Lue keskustelun säännöt.
IS juttu, jossa kaksi varattua rakastuivat yhtäkkiä ja erosivat ja menivät yhteen
25.12.2023 |
Mietin tuota lehtijuttua lukiessani, kun se on kirjoitettu niin positiiviseen sävyyn, että eikö noin käyttäytyvillä ihmisillä tuokin parisuhde saata loppua ihan mikä päivä tahansa. Käytännössä tuossa vaikuttaa siis tapahtuneen niin että ovat olleet hyvissä suhteissa ja tavanneet sattumalta iltariennoissa ja simbsalabim kaikki entinen roskiin ja uuteen suhteeseen.
Väkisinkin suhteen osapuolena miettisin voiko tuollaista henkilöä päästää yksin mihinkään vai loppuuko suhde siihen. Enkä ole mikään mustasukkainen ihminen, mutta järkikin jo sanoo että noin impulsiivisen ihmisen kanssa suhde voi loppua ihan milloin tahansa. Ihania ihmisiä nyt on maailma pullollaan ja jos eletty elämä ei merkitse toiselle mitään, vaan kaiken voi heittää tuosta vaan roskiin tuntemattoman takia, niin mihin tuossa voi luottaa.
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanne olisi "pitänyt hoitaa"?
Lähteä kotiin kun tuntee yllättävää vetovoimaa toista kohtaan? Käsitellä itse syvimmät tunteensa ja tarpeensa terapiassa? Kertoa kumppanille? Unohtaa? Käyttää tapahtumaa seksifantasiana runkatessa tai nussiessa puolisoaan? Puhua kumppanin kanssa et mitä kuuluisi tehdä?
Siinä mitään terapioita tarvita. Kerrankos sitä tapaa kiinnostavan tyypin, vaikka on itse (onnellisesti) naimisissa. Normaali tapa hoitaa tilanne on se että ei tee mitään. Pitää omat ihastumisen tunteensa omana tietonaan. Aika nopeasti se ihastuminen siitä haalistuu ja unohtuu pois. Problem solved.
Just näin. Lähes kaikille tulee ihastumisia pitkässä liitossa. Ja mielenkiintoisia tyyppejä on maailma täynnä. Tunteita tulee ja menee. Ei niide
Edelleen, pikku ihastuminen on eri asia kuin tunne, jollaista ei ole koskaan ennen tuntenut eikä suurella todennäköisyydellä koskaan enää tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuokaan stoori välttämättä pystyssä pysy. Joskus nopeasti syttynyt rakkaus roihahtaa loppuun.
Jo tuossa lehtijutussa kysyvät toisiltaan: "onko meillä vielä kipinää?" Joo..Vielä vähän kuulemma on.
Entä jos sekin kipinä sammuu? Ja onko oltava kipinää= mitä jos exän kanssa olisi ollut hyvä avioliitto tasapaksuudesta huolimatta?
Ei tuo minusta ainakaan ole sama asia. Minulle silläkin on joku arvo, että niiden suurten tunteiden hetkellä ns. seurasi sydäntään, vaikka sekin suhde lopulta väljähtyisi.
Miksi sydämen seuraaminen olisi sen kannattavampaa tai tärkeämpää kuin esim vatsan seuraaminen? Ei sekään aina tiedä mikä meille on parhaaksi vaan saattaa houkutella ylensyömään. Miksi kohtuus kaikessa, mutta kun kyse himosta niin sitä pitää seurata
Minä luulen, että on aika epärealistista yrittää keksiä yleispäteviä rakkaussääntöjä. Saati sitten odottaa muiden noudattavan niitä. Jos tässäkin tapauksessa pari oli jälkikäteen edelleen tyytyväinen ratkaisuun ja koki sen oikeaksi, niin millä perusteella heidän olisi pitänyt jäädä vanhoihin suhteisiin?
En siis ole täysin eri mieltä siitä, että rakkaus on tietyssä mielessä myös valinta ja sitoutuminen. Ne kestävät tavallisten ihastusten yli. Mutta elämässä on tietty epävarmuusmomentti, ja joskus käy niin että yksi ihminen pistää koko maailman päälaelleen ja muuttaa kaiken sen mihin uskoi ja mitä piti oikeana ja vääränä. Ja epäilen, että ne jotka haluavat trivialisoida tällaiset tilanteet ohimeneviksi pikku ihastuksiksi eivät ole tällaista tunnettq koskaan kokeneet. Ja silloinhan ne sanat vasta mitataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin työpaikalla myynnin Topi latasi reskontran Saria kopiokonetta vasten menemään pikkujouluissa.
