Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et vain pysty hyväksymään lapsesi erillisyytä, etkä ymmärrä mikä on kaltoinkohtelua. Lapsi syyttelee sinua, koska luulee sinun oleavan läheinen, vaikka et ole sitä kuin omilla ehdoillasi. Sitä fantasiamaailmaa ei ole enää, vaan lapsesi elää omaa elämäänsä.

Ah,nämä fraasit jälleen. 

Ap

Missäs se nöyryys nyt on?

Minulla oli hyvät ja läheiset suhteet vanhempaan niin kauan kuin toimittiin vanhemman ehdoilla ja annoin hänen puuttua elämääni rajattomasti. Ja hänhän puuttui ihan kaikkeen. Jopa sohvan paikkaan olkkarissa ja verhojen väriin. 

Sitten kun aloin asettamaan rajoja ja elämään elämääni ihan itse, suuttui vanhempi. Hän alkoi haukkumaan ja uhkailemaan. Oli pakko katkaista välit muutamaksi vuodeksi kokonaan oman jaksamisen ja mielenterveyden tähden.

En käynyt edes terapiassa, vaan huomasin ongelman ihan itse.

T. Kamala aikuinen lapsi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Terapiaan meno on sitä vastuun ottamista itsestään."

 

Tämä on muuten mielenkiintoinen pointti. Onko terapiakin sitä että halutaan antaa jonkun muun kuin itsensä tehdä työ oman hyvinvoinnin eteen? 

Terapia ei toimi noin. Itse siinä se työ tehdään, terapeutin tuella.

Näinhän sen toki pitäisi olla. Näitä juttuja ja kommentteja kun lukee (ja muutaman tapauksen tiedän muutenkin jossa lopputulema oli että kaikki muut on syyllisiä paitsi henkilö itse ja lopputuleman meni hyvät perheet ja välit vanhempiin etc.) niin vaikuttaa vaan siltä että fokus on liikaa siinä mitä minulle on tehty sen sijaan miten itse voin muuttaa elämääni.

 

Oman kokemukseni mukaan taas kaikkein vaikeinta ihmisille on ollut myöntää, että joku toinen on kohdellut huonosti. Viimeiseen saakka yritetään syyttää omaa itseä tyhmyydestä tai heikkoudesta, kun ei enää vain kestä toisen tuhoavaa käytöstä eikä vain pärjää elämässä silkalla tahdonvoimalla, välittämättä siitä, kuinka köyhät eväät on saanut elämään.

Vierailija kirjoitti:

Niin no se vastuullinen ratkaisu voi aivan hyvin olla se, että pistää välit poikki vanhempaansa. Aikuisen ihmisen ei ole pakko olla tekemisissä vanhempansa kanssa vaikka tämä kuinka ruikuttaisi.

Kuulostaa vastuulliselta ratkaisulta jos vanhemmat ovat aidosti olleet pahoja ihmisiä ja muussa tapauksessa vastuuttomalta pakenemiselta ja epäkypsältä toiminnalta.

Toki välit on mahdollista palauttaa aikuistuttuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on rajaton. Siitä kertoo se, että hän tekee tuollaisen aloituksen.

Sinä olet käynyt terapiassa, kun toistelet samoja fraaseja. Totuus on se, että en ole sen rajattomampi kuin lapsenikaan. Kyllä minun mielestäni hänen käytöksensä on ollut enemmän rajatonta.

Ap

Oletko pohtinut sitä, miksi lapsesi on rajaton? Oletko asettanut hänelle rajoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokainen vanhempi tekee virheitä suhteessa lapsiinsa. Myös me, joilla nyt on pieniä lapsia, vaikka ehkä yritämme vältellä niitä asioita mistä ehkä omassa vanhempisuhteessaamme emme pitäneet.

Virheiden suuruus ja toisaalta asenne niiden takana sitten määrittelevät sitä, miten niitä pitää myöhemmin työstää vai pitääkö. 

 

Se on juuri näin. Lähes kaikki vanhemmat myös tahtovat hyvää lapsilleen, parempaa kuin mitä ehkä itsellä on ollut. Sitten kun itse on aikuinen, kannattaa yrittää ymmärtää omien vanhempiensa lähtökohtia ja motiiveja. 

