Tapailusuhde ei etene - mistä tietää haluaako mies parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Ylläolevaan, kun päätin että teen mitä itse haluan riippumatta siitä mitä joku toinen haluaa, niin löytyi loppuelämän rakkaus. Ihmettelen miksi niin moni n sitä mieltä että pitäisi vain odotella sitä hitaampaa ospuolta, kun jokainem tekee päätöksen omalta kohdltaan.

Tuo on aivan totta. Jotenkin sitä vain ehkä helposti hukkuu ajatukseen, että kyseinen mies olisi jotenkin ainutlaatuinen. Ja on vaikea uskoa, että löytäisi enää ketään yhtä hyvää. Mutta oot kyllä ihan oikeassa, noinhan sen pitäisi mennä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin mieheltä, että mitä se tarkoittaa, ettei seurustella. Aikoinaan oli tuttavapiirissä mies ja nainen ja mies toitotti naisella jatkuvasti, etteivät he seurustele. Nainen jatkoi suhdetta ja kärsi vuositolkulla tilanteesta, mutta ei saanut itseään irti suhteesta. Minusta mies oli itsekäs ja nainen muuttui tuossa suhteessa lopulta aivan raivottareksi. Sittemmin mies tapasi uuden naisen ja muutti hänen kanssaan yhteen, mutta se suhde päättyi melko nopeasti.



Aloitusta lukiessa tuli mielikuva melko passiivisesta miehestä, joka eroakin pähkäillyt pitempään. Voi olla sellainen tyyppi, jolla ei oikein syviä tunteita synnykään. Kannattaa ottaa suhde puheeksi ja tehdä sitten omat ratkaisut.

Mun veli on tuollainen mies. Hän ei osaa muodostaa syviä tunteita ketään kohtaan, edes omaa lastaan. Teinistä asti hänellä on naiset vaihtuneet, toki ollut aika pitkiäkin jotkut suhteet, pisin kesti 15 vuotta.

Mutta niissä toistuu aina se sama kaava, että naiset joutuu kinuamaan häneltä sitoutumista ja ylipäätään huomiota. 

Muistan yhdenkin naisen olleen niin rakastunut häneen, että sanoi tyytyvänsä vaikka muoviseen Kinder-munan sormukseen, kunhan vaan mies suostuisi kihloihin. Mutta ei veljeni suostunut. Hän ei yhdenkään naisen kanssa ollut kihloissa eikä naimisissa, mutta yhden kanssa sai lapsen. 

Siihen lapseenkaan veljeni ei osannut tuntea mitään kiinnostusta, eikä osallistunut lapsesta huolehtimiseen lainkaan. Joten ero tuli nopeasti ja hänellä oli tapaamisoikeus, mutta ei välittänyt tavata lastaan koskaan.

Kerroin tämän siksi, että jotkut saattavat pitää sitä "hyvänä merkkinä" että ap:n mies on ollut kuitenkin edes naimisissa. Ei miehet välttämättä kokeneinakaan ole hyviä miehiä. Ovat vaan sattuneet pääsemään parisuhteisiin jonkun hyväuskoisen naisen kanssa.

Sitten vaan heittäytyy perässävedettäväksi joojoo-mieheksi, kunnes nainen vuosien yrittämisen ja odottamisen jälkeen tajuaa lähteä. Miehet osaa olla aika ovelia näissä asioissa, esimerkiksi alussa esittäen vähän reippaampaa. Sitten kun nainen on saatu rakastumaan, voi heittäytyä omaksi itsekkääksi itsekseen koska mihinkäs rakastunut lähtisi?

Miten se onkin niin vaikeaa päästää irti suhteesta, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa mutta josta ei tule koskaan saamaan sitä, mitä suhteelta odottaa. Se on kauhean vaikeaa. 

Terveisin yksi suunnilleen ap:n suhteen kaltaisessa tilanteessa oleva, oikeaa parisuhdetta kaipaava nainen

Up

Vierailija kirjoitti:

Miten se onkin niin vaikeaa päästää irti suhteesta, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa mutta josta ei tule koskaan saamaan sitä, mitä suhteelta odottaa. Se on kauhean vaikeaa. 

Terveisin yksi suunnilleen ap:n suhteen kaltaisessa tilanteessa oleva, oikeaa parisuhdetta kaipaava nainen

Minkälainen tilanne sulla on? Haluutko kertoo lisää?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten se onkin niin vaikeaa päästää irti suhteesta, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa mutta josta ei tule koskaan saamaan sitä, mitä suhteelta odottaa. Se on kauhean vaikeaa. 

