IS juttu, jossa kaksi varattua rakastuivat yhtäkkiä ja erosivat ja menivät yhteen

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan, että pitää erota ennenkuin pettää, mutta nyt ei sekään sitten kelpaa. Ei se parisuhde mikään vankila ole. Joskus käy niin, että suhteessa olleessaan tapaakin jonkun, josta tajuaa heti että tätä tyyppiä minä olen koko elämäni etsinyt. Ei se ole kenellekään kiva tilanne, mutta joillekin se on todellisuutta eikä se mene ohi sillä että uhraudutaan ja jäädään siihen vanhaan liittoon vaikkei rakkautta enää olekaan. 

Tämä ymmärretään. Mutta luulen että tässä tapauksessa ihmiset ihmettelevät sitä, että joku "tajuaa" pelkän ulkonoisen olemuksen perusteella tuon tuntemattomasta ohikulkijasta. Suurimmalla osalla kun on vähän muitakin kriteereitä. Ja tuon takia juttu vaikuttaa niin omituiselta. Ei tässä kaikilla ole pointtina mikään, ettei saisi ikinä erota tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä mies sitten rauhaan äläkä lähettele viestejäsi enää.

T: vaimo

Ei näköjään onnistunut lainaus, mutta tarkoitin vastausta jossa henkilö sanoi itsellään olleen once in a lifetime -tilanne eikä mies lämmennyt vaan jatkoi suhdettaan vaikka kirjoittaja erosi omastaan.

Ehkä viesti menee paremmin perille, jos sanot sen suoraan miestäsi ahdistelevalle naiselle etkä jollekin keskustelupalstan randomtyypille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkaromanssit on aika yleisiä, kyllähän moni liitto sellaiseen kaatuu. Mikä tarve näillä nyt oli tulla naamoillaan tällaista lehteen kertomaan, onkin sitten eri asia 🙄

Lehti valitsee juttujensa aiheet.

Tarve näkyy tässä ketjussa, jossa hyvinkin katkerat ihmiset arvottavat muita ihmisiä. Mistä se katkeruus ja lynkkaushalu kumpuaa?

Onko oma elämä hyvää, jos noin kovasti tekee mieli alkaa kivittää muita?

Ihan tarpeeksi näkee teidän ihannoimia kuolemaan päättyviä parisuhteita, joissa eletään onnettomina ja vihaten. Se tuskin on elämän tarkoitus.

Ihmiset pelkäävät omien parisuhteidensa puolesta, siitähän tämä lynkkaus johtuu. Ei haluta ajatella että ihan tavallinen ihminen voisi rakastua johonkuhun toiseen, koska silloinhan se saattaisi osua myös omalle kohdalle.

Joillain voi ehkä olla tämäkin syynä. Itselläni ei, ja olen sinkku. Minä en paheksu sitä, jos toimimaton suhde lopetetaan tai jos rakastutaan toiseen. Mutta en oikein ymmärrä, miten voi rakastua tuntemattomaan ohikulkijaan - tätä olen itse yrittänyt tässä nostaa esiin, koska ainakin minua ihmetyttää tuo osuus. Ja toinen, mitä en ymmärrä, on se, että heti pitää tuoda uusi kumppani lasten elämään. En todellakaan usko, että teini-ikäiset ovain heti eron jälkeen aivan innoissaan vanhemman uudesta kumppanista. Uusia suhteita en siis tuomitse sinänsä. Enkä ole ikinä suhteissani pelännyt eroa tai jätetyksi tulemista. Suhde perustuu luottamukseen ja vapaaehtoisuuteen, mutta ei se mikään velvollisuus ole. Toisaalta hyvässä suhteessa kesityn suhteen hyvin puoliin, en hypoteettisiin uhkakuviin. Tässä jutussa minua lähinnä ihmetyttää tuo ohikulkijaan ihastuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan, että pitää erota ennenkuin pettää, mutta nyt ei sekään sitten kelpaa. Ei se parisuhde mikään vankila ole. Joskus käy niin, että suhteessa olleessaan tapaakin jonkun, josta tajuaa heti että tätä tyyppiä minä olen koko elämäni etsinyt. Ei se ole kenellekään kiva tilanne, mutta joillekin se on todellisuutta eikä se mene ohi sillä että uhraudutaan ja jäädään siihen vanhaan liittoon vaikkei rakkautta enää olekaan. 

