Lue keskustelun säännöt.
Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa
27.12.2023 |
Mielestäni täällä oli jo yksi keskustelu aiheesta, mutta en löydä sitä.
Koska olen itse äitinä vähän samanlaisessa tilanteessa, keskustelisin asiasta mielelläni.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Lapseni on 27-vuotias, hän on valmistunut yliopistosta ja uskoisin, että hänellä on hyvä tulevaisuus edessään. Noin vuosi sitten hän meni terapiaan ja mikään ei ole sen jälkeen ollut ennallaan. Teimme ennen yhdessä asioita, se loppui kuin seinään ja nyt tunnen itseni vain huonoksi ja vialliseksi. Jos olisinkin halunnut lapselleni pahaa, mutta olen aina halunnut hänelle vain hyvää. En todellakaan ole täydellinen, mutta sivumennen sanottuna ei ole hänkään.
Olisikohan näiden mielen puoskareiden toimintaan puututtava laajemminkin? Vaikka lastani rakastankin, mietin, voinko koskaan antaa anteeksi.
Kommentit (2477)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on vaikeaa, kun lainaukset ei toimi. Mun kysymys oli, että miksei ole karkottu välejä, kun äiti käy vaan vaikeammaksi ja kuormittavammaksi vanhemmiten.
Tää oli varmaan mulle? Ihan siksi, että lähtökohtaisesti olen perhekeskeinen ihminen ja liian pitkään olen yrittänyt ylläpitää läheisiä välejä liian kovalla hinnalla. Myös omille lapsille olen halunnut näyttää mallia jossa suvussa autetaan puolin ja toisin ja pidetään yhteyttä.
mutta kuten sanoin, hinta on ollut liian kova, ja nyt en ole ollut enää äitiini yhteydessä.Lapset saa olla oman halunsa mukaan, onneksi ovat ihania ja fiksuja tyyppejä ja näkevät kyllä mummonsa temput. Äitinihän tulee siis yrittämään lahjoa rahalla lapsiani mua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta koetko oikeudeksesi määräillä aikuisia lapsiasi?
Jos kysymys oli edelliselle niin en koe. Neuvoja annan jos kysytään mutta en määräile.
Ei ole normaalia että kuuskymppinen äiti määrää aikuista poikaansa tyyliin "jos et tee niinkuin sanon et ole enää poikani". Sairasta, todella sairasta! Tällaistakin olen kuullut ..
Just, altistettu sitten se seuraavakin sukupolvi myrkyttymään :(
Koska omat kulissit? Miten toi on perhekeskeistä, antaa myrkyllisen ihmisen mellastaa puolustuskyvyttömien lasten kanssa. Anteeksi, mutta en saa nätimmin sanottua.
Tämä. Päivän hinta olisi ollut 4999€ kolmen vuoden välein. Iso raha teinille, mutta toisessa vaakakupissa minä eli heidän äitinsä. Siis lasten olisi pitänyt valita hullu-mummo ja hylätä äiti saadakseen rahat.
Nyt on mummolla valitus suuri, kun lapsi ja lapsenlapset ovat kadonneet elämästä täydellisesti. Epäreilua kerta kaikkiaan.
Ilmeisesti näitä on enemmänkin? Tämä on hyvin lohdullinen ketju.
Vierailija kirjoitti:
Just, altistettu sitten se seuraavakin sukupolvi myrkyttymään :(
Koska omat kulissit? Miten toi on perhekeskeistä, antaa myrkyllisen ihmisen mellastaa puolustuskyvyttömien lasten kanssa. Anteeksi, mutta en saa nätimmin sanottua.
Joo, tämä on yksi niistä asioista, joita joutuu raskaan lähisukulaisen vuoksi miettimään.
Soisi lapsilleen isovanhemmat, mutta joutuu sitten olemaan välissä puskurina.
Ja tosiaan tuo rahalla lahjominen, sehän on lasten suhteen todella helppoa. Kun lapsi on opetettu kohtuuteen ja sitten manipulaattori lätkäisee kymppitonnit kouraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu minkä takia on mennyt terapiaan. Elämässä voi tulla vaikeita aikoja vaikka mikään ei varsinaisesti olisikaan pielessä.
