Tapailusuhde ei etene - mistä tietää haluaako mies parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kävi niin, että päätin ihmissuhteen, joka ei miehen puolelta syventynyt. Mitään fwb-suhdetta en halunnut ja miehestä ei ottanut selvää - väisti aina suhteen jatkuvuutta koskevat kysymykset.

No, hän otti suhteen päättymisen raskaasti ja aloitti valtaisan mustamaalauskampanjan minua kohtaan. Olin vähän hämmentynyt, koska selvästikään tarpeemme eivät suhteessa kohdanneet.

Tällaisella on niin syviä ongelmia itsensä kanssa, että taisit välttää ison luodin.

Niin, kun tuntui että suhde oli syventynyt, hän muuttui yllättäen etäiseksi ja kun minäkin sen jälkeen otin etäisyyttä, halusi hän taas olla hyvin läheinen ja *me*. Tämä kertaa sata. Seurustelusuhdetta mies ei halunnut ja eron hän kosti..

Sama. Mutta minut jätettiin kylmästi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule koskaan muuttumaan tuon kummemmaksi. Kyllä se kiinnostus tulee heti tai ei tule ollenkaan

Mitä ihmettä?

Kyllähän tuossa ap:n tapailussakin on kiinnostusta ollut heti alusta asti.

Mies vaan ei ole valmis vielä sitoutumaan, mikä on ymmärrettävää, kun on vasta 5 kk tapailtu ja tuore ero sitä ennen. Minä tapailin aviomiestäni ainakin vuoden, ennen kuin tiesin haluavani sitoutua vakavasti ja kiinnostusta ja kemiaa oli ihan alusta lähtien. Minusta 5 kk tapaamisesta sitoutumiseen olisi aivan liian nopeaa etenemistä.

Itse en heittäisi menemään tuota suhdetta. Oma avioliittoni alkoi vähän samoin. Mies oli eronnut ensimmäisestä vaimostaan hiljattain, ja sen takia ei ollut vielä ajatellutkaan mitään uutta suhdetta - ehkä ei ikinä enää. Tunsimme kuitenkin molemmat sielunkumppanuutta ja vetoa toisiimme. Mutta mies varoitti, että hän on vielä erosta sekaisin, eikä tiedä vielä mitä tästä haluaa, jos mitään. Minä päätin jäädä ystävänä ja hänen niin halutessaan seksikumppanina odottamaan mihin hän päätyy. 2 vuoden päästä päätyi kosimaan. Tuskin olisin yhtä hyvää ja minulle sopivaa miestä löytänyt, jos malttamattomuuttani olisin tämän hylännyt kun ei tiennyt heti haluaako enää koskaan vakavaa suhdetta alkuunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kävi niin, että päätin ihmissuhteen, joka ei miehen puolelta syventynyt. Mitään fwb-suhdetta en halunnut ja miehestä ei ottanut selvää - väisti aina suhteen jatkuvuutta koskevat kysymykset.

No, hän otti suhteen päättymisen raskaasti ja aloitti valtaisan mustamaalauskampanjan minua kohtaan. Olin vähän hämmentynyt, koska selvästikään tarpeemme eivät suhteessa kohdanneet.

Tällaisella on niin syviä ongelmia itsensä kanssa, että taisit välttää ison luodin.

Niin, kun tuntui että suhde oli syventynyt, hän muuttui yllättäen etäiseksi ja kun minäkin sen jälkeen otin etäisyyttä, halusi hän taas olla hyvin läheinen ja *me*. Tämä kertaa sata. Seurustelusuhdetta mies ei halunnut ja eron hän kosti..