Terveisin yksi suunnilleen ap:n suhteen kaltaisessa tilanteessa oleva, oikeaa parisuhdetta kaipaava nainen

Siksi se on vaikeaa, kun on paljon tunteita, vaikka järki sanookin, että siitä pitäisi lähteä. Olen itsekin tuon läpikäynyt pitkään ja turhaan odottaen, kunnes lopulta oli vaan pakko repäistä itsensä irti. Sattuihan se todella paljon, mutta sattunut olisi varmaan moninkertaisesti enemmän, jos edelleen olisin jatkanut ja tunteet vaan olisi syventyneet. Ei vaan kannattaisi pitkittää jos näkee, ettei asiat etene omaan halumaan suuntaan, vaikeammaksi vaan asiat menee.

Olen tapaillut noin 6kk miestä joka oli eronnut juuri niihin aikoihin kun lähestyi minua. Juttu lähti nopeasti käyntiin mutta parin kk jälkeen mies alkoi empimään,onko sittenkään valmis vielä. Sovittiin että jatketaan edelleen juttua mutta tapaillaan kun molemmille sopii,pidetään kuitenkin yhteyttä lähes päivittäin ja käydään yhdessä harrastamassa kun aikataulut menee yhteen. Joskus menee montakin viikkoa ettei ehditä nähdä mutta aina kun sitten nähdään,juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi. Olemme aina puhuneet kaikesta avoimesti eikä kummallakaan ole kiinnostusta tavata muita. Heti alusta alkaen olemme tavallaan sitoutuminen tähän mutta ei ola koskaan sovittu seurustelevamme. Miehellä lapsia,minulla ei. N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se onkin niin vaikeaa päästää irti suhteesta, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa mutta josta ei tule koskaan saamaan sitä, mitä suhteelta odottaa. Se on kauhean vaikeaa. 

Terveisin yksi suunnilleen ap:n suhteen kaltaisessa tilanteessa oleva, oikeaa parisuhdetta kaipaava nainen

Minkälainen tilanne sulla on? Haluutko kertoo lisää?

Ap

Voin kertoa.

Olen tapaillut/seurustellut (kyllä, me ollaan juteltu siitä, että kyseessä on tässä vaiheessa "seurustelu") miehen kanssa jo muutaman vuoden ajan. Molemmilla on takana pitkä parisuhde. Miehellä on pienempi lapsi, mulla kaksi isoa. Olemme nelikymppisiä.

Et ole ap sen tarkemmin kertonut, minkä ikäisiä te olette tai onko teillä jommallakummalla lapsia, tai en ole ainakaan huomannut tässä ketjussa niistä mainintaa.

Me sovimme jo toisten treffien jälkeen, ettei tapailla muita, mutta tapailuasteella se silti oli vielä pitkän aikaa. Ja on tavallaan edelleen. Emme kuulu toistemme arkeen mitenkään emmekä tapaa koskaan lasten tai muidenkaan seurassa, emme vietä jouluja tai juhannuksia yhdessä.

Minun lapseni pärjäävät kotona keskenään öitäkin. Miehellä on lapsensa luonaan joka toinen viikko, ja silloin emme siis tapaa ollenkaan. Välillä hänen lapsenhoitokuvionsa vaihtelevat, enkä koskaan tiedä etukäteen, milloin hänellä olisi aikaa minulle. Mies on hyvä isä lapselleen, ja sitä toki arvostan. Mutta hän on myös aika lailla eksänsä hyppyytettävissä ja ottaa lapsen luokseen aina välillä myös ns. lapsivapaallaan.

Minä haluaisin ihan oikean parisuhteen. En vaan osaa ihan tarkkaan sanoa, mitä se tarkoittaa. En halua välttämättä muuttaa yhteen, mutta haluaisin suunnitella elämää, pyhienviettoa, lomia, edes seuraavaa viikkoa ja yhteisiä juttuja. Nyt elämme hetkessä ja suhteemme on sattumanvaraista tapailua muutaman kerran viikossa joka toinen viikko, jos sitäkään. Olemme yhteydessä päivittäin kyllä. Mutta niin hän tuntuu olevan eksänsäkin kanssa, koska lapsi, joten siinä mielessä en ole mitenkään erityinen.

Tykkään tästä miehestä ihan hirveästi ja hän minusta. Meillä on todella intohimoinen suhde ja paljon seksiä aina kun nähdään, mutta ei tämä minusta pelkkä seksisuhde ole, koska viestittelemme päivittäin, juttelemme kaikesta ja teemme kaikenlaista muutakin. Fyysisyys on kyllä minulle tosi tärkeää suhteessa.