Jos vaikka masentuu ei jaksa välttämättä tehdä asioita tai nähdä ihmisiä niin kuin ennen. Nämä tilanteet elämässä voivat olla juuri niitä, missä tarvitsee läheisen ja ystävien tukea. Omat rajat pitää kuitenkin tunnistaa.
Lapsi ei ole osasyyllinen siihen, että on pitänyt kulisseja pystyssä. Väkivallan vastuu on aina täysin ja yksin väkivallan tekijällä itsellään. Miten lapsi voisi rikkoa kulissit? Itse ainakin pystyin siihen vasta sitten, kun vanhempani oli kuollut, enkä sittenkään ole avannut asioita kuin muutamille, suurimmaksi osaksi terapeuteille ja psykiatreille.
Jos lapsi avaisi suunsa ja joutuisi palaamaan kotiin... niin... mitä kuvittelette tapahtuvan. Tai lapsi pitää kotoa pois joutumista vielä pahempana. Hän kokee maailman olevan turvaton paikka, ei hän tiedä, että jossain on välittäviä ja tasapainoisia aikuisia ja jos olisikin, osuisiko niitä hänen tielleen. Kotona vallitsevissa oloissa on sentään opetellut selviytymään, tietää miten toimia ja mitä odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole osasyyllinen siihen, että on pitänyt kulisseja pystyssä. Väkivallan vastuu on aina täysin ja yksin väkivallan tekijällä itsellään. Miten lapsi voisi rikkoa kulissit? Itse ainakin pystyin siihen vasta sitten, kun vanhempani oli kuollut, enkä sittenkään ole avannut asioita kuin muutamille, suurimmaksi osaksi terapeuteille ja psykiatreille.
Jos lapsi avaisi suunsa ja joutuisi palaamaan kotiin... niin... mitä kuvittelette tapahtuvan. Tai lapsi pitää kotoa pois joutumista vielä pahempana. Hän kokee maailman olevan turvaton paikka, ei hän tiedä, että jossain on välittäviä ja tasapainoisia aikuisia ja jos olisikin, osuisiko niitä hänen tielleen. Kotona vallitsevissa oloissa on sentään opetellut selviytymään, tietää miten toimia ja mitä odottaa.
Minulle varmaan vastasit. Olen samaa mieltä, että vastuun pitäisi olla vanhemmilla, mutta lapsi on siinä samassa kuviossa mukana ja kokee syyllisyyttä siitä, että edes haluaisi tulla rehellisesti kohdatuksi. Mutta ei tietenkään ole voimia sitä kulissia rikkoa.
Tätä tarkoitin. Lapsi kovasti yrittää olla fantastinen siinä fantastisessa kuviossa.
Lainaus:
En kaiva, ketju on pitkä. Se täällä kaikkia narsisteiksi tai tunnekylmiksi haukkuva käski äidin hävetä, kun oli käyttänyt lapseensa taloudellista väkivaltaa, kun ei ollut hankkinut sitä ponia.
Kyllä näitä on, etsi haulla melkein mikä vaan äitijullun ketju. Äitihullun mukaan hänen lapsuutensa on pilattu, kun heppalehdet lainattiin ilman lupaa serkulle, ja äiti käski siivota oman huoneen.
Noita ihmisiä ON, siksi kysyttiin tarkemmin. Kaikki taisi olla sitä mieltä, että sen kirjoittajan kokema henkinen pahoinpitely oli ihan todellista.
Kommentti:
Jossain vaiheessa ketjua oli marttyyriäiti, joka kertoi itse harjoittaneensa lapseensa taloudellista väkivaltaa (ilmeisesti jotenkin sarkastisesti). Hän ei siinä viestissään määritellyt sitä sen tarkemmin. En muista, miten se jatkui.
Sitten on tämä yksi, joka on yrittänyt kysellä, mitä on traumatisoiva henkinen väkivalta ja siinä vitsillään ja "hauskana" kärjistyksenä ottanut esimerkiksi sen, että onko kyseessä mahdollisesti se, että lapsi on saanut viikkorahaa vähemmän kuin naapurin lapsi (jolloin hänen mielestään mitään traumatisoivaa henkistä väkivaltaa ei ole edes olemassakaan).