Ihana rakkaus.
Siinä oli sitä kemiaa. Sarilla 7 siideriä ja Topilla koskenkorvaa ja muutama kalja. Kyllä kemia toimii, vähän sidukkaa niin nainen pettää aina.
Ei, vaan sitä "syvää henkistä yhteyttä" jonka puuttumisen vuoksi Sarilla koskee päähän kun oma kumppani olisi seksiin halukas.... Topin kanssa syvä henkinen yhteys löytyi yhden hitaan biisin, parin yhdessä nautitun drinksun ja ihanan välittömän ja spontaanin kysymyksen "lähdetäänkö nussimaan" jäkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi henkilöä, miehen ja naisen, jotka ovat vaihtaneet puolisoa lennosta, petettyään ensin silloistaan uuden kanssa. Nämä ovat ihan erillisiä tapauksia, eivät tunne toisiaan. Yllätys yllätys, kummankin uusi suhde päättyi myöhemmin samoin kuin alkoi: Puoliso vaihtoi uuteen pettämisen kautta.
Minä tunnen kolme. Yksi päättyi kymmenen vuoden jälkeen ilman kolmansia osapuolia. Kaksi jatkuu edelleen eikä näytä rakoilun merkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia, mikä kenellekin tärkeintä. Me ollaan miehen kanssa molemmat melko viehättäviä ja vientiä olisi, mutta ollaan myös tosi lojaaleja toisillemme ja se menee kaiken edelle. Tiedostetaan siis, että halutessamme saisimme intohimon täyteiset elämät vaihtuvine kumppaneineen, mutta valitaan oma "väljähtänyt" liittomme sen vuoksi, että kumppanuus, ystävyys ja keskinäinen kunnioitus on niin syvää. Pistetään kumpikin toisemme itsemme ja omien mahdollisten hetken mielitekojen edelle ja siksi ei vilkuilla muita.
Ei se tarkoita mitään vaihtuvia kumppaneita, että kerran elämässään seuraa sydäntään intohimoisen rakkauden perään.
En niin sanonutkaan. Pointtina oli vain, että jotkut näkee lojaalisuuden tärkeämpänä ja jotkut sydämen seuraamisen. Eikä kumpikaan ole enemmän oikein. Parasta on, jos yhteen päätyy samalla tavalla tässä suhteessa ajattelevat, jolloin ei tule eroistakaan niin raastavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi henkilöä, miehen ja naisen, jotka ovat vaihtaneet puolisoa lennosta, petettyään ensin silloistaan uuden kanssa. Nämä ovat ihan erillisiä tapauksia, eivät tunne toisiaan. Yllätys yllätys, kummankin uusi suhde päättyi myöhemmin samoin kuin alkoi: Puoliso vaihtoi uuteen pettämisen kautta.
Minä tunnen myös tapauksia, joissa ovat vaihtaneet puolisot lennossa ja sen jälkeen olleet, yllätys yllätys, uusien kanssa 38-52 vuotta aina toisen kuolemaan saakka.
"..joskus käy niin että yksi ihminen pistää koko maailman päälaelleen ja muuttaa kaiken sen mihin uskoi ja mitä piti oikeana ja vääränä. Ja epäilen, että ne jotka haluavat trivialisoida tällaiset tilanteet ohimeneviksi pikku ihastuksiksi eivät ole tällaista tunnettq koskaan kokeneet."
Jotkut ovat niin syvästi sitoutuvaa sorttia, etteivät edes altistu tällaisille tilanteille. Toiset taas saattavat kokea jopa vielä voimakkaampia tunteita kuin nämä jotka löytävät "sielunkumppaninsa" ja seuraavat sydäntään, mutta silti päättävät jäädä vanhaan suhteeseen, lojaalisuudesta tai muusta syystä. Ei pidä olettaa, että joku ei ole kokenut jotain vain siksi, että hän sen asian kokiessaan toimii toisin kuin sinä toimisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut vierelle entisten puolisoiden tarinan, miten heillä menee nyt ja miten suhtautuvat rakkauteen. On hienoa, että nämä kaksi ovat onnellisia ja jossain on kaksi jätettyä, joiden on pitänyt käsitellä ikäviä tunteita yksinään. Miltä tuntui lapsista, kun äiti meni rakastumaan toiseen: miltä tuntuu kaksi kotia ja onko heistä oikeasti hienoa, että äiti haluaa heidän olevan uuden kumppaninsa varalapsia, muita kun ei tässä suhteessa tule (mutta todennäköisesti seuraavassa tulee, joskus miehen vauvakuume on sellainen):
Eli oletko sitä mieltä, että ihminen ei saisi erota jos niin haluaa?
