Tapailusuhde ei etene - mistä tietää haluaako mies parisuhteen?

En onnistunut lainaamaan viestiä, mutta olen tuo aiempi kommentoija, joka kaipaa ns. oikeaa parisuhdetta suunnittelemattoman tapailun sijaan ja jonka mies sanoo, ettei pysty antamaan itsestään enempää. En usko, että lapsi on sinänsä hänelle mikään oikea syy pitää meidän suhde tällaisena kevyenä. Luulen, että hän kyllä kokee vuoroviikkovanhemmuuden, haastavan työn ja oikukkaan eksän sellaiseksi komboksi, jonka pyörittäminen vie paljon voimavaroja. Ja lapsen kanssa ollessaan hän haluaa keskittyä täysin lapseen. Ymmärrän sen, mutta silti osa musta ei ymmärrä. En ole ehdottanut yhteenmuuttoa ja uusperhettä. Joku häntä kuitenkin jarruttaa. Ja mun pitäisi siitä tajuta vetää johtopäätös, että hän kyllä tykkää tosi paljon olla mun kanssa silloin kun hänelle sopii, mutta ei tarpeeksi, jotta voisimme olla oikea pari.

Vierailija kirjoitti:

Mies tosiaan halusi erikseen korostaa ettei seurustelemaan ole mikään kiire. Ilmeisesti hänelle seurustelu tarkoittaa sitä, että tavataan toisen perhe ja mietitään yhteen muuttamista. Jotenkin en usko, että kyseessä olisi pelkkä seksisuhde. Mies ei halua jokaisella tapaamiskerralla seksiä ja ehdotellaan molemmat aina yhteisiä tekemisiä. Seksi on toki tärkeä osa tätä tapailua, mutta jos mies haluaisi vain sitä, niin uskoisin hänen käyttäytyvän eri tavalla. Hän tuntuu kyllä välittävän minusta, mutta voihan se olla etten sitten vain kolahda tarpeeksi. Minulta saa huomiota ja siinä samalla voi parannella itseään. Vai voisiko tuo seurustelemattomuuden korostaminen tarkoittaa sitä, ettei hän halua kiirehtiä pitkän suhteen jälkeen esimerkiksi muuttamaan yhteen, vaan haluaa sellaisista asioista olla aivan varma? Hän on alusta asti sanonut, että mikään kiire ei ole mihinkään ja että tämä kuitenkin tuntuu koko ajan paremmalta mitä pidemmälle etene

Onhan olemassa myös seksisuhteen ja seurustelusuhteen välimuotoja, kuten kevytsuhde ja fwb-suhde joissa tehdään muutakin kuin pannaan mutta suhde ei kuitenkaan ole seurustelua. Hyvin harvoin vakavaa suhdetta haikailevan kannattaa näihinkään suhdemuotoihin lähteä.

Miten tarina jatkui?

Arvaan, että Ap lienee lopettanut suhteen. 

up

Muakin kiinnostaa! 

Tää on ihan liian tuttua itsellekin.. olin pitkään nuoremman miehen kanssa vastaavassa suhteessa. Pienenä erona se että alkuun itsekin ajattelin aidosti että tällainen sitoutunut kevytsuhde ja tapailu on se meille sopiva muoto koska mulla oli lapset ja hänellä ei ja sen takia meidän tulevaisuus sellainen että ei nähty kumpikaan mitään vuosien saati loppuelämän juttua tästä tulevan. Kaksi vuotta meni näin kunnes itse tajusin että olen niin syvästi ihastunut ja kohta rakastanut että en voi jatkaa näin. Miehen edellinen pitkä suhde oli päättynyt naisen taholta pettämiseen ja ero oli pitkä ja vaikea. Näin kyllä hänestä et se viimeinen sitoutuminen osin liittyi tuohonkin kun tunnetta meidän jutusta ei puuttunut. Hän vaan sinnikkäästi sanoi että ei kuitenkaan seurustelua mikä itsestä oli aivan älytöntä, jos 2 vuotta tiiviisti tapailtu ja oltu yhdessä lomat ja muut. Tilanne meni niin pitkälle että sanoin kerran sitten (itsestä vaan tuntui että mitta täynnä) et nyt me sovitaan ero tai oikea seurustelu ja mun puolesta voidaan sovussa ja sivistyneesti vaikka nyt samantien erota. Minä en tällasta katsele enää kun särjen itseni siinä.