Tämä ymmärretään. Mutta luulen että tässä tapauksessa ihmiset ihmettelevät sitä, että joku "tajuaa" pelkän ulkonoisen olemuksen perusteella tuon tuntemattomasta ohikulkijasta. Suurimmalla osalla kun on vähän muitakin kriteereitä. Ja tuon takia juttu vaikuttaa niin omituiselta. Ei tässä kaikilla ole pointtina mikään, ettei saisi ikinä erota tms.

Jokaisella saa olla ihan omat kriteerinsä, ne ei taida muille kuulua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan, että pitää erota ennenkuin pettää, mutta nyt ei sekään sitten kelpaa. Ei se parisuhde mikään vankila ole. Joskus käy niin, että suhteessa olleessaan tapaakin jonkun, josta tajuaa heti että tätä tyyppiä minä olen koko elämäni etsinyt. Ei se ole kenellekään kiva tilanne, mutta joillekin se on todellisuutta eikä se mene ohi sillä että uhraudutaan ja jäädään siihen vanhaan liittoon vaikkei rakkautta enää olekaan. 

Tämä ymmärretään. Mutta luulen että tässä tapauksessa ihmiset ihmettelevät sitä, että joku "tajuaa" pelkän ulkonoisen olemuksen perusteella tuon tuntemattomasta ohikulkijasta. Suurimmalla osalla kun on vähän muitakin kriteereitä. Ja tuon takia juttu vaikuttaa niin omituiselta. Ei tässä kaikilla ole pointtina mikään, ettei saisi ikinä erota tms.

Jokaisella sa

Juu, jokaisella saa olla kriteerinsä, mutta lehtijutussa esitellystä keissistä saa kyllä keskustella. Ja onhan tuo niin erikoista, että tuntemattomasta tietää jo, että haluaa perustaa tämän kanssa uusperheen - kun yleensä ihmiset harkitsevat jo lastensa takia tarkaan, kenet tuovat näiden elämään ja milloin. Ei ole ihme, että noin erikoinen tapaus herättää keskustelua. Henkilöt ovat itse menneet asiansa kanssa julkisuuteen, jolloin pitää olla valmis siihen, että heidän haastattelunsa voi herättää erilaisia ajatuksia ja keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkaromanssit on aika yleisiä, kyllähän moni liitto sellaiseen kaatuu. Mikä tarve näillä nyt oli tulla naamoillaan tällaista lehteen kertomaan, onkin sitten eri asia 🙄

Lehti valitsee juttujensa aiheet.

Tarve näkyy tässä ketjussa, jossa hyvinkin katkerat ihmiset arvottavat muita ihmisiä. Mistä se katkeruus ja lynkkaushalu kumpuaa?

Onko oma elämä hyvää, jos noin kovasti tekee mieli alkaa kivittää muita?

Ihan tarpeeksi näkee teidän ihannoimia kuolemaan päättyviä parisuhteita, joissa eletään onnettomina ja vihaten. Se tuskin on elämän tarkoitus.

Ihmiset pelkäävät omien parisuhteidensa puolesta, siitähän tämä lynkkaus johtuu. Ei haluta ajatella että ihan tavallinen ihminen voisi rakastua johonkuhun toiseen, koska

 

Eikös täälläkin kaikki aina vaahtoa, miten kemia on kaikki. Tuossa näyttää kemia toimineen hyvin, kun johti pitkäaikaiseen ja onnellisen oloiseen liittoon. Mitäpä se meidän napaa niin kaivaa. Hyvä kun ihmiset on onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä jutuissa nämä vanhemmat aina selittää, että lapset ovat ottaneet eron tosi hyvin. Ja hitot ole! Kyllä se on elämänmittainen suru lapselle, kun perhe hajoaa. Kun ilmeisesti ei ollut huono perhe. 

No ei kyllä ole elämänmittainen suru. Ihmisiä ne vamhemmatkin vain ovat.  T. Avioerolapsi. 

 

Kyllä se monelle lapselle on! Vaikka vanhemmat ovat vaan ihmisiä virheineen, ei se tarkoita etteikö heidän toimintansa satuttaisi. Perhettä ei enää ole, kaikki juhlat mietitään ketkä suostuvat tulemaan paikalle mihin aikaan ja kenen kanssa yhtä aikaa. Joskus ovat olleet yhtä aikaakin mutta tunnelma on aina jännittynyt. Äitini ei ymmärrettävästi viihdy pettäjä-isäni kanssa samassa tilassa vaikka meidän lasten ja lastenlasten takia niin toisinaan tekeekin. Isälleni on tärkeämpää esitella uusinta suhdettaan (ja niitähän riittää!) vaikka tuomalla hänet ensi esittelylle lapsenlapsensa rippijuhliin. Suren sitä perhettä mikä meillä aiemmin oli ja koskaan en tule perhettä sellaisena enää saamaan. Ero seuraa perheeni elämää niin arkena kuin juhlissakin kaikissa muodoissa eikä ole mikään pikkujuttu. T.toinen avioerolapsi joka edelleen käy terapiassa käsittelemässä asioita