Mies sanoo, ettei lapsen takia "pysty antamaan itsestään enempää". Minun täytyisi siis saada päätettyä, riittääkö tämä minulle vai ei. En osaa repäistä tästä itseäni irti, koska suhteessa on niin paljon hyvää ja tämä on toisaalta aika helppo ja rento suhde minullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se onkin niin vaikeaa päästää irti suhteesta, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa mutta josta ei tule koskaan saamaan sitä, mitä suhteelta odottaa. Se on kauhean vaikeaa. 

Terveisin yksi suunnilleen ap:n suhteen kaltaisessa tilanteessa oleva, oikeaa parisuhdetta kaipaava nainen

Minkälainen tilanne sulla on? Haluutko kertoo lisää?

Ap

Voin kertoa.

Olen tapaillut/seurustellut (kyllä, me ollaan juteltu siitä, että kyseessä on tässä vaiheessa "seurustelu") miehen kanssa jo muutaman vuoden ajan. Molemmilla on takana pitkä parisuhde. Miehellä on pienempi lapsi, mulla kaksi isoa. Olemme nelikymppisiä.

Et ole ap sen tarkemmin kertonut, minkä ikäisiä te olette tai onko teillä jommallakummalla lapsia, tai en ole ainakaan huomannut tässä ketjussa niistä mainintaa.

Me ollaan tosiaan noin kolmekymppisiä ja kummallakaan ei ole lapsia.

Onpa kyllä kinkkiseltä kuulostava tilanne sinulla. Kuulostaa vähän oudolta, kun mies sanoo ettei voi lapsen takia antaa itsestään enempää. Onkohan oikeasti näin? On varmasti tosi kuluttava tilanne, kun on jatkunut noin kauan, vaikka siis kivaa myös onkin. Mutta juuri sitä haluaisin itsekin, että tekemisiä suunniteltaisiin yhdessä jo etukäteen ja ylipäätään yhteistä elämää mietittäisiin vähän pidemmälle. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tapailin/seurustelin viitisen vuotta yhden miehen kanssa. Oli sellanen vilkkusilmä marmattaja. Eihän siitä mitään tullut kun toinen halusi olla samaan aikaan ukkomies ja poikamies. 

... ja pelimies sekä naistenmies. 

Ap,  ei kannata jatkaa. Perustelut täällä jo muut esittäneetkin. Se että erosta on niin vähän aikaa  on vain selittelyä. Jos surisi vielä eksäänsä aidosti, ei kykenisi mihinkään vielä. 

Jos olisi hulluna suhun, huomaisit sen kyllä. 

Nyt kelpaat vain tyttöystäväksi, et vaimoksi. Hänellä on takaportti auki niin että humina kuuluu. 

Minusta viisi kuukautta on lyhyt, aika tutustua. Me seurusteltiin 10 kk ennen kuin mies kertoi kenellekään meistä. Tunteet oli kyllä vahvat jo alusta asti. Nyt jo vuosia oltu yhdessä. 

Teillä on tapailusuhde eli seksisuhde. Mies kertoilee, että mahdollisesti voi tulla muutakin pelkästään sen takia ettei halua menettää tämän hetken kuviota jossa seksiä riittää silloin kuin se sopii. Jos haluat enemmän, tämä mies ei tule sitä sinulle tarjoamaan. Hyväksy asia ja toimi sen mukaisesti. Seuraavan osuessa kohdalle kerro alusta minkälaisen suhteen haluat ja jos et tiedä vietä aikaa yksin  tutustuen itseesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mihin sitä pitäisi edetä - kahden jo eronneen ihmisen? Miksi ei voi vain nauttia tästä hetkestä, siitä hyvästä mitä juuri nyt on? Jatkuu tai päättyy joskus tulevaisuudessa, sellaista elämä on.

