Lue keskustelun säännöt.
IS juttu, jossa kaksi varattua rakastuivat yhtäkkiä ja erosivat ja menivät yhteen
25.12.2023 |
Mietin tuota lehtijuttua lukiessani, kun se on kirjoitettu niin positiiviseen sävyyn, että eikö noin käyttäytyvillä ihmisillä tuokin parisuhde saata loppua ihan mikä päivä tahansa. Käytännössä tuossa vaikuttaa siis tapahtuneen niin että ovat olleet hyvissä suhteissa ja tavanneet sattumalta iltariennoissa ja simbsalabim kaikki entinen roskiin ja uuteen suhteeseen.
Väkisinkin suhteen osapuolena miettisin voiko tuollaista henkilöä päästää yksin mihinkään vai loppuuko suhde siihen. Enkä ole mikään mustasukkainen ihminen, mutta järkikin jo sanoo että noin impulsiivisen ihmisen kanssa suhde voi loppua ihan milloin tahansa. Ihania ihmisiä nyt on maailma pullollaan ja jos eletty elämä ei merkitse toiselle mitään, vaan kaiken voi heittää tuosta vaan roskiin tuntemattoman takia, niin mihin tuossa voi luottaa.
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että pitää erota ennenkuin pettää, mutta nyt ei sekään sitten kelpaa. Ei se parisuhde mikään vankila ole. Joskus käy niin, että suhteessa olleessaan tapaakin jonkun, josta tajuaa heti että tätä tyyppiä minä olen koko elämäni etsinyt. Ei se ole kenellekään kiva tilanne, mutta joillekin se on todellisuutta eikä se mene ohi sillä että uhraudutaan ja jäädään siihen vanhaan liittoon vaikkei rakkautta enää olekaan.
Vielä kerran rautalangasta, moni jo aiemmin onkin yrittänyt. Olen itse petetty ja jätetty. 17v ja 2 lasta jäi uuden onnen jalkoihin. Muutama vuosi aiemmin olin itse se, joka kunnioittavasti aloitti erokeskustelun, koska tiesin että kun ollaan teineistä asti oltu, niin todennäköisyydet on pienet ja merkkejä oli ilmassa, että olisi syytä uskaltaa myös irrottautua. Perusteellisten keskusteluje
Ihan riittää vaikka se kk jonka tämäkin pariskunta soi toisilleen. Kerkeää saamaan itsensä jaloilleen ja tukemaan lapsia. Huonosti hoidettu ero on myös ihan eri asia, kun kaiken menneen poispyyhkiminen hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä hehkuttamista ja hienoa tuossa on? Toihan on tyhmää käytöstä ja hyvin surullista. Ei ainakaan lehtijutun väärtti.
En arvosta enkä hyväksy.
Sinun hyväksymistäsi tuskin kaipaavat tahi arvostustasi.
Samoja kokemuksia "en hyväksy" -besserwisser puusilmäidiooteista :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on muuten ihan sama mitä tekevät, tuollaista tapahtuu. Mutta ihmettelen miksi haluavat, että tuo tarina on lehdessä, koska se todennäköisesti satuttaa muita tilanteessa mukana olleita. Se on tässä tarpeetonta.
Etenkin kun läskiytyneestä ulkomuodosta voi päätellä, että hyvin ei mene. Ex-mies saa kiittää luojaa, että pääsi tuosta mt-ongelmaisista fätsöstä eroon ajoissa.
Miksi pitää lähteä kommentoimaan kenenkään ulkonäköä kun se nyt ei ole millään tavalla itse asian suhteen olennaista?
Itse on tuonut kuvottavan ulkomuotonsa, tekonsa ja ajatuksensa julkisuuteen. Silloin on julkista riistaa, mutta eihän nämä osaa ajatella nenäänsä pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Eikös Kuustonen ja Brotherus "rakastuneet" myös salamannopeasti, muistelen lukeneeni että olivat kovin onnensa kukkuloilla ja kehuivat toisiaan. Nyt sitten kukkuloilta on laskeuduttu ihmisten ilmoille ja erottu. Ei se sitten ollutkaan enää niin upeaa ja ihanaa. Olisiko kannattanut harkita? Aikuiset ihmiset. Huoh.
Taisivat olla kymmenisen vuotta yhdessä. Miksi olisi pitänyt olla kauemmin?
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan stoori välttämättä pystyssä pysy. Joskus nopeasti syttynyt rakkaus roihahtaa loppuun.