Hänen vastaus oli heti että ei eroa missään nimessä halua ja että oli jotenkin ajatellut että suojelee meitä molempia (pettymykseltä?) sillä mutta että tajusi sitten kyllä että mun osalta tämä on selvää, joko tai. Ollaan edelleen yhdessä onnellisesti, yhteen muutamassa näin 4 vuotta alusta. Joskus mua kaihertaa vähän tuo meidän alku mutta selitän itselleni tuon meidän elämäntilanne-eron. Itselleni on ne kaksi lasta jo tehtynä ja lisää ei tule joten se on iso valinta miehelle lähteä minun kelkkaan tottakai. Tsemppiä kaikille päättämättömien miesten kanssa oleville, suosittelen kyllä et pistätte miehen jossain kohti valitsemaan..!

Mun mielestä aloittajan tilanteessa ei ole mitään ristiriitaa. Mies sanoo, ettei seurustella. Mun mielestä se on todella vahva signaali - en oikein ymmärrä kuinka paljon suorempaa puhetta odotat? Ristiriita on vain omassa mielessäsi, koska miehen signaali ei ole se, mitä toivoisit. Siispä yrität päässäsi kääntää hänen sanojaan päinvastaiseksi ja nähdä hänen viestinnässään ristiriitaa. Ristiriitaa ei kuitenkaan ole, vaan mies ilmoittaa sinulle aivan selkeästi, että hän ei halua suhteeseen eikä olla tunteistaan tilivelvollinen sinulle.

Samasta syystä on turhaa odottaa syvällistä keskusteluakaan. Mies ei vain halua sitä sinun kanssasi, vaikka varmasti olet hänen mielestään kiva nainen ja mukava tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Olen jutellut miehen kanssa ja hän tosiaan sanoo, että pitää minusta kovasti ja näkee kyllä vakavaakin, mutta ei halua kiirehtiä seurustelemaan. Tulee hyvin ristiriitainen olo, mutta taidatte olla oikeassa. Tuskin tästä ikinä mitään sen enempää tulee. Olen varmaan vain nyt tähän elämänvaiheeseen hänelle sopivaa seuraa, kunnes löytää itselleen sen oikean ja pääsee kunnolla edellisestä suhteesta yli.

Ap

Tätä en kyllä tajua, että jos muka oikeasti on vakavissaan, niin mikä on se syy ettei halua seurustella? Mitä mies muka odottaa, muuta kuin jotain parempaa? Miksi pitää saada pysyä sinkkuna? Rusinat pullasta? 

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaa! 

Tää on ihan liian tuttua itsellekin.. olin pitkään nuoremman miehen kanssa vastaavassa suhteessa. Pienenä erona se että alkuun itsekin ajattelin aidosti että tällainen sitoutunut kevytsuhde ja tapailu on se meille sopiva muoto koska mulla oli lapset ja hänellä ei ja sen takia meidän tulevaisuus sellainen että ei nähty kumpikaan mitään vuosien saati loppuelämän juttua tästä tulevan. Kaksi vuotta meni näin kunnes itse tajusin että olen niin syvästi ihastunut ja kohta rakastanut että en voi jatkaa näin. Miehen edellinen pitkä suhde oli päättynyt naisen taholta pettämiseen ja ero oli pitkä ja vaikea. Näin kyllä hänestä et se viimeinen sitoutuminen osin liittyi tuohonkin kun tunnetta meidän jutusta ei puuttunut. Hän vaan sinnikkäästi sanoi että ei kuitenkaan seurustelua mikä itsestä oli aivan älytöntä, jos 2 vuotta tiiviisti tapailtu ja oltu yhdessä lomat ja muut. Tilanne meni niin pitkälle että sanoin kerran s

Moni mies on usein tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, on se mikä tahansa. Havahtuvat miettimään mitä oikeasti haluavat vasta kun nainen nostaa kissan pöydälle, ellei nainen ehdi kyllästyä epämääräisyyteen ja nostaa kytkintä. 