Kai tuossa on vähän se, että toinen osapuoli haluaisi suhteen syvenevän tunnetasolla, haluaisi siis kokea olevansa rakastettu, ja haluaisi elää rakkaussuhdetta. Onhan se kovin eri asia kuin tapailu. Monet ihmiset haluavat romanttis-seksuaalisiltakin suhteilta syvenemistä, syvällisempää kohtaamista ja merkityksellisyyttä, kumppanuutta. Sama juttu kuin ystävyyssuhteissa - joillekin riittää hengailukaverit, ja toiset sitten haluavat syvällisiä, läheisiä ystäviä, joiden kanssa voi jutella syvällisemmin ja luottamuksellisemmin. Tämän varmaan kaikki tajuava, joten miksi ihmeessä sitä sitten on vaikea tajuta, että joku voi haluta myös seurustelulta jotain syvällisempää kuin vain

Tuo syvä tunneside on sellainen, että sitä ei voi feikata mutta toisaalta kun parisuhde on sellainen niin siinä ei edes tarvita näitä sanoja joilla tunteita (tai tulevaisuuden tunteita) vakuutellaan toiselle vaan kumpikin tuntee itsensä rakastetuksi, arvostetuksi ja merkitykselliseksi muutenkin.

Yleensä siinä vaiheessa kun huomaa ettei toinen tunne niin alkaa sitten nämä "kehityskeskustelut" joissa yritetään sitten sanoittamalla saada se oikea tunnelataus suhteeseen mutta eihän siitä mitään tule.

Tuossa vaiheessa on viisaampaa pistää suosiolla kantapäät vastakkain, koska ei niitä tunteita voi pakottaakaan ja se että vakuuttaa tuntevansa (tulevaisuudessa) kuten kuuluu on melkoinen petos niin itseä kuin toistakin kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta viisi kuukautta on lyhyt, aika tutustua. Me seurusteltiin 10 kk ennen kuin mies kertoi kenellekään meistä. Tunteet oli kyllä vahvat jo alusta asti. Nyt jo vuosia oltu yhdessä. 

Niin, huom seurustelitte 10 kk. Ap:n mies ei halua edes seurustella. Olisitko itse suostunut pelkkään seksi/fwb-suhteeseen miehen kanssa, jota kohtaan sinulla on tunteita?

Aivan, ei Ap:nkaan kannattaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta viisi kuukautta on lyhyt, aika tutustua. Me seurusteltiin 10 kk ennen kuin mies kertoi kenellekään meistä. Tunteet oli kyllä vahvat jo alusta asti. Nyt jo vuosia oltu yhdessä. 

Niin, huom seurustelitte 10 kk. Ap:n mies ei halua edes seurustella. Olisitko itse suostunut pelkkään seksi/fwb-suhteeseen miehen kanssa, jota kohtaan sinulla on tunteita?

Aivan, ei Ap:nkaan kannattaisi.

 

En nyt muista missä vaiheessa sovimme seurustelusta. Sen muistan, että minä kysyin seurustellaanko me, ja mies vastasi kyllä. Tuo 10 kk oli se, kun mies minusta kertoi lähimmilleen. 

Ap:n mies siis pitää seurusteluna sitä, kun on tavattu ystävät. Ap:n mies kuitenkin tuntuu olevan sitä mieltä, että suhteella on mahdollisuus. Mies vaikuttaa ihan järkevältä. Tuore ero takana, joten hyvä hillitä. Mitä väliä sillä edes onko suhde 5 kk kohdalla tapailua vai seurustelua, jos nähdään useita kertoja viikossa ja puhelimitse ollaan yhteydessä päivittäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta viisi kuukautta on lyhyt, aika tutustua. Me seurusteltiin 10 kk ennen kuin mies kertoi kenellekään meistä. Tunteet oli kyllä vahvat jo alusta asti. Nyt jo vuosia oltu yhdessä. 

Niin, huom seurustelitte 10 kk. Ap:n mies ei halua edes seurustella. Olisitko itse suostunut pelkkään seksi/fwb-suhteeseen miehen kanssa, jota kohtaan sinulla on tunteita?

Aivan, ei Ap:nkaan kannattaisi.

 

En nyt muista missä vaiheessa sovimme seurustelusta. Sen muistan, että minä kysyin seurustellaanko me, ja mies vastasi kyllä. Tuo 10 kk oli se, kun mies minusta kertoi lähimmilleen. 

Ap:n mies siis pitää seurusteluna sitä, kun on tavattu ystävät. Ap:n mies kuitenkin tuntuu olevan sitä mieltä, että suhteella on mahdollisuus. Mies vaikuttaa ihan järkevältä. Tuore ero takana, joten hy

Minusta on täysin eri asia ettei seurustelua ole otettu edes puheeksi kuin se, että kokee tarvetta erikseen korostaa ettei me nyt siis missään nimessä seurustella. Se, että pitää erikseen mennä korjaamaan toisen virhekäsitys seurustelusta on jo niin vahva torjuva signaali, että hirveän vaikea kuvitella kenenkään antavan sellaista jos välittää pätkääkään suhteen jatkumisesta.