Ja tällä en tosiaan tarkoita, että mitään pahoinpitelyä ja mitätöintiä pitäisi hyväksyä, mutta sellaista normaalia inhimillistä puutteellisuutta kyllä. 

Lähes kaikki vanhemmat tahtovat hyvää lapsilleen ja puutteistaan huolimatta toimivat niin, että lapsi myös kokee olevansa rakastettu.

Lähes kaikki lapset pärjäävätkin hyvin tässä maailmassa, eivätkä tarvitse terapiaa.

Tässä ketjussa puhutaan terapiassa käyvistä lapsista ja heidän vanhemmistaan.

Tässä ketjussa puhutaan vähintään ihan ok lapsuuden viettäneistä aikuisista jotka mistä tahansa syystä terapiassa käytyään alkavat syyttää vanhempiaan omasta huonosta olostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Terapiaan meno on sitä vastuun ottamista itsestään."

 

Tämä on muuten mielenkiintoinen pointti. Onko terapiakin sitä että halutaan antaa jonkun muun kuin itsensä tehdä työ oman hyvinvoinnin eteen? 

Terapia ei toimi noin. Itse siinä se työ tehdään, terapeutin tuella.

Näinhän sen toki pitäisi olla. Näitä juttuja ja kommentteja kun lukee (ja muutaman tapauksen tiedän muutenkin jossa lopputulema oli että kaikki muut on syyllisiä paitsi henkilö itse ja lopputuleman meni hyvät perheet ja välit vanhempiin etc.) niin vaikuttaa vaan siltä että fokus on liikaa siinä mitä minulle on tehty sen sijaan miten itse voin muuttaa elämääni.

 

Oman kokemukseni mukaan taas kaikkein vaikeinta ihmisille on ollut myöntää, että joku toinen on kohdellut huonosti. Viimeiseen saakka yritetään syyttää omaa itseä tyhmyydestä tai heikkoudesta, kun ei enää vain kestä toisen tuhoavaa käytöstä eikä vain pärjää elämässä silkalla tahdonvoimalla, välittämättä siitä, kuinka köyhät eväät on saanut elämään.

Ne jotka ovat saaneet oikeasti riittävän hyvät eväät, syyttävät muita, ja ne jotka eivät, syyttävät itseään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no se vastuullinen ratkaisu voi aivan hyvin olla se, että pistää välit poikki vanhempaansa. Aikuisen ihmisen ei ole pakko olla tekemisissä vanhempansa kanssa vaikka tämä kuinka ruikuttaisi.

Kuulostaa vastuulliselta ratkaisulta jos vanhemmat ovat aidosti olleet pahoja ihmisiä ja muussa tapauksessa vastuuttomalta pakenemiselta ja epäkypsältä toiminnalta.

Toki välit on mahdollista palauttaa aikuistuttuaan.

Oletko sinä joku ihmisten toiminnan ylin tuomari?

Ihmiset toimivat, kuten parhaaksi näkevät. Suojelevat itseään ja lähimpiään haitalliselta vuorovaikutukselta. Samalla säästyy se vanhempikin egonsa loukkauksilta, joita väistämättä rehellisessä suhteessa tapahtuisi.

Kun näitäkin kommentteja lukee, näkee selvästi, että toisilla vain on terävämpi ymmärryskyky kuin toisilla. Yksinkertaisemmat syyttelevät muita, kun taas fiksummat näkevät sellaisen olevan typerää, koska ihmiset nyt vaan usein ovat vajavaisia. 

Onko joku joskus hyötynyt tällaisesta vanhemman syyllistämisestä? Onko vienyt eteenpäin omassa elämässä, auttanut toipumisessa tai parantanut suhdetta vanhempaan? 

 

Minulla oli vaikea lapsuus, vanhempien taholta henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tiedän kuitenkin vanhempieni persoonallisuuden ja uskon, ettei asioiden esiin ottaminen muuttaisi mitään, korkeintaan pahentaisi tilannetta. 

