Tapailusuhde ei etene - mistä tietää haluaako mies parisuhteen?

Nykyajan teknologia on mahdollistanut, että hiljainen tuppisuu voi löytää netistä naisia. Etenkin Tinderin myötä mies voi pyörittää haaremia. Itse tapailin maalta kotoisin olevaa hiljaista vanhaa poikaa, joka asui vanhempiensa luona ja joka halusi edetä rauhallisesti parisuhteessa. Sovimme, että olemme yksiavioisessa suhteessa ja uskollisia.

Mies osasi esittää kilttiä ja valehdella silmiin katsoen. Paljastui, että hänellä oli monia tapailu- ja panosuhteita. Petturuus paljastui, kun yksi naisista soitti.

Enää en tyytyisi moiseen. Nykyään asun avoliitossa miehen kanssa, joka osaa näyttää tunteensa teoilla ja arvostaa minua. 

Tuosta ei tule koskaan mitään. Mies ei rakasta, ap ei ole hänelle se oikea. Ei se sitä sano, etteikö tämä mies pystyisi silti suhteessa olemaan mutta kylmää kyytiä on luvassa myöhemmin elämässä kun mies löytää rakkauden ja ap jää kuin nalli kalliolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule koskaan muuttumaan tuon kummemmaksi. Kyllä se kiinnostus tulee heti tai ei tule ollenkaan

 

Mitä ihmettä?

Kyllähän tuossa ap:n tapailussakin on kiinnostusta ollut heti alusta asti.

Mies vaan ei ole valmis vielä sitoutumaan, mikä on ymmärrettävää, kun on vasta 5 kk tapailtu ja tuore ero sitä ennen. Minä tapailin aviomiestäni ainakin vuoden, ennen kuin tiesin haluavani sitoutua vakavasti ja kiinnostusta ja kemiaa oli ihan alusta lähtien. Minusta 5 kk tapaamisesta sitoutumiseen olisi aivan liian nopeaa etenemistä.

voitko kertoa mitä tuo naisten kemia käytännössä on? 

Voin miehenä kertoa valistuneen arvioni: Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että nainen on mielessään halukas menemään sänkyhommiin miehen kanssa. Jos kemiaa ei ole, nainen ei voi kuvitella itseään sänkyyn miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan teknologia on mahdollistanut, että hiljainen tuppisuu voi löytää netistä naisia. Etenkin Tinderin myötä mies voi pyörittää haaremia. Itse tapailin maalta kotoisin olevaa hiljaista vanhaa poikaa, joka asui vanhempiensa luona ja joka halusi edetä rauhallisesti parisuhteessa. Sovimme, että olemme yksiavioisessa suhteessa ja uskollisia.

Mies osasi esittää kilttiä ja valehdella silmiin katsoen. Paljastui, että hänellä oli monia tapailu- ja panosuhteita. Petturuus paljastui, kun yksi naisista soitti.

Enää en tyytyisi moiseen. Nykyään asun avoliitossa miehen kanssa, joka osaa näyttää tunteensa teoilla ja arvostaa minua. 

 nyt tuli kyllä semmoista tuubaa ettei mitään rajaa. Ei normi landella mitään haaremia ole kuin haaveissa. Ulkonököä oli varmasti sen verran että tuon mahdollisti. Ja oikein että niin teki/tekee.

Haluatko ap olla joku johon tyydytään paremman puutteessa? Jos haluat, niin jatka toki tuota suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule koskaan muuttumaan tuon kummemmaksi. Kyllä se kiinnostus tulee heti tai ei tule ollenkaan

 

Mitä ihmettä?

Kyllähän tuossa ap:n tapailussakin on kiinnostusta ollut heti alusta asti.

Mies vaan ei ole valmis vielä sitoutumaan, mikä on ymmärrettävää, kun on vasta 5 kk tapailtu ja tuore ero sitä ennen. Minä tapailin aviomiestäni ainakin vuoden, ennen kuin tiesin haluavani sitoutua vakavasti ja kiinnostusta ja kemiaa oli ihan alusta lähtien. Minusta 5 kk tapaamisesta sitoutumiseen olisi aivan liian nopeaa etenemistä.

voitko kertoa mitä tuo naisten kemia käytännössä on? 

Voin miehenä kertoa valistuneen arvioni: Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että nainen on mielessään halukas menemään s

ja käytännössä se tarkoitaa sitä että mies miellyttää naisen silmää. Naiset eivät vaan pysty sitä sanomaan vaan obat kehittäneet siihen tuon kemian.

A, älä lähde mihinkään ihmeen tapailusuhteeseen

B, sama kuin A.

se on treffailua ja tapailua sen aikaa että sovitaan eksklusiivisuudesta tai seurustelusta. Sen jälkeen se on seurustelua, ja kyseessä on parisuhde. Tee tämä jatkossa selväksi toisellekin. 