Sinänsä jokainen, joka kokee fyysistä väkivaltaa, kokee aina myös henkistä väkivaltaa. Henkistä väkivaltaa voi kokea myös ilman fyysistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole osasyyllinen siihen, että on pitänyt kulisseja pystyssä. Väkivallan vastuu on aina täysin ja yksin väkivallan tekijällä itsellään. Miten lapsi voisi rikkoa kulissit? Itse ainakin pystyin siihen vasta sitten, kun vanhempani oli kuollut, enkä sittenkään ole avannut asioita kuin muutamille, suurimmaksi osaksi terapeuteille ja psykiatreille.
Jos lapsi avaisi suunsa ja joutuisi palaamaan kotiin... niin... mitä kuvittelette tapahtuvan. Tai lapsi pitää kotoa pois joutumista vielä pahempana. Hän kokee maailman olevan turvaton paikka, ei hän tiedä, että jossain on välittäviä ja tasapainoisia aikuisia ja jos olisikin, osuisiko niitä hänen tielleen. Kotona vallitsevissa oloissa on sentään opetellut selviytymään, tietää miten toimia ja mitä odottaa.
Minulle varmaan vastasit. Olen samaa mieltä, että vastuun pitäisi olla vanhemmilla, mutta lapsi on siinä s
Olen itse ollut kulissilapsi. En minä ole miettinyt silloin mitään suhdettani kulissiin, koska en kokenut pitäväni mitään kulissia pystyssä. Yritin vaan elää jotenkin elämääni ja taiteilla tilanteesta toiseen. Ei siinä ehtinyt sen syvempiä miettiä eikä lapsena nyt ole ihan hirveästi rahkeitakaan. En minä edes tajunnut silloin, mistä on kyse ja että olisi jotain aiheellistakin"reklamoitavaa", koska minut oli kaasuvalotettu siihen, että minä olen se ongelma, eivät muut.
Ilmeisesti aikuiselle lapselleen ei saa avata mitään salattuja taustoja sukujen tai perheen paskassa mutta lehtikultaan puetussa historiassa? Ehkä psykologien äitimyytti särkyisi...
Nyt en tarkoita, että yrittäisin paeta vastuutani äitinä, mutta en ole tyhjästä tänne ilmaantunut. Eikä lapsenikaan. On melkoinen yksinkertaistus, että iskemällä äitiin terapiassa huolet hälvenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ottaen eniten sekaisin ovat ne, joiden mielestä alkkisvanhemmissa ei ollut mitään erityisen pahaa ja lapsuus nyt vaan oli ja kaikki on fine. Heillä on todella sairaita toimintatapoja ja kyvyttömyyttä terveisiin ihmissuhteisiin.
Näistä yleistyksistä olisi kiva saada edes muutama konkreettinen esimerkki. Mitä ne "todella sairaat toimintatavat" oikein ovat?
Todisteiden vaatiminen ilmiselvässä asiassa on yksi narsistisen manipuloinnin muoto. Alota vaikka siitä
Näitä naristeja näkeviä täällä näyttää riittävän. Kaikki, jotka ovat eri mieltä.
"Todisteiden vaatiminen ilmiselvässä asiassa on yksi narsistisen manipuloinnin muoto".
Todisteiden antaminen ilmiselvässä asiassa on helppoa. Mikä mättää?
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aikuiselle lapselleen ei saa avata mitään salattuja taustoja sukujen tai perheen paskassa mutta lehtikultaan puetussa historiassa? Ehkä psykologien äitimyytti särkyisi...
Nyt en tarkoita, että yrittäisin paeta vastuutani äitinä, mutta en ole tyhjästä tänne ilmaantunut. Eikä lapsenikaan. On melkoinen yksinkertaistus, että iskemällä äitiin terapiassa huolet hälvenee.
Ihan sellainen asiallinen keskustelu äitini kanssa olisi ollut itse asiassa toiveissani. Sellainen, että hän olisi kertonut pääpiirteittäin, mitä tapahtui esim.