Jo tuossa lehtijutussa kysyvät toisiltaan: "onko meillä vielä kipinää?" Joo..Vielä vähän kuulemma on.
Entä jos sekin kipinä sammuu? Ja onko oltava kipinää= mitä jos exän kanssa olisi ollut hyvä avioliitto tasapaksuudesta huolimatta?
Ei tuo minusta ainakaan ole sama asia. Minulle silläkin on joku arvo, että niiden suurten tunteiden hetkellä ns. seurasi sydäntään, vaikka sekin suhde lopulta väljähtyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä lapsellisesti uskoin vielä rakkauteen, minä ajattelin sen olevan jotain niin suurta, ettei sitä voi vastustaa. Tai kannata. Että se on tärkeintä maailmassa. Syy miksi me ollaan täällä pallolla. Ja että se voi joskus iskeä huonolla hetkellä ja väärässä elämäntilanteessa ja sotkea kaiken, mutta sen on kaiken sen uhrauksen arvoinen. Ja uskoin myös, että vaikka se saattaa satuttaa, se todellinen rakkaus on jotenkin niin suurta että kun muut näkee sen voiman heidän on pakko antaa anteeksi.
Nyt ajattelen että what a load of bullshit. Mutta minä olisin voinut olla tuossa artikkelissa selittelemässä suhdekuvioitani, jos elämä olisi mennyt toisin.
Vierailija kirjoitti:
Jos nämä ihmiset olisivat olleet onnellisia pitkissä liitoissaan, eivät olisi niin vaan rakastuneet toisiin ihmisiin. Niin se vaan on. Eli aikaisemmat parisuhteet ovat olleet ihan ok, mutta ovat rakastaneet puolisoitaan enää ystävä/sukulaistasolla, eivät tunteneet parisuhderakkautta johon paljon muutakin kuin ihan ok olla yhdessä.
Iso osa uskottomuudest johtuu henkilökohtaisesta kriisistä. Puolisolla ei ole paljoakaan tekemistä sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hep, täällä yhdet jotka pysyneet yhdessä parikymppisistä yli kuusikymppisiksi (ja edelleen). Jutusta jäi huono maku suuhun. Nainen otti ja mies tuli kiltisti perässä. Mies vanhentunut nopeasti seitsemässä vuodessa, oliko naisen hymyssä jotakin pientä kireyttä jo? Milloinkas seuraavat hammastarvike-edustajien päivät olikaan? Ukko joutui harrastuksensa kanssa muihin tiloihin ja saa hipsuttaa eukkonsa varpaita. Nice! Miten eukko huomioi miestään, ei tullut mitään esille.
Tunnen kaksi henkilöä, miehen ja naisen, jotka ovat vaihtaneet puolisoa lennosta, petettyään ensin silloistaan uuden kanssa. Nämä ovat ihan erillisiä tapauksia, eivät tunne toisiaan. Yllätys yllätys, kummankin uusi suhde päättyi myöhemmin samoin kuin alkoi: Puoliso vaihtoi uuteen pettämisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hep, täällä yhdet jotka pysyneet yhdessä parikymppisistä yli kuusikymppisiksi (ja edelleen). Jutusta jäi huono maku suuhun. Nainen otti ja mies tuli kiltisti perässä. Mies vanhentunut nopeasti seitsemässä vuodessa, oliko naisen hymyssä jotakin pientä kireyttä jo? Milloinkas seuraavat hammastarvike-edustajien päivät olikaan? Ukko joutui harrastuksensa kanssa muihin tiloihin ja saa hipsuttaa eukkonsa varpaita. Nice! Miten eukko huomioi miestään, ei tullut mitään esille.
Hyvä että joku on jaksanut pysyä yhdessä noin ilkeämielisen ihmisen kanssa. Ansaitsematonta onnea sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää oksentamaan katkeruutenne sen loppuikäisen elämänkumppaninne päälle, joka tekee teidät noin onnettomiksi.
Ja inceli lenkille sieltä perceenhajuiselta sohvalta, laihdut ja saat happea. Kun muutaman viikon jatkat niin, alkaa elämä kummasti kiinnostaa ja posket punottaa, pötsi kutistua ja itseluottamus kohentua. Löytyy se elämäsi nainenkin kunhan revit pääsi ulos perceestäsi ja poistut ruumisarkustasi.
Nyt en nopeasti keksi kuka haluaisi kaltaisesi naisen
Onko kukaan ikinä halunnut sinua, esim vanhempasi?