Itse käsittelin eroni ystävieni ja veljeni kanssa. En minä sen kanssa yksin jäänyt. Siihen on hyvä kaikkien pyrkiä.
En sanonut noin, miksi halusit ymmärtää asian toisen puolen esilletuomisen
Miksi ihmeessä heidän olisi pitänyt puhua exiensä puolesta siitä miltä näistä tuntui? He kertoivat oman tarinansa. Ja eroista nyt on jo lähes kymmenen vuotta, miksi niitä erityisesti täytyisi vatvoa? Vettä sillan alla.
Rumia ihmisiä, ulkoisesti ja sisäisesti, toisilleen sopivia. Onnittelut entisille kumppaneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi henkilöä, miehen ja naisen, jotka ovat vaihtaneet puolisoa lennosta, petettyään ensin silloistaan uuden kanssa. Nämä ovat ihan erillisiä tapauksia, eivät tunne toisiaan. Yllätys yllätys, kummankin uusi suhde päättyi myöhemmin samoin kuin alkoi: Puoliso vaihtoi uuteen pettämisen kautta.
Minä tunnen myös tapauksia, joissa ovat vaihtaneet puolisot lennossa ja sen jälkeen olleet, yllätys yllätys, uusien kanssa 38-52 vuotta aina toisen kuolemaan saakka.
Minä taas tunnen enemmän näitä eronneita tapauksia. Toinen kierros on yllätys yllätys, päättynyt pettämiseen. Pelottaako nyt suhteen puolesta, jonka aloitit pettämällä? Kannattaakin pelätä.
Vierailija kirjoitti:
"..joskus käy niin että yksi ihminen pistää koko maailman päälaelleen ja muuttaa kaiken sen mihin uskoi ja mitä piti oikeana ja vääränä. Ja epäilen, että ne jotka haluavat trivialisoida tällaiset tilanteet ohimeneviksi pikku ihastuksiksi eivät ole tällaista tunnettq koskaan kokeneet."
Jotkut ovat niin syvästi sitoutuvaa sorttia, etteivät edes altistu tällaisille tilanteille. Toiset taas saattavat kokea jopa vielä voimakkaampia tunteita kuin nämä jotka löytävät "sielunkumppaninsa" ja seuraavat sydäntään, mutta silti päättävät jäädä vanhaan suhteeseen, lojaalisuudesta tai muusta syystä. Ei pidä olettaa, että joku ei ole kokenut jotain vain siksi, että hän sen asian kokiessaan toimii toisin kuin sinä toimisit.
Enhän minä olettanutkaan. Minä puhuin niistä, jotka haluavat ketjussa trivialisoida once in a lifetime -tyyppisen rakastumisen ohimeneväksi pikku ihastukseksi. Oletan, että nämä ihmiset eivät ymmärrä eroa. Toki on mahdollista, ettei se ole heille syystä tai toisesta edes mahdollista, se ei nyt varsinaisesti ole ristiriidassa pointtini kanssa.
Ja sekin on totta, että joku voi saman intensiteetin tunteen vallassa valita jäädä silloin kun toinen lähtee. En kuitenkaan usko, että yksikään tällainen ihminen puhuisi siinä yhteydessä ihastuksesta joita tulee ja menee.
Tuo "saattavat kokea vielä syvempiä tunteita" taas on minusta vähän pöljästi sanottu, ja sisältää jälleen kerran sen vähän väsyneen ajatuksen, että hautaan asti suhteessa pysyvät ovat jotenkin syvällisempiä ja parempia ihmisiä ja yksikin ero tekee ihmisestä kenen tahansa matkaan lähtevän pinnallisen sarjaihastujan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, mulla tuli heti tästä naisesta mieleen kaurahatun tuleva ex-vaimo Netta. Nainen teki virheen tulemalla omalla naamallaan julki tämän lovestoorinsa kanssa. Aivan varmasti monet hammaslääketieteen alan miehet erinäisiltä hammaslekureitten päiviltä muistavat tämän rempseän reetan siitä, että on hyökännyt puskista suutelemaan, vaikka on ollut "vuosia onnellisesti naimissa". Ei varmastikaan ollut ensimmäistä kertaa vierasta suuteloitsemassa, kun tämän Samin kitarisoihin kävi kiinni ilman lupia.