Sama. Mutta

Uskon että tämäkin olisi jättänyt, ellen olisi ehtinyt ensin. Meni vaan niin totaalisesti hermot hänen venkoiluun, että katkaisin kaikki suhteet häneen sen enempää asiaa selittelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sanat, vaan ne teot

 

Vihaan tätä sanontaa. Molempia tarvitaan sanoja ja tekoja.

monesti vain sanat kertoo muuta kuin mitä teot osoittaa. Sanoissa saattaa olla arvostusta ja kaikkea muuta kivaa, tosielämässä olet ilmaa etc.( en sano että ap:n tapauksessa näin on). Jotenkin vitkuttelulta kyllä nyt kuulostaa kun ei saa päätetty sitä että seurustellaanko vai ei. Sen ymmärtäisin jos ap kärkkyisi sormusta, että saattaa jännittää vielä.

Ainakin minä näin miehenä haluan tuntea kumppanin elämänkatsomuksen mihin uskoo ja miten aikoo kasvattaa lapsia ja itseään henkisesti. Tosin jotkut ovat enemmän maallisia ja haluavat juhlia kokoajan päihteillä vapaa aikoinaan.

Kuule sun mies taitaa olla mun ex. Suhteen tilasta puhumista välteltiin. Eteenpäin ei mikään mennyt. Samassa tapailu vaiheessa oltiin 1.5 vuotta jolloin nähtiin ehkä noin kerran viikossa jos ei sitäkään. Ihan kauheeta junnaamista.

Ei tuollaisiin tapailu suhteisiin kannata jäädä jos toinen kokoajan välttelee. Ei se siitä miksikään muutu. Saattaa tyyppi lähteä karkuun ja väittää sitten sulle että.häntä painostetaan. Ja sä alat kantaa syyllisyyttä vaikka ei pitäisi.

miten te kaikki olette tuollaisia pelkureita? Sanotte täällä että ette miehistä edes välitä mutta sitten pelottaa jo etukäteen että sattuu. Ei voi olla todellista lol. Yhyy sydän särkyyyy loooool

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap tarkoitat ettei suhde etene? Jos näette monta kertaa viikossa ja viestittelette päivittäin niin mitä odotat suhteelta lisää? tunteista puhumistako? Oletko itse puhunut tunteistasi? 

Odottaisin enemmän syvällisempien asioiden jakamista. Olen puhunut tunteista ja yrittänyt viritellä keskustelua. Toki voisin tehdä sitä enemmänkin, mutta jarruttelen, kun huomaan miten vaikeaa se on miehelle.

Tuo että jo jarruttelet ei tiedä hyvää . Kävelet ikään kuin kananmunankuorilla ja varot mitä puhut vai puhutko ollenkaan. Narsistin uhrit käyttäytyvät just noin. 

Vierailija kirjoitti:

miten te kaikki olette tuollaisia pelkureita? Sanotte täällä että ette miehistä edes välitä mutta sitten pelottaa jo etukäteen että sattuu. Ei voi olla todellista lol. Yhyy sydän särkyyyy loooool

 

tyypillistä naisilta valehdella ja puhua paskaa kaikesta. Ovat noin heikkoja.

Varo ettet pian ole trauma suhteessa häneen. 

Vierailija kirjoitti:

Kuule sun mies taitaa olla mun ex. Suhteen tilasta puhumista välteltiin. Eteenpäin ei mikään mennyt. Samassa tapailu vaiheessa oltiin 1.5 vuotta jolloin nähtiin ehkä noin kerran viikossa jos ei sitäkään. Ihan kauheeta junnaamista.

Väitätkö että on miehen tehtävä viedä suhde uudelle tasolle?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän sisimmässäni sen, miten tässä todennäköisesti tulee käymään. Haluaisin vain saada miehen itse sanomaan asiat suoraan minulle niin kuin ne on. Sais rehdisti tämän jutun sitten päätökseen. Hankalaa on itse repäistä itsensä irti, kun olen niin ihastunut ja mies kuitenkin puhuu vakavan suhteen mahdollisuudesta. 