"Kertokaa nyt hyvän tähden joku, että mikä se on se ihmeellinen ja ilmeisen salainen asia, mihin sen suhteen pitää olla menossa! Minne?

Siellä on kaksi aikuista ihmistä, erojakin on jo läpikäyty. Selkeästi viihtyvät toistensa seurassa. Ja nyt toinen osapuoli ahdistuu, kun ei etene.

Etene mihin? Mikä on se asia, mikä pitäisi vielä tapahtua? Sittenkin, kun kaikki on hyvin, tekevät asioita yhdessä jne."

No mikä on se asia, jota mies ei halua kun korostaa etteivät he seurustele? Ei halua tutustuttaa ystäviinsä, ei halua suunnitella ensi kesää, mitä? Selvästikin Ap haluaa suhteelta jotain mitä mies ei halua hänelle antaa. Jonkin tason varmuutta, ehkä. Mies taas kokee tarvetta korostaa epävarmuutta ja sitoutumisen puutetta. Ikäänkuin muistutella, että ethän vaan luota siihen että tykkään sinusta vielä huomennakaan, mieli voi muuttua koska tahansa ja häivyn kuin pieru saharaan. Vai mitä se seurustelemattomuuden korostaminen tuossa iässä oikein on?

Ap, sano miehelle nyt että kun teillä tulee kuusi kuukautta tapailua täyteen, eroat miehestä jos hän ei halua seurustella kanssasi. Sanot että sen enempää et ole valmis uhraamaan aikaasi suhteeseen, joka ei välttämättä johda tapailua pidemmälle. Jos mies haluaa seurustella kanssasi, hän sanoo sen. Jos hän on edelleen epävarma, parempi että unohdat hänet ennen kuin itsetuntosi on palasina. Unohda potentiaali ja mieti missä olet nyt: olet miehen kanssa tapailusuhteessa, joka ei halua seurustella sinun kanssasi. Tiedät jo itsekin mitä sinun pitäisi tehdä ja pitkität vaan vääjäämätöntä. Joko mies tajuaa arvosi eikä halua menettää sinua, tai hän ei välitä sinusta tarpeeksi että sillä olisi väliä. 

Nämä tällaiset "rennot" tapailu/säätösuhteilut on melko hankalia ja hajottavia ja sitten nämä huonot kokemukset kummittelee jatkossa kaikissa muissakin suhteissa ja varsinkin, jos toinen just menee sen sanomaan, että otetaan ihan rennosti ja katsotaan päivä kerrallaan. Siinä aktivoituu kerrasta ne kaikki huonot muistot ja sitten siitä uudesta tapailusta onkin rentous kaukana vaikka mitään syytä ei edes olisi hätääntyä.

Lisäksi kun tällä sanojallakin saattaa olla taustallaan toisenlaista kummittelua eli onkin ollut joku pikavauhtia edennyt suhde jossa itse on jäänyt ihan matkustajaksi kun ei ole heti kättelyssä kertonut, ettei halua mitään vakavaa ainakaan heti. Ja näitä kokemuksia kun sitten kertyy nykymallisessa deittailukulttuurissa enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja jopa kolikon kummaltakin puolen niin joopa, varsin onnellisia suhteita on luvassa.

Mutta joo, useinhan näissä käy niin, että toinen tahtoo enempi mitä toinen ja ainakin paljon aiemmin jonka myötö se enemmän haluava muuttuukin epävarmaksi, kun toinen himmailee. Usein ratkaisuna on vaatia sitten himmailijalta entistäkin pontevammin edes niitä sanoja, jotka vakuuttaa hänelle, että suhteessa on potentiaalia ja siitä voi hyvinkin tulla se loppuelämän suhde vielä jonakin päivänä. Samaan aikaan se himmailija alkaa tarvita lisää tilaa, koska toinen ahdistaa vaatimuksillaan ja tämän tilantarpeen myötä se epävarma ei-himmailija puskee vaan hanakammin päälle ja haluaa taas jutella siitä missä mennään, kun toinen on aiempaa etäisempi. Siinä on sitten kierre valmis ja oikeastaan jokaisen keskustelutuokion myötä tilanne on vaan aiempaa enemmän solmussa, jos kummaltakaan ei löydy kanttia viheltää koko juttua poikki.

