosi aktiivinen tavatessamme, jopa mietin että miten lapsi mahtuu tähän kuvioon. Harrasti useita lajeja, matkusteli paljon ja näki kavereitaan.

Ikikuuna päivänä en olisi uskonut, millainen ameeba hänestä tulee lapsen myötä!

Lapsi on nyt 2v eikä me tehdä yhtään mitään ellen mä pa

Kumikin auttaa, mutta sekin on yleensä miehen mielestä liian epämukava.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti naiset, te olette itse valinneet juuri nämä miehet, muuttaneet yhteen, menneet naimisiin ja/tai tehneet lapsia heille. Eivät nämä vastenmieliset luonteenpiirteet heihin ilmaannu vasta lastenteon jälkeen.

Erotkaa tai jääkää mutta lopettakaa marttyyrius ja ottakaa vastuu omista valinnoistanne. Oman miehenne syyttely siitä, millainen hän on, ei vie tilannetta mihinkään.

Sitä paitsi ihmistä rakastetaan sellaisena kuin hän on, ei sellaisena kuin hänet voi mahdollisesti nalkuttamalla muuttaa.

Suomessa ei ole järjestettyjä eikä pakkoavioliittoja joten ihan itse olette nämä surkimukset muuttaneet lastenne isiksi. Kun piti päästä kotileikkiin, koska kaikki muutkin ja nämä nahjukset olivat kai ainoita miehiä, jolle te kelpasitte?

 

Eli miesten ei tarvitse jatkossakaan ottaa mitään vastuuta omasta käytöksestään? Ovat täysin ameeban tasolla olevia, vaikka kykyä muuttua toisenlaisiksi?

Tiedoksi: kusipäänä oleminen ei ole sama asia kuin se, että ihminen on oma itsensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä teet lasten kanssa mitä huvittaa. Jos mies ei halua, olkoon kotona. Oletko niitä että toisen pitää lähes väkisin olla kaikessa mukana?

No onhan se aika epäreilua jos itse aina tekee yksin lasten kanssa asioita, eikä itse vastaavasti saa omaa aikaa koskaan. Tottakai teen mitä huvittaa, mut mitä teen tuollaisella miehellä?

Jos/kun oma aika on tärkeää niin miksi on hankittu perhettä, joka poistaa oman ajan?

Niin tai näin, selvästi mies ei ole perhetouhuista kiinnostunut. Ei kai vaan tossu vaimonsa mieliksi myöntynyt lasten hankintaan, vai kenen aloitteesta ne laitettiin alulle?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen ja en todellakaan lähtisi uimahalliin joululomalla :D Saisi mies lähteä keskenään jos tuollaista ehdottaisi

Lapsihan sitä ehdotti. Ei kannata tehdä lapsia, jos ei kiinnosta lapsille tärkeät asiat. Uiminen on ihan ihmisen perustaito, joka vanhemman kuuluu opettaa lapselleen.

Minulla oli mies joka ei koskaan voinut osallistua mihinkään.

Jätin hänet ja elämäni muuttui heti valoisammaksi.

Samaa mieltä, paljon helpompaa olla keskenään lapsien kanssa kuin yrittää hankalan vaimon kanssa sopia mitään yhteistä tekemistä.

Helpoimmat viikot vuodesta ovat ne pari viikkoa, kun vaimo on jossain reissuissa ystäviensä kanssa. Meillä on lasten kanssa super kivaa aktiviteettia. Itse myös teen lasten kanssa (3 kpl) erilaisia reissuja ilman vaimoa, mutta hän ei lasten kanssa lähde keskenään mihinkään. Miksi yrittää yhdessä sitten tehdä, jos ei kaikkia miellytä.

Kannattaa tehdä yksinään ne reissut lasten ja itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen ja en todellakaan lähtisi uimahalliin joululomalla :D Saisi mies lähteä keskenään jos tuollaista ehdottaisi

Lapsihan sitä ehdotti. Ei kannata tehdä lapsia, jos ei kiinnosta lapsille tärkeät asiat. Uiminen on ihan ihmisen perustaito, joka vanhemman kuuluu opettaa lapselleen.

🥱

Ainoa ratkaisu on hyväksyä tilanne ja teet itse niitä asioita mitä haluat. Otat mukaan ne lapset jotka haluaa tulla tai vaikka eivät halua. Tai mene yksin. 

 

tuollaisen miehen kanssa on parempi luovuttaa . Hän elää siitä, että sinä maanittelet ja vaadit. Se on hänen tapansa elää. Muuta oma tapasi . Kaikki ei saa täydellistä perhe-elämää. Sinä olet kuitenkin saanut perheen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Huomaa joistain tämän ketjun kommenteista, että on ihan yleinen ajatusmalli että mies olisi lapsiperheessä yksi lapsista. Äiti keksii virikkeitä ja mies tulee mukaan jos huvittaa.

