Miksi kumppaninhaussa pitäisi alentaa rimaa?
Tätä tällä palstallakin toitotetaan. Onko joku oikeasti sitä mieltä, että ihmisestä tulee onnellinen mennessään yhteen itselle epäsopivan kumppanin kanssa? Ihminen on paljon onnellisempi yksin kuin sellaisessa parisuhteessa, joka ei tyydytä.
Kommentit (106)
Riman alentamisesta hyötyy vain se toinen osapuoli, joka saa näin paremman kumppanin kuin mitä oikeasti 'ansaitsi'. Kumma kyllä nämä, joka tästä riman alentamisesta jankuttavat eivät kuitenkaan ole valmiita laskemaan sitä omaa rimaansa...
Itse olen sitä mieltä, että monet menevät suhteisiin aivan liian kevyin perustein ja sitten tulee myrskyisä/onneton suhde. Pikemmin sitä rimaa kannataisi nostaa jos haluaa olla onnellinen.
Jos ei päädy parisuhteeseen niiden kanssa joista haaveilee, missä vika?
Se on huono yhdistelmä, jos itse on alemman tason tyyppi ja samaan aikaan läheisriippuvainen, niin silloin just tulee valittua niitä huonoja kumppaneita. Ilmeisesti heille on mieleisenpää olla parisuhteessa huonon kumppanin kanssa kuin olla sinkkuna.
Toinen juttu on, että jos on kova vauvakuume ja ikääkin alkaa olla, niin sitten joko pitää tyytyä siihen kumppaniin, kenet vaan saa tai sitten ottaa riski siitä, että jää lapsettomaksi . Mutta jos ei ole aikomustakaan hankkia (lisää) lapsia, niin sitten ei ole mikään pakko kiirehtiä kumppanin valinnassa.
No jos on varaa pitää rimaa korkealla, jokainen tekee niin. Jos on itse tavallinen läpsyttelijä joka ihannoi jostain paljon itseään paremmasta, voi valita ostaako kolme kissaa vai laskeeko rimaa.
No eihän pidä. Standardit pitäisi pitää mahdollisimman korkealla, sekä miesten että naisten. Toki valinta täytyy tehdä usein yksinolon ja parisuhteen välillä, mutta parisuhteeseen pitäisi olla hyvin korkeat standardit nykymaailmassa.
Ei pidä. Eikä mielestäni pidä myöskään "hakea kumppania", koska se yleensä haisee epätoivolta ja karkottaa kaikki.
Oikeaan ja ihanaan törmää normaalissa, aktiivisessa elämässä kun lakkaa maanisesti etsimästä ja rentoutuu ja on oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että monet menevät suhteisiin aivan liian kevyin perustein ja sitten tulee myrskyisä/onneton suhde. Pikemmin sitä rimaa kannataisi nostaa jos haluaa olla onnellinen.
Mikään ei estä nostamasta rimaa suhteessa ollessaan. Ihmissuhde ei ole elinkautinen vankeustuomio. Ja miten oppii elämään toisen ihmisen kanssa ellei sitä harjoittele.
Rakkaus ei katso mitään rimoja kun se iskee. Sitä ei voi itse valita keheen rakastuu.
Se ei välttämättä ole ongelma mihin rima on asetettu, vaan se mitä ominaisuuksia arvostaa. Jos vaan ei arvosta niitä ominaisuuksia joita toisilla olisi paljon tarjota.
Vierailija kirjoitti:
No jos on varaa pitää rimaa korkealla, jokainen tekee niin. Jos on itse tavallinen läpsyttelijä joka ihannoi jostain paljon itseään paremmasta, voi valita ostaako kolme kissaa vai laskeeko rimaa.
Jos joku kokee, että huonossa parisuhteessa on parempi, kuin yksin, niin antaa mennä vaan. Aika monet toki näin tekevät. Naiset varsinkin jäävät ihan järkyttäviin parisuhteisiin pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
No jos on varaa pitää rimaa korkealla, jokainen tekee niin. Jos on itse tavallinen läpsyttelijä joka ihannoi jostain paljon itseään paremmasta, voi valita ostaako kolme kissaa vai laskeeko rimaa.
Kolme kissaa kuulostaa tässä kyllä huomattavasti houkuttavammalta vaihtoehdolta.
Jos riman alentamislinjalle pitäis lähteä niin eikö se sitten ole ihan sama hakea vaikka perunasäkki kaupasta, piirtää siihen hymynaama ja heittää sänkyyn vierelle.
Jos rima on korkealla kumppania kohtaan, nostakaa se myös itseänne kohtaan. Jos kumppanilla pitää olla sixpäck niin parasta on myös itseltä löytyä. Jos kumppanin pitää olla hauska ja supliikki, oletko sinäkin? Jos hänen pitää olla varakas ja menestynyt, oletko sinäkin?
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei katso mitään rimoja kun se iskee. Sitä ei voi itse valita keheen rakastuu.
Mutta jokainen voi valita, ryhtyykö parisuhteeseen, vaikka kuinka rakastuisi.
Vierailija kirjoitti:
No jos on varaa pitää rimaa korkealla, jokainen tekee niin. Jos on itse tavallinen läpsyttelijä joka ihannoi jostain paljon itseään paremmasta, voi valita ostaako kolme kissaa vai laskeeko rimaa.
Tuo haaveilu epäsopivasta kumppanista liittyy ilmeisesti epärealistiseen minäkuvaan. Terve itsetunto ja itseluottamus kumpuavat aina terveestä, realistisesta minäkuvasta ja itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on.
Kun hyväksyy itsensä ja tietää, mikä ja millainen on, on rakastettava ja viehättävä. Tietää oman arvonsa.
"Kiltti" miehen minäkuva on harhainen ja epärealistinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos riman alentamislinjalle pitäis lähteä niin eikö se sitten ole ihan sama hakea vaikka perunasäkki kaupasta, piirtää siihen hymynaama ja heittää sänkyyn vierelle.
Niin koska jos ei saa miestä joka näyttää mallilta, on rikas, kuninkaallinen jne jne. Niin sama sitten ostaa perunasäkki.
Minulla on ollut se rima jo mt ongelmaisissa, rikollisissa, lihavissa, lyhyissä, kaljuuntuvissa, ikääntyvissä persoonallisuushäiriöisissä työttömissä , luottotiedottomissa juoppo narkeissa. Ja odotan koska joku mies tulee sanomaan mikä on sen alle laskettu taso , jotta löytyisi sieltä se asiallinen mies josta he puhuu mikä löytyy rimaa laskemalla. En halua kumppania mutta kiinnostaisi nähdä mitä sieltä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Jos rima on korkealla kumppania kohtaan, nostakaa se myös itseänne kohtaan. Jos kumppanilla pitää olla sixpäck niin parasta on myös itseltä löytyä. Jos kumppanin pitää olla hauska ja supliikki, oletko sinäkin? Jos hänen pitää olla varakas ja menestynyt, oletko sinäkin?
Miksi pitäisi? Logiikkasi on vinoa.
Olennaistahan on se, mitä se kumppani hakee. Jos hän ei hae sinusta sixpäkkiä ja vaurautta, miksi sinulla pitäisi ne olla?
Incelit tuota toitottaa siinä toivossa, että joku naisparka hairahtuisi heihin. Normaalit tajuavat, ettei elämäänsä kannata pilata paskalla suhteella.