Vierailija kirjoitti:

Aika impulsiivinen puuma. Jos rouva ei olisi rynnännyt suutelemaan tuntematonta miestä suoraan suulle, koko juttua ei olisi tapahtunutkaan. Ja olisiko rouva huomionkipeäkin, kun herran pitää raaputtaa suklaaseen I love you tai taitella vessapaperista sydämiä. Vaikuttaa vähän lapselliselta, teinivuodet ovat aika kaukana kuitenkin. Herra on taitanut ottaa aikamoisen ikäprinsessan paapottavakseen.

Juuri näin. Täällä joku kirjoitti että jos naiselle olisi tehty noin, niin mies joka olisi rynnännyt suutelemaan, löytäisi itsensä oikeussalissa "seksuaalinen häirintä". Tätä artikkelia tulkiten, nainen oli rohkea ja ihailtavan impulsiivinen ja mies joku nössykkä.  Vastenmielinen artikkeli ja vastenmieliset, julkisuushakuiset ja lapselliset päähenkilöt. Empatiani on tämän pääparin entisten kumppaneiden puolella. Väkisinkin tulee mieleen että päähenkilöt ovat antaneet jutun lehteen heidän harmikseen. Itse olisin hyvin hissun kissun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan, että pitää erota ennenkuin pettää, mutta nyt ei sekään sitten kelpaa. Ei se parisuhde mikään vankila ole. Joskus käy niin, että suhteessa olleessaan tapaakin jonkun, josta tajuaa heti että tätä tyyppiä minä olen koko elämäni etsinyt. Ei se ole kenellekään kiva tilanne, mutta joillekin se on todellisuutta eikä se mene ohi sillä että uhraudutaan ja jäädään siihen vanhaan liittoon vaikkei rakkautta enää olekaan. 

Tämä ymmärretään. Mutta luulen että tässä tapauksessa ihmiset ihmettelevät sitä, että joku "tajuaa" pelkän ulkonoisen olemuksen perusteella tuon tuntemattomasta ohikulkijasta. Suurimmalla osalla kun on vähän muitakin kriteereitä. Ja tuon takia juttu vaikuttaa niin omituiselta. Ei tässä kaikilla ole pointtina mikään, ettei saisi ikin

 

Hehän taisivat odottaa melkein vuoden ennen kuin mies tuotiin  esiteltäväksi lapsille. Eipä tuo niin salamana tapahtunut. 

Mulle on muuten ihan sama mitä tekevät, tuollaista tapahtuu. Mutta ihmettelen miksi haluavat, että tuo tarina on lehdessä, koska se todennäköisesti satuttaa muita tilanteessa mukana olleita. Se on tässä tarpeetonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä jutuissa nämä vanhemmat aina selittää, että lapset ovat ottaneet eron tosi hyvin. Ja hitot ole! Kyllä se on elämänmittainen suru lapselle, kun perhe hajoaa. Kun ilmeisesti ei ollut huono perhe. 

No ei kyllä ole elämänmittainen suru. Ihmisiä ne vamhemmatkin vain ovat.  T. Avioerolapsi. 

 

Kyllä se monelle lapselle on! Vaikka vanhemmat ovat vaan ihmisiä virheineen, ei se tarkoita etteikö heidän toimintansa satuttaisi. Perhettä ei enää ole, kaikki juhlat mietitään ketkä suostuvat tulemaan paikalle mihin aikaan ja kenen kanssa yhtä aikaa. Joskus ovat olleet yhtä aikaakin mutta tunnelma on aina jännittynyt. Äitini ei ymmärrettävästi viihdy pettäjä-isäni kanssa samassa tilassa vaikka meidän lasten ja lastenlasten takia niin toisinaan tekeekin. Isälleni

 

Luuletko aikuisten oikeesti, että sinun perheesi elämä olisi ollut yhtään onnellisempaa, jos yhteen sopimattomat vanhempasi olisivat pysyneet yhdessä?

Ei tuokaan stoori välttämättä pystyssä pysy. Joskus nopeasti syttynyt rakkaus roihahtaa loppuun. 