Äidit saisi vähän relata. Koko ajan ei tarvitse olla suorittamassa. Lapset elää sitä samaa arkea kuin aikuiset ja lapsetkin tarvitsee sitä omaa aikaa. 

Lasten ylipaino on todella vakava ongelma täällä Suomessakin. Se että käy uimahallissa 2h päivässä ja muuten istuu ja pelaa koko päivän, ei ole mitään kauheaa suorittamista. Se on aivan minimi mitä lapsen tulisi liikkua päivässä. On todella haitallista ettei vanhemmat tee mitään lasten ylipainon ja liikkumattomuuden eteen. Liikkumattomuus vaikuttaa ihan suoraan esim koulumenestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen ja en todellakaan lähtisi uimahalliin joululomalla :D Saisi mies lähteä keskenään jos tuollaista ehdottaisi

Lapsihan sitä ehdotti. Ei kannata tehdä lapsia, jos ei kiinnosta lapsille tärkeät asiat. Uiminen on ihan ihmisen perustaito, joka vanhemman kuuluu opettaa lapselleen.

Joululomalla ei lähdetä uimahalliin = ei opeteta lasta ollenkaan uimaan.

Ei toteuta lapsen jokaista toivetta = ei kiinnosta lapselle tärkeät asiat 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti naiset, te olette itse valinneet juuri nämä miehet, muuttaneet yhteen, menneet naimisiin ja/tai tehneet lapsia heille. Eivät nämä vastenmieliset luonteenpiirteet heihin ilmaannu vasta lastenteon jälkeen.

Erotkaa tai jääkää mutta lopettakaa marttyyrius ja ottakaa vastuu omista valinnoistanne. Oman miehenne syyttely siitä, millainen hän on, ei vie tilannetta mihinkään.

Sitä paitsi ihmistä rakastetaan sellaisena kuin hän on, ei sellaisena kuin hänet voi mahdollisesti nalkuttamalla muuttaa.

Suomessa ei ole järjestettyjä eikä pakkoavioliittoja joten ihan itse olette nämä surkimukset muuttaneet lastenne isiksi. Kun piti päästä kotileikkiin, koska kaikki muutkin ja nämä nahjukset olivat kai ainoita miehiä, jolle te kelpasitte?

 

Miten se vastuu otetaan? Sitenkö että annetaan sen miehen maata siellä sohvanpohjalla päivästä toiseen ja rakastetaan häntä sellaisena kuin hän on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen ja en todellakaan lähtisi uimahalliin joululomalla :D Saisi mies lähteä keskenään jos tuollaista ehdottaisi

Lapsihan sitä ehdotti. Ei kannata tehdä lapsia, jos ei kiinnosta lapsille tärkeät asiat. Uiminen on ihan ihmisen perustaito, joka vanhemman kuuluu opettaa lapselleen.

🥱

Ihan rauhassa voit haukotella. Lapsesi tuskin haukottelee koululaisena kun on se ylipainoinen lapsi, joka ei osaa uida, samalla kun kaikki muut lapset osaa. Kyllä tuo on suurta itsekkyyttä jos se, että en tykkää uimahalleista menee tämän edelle. Mutta onhan tällaisia lapsia, joiden vanhemmat eivät ole välittäneet opettaa uimataitoa heille aina luokassa. Omalla luokallanikin oli 90-luvulla. Ja olihan se heille todella noloa ja varmasti vaikutti itsetuntoon. Mutta toiset vanhemmat ovat itsekkäitä ja oma mukavuus tulee ensin. Aina ollut näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Huomaa joistain tämän ketjun kommenteista, että on ihan yleinen ajatusmalli että mies olisi lapsiperheessä yksi lapsista. Äiti keksii virikkeitä ja mies tulee mukaan jos huvittaa.

Äidit saisi vähän relata. Koko ajan ei tarvitse olla suorittamassa. Lapset elää sitä samaa arkea kuin aikuiset ja lapsetkin tarvitsee sitä omaa aikaa. 

Lasten ylipaino on todella vakava ongelma täällä Suomessakin. Se että käy uimahallissa 2h päivässä ja muuten istuu ja pelaa koko päivän, ei ole mitään kauheaa suorittamista. Se on aivan minimi mitä lapsen tulisi liikkua päivässä. On todella haitallista ettei vanhemmat tee mitään lasten ylipainon ja liikkumattomuuden eteen. Liikkumattomuus vaikuttaa ihan suoraan esim koulumenestykseen.