Eivät myöntäisi mitään, vaan manipuloisvat minut syylliseksi. Näin on ollut aina. 

 

Itse olen todennut parhaimmaksi etäisyyden ottamisen. Olen tekemisissä vain pinnallisesti ja välttämättömän esim. sukujuhlat.

 

En pidä heistä ihmisinä enkä olisi tekemisissä heidän (tyylisten ihmisten) kanssa, jos vaikka olisivat satunnaisia naapureita/työkavereita tms. 

Vierailija kirjoitti:

Kun näitäkin kommentteja lukee, näkee selvästi, että toisilla vain on terävämpi ymmärryskyky kuin toisilla. Yksinkertaisemmat syyttelevät muita, kun taas fiksummat näkevät sellaisen olevan typerää, koska ihmiset nyt vaan usein ovat vajavaisia. 

Kommenttisi on yksinkertaistettuna: "minun kanssa samaa mieltä olevat on kauniita ja fiksuja ja eri mieltä olevat on tyhmiä ja rumia."

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vanhempana täydellinen, ei vaikka olisi elänyt itse ihanan lapsuuden. Ihminen on aina vajavainen, ei se muutu vaikka tulee lapsen vanhemmaksi.

Täysin traumaton lapsuus on mahdoton. Mutta eivät kaikki traumat ole vanhempien syytä. 

Paljon rasittavampaa se on, jos vanhempi tuntee syyllisyyttä menneisyydestä. Sitä ei jaksa kuunnella pyhimyskään. Hän se tarvitsisi terapiaa, en minä.

Aikamoista uhriutumista molemmilta. 

"Ne jotka ovat saaneet oikeasti riittävän hyvät eväät, syyttävät muita, ja ne jotka eivät, syyttävät itseään?"

Ne, jotka ovat saaneet riittävän hyvät eväät, näyttävät vain elävän elämäänsä.

Hesarin artikkelin kirjoittaja on selvästi narsisti ja olet hyvin tunnistanut narsistin toimintamallin. Narsisti on kykenemätön asettumaan toisen asemaan ja tuntemaan empatiaa. Ennen kaikkea narsisti ei näe omia lapsiaan erillisinä yksilöinä vaan itsensä jatkeena. Narsistille mikään ei ole yhtä vaurioittavaa kun oman lapsen kohdistamat negatiiviset tunteet - nehän ovat narsistinen loukkas ja suora vihjaus siitä että narsisti olisi toiminut väärin. Narsistin hauras itsetunto ei tällaista kritiikkiä kestä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli hyvät ja läheiset suhteet vanhempaan niin kauan kuin toimittiin vanhemman ehdoilla ja annoin hänen puuttua elämääni rajattomasti. Ja hänhän puuttui ihan kaikkeen. Jopa sohvan paikkaan olkkarissa ja verhojen väriin. 

Sitten kun aloin asettamaan rajoja ja elämään elämääni ihan itse, suuttui vanhempi. Hän alkoi haukkumaan ja uhkailemaan. Oli pakko katkaista välit muutamaksi vuodeksi kokonaan oman jaksamisen ja mielenterveyden tähden.

En käynyt edes terapiassa, vaan huomasin ongelman ihan itse.

T. Kamala aikuinen lapsi 

Ja tämäkin vanhempi näkee varmaan asian aivan vilpittömästi niin että hän on vääryyttä kärsinyt osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

Hesarin artikkelin kirjoittaja on selvästi narsisti ja olet hyvin tunnistanut narsistin toimintamallin. Narsisti on kykenemätön asettumaan toisen asemaan ja tuntemaan empatiaa. Ennen kaikkea narsisti ei näe omia lapsiaan erillisinä yksilöinä vaan itsensä jatkeena. Narsistille mikään ei ole yhtä vaurioittavaa kun oman lapsen kohdistamat negatiiviset tunteet - nehän ovat narsistinen loukkas ja suora vihjaus siitä että narsisti olisi toiminut väärin. Narsistin hauras itsetunto ei tällaista kritiikkiä kestä.