Jo tuossa lehtijutussa kysyvät toisiltaan: "onko meillä vielä kipinää?" Joo..Vielä vähän kuulemma on.

Entä jos sekin kipinä sammuu? Ja onko oltava kipinää= mitä jos exän kanssa olisi ollut hyvä avioliitto tasapaksuudesta huolimatta?

"Eikös täälläkin kaikki aina vaahtoa, miten kemia on kaikki. Tuossa näyttää kemia toimineen hyvin, kun johti pitkäaikaiseen ja onnellisen oloiseen liittoon. Mitäpä se meidän napaa niin kaivaa. Hyvä kun ihmiset on onnellisia."

Olen itse nimenomaan niitä, joille kemia on tärkeimpiä asioita. Mutta minulle kemia on paljon enemmän kuin vain se, että joku ohikulkija on kivannäköinen. Minua kiinnostaisikin laajentaa tätä keskustelua vähän yleisemmälle tasolle, että kuinka monelle oikeasti riittää kemiaksi pelkkä kiva ulkonäkö? Minulle se tarkoittaa seksuaalista vetovoimaa, siten miten toisen kanssa synkkaa ja toimiiko flirtti, millainen vetovoima meidän välillä on, jne. En ikinä tunne kemiaa pelkän ulkonäön takia. Sen vuoksi tämä on itselleni oikeastaan todella mielenkiintoista - että joku oikeasti tietää ohikulkijan ulkonäön perusteella, että haluaa suhteen tämän kanssa? Itselleni täysin tuntematon ilmiö. Intohimo on minulle niin tärkeä asia, että tuo tuntuu kovin lattealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan, että pitää erota ennenkuin pettää, mutta nyt ei sekään sitten kelpaa. Ei se parisuhde mikään vankila ole. Joskus käy niin, että suhteessa olleessaan tapaakin jonkun, josta tajuaa heti että tätä tyyppiä minä olen koko elämäni etsinyt. Ei se ole kenellekään kiva tilanne, mutta joillekin se on todellisuutta eikä se mene ohi sillä että uhraudutaan ja jäädään siihen vanhaan liittoon vaikkei rakkautta enää olekaan. 

Tämä ymmärretään. Mutta luulen että tässä tapauksessa ihmiset ihmettelevät sitä, että joku "tajuaa" pelkän ulkonoisen olemuksen perusteella tuon tuntemattomasta ohikulkijasta. Suurimmalla osalla kun on vähän muitakin kriteereitä. Ja tuon takia juttu vaikuttaa niin omituiselta. Ei tässä kaikilla ole pointtina mikään, ettei saisi ikinä erota tms.

Joo, tämän pointin ymmärrän kyllä ja ihmettelen sitä itsekin. Vaikka toisaalta, kuka minä olen kiistämään jonkun toisen rakkautta ensisilmäyksellä -kokemusta. Ehkä sekin on mahdollista, että joskus sen oikean ihmisen vain tunnistaa heti.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on muuten ihan sama mitä tekevät, tuollaista tapahtuu. Mutta ihmettelen miksi haluavat, että tuo tarina on lehdessä, koska se todennäköisesti satuttaa muita tilanteessa mukana olleita. Se on tässä tarpeetonta. 

Etenkin kun läskiytyneestä ulkomuodosta voi päätellä, että hyvin ei mene. Ex-mies saa kiittää luojaa, että pääsi tuosta mt-ongelmaisista fätsöstä eroon ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

"Eikös täälläkin kaikki aina vaahtoa, miten kemia on kaikki. Tuossa näyttää kemia toimineen hyvin, kun johti pitkäaikaiseen ja onnellisen oloiseen liittoon. Mitäpä se meidän napaa niin kaivaa. Hyvä kun ihmiset on onnellisia."

 

Olen itse nimenomaan niitä, joille kemia on tärkeimpiä asioita. Mutta minulle kemia on paljon enemmän kuin vain se, että joku ohikulkija on kivannäköinen. Minua kiinnostaisikin laajentaa tätä keskustelua vähän yleisemmälle tasolle, että kuinka monelle oikeasti riittää kemiaksi pelkkä kiva ulkonäkö? Minulle se tarkoittaa seksuaalista vetovoimaa, siten miten toisen kanssa synkkaa ja toimiiko flirtti, millainen vetovoima meidän välillä on, jne. En ikinä tunne kemiaa pelkän ulkonäön takia. Sen vuoksi tämä on itselleni oikeastaan todella mielenkiintoista - että joku oikeasti tietää ohikulkijan ulkonäön perusteella, että haluaa suhteen tämän kanssa? Itselleni täysin tuntematon ilmiö. Intohimo