- isäsi lähti yllättäen
- ei maksanut elareita
- se oli vaikeaa aikaa ja yritin taiteilla sen läpi joten kuten
- tuo kaikki toi mieleeni myös sen, miten omat vanhempani aikanaan erosivat ja se kuormitti vielä lisää
Mutta jos se keskustelu käydään tapaan
- isäsi on munaton luuseri, joka jätti meidät oman onnemme nojaan, kun jäi kiinni panemasta jotain baarihoitoaan
- sitten taas kerran saan hoitaa kaiken itse, hankkia rahat ja kasvattaa kolmea kiittämätöntä lasta, jotka tekevät tihutöitä ja vaativat rahaa, ihan kuin minä olisin joku pohjaton kaivo
- miten ihminen voi jaksaa tällaista elämää. Ensin lapsena hullut vanhemmat ja nyt sitten tämä. Elämä on kyllä yhtä paskaa, ei siitä pääse eroon mitenkään.
Idea taisi tulla selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aikuiselle lapselleen ei saa avata mitään salattuja taustoja sukujen tai perheen paskassa mutta lehtikultaan puetussa historiassa? Ehkä psykologien äitimyytti särkyisi...
Nyt en tarkoita, että yrittäisin paeta vastuutani äitinä, mutta en ole tyhjästä tänne ilmaantunut. Eikä lapsenikaan. On melkoinen yksinkertaistus, että iskemällä äitiin terapiassa huolet hälvenee.
Mulle kyllä tilitettiin suvun taustoja ja kauheuksia jo ennen kuin olin kouluikäinen, ja alkoholismin nyt näin toki omin silminkin. Kun olisivatkin vanhemmat käsitelleet nuo asiat ammattilaisen avulla eivätkä purkaneet lapsiinsa ja toisiinsa. Toki se piti lopulta ymmärtää ja hyväksyä, että eivät syystä tai toisesta kyenneet.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aikuiselle lapselleen ei saa avata mitään salattuja taustoja sukujen tai perheen paskassa mutta lehtikultaan puetussa historiassa? Ehkä psykologien äitimyytti särkyisi...
Nyt en tarkoita, että yrittäisin paeta vastuutani äitinä, mutta en ole tyhjästä tänne ilmaantunut. Eikä lapsenikaan. On melkoinen yksinkertaistus, että iskemällä äitiin terapiassa huolet hälvenee.
Se, että terapiassa käsitellään äitiä vaikkapa viisi tai viisitoista prosenttia ajasta, ei ole äitiin iskemistä, mutta ei sitä poiskaan voi jättää, jos se on osa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aikuiselle lapselleen ei saa avata mitään salattuja taustoja sukujen tai perheen paskassa mutta lehtikultaan puetussa historiassa? Ehkä psykologien äitimyytti särkyisi...
Nyt en tarkoita, että yrittäisin paeta vastuutani äitinä, mutta en ole tyhjästä tänne ilmaantunut. Eikä lapsenikaan. On melkoinen yksinkertaistus, että iskemällä äitiin terapiassa huolet hälvenee.
Tämä yksinkertaistus on ihan sinun omasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aikuiselle lapselleen ei saa avata mitään salattuja taustoja sukujen tai perheen paskassa mutta lehtikultaan puetussa historiassa? Ehkä psykologien äitimyytti särkyisi...
Nyt en tarkoita, että yrittäisin paeta vastuutani äitinä, mutta en ole tyhjästä tänne ilmaantunut. Eikä lapsenikaan. On melkoinen yksinkertaistus, että iskemällä äitiin terapiassa huolet hälvenee.
Ihan sellainen asiallinen keskustelu äitini kanssa olisi ollut itse asiassa toiveissani. Sellainen, että hän olisi kertonut pääpiirteittäin, mitä tapahtui esim.
- isäsi lähti yllättäen
- ei maksanut elareita
- se oli vaikeaa aikaa ja yritin taiteilla sen läpi joten kuten
- tuo kaikki toi mieleeni myös sen, miten omat vanhempani aikanaan erosivat ja se kuormitti vielä lisää
Mutta jos se keskustelu käydään tapaan
- isäs
Hyvin havainnollistat jotakin luulen melko tyypillistäkin nykyasetelmaa. Terävästi oivallat, että kaikki ei ole välttämättä täsmälleen niin, kuin se sinulle esitetään.