Ruokavalio, liikunta ja lepo. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä on niin käynyt että mies on seurusteluvaiheessa hammasta purren esittänyt muuta kuin on saadakseen naisen ja sitten ei enää vain jaksa. Anna sen tehä mitä haluaa, eli ei yhtään mitään, ja tee ite mitä haluat. Lapset voi tulla mukaan tai olla tulematta. Miksi pitäisi ketään mihinkään pakottaa mitä ei halua tehdä? Sinä et halua jäädä kotiin vain olemaan, mies ei halua lähtä mihinkään ja lapset haluaisi tehä omia juttujaan. 

Meillä mies oli tosi aktiivinen tavatessamme, jopa mietin että miten lapsi mahtuu tähän kuvioon. Harrasti useita lajeja, matkusteli paljon ja näki kavereitaan.

Ikikuuna päivänä en olisi uskonut, millainen ameeba hänestä tulee lapsen myötä!

Lapsi on nyt 2v eikä me tehdä yhtään mitään ellen mä pakota, eikä siltikään halua uimahalliin tms. Kaikk

Miten kukaan itseään aikuiseksi kutsuva voi olla niin selkärangaton ja ja julma, että hankkii lapsen vain vältellääkseen ikävän keskusten? Ja varmistaakseen seksin jatkuvuuden vielä ainakin muutaman vuoden ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Huomaa joistain tämän ketjun kommenteista, että on ihan yleinen ajatusmalli että mies olisi lapsiperheessä yksi lapsista. Äiti keksii virikkeitä ja mies tulee mukaan jos huvittaa.

Äidit saisi vähän relata. Koko ajan ei tarvitse olla suorittamassa. Lapset elää sitä samaa arkea kuin aikuiset ja lapsetkin tarvitsee sitä omaa aikaa. 

Lasten ylipaino on todella vakava ongelma täällä Suomessakin. Se että käy uimahallissa 2h päivässä ja muuten istuu ja pelaa koko päivän, ei ole mitään kauheaa suorittamista. Se on aivan minimi mitä lapsen tulisi liikkua päivässä. On todella haitallista ettei vanhemmat tee mitään lasten ylipainon ja liikkumattomuuden eteen. Liikkumattomuus vaikuttaa ihan suoraan esim koulumenestykseen.

Nyt pitää punnita sitä mitä se perheen arki on. Koulu, päiväkoti, harrastukset, kaverit, jne.

(Meillä lapset tekee nyt kavereiden kanssa lähtöä jäälle.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti naiset, te olette itse valinneet juuri nämä miehet, muuttaneet yhteen, menneet naimisiin ja/tai tehneet lapsia heille. Eivät nämä vastenmieliset luonteenpiirteet heihin ilmaannu vasta lastenteon jälkeen.

Erotkaa tai jääkää mutta lopettakaa marttyyrius ja ottakaa vastuu omista valinnoistanne. Oman miehenne syyttely siitä, millainen hän on, ei vie tilannetta mihinkään.

Sitä paitsi ihmistä rakastetaan sellaisena kuin hän on, ei sellaisena kuin hänet voi mahdollisesti nalkuttamalla muuttaa.

Suomessa ei ole järjestettyjä eikä pakkoavioliittoja joten ihan itse olette nämä surkimukset muuttaneet lastenne isiksi. Kun piti päästä kotileikkiin, koska kaikki muutkin ja nämä nahjukset olivat kai ainoita miehiä, jolle te kelpasitte?

 

Miten se vastuu otetaan? Sitenkö että annetaan sen miehen maata siellä sohvanpohjalla päivästä tois

Juu ei. Se rakkaus kuolee tuollaisissa tapauksissa tietenkään. Sitä sanotaan syy-seuraussuhteeksi. Jokainen olkoon sellainen itse että toinen haluaa olla hänen kanssaan ja jatkaa suhdettaan. Jos käyttäytyy vaan itsekkäästi aina kerta toisensa jälkeen, niin turha sitten itkeä kun suhde päättyy.

Meillä äiti teki kaiken aina isälle mieluisalla tavalla. Isä oli tuollainen kuin ap:n mies, ettei mikään muiden mielestä kiva kelvannut, mutta hänen mieluistensa juttujen olisi pitänyt olla kaikkien muidenkin mielestä niin mahtavia. Kiukutteli ja marisi kuin pikkulapsi silloin aniharvoin, kun äiti pakotti hänet osallistumaan johonkin itselleen epämieluisaan aktiviteettiin, pilasi ihan tahallaan meidän muidenkin ilon.