Olin tulossa sanomaan samaa. Empaattinen ihminen olisi käyttänyt kaiken tuon energian aitoon haluun ymmärtää ja rakentaa siltaa. Narsisti haluaa estradin narratiivilleen jotta saa sille taas yleisön. Lapsi on vienyt narratiivin sellaiseksi joka vie narsistin itsetunnon. Sille pitää saada palautus näin. Narsistia hykerryttää eikä hän tajua että kaikki näkee hänen lävitseen. Huono vanhempi. Kaikki tietää. Kaikki. Mitä ikinä yritätkää selittää niin selän takana tiedetään. Sitä et voi kontrolloida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokainen vanhempi tekee virheitä suhteessa lapsiinsa. Myös me, joilla nyt on pieniä lapsia, vaikka ehkä yritämme vältellä niitä asioita mistä ehkä omassa vanhempisuhteessaamme emme pitäneet.

Virheiden suuruus ja toisaalta asenne niiden takana sitten määrittelevät sitä, miten niitä pitää myöhemmin työstää vai pitääkö. 

 

Se on juuri näin. Lähes kaikki vanhemmat myös tahtovat hyvää lapsilleen, parempaa kuin mitä ehkä itsellä on ollut. Sitten kun itse on aikuinen, kannattaa yrittää ymmärtää omien vanhempiensa lähtökohtia ja motiiveja. 

Ja tällä en tosiaan tarkoita, että mitään pahoinpitelyä ja mitätöintiä pitäisi hyväksyä, mutta sellaista normaalia inhimillistä puutteellisuutta kyllä. 

Lähes kaikki vanhemmat tahtovat hyvää l

Siskoni päätyi terapiaan, koska hän 15v iässä karkasi ikkunasta kaveriporukan illanviettoon ja hänet rai''skattiin. Terapian aikana siskolleni varmistui, että syyllinen pahaan oloon oli äiti, koska tämä oli kieltänyt lähtemästä aikuisten miesten matkaan ja lukinnut ovenkin niin, ettei siitä päässyt. Ikkunasta pääsi, joten syyllinen koko kauheuteen oli äiti, joka ei valvonut siskon huoneessa yötä ja estänyt lähtemästä.

Päätyikö siskoni terapiaan siksi, että hänellä on huono äiti ja huono lapsuus vai siksi, että hän itse teki väärän valinnan? Syyllinen on tietenkin kaikissa tapauksissa äiti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokainen vanhempi tekee virheitä suhteessa lapsiinsa. Myös me, joilla nyt on pieniä lapsia, vaikka ehkä yritämme vältellä niitä asioita mistä ehkä omassa vanhempisuhteessaamme emme pitäneet.

Virheiden suuruus ja toisaalta asenne niiden takana sitten määrittelevät sitä, miten niitä pitää myöhemmin työstää vai pitääkö. 

 

Se on juuri näin. Lähes kaikki vanhemmat myös tahtovat hyvää lapsilleen, parempaa kuin mitä ehkä itsellä on ollut. Sitten kun itse on aikuinen, kannattaa yrittää ymmärtää omien vanhempiensa lähtökohtia ja motiiveja. 

Ja tällä en tosiaan tarkoita, että mitään pahoinpitelyä ja mitätöintiä pitäisi hyväksyä, mutta sellaista normaalia inhimillistä puutteellisuutta kyllä. 

Semmoinen satu.

Vierailija kirjoitti:

Hesarin artikkelin kirjoittaja on selvästi narsisti ja olet hyvin tunnistanut narsistin toimintamallin. Narsisti on kykenemätön asettumaan toisen asemaan ja tuntemaan empatiaa. Ennen kaikkea narsisti ei näe omia lapsiaan erillisinä yksilöinä vaan itsensä jatkeena. Narsistille mikään ei ole yhtä vaurioittavaa kun oman lapsen kohdistamat negatiiviset tunteet - nehän ovat narsistinen loukkas ja suora vihjaus siitä että narsisti olisi toiminut väärin. Narsistin hauras itsetunto ei tällaista kritiikkiä kestä.

Ei se tytärkään ole kovin empaattinen, omena ei kauas puusta putoa.