Mitä "tapailusuhteenne" on pitänyt sisällään? Yhteiselämää kuin avioliitossa konsanaan? Se siitä itsesi suojelemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Nämä tällaiset "rennot" tapailu/säätösuhteilut on melko hankalia ja hajottavia ja sitten nämä huonot kokemukset kummittelee jatkossa kaikissa muissakin suhteissa ja varsinkin, jos toinen just menee sen sanomaan, että otetaan ihan rennosti ja katsotaan päivä kerrallaan. Siinä aktivoituu kerrasta ne kaikki huonot muistot ja sitten siitä uudesta tapailusta onkin rentous kaukana vaikka mitään syytä ei edes olisi hätääntyä.

Lisäksi kun tällä sanojallakin saattaa olla taustallaan toisenlaista kummittelua eli onkin ollut joku pikavauhtia edennyt suhde jossa itse on jäänyt ihan matkustajaksi kun ei ole heti kättelyssä kertonut, ettei halua mitään vakavaa ainakaan heti. Ja näitä kokemuksia kun sitten kertyy nykymallisessa deittailukulttuurissa enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja jopa kolikon kummaltakin puolen niin joopa, varsin onnellisia suhteita on luvassa.

Mutta joo, useinhan näissä käy niin, että toinen tahtoo enempi mitä toinen ja a

Joko haluaa seurustella tai sitten ei. Ei se ole sen vaikeampaa.

Mä mietin sitä, että jos tuollaisesta kehkeytyy oikeasti parisuhde niin millaisena se alkuhuuman aika oikein näyttäytyykään siinä vaiheessa, kun tulee se huonompi hetki suhteessa ja olisi kiva muistella sitä ihanaa aikaa kun tavattiin ja rakastuttiin ja toinen oli niin ihana..

Mitä silloin voi muistella? Sitäkö että tunsi olevansa joku hätävara ja laastari? Vaiko sitä että sinnikkäällä painostamisella sai lopulta toisen taivutelluksi suhteeseen?

En tiedä. Itse en vaan enää yhtään jaksaisi tuollaista vaan antaisin olla, jos ei olla samassa elämänvaiheessa eikä haluta samoja asioita ainakaan muuten kuin sanojen tasolla. Kokemusta nimittäin on tuostakin, että nuoruudessaan sitä antoi toiselle aikaa (ja tilaa) ja oli ymmärtäväinen eikä halunnut painostaa, eikä vaatiakaan mitään ettei toinen vaan lähtisi kokonaan kävelemään ja mitä niistä lopulta sai? Ei muuta kuin sydänsuruja ja aiempaakin huonomman itsetunnon.

En suosittele tuollaisia "parisuhteita" kenellekään.

Jos ei ole valmis niin ei ole. Ei se siitä valmiimaksi muutu millään muulla kuin ihmisen omalla halulla.

Vierailija kirjoitti:

No mihin sitä pitäisi edetä - kahden jo eronneen ihmisen? Miksi ei voi vain nauttia tästä hetkestä, siitä hyvästä mitä juuri nyt on? Jatkuu tai päättyy joskus tulevaisuudessa, sellaista elämä on.

Kai tuossa on vähän se, että toinen osapuoli haluaisi suhteen syvenevän tunnetasolla, haluaisi siis kokea olevansa rakastettu, ja haluaisi elää rakkaussuhdetta. Onhan se kovin eri asia kuin tapailu. Monet ihmiset haluavat romanttis-seksuaalisiltakin suhteilta syvenemistä, syvällisempää kohtaamista ja merkityksellisyyttä, kumppanuutta. Sama juttu kuin ystävyyssuhteissa - joillekin riittää hengailukaverit, ja toiset sitten haluavat syvällisiä, läheisiä ystäviä, joiden kanssa voi jutella syvällisemmin ja luottamuksellisemmin. Tämän varmaan kaikki tajuava, joten miksi ihmeessä sitä sitten on vaikea tajuta, että joku voi haluta myös seurustelulta jotain syvällisempää kuin vain kepeää hengailua.



Eikä sen tarvitse tarkoittaa naimisiinmenoa, sukujuhlissa käymistä, yhteenmuuttoa, tms. Merkityksellinen rakkaussuhde voi hyvin olla sellainenkin, jossa asutaan omissa asunnoissa. Kyllä minä ainakin ymmärrän, että joku haluaa elämänkumppanin, jonka kanssa ollaan syvästi rakastuneita, eikä silloin riitä vain se, että nautitaan kepeästä tapailusta ja sen hyvistä puolista. Onhan se tapailukin kivaa, mutta jos kerran haluaa enemmän, niin eihän se silloin riitä.

t. Eri

"ja käytännössä se tarkoitaa sitä että mies miellyttää naisen silmää. Naiset eivät vaan pysty sitä sanomaan vaan obat kehittäneet siihen tuon kemian."