Ja siis onhan aina niitä tapauksia, joissa kevytsuhteesta tai seksisuhteesta on lopulta tullut parisuhde. Mutta kyllä Ap:n antamilla spekseillä olisin hyvin skeptinen tuon suhteen kanssa. Erittäin todennäköisesti mies käyttää vain laastarina ja lemppaa kun on käsitellyt eronsa ja valmis vakavaan suhteeseen jonkun oikeasti kolahtavan kanssa.

Väittäisin, että kevyen tapailun kautta tutustuminen sopii paremmin silloin, kun molemmat on suhteen kehitystahdista samoilla linjoilla. Silloin, kun toinen jarruttelee ja toinen repii sydäntään on lähtökohdat huonot.

Jos ollaan päivittäin yhteydessä ja nähdään usein ja hyvältä tuntuu niin kyllä se on seurustelua sanoi toinen mitä hyvänsä. 

Se, että jos kriteeri seurustelulle on se, että onko suhde julkinen niin on ihan höpö asia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan päivittäin yhteydessä ja nähdään usein ja hyvältä tuntuu niin kyllä se on seurustelua sanoi toinen mitä hyvänsä. 

Se, että jos kriteeri seurustelulle on se, että onko suhde julkinen niin on ihan höpö asia. 

Minä en ymmärrä tätä ajatusta, että toisen osapuolen ääneen sanottu kanta olisi muka yhdentekevä. Minusta tuollainen suhde on seurustelua ellei muuta ole sovittu. Silloin, kun toinen sanoo ettei se ole seurustelua se on vain seksisuhde. Juuri tämä ajattelutapa aiheuttaa naisille sydänsuruja, että ignoorataan miehen signaalit ja jopa suora puhe täysin ja luotetaan vain niihin omiin haaveisiin ja fiiliksiin.

Mies tosiaan halusi erikseen korostaa ettei seurustelemaan ole mikään kiire. Ilmeisesti hänelle seurustelu tarkoittaa sitä, että tavataan toisen perhe ja mietitään yhteen muuttamista. Jotenkin en usko, että kyseessä olisi pelkkä seksisuhde. Mies ei halua jokaisella tapaamiskerralla seksiä ja ehdotellaan molemmat aina yhteisiä tekemisiä. Seksi on toki tärkeä osa tätä tapailua, mutta jos mies haluaisi vain sitä, niin uskoisin hänen käyttäytyvän eri tavalla. Hän tuntuu kyllä välittävän minusta, mutta voihan se olla etten sitten vain kolahda tarpeeksi. Minulta saa huomiota ja siinä samalla voi parannella itseään. Vai voisiko tuo seurustelemattomuuden korostaminen tarkoittaa sitä, ettei hän halua kiirehtiä pitkän suhteen jälkeen esimerkiksi muuttamaan yhteen, vaan haluaa sellaisista asioista olla aivan varma? Hän on alusta asti sanonut, että mikään kiire ei ole mihinkään ja että tämä kuitenkin tuntuu koko ajan paremmalta mitä pidemmälle etenee. Tahti vain on ollut hyvin hidas. En tiedä, jotenkin niin ristiriitaiset fiilikset.

Ap

Mies tosiaan halusi erikseen korostaa ettei seurustelemaan ole mikään kiire. Ilmeisesti hänelle seurustelu tarkoittaa sitä, että tavataan toisen perhe ja mietitään yhteen muuttamista. Jotenkin en usko, että kyseessä olisi pelkkä seksisuhde. Mies ei halua jokaisella tapaamiskerralla seksiä ja ehdotellaan molemmat aina yhteisiä tekemisiä. Seksi on toki tärkeä osa tätä tapailua, mutta jos mies haluaisi vain sitä, niin uskoisin hänen käyttäytyvän eri tavalla. Hän tuntuu kyllä välittävän minusta, mutta voihan se olla etten sitten vain kolahda tarpeeksi. Minulta saa huomiota ja siinä samalla voi parannella itseään. Vai voisiko tuo seurustelemattomuuden korostaminen tarkoittaa sitä, ettei hän halua kiirehtiä pitkän suhteen jälkeen esimerkiksi muuttamaan yhteen, vaan haluaa sellaisista asioista olla aivan varma? Hän on alusta asti sanonut, että mikään kiire ei ole mihinkään ja että tämä kuitenkin tuntuu koko ajan paremmalta mitä pidemmälle etenee. Tahti vain on ollut hyvin hidas. En tiedä, jotenkin niin ristiriitaiset fiilikset.