Ap

Closurea et tule välttämättä koskaan saamaan. Olen ollut tismalleen samassa tilanteessa, tiedän miten helvetillistä tuo on. Auttaisi niin paljon, jos toinen vaan sanoisi suoraan, että tästä ei tule ikinä mitään. Enää en edes odota closurea. Se, miten mies minua kohtaan käyttäytyy, on riittävä closure. Eli sinun tilanteessasi mies on näyttänyt, ettei halua kanssasi vakavaan suhteeseen. Keskity siihen, mitä hän tarjoaa sinulle NYT. Älä keskity potentiaaliin. Kunnioita itseäsi. Antaiset enemmän kuin tuollaisen miehen joka ei ole varma sinusta! Katkaise kaikki yhteydet tuohon mieheen. Hän palaa takaisin jos sinut oikeasti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en heittäisi menemään tuota suhdetta. Oma avioliittoni alkoi vähän samoin. Mies oli eronnut ensimmäisestä vaimostaan hiljattain, ja sen takia ei ollut vielä ajatellutkaan mitään uutta suhdetta - ehkä ei ikinä enää. Tunsimme kuitenkin molemmat sielunkumppanuutta ja vetoa toisiimme. Mutta mies varoitti, että hän on vielä erosta sekaisin, eikä tiedä vielä mitä tästä haluaa, jos mitään. Minä päätin jäädä ystävänä ja hänen niin halutessaan seksikumppanina odottamaan mihin hän päätyy. 2 vuoden päästä päätyi kosimaan. Tuskin olisin yhtä hyvää ja minulle sopivaa miestä löytänyt, jos malttamattomuuttani olisin tämän hylännyt kun ei tiennyt heti haluaako enää koskaan vakavaa suhdetta alkuunkaan.

Minusta nämä on niitä vaarallisia yksi miljoonasta -tarinoita, joita vastaan on lukematon määrä tarinoita hyväksikäytetyistä laastareista jotka ovat myötäilleet toista aivan liian pitkälle, menettäneet itsekunnioituksensa ja kadottaneet itsensä. Todennäköisyydet on kuitenkin sen puolella, että jos se vaakkuu kuin ankka ja kävelee kuin ankka... Jos epäilet olevasi laastari, niin todennäköisesti olet.

-toinen, joka päätyi naimisiin epävarman arpojan kanssa, eikä ikinä kehottaisi ketään tekemään samoin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule sun mies taitaa olla mun ex. Suhteen tilasta puhumista välteltiin. Eteenpäin ei mikään mennyt. Samassa tapailu vaiheessa oltiin 1.5 vuotta jolloin nähtiin ehkä noin kerran viikossa jos ei sitäkään. Ihan kauheeta junnaamista.

Väitätkö että on miehen tehtävä viedä suhde uudelle tasolle?

eri mutta kyllä, mies tekee aloitteen meneekö suhde pidemmälle vai ei. Samoin mies tekee aloitteen pannaanko. Nainen päättää kummankin. Ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule koskaan muuttumaan tuon kummemmaksi. Kyllä se kiinnostus tulee heti tai ei tule ollenkaan

 

Mitä ihmettä?

Kyllähän tuossa ap:n tapailussakin on kiinnostusta ollut heti alusta asti.

Mies vaan ei ole valmis vielä sitoutumaan, mikä on ymmärrettävää, kun on vasta 5 kk tapailtu ja tuore ero sitä ennen. Minä tapailin aviomiestäni ainakin vuoden, ennen kuin tiesin haluavani sitoutua vakavasti ja kiinnostusta ja kemiaa oli ihan alusta lähtien. Minusta 5 kk tapaamisesta sitoutumiseen olisi aivan liian nopeaa etenemistä.

voitko kertoa mitä tuo naisten kemia käytännössä on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän sisimmässäni sen, miten tässä todennäköisesti tulee käymään. Haluaisin vain saada miehen itse sanomaan asiat suoraan minulle niin kuin ne on. Sais rehdisti tämän jutun sitten päätökseen. Hankalaa on itse repäistä itsensä irti, kun olen niin ihastunut ja mies kuitenkin puhuu vakavan suhteen mahdollisuudesta. 