Minulla on ollut peräkkäisiä, pitkiä ihmissuhteita vuodesta 1984. Äkkiä laskien minut on halunnut joku lähes 40 vuotta ja haluaa edelleen.
Taidat laskea pitkäksi suhteeksi jos se kestää yli kaksi tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanne olisi "pitänyt hoitaa"?
Lähteä kotiin kun tuntee yllättävää vetovoimaa toista kohtaan? Käsitellä itse syvimmät tunteensa ja tarpeensa terapiassa? Kertoa kumppanille? Unohtaa? Käyttää tapahtumaa seksifantasiana runkatessa tai nussiessa puolisoaan? Puhua kumppanin kanssa et mitä kuuluisi tehdä?
Siinä mitään terapioita tarvita. Kerrankos sitä tapaa kiinnostavan tyypin, vaikka on itse (onnellisesti) naimisissa. Normaali tapa hoitaa tilanne on se että ei tee mitään. Pitää omat ihastumisen tunteensa omana tietonaan. Aika nopeasti se ihastuminen siitä haalistuu ja unohtuu pois. Problem solved.
Just näin. Lähes kaikille tulee ihastumisia pitkässä liitossa. Ja mielenkiintoisia tyyppejä on maailma täynnä. Tunteita tulee ja menee. Ei niiden mukaan tarvitse lähteä.
Olisin halunnut vierelle entisten puolisoiden tarinan, miten heillä menee nyt ja miten suhtautuvat rakkauteen. On hienoa, että nämä kaksi ovat onnellisia ja jossain on kaksi jätettyä, joiden on pitänyt käsitellä ikäviä tunteita yksinään. Miltä tuntui lapsista, kun äiti meni rakastumaan toiseen: miltä tuntuu kaksi kotia ja onko heistä oikeasti hienoa, että äiti haluaa heidän olevan uuden kumppaninsa varalapsia, muita kun ei tässä suhteessa tule (mutta todennäköisesti seuraavassa tulee, joskus miehen vauvakuume on sellainen):
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan stoori välttämättä pystyssä pysy. Joskus nopeasti syttynyt rakkaus roihahtaa loppuun.
Jo tuossa lehtijutussa kysyvät toisiltaan: "onko meillä vielä kipinää?" Joo..Vielä vähän kuulemma on.
Entä jos sekin kipinä sammuu? Ja onko oltava kipinää= mitä jos exän kanssa olisi ollut hyvä avioliitto tasapaksuudesta huolimatta?
Ei tuo minusta ainakaan ole sama asia. Minulle silläkin on joku arvo, että niiden suurten tunteiden hetkellä ns. seurasi sydäntään, vaikka sekin suhde lopulta väljähtyisi.
Miksi sydämen seuraaminen olisi sen kannattavampaa tai tärkeämpää kuin esim vatsan seuraaminen? Ei sekään aina tiedä mikä meille on parhaaksi vaan saattaa houkutella ylensyömään. Miksi kohtuus kaikessa, mutta kun kyse himosta niin sitä pitää seurata, muuten käy huonosti? Voisiko kohtuusääntö päteä myös rakkauteen; jos löydät hyvän suhteen niin ole siitä kiitollinen ja vaali sitä, vaikka kohtaisitkin houkutuksia?
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut vierelle entisten puolisoiden tarinan, miten heillä menee nyt ja miten suhtautuvat rakkauteen. On hienoa, että nämä kaksi ovat onnellisia ja jossain on kaksi jätettyä, joiden on pitänyt käsitellä ikäviä tunteita yksinään. Miltä tuntui lapsista, kun äiti meni rakastumaan toiseen: miltä tuntuu kaksi kotia ja onko heistä oikeasti hienoa, että äiti haluaa heidän olevan uuden kumppaninsa varalapsia, muita kun ei tässä suhteessa tule (mutta todennäköisesti seuraavassa tulee, joskus miehen vauvakuume on sellainen):
Eli oletko sitä mieltä, että ihminen ei saisi erota jos niin haluaa?
Itse käsittelin eroni ystävieni ja veljeni kanssa. En minä sen kanssa yksin jäänyt. Siihen on hyvä kaikkien pyrkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut vierelle entisten puolisoiden tarinan, miten heillä menee nyt ja miten suhtautuvat rakkauteen. On hienoa, että nämä kaksi ovat onnellisia ja jossain on kaksi jätettyä, joiden on pitänyt käsitellä ikäviä tunteita yksinään. Miltä tuntui lapsista, kun äiti meni rakastumaan toiseen: miltä tuntuu kaksi kotia ja onko heistä oikeasti hienoa, että äiti haluaa heidän olevan uuden kumppaninsa varalapsia, muita kun ei tässä suhteessa tule (mutta todennäköisesti seuraavassa tulee, joskus miehen vauvakuume on sellainen):
Eli oletko sitä mieltä, että ihminen ei saisi erota jos niin haluaa?