Näitä uhriutumisvariaatioita on vain loputtomasti. Joku jää juopon puolisonsa huoltajaksi jne. Ei tosiaan ole mitään takarajaa sille mistä asiosta uhriutua tai millä ns pilata elämänsä.
Vinkki. Suhtaudu varauksella kaikkiin, joiden elämä on ns pilattu. Nuo ihmiset tietävät aina harmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aikuiselle lapselleen ei saa avata mitään salattuja taustoja sukujen tai perheen paskassa mutta lehtikultaan puetussa historiassa? Ehkä psykologien äitimyytti särkyisi...
Nyt en tarkoita, että yrittäisin paeta vastuutani äitinä, mutta en ole tyhjästä tänne ilmaantunut. Eikä lapsenikaan. On melkoinen yksinkertaistus, että iskemällä äitiin terapiassa huolet hälvenee.
Mulle kyllä tilitettiin suvun taustoja ja kauheuksia jo ennen kuin olin kouluikäinen, ja alkoholismin nyt näin toki omin silminkin. Kun olisivatkin vanhemmat käsitelleet nuo asiat ammattilaisen avulla eivätkä purkaneet lapsiinsa ja toisiinsa. Toki se piti lopulta ymmärtää ja hyväksyä, että eivät syystä tai toisesta kyenneet.
Alkoholismi on aika pikku juttu verrattuna siihen, että suvussa on vaikka SS-miehiä. Sama paska temperamentti, joka on suvussani ja minussa, on myös siinä lapsessani. Geenit. Isän puolelta tulee toiset mutta eri tavalla mainiot.
Miten voi muuttaa itseään, jos ei ymmärrä mistä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aikuiselle lapselleen ei saa avata mitään salattuja taustoja sukujen tai perheen paskassa mutta lehtikultaan puetussa historiassa? Ehkä psykologien äitimyytti särkyisi...
Nyt en tarkoita, että yrittäisin paeta vastuutani äitinä, mutta en ole tyhjästä tänne ilmaantunut. Eikä lapsenikaan. On melkoinen yksinkertaistus, että iskemällä äitiin terapiassa huolet hälvenee.
Mulle kyllä tilitettiin suvun taustoja ja kauheuksia jo ennen kuin olin kouluikäinen, ja alkoholismin nyt näin toki omin silminkin. Kun olisivatkin vanhemmat käsitelleet nuo asiat ammattilaisen avulla eivätkä purkaneet lapsiinsa ja toisiinsa. Toki se piti lopulta ymmärtää ja hyväksyä, että eivät syystä tai toisesta kyenneet.
Alkoholismi on aika pikku juttu verrattuna siihen, että suvussa on vaikka SS-miehiä. Sama pas
Eivät ne geenit vielä mitään tee. Miten sinä olet toiminut? Millainen mieli sinulla on? Oma isäni on psykopaattinarsisti ja molemmista suvuista tulee myös alkoholismigeenejä.
Olen herkkä addiktioille, mutta olen pysynyt erossa alkoholista ja saanut muutkin addiktiot aika hyvin hallintaan. Mitään psykopaattista tai naristista paskakäytöstä minussa ei ole eikä sen tyyppistä mielenmaisemaakaan.
Minähän vain sanoin! On mun äidin vakiofraasi, kun hän on onnistunut taas suututtamaan jonkun hyväntahtoisilla kommenteillaan.
Mikähän siinä on, että ihminen ei opi pitämään turpaansa kiinni, vaikka on sata kertaa sanottu, että älä, lopeta, anna olla jne. Ja kerrottu miksi. Että esim. Se on tosi inhottavaa teinille mennä joka kerta kommentoimaan hänen finnejään naamaa tuijotellen ja virnuillen. Tai että toisten ihnisten yksityisasioita, ihan jo hänen ammattinsa puolesta salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia, ei pidä väkisin kertoa omille lapsille, kun nämä ihan pyytävät, että älä kerro, en halua tietää.