Tuli mieleen nyt tämä keskustelu ja ajattelin tulla kirjoittamaan vielä tähän. Suhde päättyi siis eroon ja näin jälkikäteen ajateltuna jaksoin olla suhteessa ihan liian pitkään. Lopullinen ero tuli minun aloitteestani. Ehti suhde kuitenkin edetä pikkuhiljaa siihen, että tavattiin toistemme perhe jne. ja sovittiin seurustelusta. Kaikki tuo tapahtui kuitenkin niin, että jouduin ikään kuin vaatimaan mieheltä noita asioita tai suhde olisi sitten siinä. Ero oli valtava helpotus itselleni ja nyt tiedän millä tavalla aion jatkossa toimia, kun aloitan uuden suhteen etsimisen. 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen nyt tämä keskustelu ja ajattelin tulla kirjoittamaan vielä tähän. Suhde päättyi siis eroon ja näin jälkikäteen ajateltuna jaksoin olla suhteessa ihan liian pitkään. Lopullinen ero tuli minun aloitteestani. Ehti suhde kuitenkin edetä pikkuhiljaa siihen, että tavattiin toistemme perhe jne. ja sovittiin seurustelusta. Kaikki tuo tapahtui kuitenkin niin, että jouduin ikään kuin vaatimaan mieheltä noita asioita tai suhde olisi sitten siinä. Ero oli valtava helpotus itselleni ja nyt tiedän millä tavalla aion jatkossa toimia, kun aloitan uuden suhteen etsimisen. 

Ap 

Mistä syystä loppujen lopuksi päädyit eroon, mikä oli se viimeinen pisara?

Tajusin etten vain yksinkertaisesti jaksa enää suhteessa olevaa epävarmuutta. Miehestä ei oikein tuntunut saavan tunnetasolla mitään irti. Olin hyvin yksinäinen suhteessa ja tosi vahvasti tuli se tunne, ettei hän ole minulle se oikea enkä minä hänelle. Kun halusin erota, niin mies olikin sitten asiasta samaa mieltä. Hän ei vaan pystynyt itse tekemään aloitetta eroon :( 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa on pelkässä tapailusuhteessa, jos muita ei tavata? Silloin on omaa rauhaakin kun molemmat asuu omassa asunnossa.

Miten tuo eroaa seurustelusta? Ovatko ihmiset niin tunnekammoisia, että ihmissuhteissa täytyy koko ajan pitää käsijarrua päällä, ettei vaan tuntisi mitään? Ja sitten arvaillaan, että onko tämän nyt milloin mitäkin kevytsuhteilua.

Aikuiset ihmiset ja käyttäytyvät kuin jotkut ala-asteikäiset lapset. "Ettei vaan se saa tietää et mä tykkään siitä!!!". 

Heitin 2.5 vuotta hukkaan juuri tuollaisen tapailusuhteen ja miehen takia. Jos mies on kiinnostunut, se kyllä näyttää ja kertoo sen ja tekee kaikkensa, että olette yhdessä. Tämän tulin oppimaan kun nostin kytkintä ja sittemmin löysin nykyisen avopuolisoni

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen nyt tämä keskustelu ja ajattelin tulla kirjoittamaan vielä tähän. Suhde päättyi siis eroon ja näin jälkikäteen ajateltuna jaksoin olla suhteessa ihan liian pitkään. Lopullinen ero tuli minun aloitteestani. Ehti suhde kuitenkin edetä pikkuhiljaa siihen, että tavattiin toistemme perhe jne. ja sovittiin seurustelusta. Kaikki tuo tapahtui kuitenkin niin, että jouduin ikään kuin vaatimaan mieheltä noita asioita tai suhde olisi sitten siinä. Ero oli valtava helpotus itselleni ja nyt tiedän millä tavalla aion jatkossa toimia, kun aloitan uuden suhteen etsimisen. 

Ap 

Mukle kävi vähän samoin, mies lopulta "suostui" naimisiin - mutta multa oli jo mennyt maku.

upup