Ehkäpä heillä oli siinä ollut flirttiä ja vetovoima tuli testattua suutelemalla ja muhinoimalla? Se riitti heille. Tee sinä hommat tavallasi. Kummallista päällepäsmäröinnin halua suhteessa muiden ihmisten pariutumiseen. Sen nyt ainakin jokainen voi tehdä tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on muuten ihan sama mitä tekevät, tuollaista tapahtuu. Mutta ihmettelen miksi haluavat, että tuo tarina on lehdessä, koska se todennäköisesti satuttaa muita tilanteessa mukana olleita. Se on tässä tarpeetonta. 

Etenkin kun läskiytyneestä ulkomuodosta voi päätellä, että hyvin ei mene. Ex-mies saa kiittää luojaa, että pääsi tuosta mt-ongelmaisista fätsöstä eroon ajoissa.

Miksi pitää lähteä kommentoimaan kenenkään ulkonäköä kun se nyt ei ole millään tavalla itse asian suhteen olennaista? 

Eikös Kuustonen ja Brotherus "rakastuneet"  myös salamannopeasti, muistelen lukeneeni että olivat kovin onnensa kukkuloilla ja kehuivat toisiaan. Nyt sitten kukkuloilta on laskeuduttu ihmisten ilmoille ja erottu. Ei se sitten ollutkaan enää niin upeaa ja ihanaa. Olisiko kannattanut harkita? Aikuiset ihmiset. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Miten tilanne olisi "pitänyt hoitaa"? 

Lähteä kotiin kun tuntee yllättävää vetovoimaa toista kohtaan? Käsitellä itse syvimmät tunteensa ja tarpeensa terapiassa? Kertoa kumppanille? Unohtaa? Käyttää tapahtumaa seksifantasiana runkatessa tai nussiessa puolisoaan? Puhua kumppanin kanssa et mitä kuuluisi tehdä? 

 

Siinä mitään terapioita tarvita. Kerrankos sitä tapaa kiinnostavan tyypin, vaikka on itse (onnellisesti) naimisissa. Normaali tapa hoitaa tilanne on se että ei tee mitään. Pitää omat ihastumisen tunteensa omana tietonaan. Aika nopeasti se ihastuminen siitä haalistuu ja unohtuu pois. Problem solved. 

Vierailija kirjoitti:

"Eikös täälläkin kaikki aina vaahtoa, miten kemia on kaikki. Tuossa näyttää kemia toimineen hyvin, kun johti pitkäaikaiseen ja onnellisen oloiseen liittoon. Mitäpä se meidän napaa niin kaivaa. Hyvä kun ihmiset on onnellisia."

 

Olen itse nimenomaan niitä, joille kemia on tärkeimpiä asioita. Mutta minulle kemia on paljon enemmän kuin vain se, että joku ohikulkija on kivannäköinen. Minua kiinnostaisikin laajentaa tätä keskustelua vähän yleisemmälle tasolle, että kuinka monelle oikeasti riittää kemiaksi pelkkä kiva ulkonäkö? Minulle se tarkoittaa seksuaalista vetovoimaa, siten miten toisen kanssa synkkaa ja toimiiko flirtti, millainen vetovoima meidän välillä on, jne. En ikinä tunne kemiaa pelkän ulkonäön takia. Sen vuoksi tämä on itselleni oikeastaan todella mielenkiintoista - että joku oikeasti tietää ohikulkijan ulkonäön perusteella, että haluaa suhteen tämän kanssa? Itselleni täysin tuntematon ilmiö. Intohimo

Eihän se kemia ole välttämättä pelkkä ulkonäkö, vaikka ulkopuolelta siltä näyttäisikin. Minä olen ajatellut, että ehkä ihmisen on joskus mahdollista tunnistaa sopiva ihminen hyvin vähäiselläkin kontaktilla. Rakkautta ensisilmäyksellä -ilmiö, joka ylittää ihmisen tietoisen käsityskyvyn. En tarkoita mitään maagista näkymätöntä voimaa, vaan että joku osa syvällä alitajunnassa aistii toisessa ihmisessä juuri oikeanlaisen palasen. Tai sitten joku feromoni/tuoksujuttu. Joka tapauksessa jotain niin alkukantaista ja niin syvällä, ettei sitä pysty järjellä selittämään.