Ap, sinä et tee tuollaisella miehellä mitään. Lapsesi eivät tee tuollaisella isällä mitään. Olette kaikki onnellisempia ilman aikuisen kokoista uhmaikäistä myrkyttämässä kotinne ilmapiiriä. 

Vierailija kirjoitti:

Puhukaa toisillenne. Sinun on syytä myös huomata, että miehesi voi olla introvertimpi kuin sinä tai sinua väsyneempi jostain kuormituksesta, tai uimahalli tuntuu hänelle epämieluisalta paikalta. 

Yksi vaihtoehto voisi olla kompromissi eli välillä teette miehen toivomalla tavalla ja välillä sinun toivomallasi.

Yrittäkää toimia enemmän tiiminä kuin taisteluparina.

Minulla on omaehtoinen joustamaton mies ja puhuminen ei auta. Se varmaan näkyy meillä vähän eri tavalla. Kokee puhumisen painostuksena ja syyttelynä ja se vie tilannetta pahemmaksi. Oma mieheni on kerran 6 vuoden suhteen aikana luopunut omapäisyydestään ja omaehtoisuudestaan noin puoleksi vuodeksi, kun olimme lähellä eroa. Hän havahtui siihen että menettää minut ja muuttui , puolen vuoden päästä kosi, menimme naimisiin ja aikalailla viikkoa ennen häitä alkoi sama käytös taas. Tiesin kyllä ettei muutos ollut pysyvä enkä kadu avioliittoa . Ne oli kivat puoli vuotta kun mies oli erilainen. Nyt ollaan taas sillä tasolla että mies kokee jopa keskustelun hänen tekemisestään painostuksena, vaatimuksena ja syyttelynä. Siis että jos hän vaikka on tekemässä paistettuja perunoita ja erehdyn kysymään mitäs teet, Oi paistatko perunat voissa - se on hänen tekemisiinsä puuttumista . Hankala yhtälö koska minä olen jutustelija, täytyy aina muistaa jutustella jostain mikä ei liity mitenkään siihen mitä mies tekee tai että vahingossa ehdotan tekemistä .

 

miehellä on kai se joku häiriö , sille on nimi. Että kokee pienetkin pyynnöt vaatimuksina.  

 

käytännössä täytyy elää omaa elämää ja luottaa siihen että jos haluaa esim että kotityöt jakaantuu tasan, tekee itse vaan puolet ja odottaa että toinen tekee puolet. Jos alkaa stressata että pitää tehdä nopeammin, sitten pitää tehdä kaikki itse. Mies tekee kyllä kotitöitä mutta häneltä ei voi pyytää mitään. Se on aika hassua mutta olen jo tottunut ja itse olen suht itsenäinen ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli juuri tuollainen mies, nyt erosta melkein kaksi vuotta. Ja oli muuten elämäni paras päätös. Tehdään nykyään sekä kotona ja kodin ulkopuolella vaikka mitä, kun ei ole nurkissa ankeuttajaa.

Ei mies alkuun ollut tuollainen, lapset saatiin kun oltiin noin 25-vuotiaita. Alkuun kyllä teki enemmän lasten kanssa ja kotitöitä. Käänne tapahtui kun mies täytti 30-vuotta. Joku ihme ukkoutuminen, kaikki oli huonosti. Mitään ei jaksanut tehdä, liian vaivalloista nousta sohvalta. Ja se jatkuva negatiivisuus, todella raskasta kuunnella.

Matala testosteronitaso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen ja en todellakaan lähtisi uimahalliin joululomalla :D Saisi mies lähteä keskenään jos tuollaista ehdottaisi

Lapsihan sitä ehdotti. Ei kannata tehdä lapsia, jos ei kiinnosta lapsille tärkeät asiat. Uiminen on ihan ihmisen perustaito, joka vanhemman kuuluu opettaa lapselleen.

Joululomalla ei lähdetä uimahalliin = ei opeteta lasta ollenkaan uimaan.

Ei toteuta lapsen jokaista toivetta = ei kiinnosta lapselle tärkeät asiat 

Tuskinpa ap olisi innostunut tänne kirjoittamaan, jos kyse olisi yksittäisestä tapahtumasta. Hän kertoi meillä tämän tapahtuman esimerkkinä miehen käytöksestä, joka apn kertoman mukaan toistuu jatkuvasti. Tällä kertaa ei halunnut lähteä uimaan, toisen kerran ehkä kieltäytyi pulkkamäestä, piparien leipomisesta, luistelusta tai leffaillasta, jota lapset tai vaimo ehdotti. 

Elin itsekin tällaisen miehen kanssa. Pahinta oli, että käytös tarttui myös minuun, yhteiset tekemiset alkoivat olla vähissä.