Ap

Closurea et tule välttämättä koskaan saamaan. Olen ollut tismalleen samassa tilanteessa, tiedän miten helvetillistä tuo on. Auttaisi niin paljon, jos toinen vaan sanoisi suoraan, että tästä ei tule ikinä mitään. Enää en edes odota closurea. Se, miten mies minua kohtaan käyttäytyy, on riittävä closure. Eli sinun tilanteessasi mies on näyttänyt, ettei halua kanssasi vakavaan suhteeseen. Keskity siihen, mitä hän tarjoaa sinulle NYT. Älä keskity potentiaaliin. Kunnioita itseäsi. Antaiset enemmän kuin tuollaisen miehen joka ei ole varma sin

En ole Ap, mutta tämä on niin totta ja tämän kanssa painin itsekin. Kun se on helvetin paljon helpompaa päästää irti silloin kun ei ole toivoa. Mutta siihen jää helposti jumiin, kun näet mahdollisuuksien valuvan käsistä kuin hiekka, ja silti joku pieni toivon murunen aina jää käteen. Siitä viimeisestä toivosta on kaikkein vaikeinta luopua. Jotenkin miettii koko ajan, mitä tein väärin ja millä tavalla olen riittämätön kun en saa sitä toisen epävarmuutta käännettyä rakastumiseksi. Ja tekisi melkein mitä tahansa, että se väistämättä lähestyvä lopullinen torjunta peruuntuisi, että vielä voisi kääntää kaiken hyväksi ja saada sen todisteen siitä ettei ole täysin rakastamiskelvoton.

Ap. Mies ei rakasta sinua. Mies ei tule koskaan rakastamaan sinua. Mies saattaa kelpuuttaa sinut, jos ei parempaakaan kävele vastaan eikä sinkkuelämä houkuta, ja sinä saatat luulla hänen muuttaneen mielensä ja löytäneen ne tunteet itsestään, mutta totuus tulee vielä iskemään päin kasvoja. Mitä aiemmin sen parempi. Itse ehdin tehdä kolme lasta sen alunperin epävarman mutta minuun päätyneen ihmisen kanssa ennenkuin tajusin, ettei kyse ollut ikinä siitä että hän olisikin ajan kanssa kehittänyt niitä syvempiä tunteita - vaan siitä että hän tyytyi elämään ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän sisimmässäni sen, miten tässä todennäköisesti tulee käymään. Haluaisin vain saada miehen itse sanomaan asiat suoraan minulle niin kuin ne on. Sais rehdisti tämän jutun sitten päätökseen. Hankalaa on itse repäistä itsensä irti, kun olen niin ihastunut ja mies kuitenkin puhuu vakavan suhteen mahdollisuudesta. 

Ap

Closurea et tule välttämättä koskaan saamaan. Olen ollut tismalleen samassa tilanteessa, tiedän miten helvetillistä tuo on. Auttaisi niin paljon, jos toinen vaan sanoisi suoraan, että tästä ei tule ikinä mitään. Enää en edes odota closurea. Se, miten mies minua kohtaan käyttäytyy, on riittävä closure. Eli sinun tilanteessasi mies on näyttänyt, ettei halua kanssasi vakavaan suhteeseen. Keskity siihen, mitä hän tarjoaa sinulle NYT. Älä keskity potentiaaliin. Kunnioita itseäsi. Antaiset e

Kertokaa nyt hyvän tähden joku, että mikä se on se ihmeellinen ja ilmeisen salainen asia, mihin sen suhteen pitää olla menossa! Minne?

Siellä on kaksi aikuista ihmistä, erojakin on jo läpikäyty. Selkeästi viihtyvät toistensa seurassa. Ja nyt toinen osapuoli ahdistuu, kun ei etene.

Etene mihin? Mikä on se asia, mikä pitäisi vielä tapahtua? Sittenkin, kun kaikki on hyvin, tekevät asioita yhdessä jne.