Jos olit nuorena hevostyttö, niin mitä sinusta tuli isona?
Välillä väsyn, kun tuntuu, että ihmisiltä puuttuu terve maalaisjärki. Hevosten kanssa sitä oppi. Kasvoi myös terve luontosuhde. Ei valita syksyn sateista, rännästä, kurasta, liasta eikä ihmettele kauniita kukkia keväällä, kun tietää, että joka vuosi nekin maasta ponnistavat.
En ole ollut hevosten kanssa tekemisissä vuosiin, mutta koen, etten olisi sama ihminen ilman tuota historiaa.
Kommentit (24)
Olin ponipoika ja sitten hevospoika.
Eikö ole ihanaa ihmetellä kauniita kukkia.
Allerginen. Enää ei voi heppailla :(
Minä taas rakastan kukkia, ja muutenkin ihmettelen jatkuvasti kaikkea kaunista luonnossa. Mutta en minä huonosta säästä valita - kerran tulin tammikuisena aamuna palstalle, ja täällä puhuttiin, että Helsingissä on myrsky. Olin juuri käynyt juoksemassa tunnin lenkin ja tajusin vasta palstalla, että jaa, siellä oli siis myrsky.
Käytännön raataja. Ratsastaisin jos olisi varaa..ehkä vielä joskus. Nautin katsella yt:stä vaikka Free Spirit Equestrianin Ameriikan hevosnaista, joka pitää ridakoulua ja heppafarmia. Tulen hyvälle tuulelle hänen innostuksestaan. Suomessakin kivoja vastaavia, vaikka Konittaja ravipuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole ihanaa ihmetellä kauniita kukkia.
Toki on. Mutta ei niitä ensi kertaa näe. Kyllä täällä on nykyään paljon ihmisiä, jotka eivät esimerkiksi sinivuokkoa tunnista. Hevosen kanssa sitä rämpi metsiä sen verran, että tuli tavalliset kasvit ja linnutkin tutuiksi.
Tarkoitat varmaan "alaikäinen hevoskohdullinen".
Hah, musta tuli heppatyttö. Vaihdoin sitten lopulta alaa heppahommiin. Mutta ihmettelen niitä kukkia kyllä. En meinaa saada niistä tarpeekseni.
Rahoitusalan johtaja. Lapsena en saanut omaa hevosta vaan ratsastin niillä, joita löytyi. Samalla opettelin kouluttamaan nuoria hevosia ja uudelleen kouluttamaan kaikkia kaheleita tapauksia. Nyt on jo vuosia ollut omat, hyväsukuiset kilpahevoset.
Yksityisellä sektorilla työskentelevä tutkija, tohtorintutkinto luonnontieteiden puolelta.
Ja heppatyttö olen edelleen.