Itse käsittelin eroni ystävieni ja veljeni kanssa. En minä sen kanssa yksin jäänyt. Siihen on hyvä kaikkien pyrkiä.
En sanonut noin, miksi halusit ymmärtää asian toisen puolen esilletuomisen samana asiana kuin eron kieltäminen?
On lupa erota, mutta tuon jutun mukaan se oli ainoa oikea ratkaisu, rakkaus voittaa kaiken, tätä ei voinut vastustaa, meidän onnemme on tärkein. Kuitenkin taakse jätettiin kihlattu ja puoliso, joiden kanssa sama tunne oli jaettu, mutta heidän kanssaan suhde päättyi. Miksi ei kerrota samantien jätetyn tunteista, miksi vain "tämän ainoan oikean löytämisen oikeus" on vahvana esillä?
Erossa on aina kaksi, joskus jätetty ja jättäjä, joskus ei. Tämän kerrotun suhteen vierellä olisi voitu kertoa siitä kivusta, jonka heidän onnensa toi.
Ihmiset on erilaisia, mikä kenellekin tärkeintä. Me ollaan miehen kanssa molemmat melko viehättäviä ja vientiä olisi, mutta ollaan myös tosi lojaaleja toisillemme ja se menee kaiken edelle. Tiedostetaan siis, että halutessamme saisimme intohimon täyteiset elämät vaihtuvine kumppaneineen, mutta valitaan oma "väljähtänyt" liittomme sen vuoksi, että kumppanuus, ystävyys ja keskinäinen kunnioitus on niin syvää. Pistetään kumpikin toisemme itsemme ja omien mahdollisten hetken mielitekojen edelle ja siksi ei vilkuilla muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut vierelle entisten puolisoiden tarinan, miten heillä menee nyt ja miten suhtautuvat rakkauteen. On hienoa, että nämä kaksi ovat onnellisia ja jossain on kaksi jätettyä, joiden on pitänyt käsitellä ikäviä tunteita yksinään. Miltä tuntui lapsista, kun äiti meni rakastumaan toiseen: miltä tuntuu kaksi kotia ja onko heistä oikeasti hienoa, että äiti haluaa heidän olevan uuden kumppaninsa varalapsia, muita kun ei tässä suhteessa tule (mutta todennäköisesti seuraavassa tulee, joskus miehen vauvakuume on sellainen):
Eli oletko sitä mieltä, että ihminen ei saisi erota jos niin haluaa?
Itse käsittelin eroni ystävieni ja veljeni kanssa. En minä sen kanssa yksin jäänyt. Siihen on hyvä kaikkien pyrkiä.
En sanonut noin, miksi halusit ymmärtää asian toisen puolen esilletuomisen
Olen eri, mutta mistä päättelet että on jaettu sama tunne? Ei ihmisten tunteet ole minusta mitään on-off mallia, vaan niissä on intensiteettieroja. Voi olla, että on otettu se järkivalinta jonka kanssa ei ollut intohimoa alunperinkään. Tai voi olla, että on luultu tunnetta rakkaudeksi, kunnes tulee vastaan se real thing ja tajuaa, että tältä sen olisikin pitänyt tuntua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia, mikä kenellekin tärkeintä. Me ollaan miehen kanssa molemmat melko viehättäviä ja vientiä olisi, mutta ollaan myös tosi lojaaleja toisillemme ja se menee kaiken edelle. Tiedostetaan siis, että halutessamme saisimme intohimon täyteiset elämät vaihtuvine kumppaneineen, mutta valitaan oma "väljähtänyt" liittomme sen vuoksi, että kumppanuus, ystävyys ja keskinäinen kunnioitus on niin syvää. Pistetään kumpikin toisemme itsemme ja omien mahdollisten hetken mielitekojen edelle ja siksi ei vilkuilla muita.
Ei se tarkoita mitään vaihtuvia kumppaneita, että kerran elämässään seuraa sydäntään intohimoisen rakkauden perään.
Olen eri, mutta sinä puhut jostain tusinaihastuksesta. Se on ihan eri juttu kuin järjen jäädyttävä ja jalat alta vievä rakastuminen. Ei se mene ohi noin helposti tai välttämättä koskaan.