 

Nääh, ei se nyt vielä riitä sytyttämään seksuaalista halua, että toinen miellyttää silmää. Ei se vielä riitä seksin perustaksi tai kiihota, että toisen ulkonäkö miellyttää. Aika tylsä seksielämä pitää olla, jos tuo on vain se juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän sisimmässäni sen, miten tässä todennäköisesti tulee käymään. Haluaisin vain saada miehen itse sanomaan asiat suoraan minulle niin kuin ne on. Sais rehdisti tämän jutun sitten päätökseen. Hankalaa on itse repäistä itsensä irti, kun olen niin ihastunut ja mies kuitenkin puhuu vakavan suhteen mahdollisuudesta. 

Ap

Closurea et tule välttämättä koskaan saamaan. Olen ollut tismalleen samassa tilanteessa, tiedän miten helvetillistä tuo on. Auttaisi niin paljon, jos toinen vaan sanoisi suoraan, että tästä ei tule ikinä mitään. Enää en edes odota closurea. Se, miten mies minua kohtaan käyttäytyy, on riittävä closure. Eli sinun tilanteessasi mies on näyttänyt, ettei halua kanssasi vakavaan suhteeseen. Keskity siihen, mitä hän tarjoaa sinulle NYT. Älä keskity potentiaaliin. Kunnioita itseäsi. Antaiset e

Itse pääsin tuosta closuren odottamisesta yli siten, että mietin, että millaisen suhteen oikeasti haluan. Haluanko sellaisen suhteen, jossa minun täytyy jatkuvasti ns. kerjätä huomiota ja rakkautta mieheltä? Vai haluanko, että se mies ihan itse proaktiivisesti on aidosti kiinnostunut minusta parisuhdemielessä ja näyttää sen minulle. Tämän tajuamisen jälkeen pääsin isoilla harppauksilla yli tuollaisista säätösuhteista, se että mies ei pistä tikkuakaan ristiin sen eteen että parisuhde syntyisi on totaalinen turn off.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän sisimmässäni sen, miten tässä todennäköisesti tulee käymään. Haluaisin vain saada miehen itse sanomaan asiat suoraan minulle niin kuin ne on. Sais rehdisti tämän jutun sitten päätökseen. Hankalaa on itse repäistä itsensä irti, kun olen niin ihastunut ja mies kuitenkin puhuu vakavan suhteen mahdollisuudesta. 

Ap

Closurea et tule välttämättä koskaan saamaan. Olen ollut tismalleen samassa tilanteessa, tiedän miten helvetillistä tuo on. Auttaisi niin paljon, jos toinen vaan sanoisi suoraan, että tästä ei tule ikinä mitään. Enää en edes odota closurea. Se, miten mies minua kohtaan käyttäytyy, on riittävä closure. Eli sinun tilanteessasi mies on näyttänyt, ettei halua kanssasi vakavaan suhteeseen. Keskity siihen, mitä hän tarjoaa sinulle NYT. Älä k

lainaus epäonnistui äsken eli laitan uudestaan:

Itse pääsin tuosta closuren odottamisesta yli siten, että mietin, että millaisen suhteen oikeasti haluan. Haluanko sellaisen suhteen, jossa minun täytyy jatkuvasti ns. kerjätä huomiota ja rakkautta mieheltä? Vai haluanko, että se mies ihan itse proaktiivisesti on aidosti kiinnostunut minusta parisuhdemielessä ja näyttää sen minulle. Tämän tajuamisen jälkeen pääsin isoilla harppauksilla yli tuollaisista säätösuhteista, se että mies ei pistä tikkuakaan ristiin sen eteen että parisuhde syntyisi on totaalinen turn off.

Ylläolevaan, kun päätin että teen mitä itse haluan riippumatta siitä mitä joku toinen haluaa, niin löytyi loppuelämän rakkaus. Ihmettelen miksi niin moni n sitä mieltä että pitäisi vain odotella sitä hitaampaa ospuolta, kun jokainem tekee päätöksen omalta kohdltaan.

Olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja ainoa neuvoni on että kannattaa lähteä hyvän sään aikana. Olin tapailusuhteessa yli vuoden, olin esitelty kavereille ja perheelle mutta seurusteluun en kelvannut. Se söi minun itseluottamustani, oli aikoja jolloin päätin että olen hiljaa enkä pidä minkäänlaista yhteyttä. Siitäkään ei ollut mitään hyötyä. Kunnes päätin lopettaa ja siinä vaiheessa miehellä olikin jo toinen. En koskaan unohda hänen ilmettään kun kertoi minulle seurustelevansa. Tästä naisesta tuli hänen vaimonsa ja lapsensa äiti. Kun kerroin etten aio olla edes kaveri mies suuttui minulle ja sen jälkeen ei ole oltu missään tekemisissä.