Oi elämän syksy. Mistä näitä moukkamaisesti käyttäytyviä ihmisiä pukkaa lehtiin? Miksi minäkin aina klikkaan av:lta johonkin linkkiin? Enkö koskaan opi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanne olisi "pitänyt hoitaa"?
Lähteä kotiin kun tuntee yllättävää vetovoimaa toista kohtaan? Käsitellä itse syvimmät tunteensa ja tarpeensa terapiassa? Kertoa kumppanille? Unohtaa? Käyttää tapahtumaa seksifantasiana runkatessa tai nussiessa puolisoaan? Puhua kumppanin kanssa et mitä kuuluisi tehdä?
Siinä mitään terapioita tarvita. Kerrankos sitä tapaa kiinnostavan tyypin, vaikka on itse (onnellisesti) naimisissa. Normaali tapa hoitaa tilanne on se että ei tee mitään. Pitää omat ihastumisen tunteensa omana tietonaan. Aika nopeasti se ihastuminen siitä haalistuu ja unohtuu pois. Problem solved.
Just näin. Lähes kaikille tulee ihastumisia pitkässä liitossa. Ja mielenkiintoisia tyyppejä on
No mä olen kokenut tän kahdesti. Itseasiassa kolmesti, mutta ymmärrän eron siihen kun päätä pahkaa rakastuin eksään, versus näihin kahteen muuhun.
Taustaksi, olen siis intensiivinen, fiiliksen mukaan menijä.
Exä oli jees, mutta ITSE olin silloin tilanteessa, jossa koin epävarmuutta ja exän maine oli huikea, heitti vähän öögaa ja olin myyty. Jotain siinä yritin vastustella, mutta myyty.
Toinen kerta oli kun 3v exän kanssa yhdessä, henk koht kriisissä ja opiskelijabileisiin ilmestyi kaverin kaveri. Pipari oli märkä jo ennenkun katseet kohtasi ja järki lähti kun ne kohtasi ja se avasi suunsa.
Kolmas kerta oli kun olin aivan täysin okei, tylsistynyt, mutta ilman suurempaa kriisiä elämässä. Täysin vieras ihminen tuli sisään, katseet kohtasi ja järki lähti. Kun puhuttiin, niin sydän oli sulaa ja olin rakastuneempi kun ikinä.
Kaikissa kolmessa tunne oli molemminpuolinen ihan heti.
Pointti on se, että näitä sattuu. Kaikkia näitä yhdistää pohjaton hulluuden tunne ja usko siihen, että näin ei vaan voi käydä kun tän kerran. Tietyt ihmiset ovat lähtökohtaisesti otollisempia näille ja tälle on myös olemassa ihan tieteellinen funktio parinvalintapohjalta.
Mitään näitä en kadu ja muistelen lämmöllä, mutta kaksi näistä olisi satuttanut minulle läheisiä jos oltaisiin toimittu holtittomammin kun tehtiin, joten ovat jääneet tunnetäyteisiin yhteydenottoihin ja järkyttävän ihaniksi muistoiksi.
Pariutuminen on valinta, toisten ihmisten kunnioittaminen on valinta.
Itse en esimerkiksi enää halua olla parisuhteessa, koska tiedän että se elämän suuri rakkaus saattaa olla nurkan takana ja se fiilis on kiva. Enkä tietty myöskään tarvitse ketään arkeeni.
Erota saa ja pitää halutessaan, mutta niitä voi toteuttaa monella tavalla. Ennenkaikkea on tärkeää ymmärtää itseään, kunnioittaa menneisyyttään ja jos lapsia on maailmaan tuonut, priorisoida heidän hyvinvointinsa valintojensa kanssa.
Kun ero tapahtuu niinkuin tässä artikkelissa annetaan ymmärtää, niin aika monta turhaa rikkinäistä sydäntä jätetään myös taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisikohan nämä artikkelin tyypit muuten edes julkisesti myöntää olevansa onnettomia? Kun suhde on alkanut noin ja niin monta ihmissuhdetta jäänyt taakse, niin varmaan aika pakottava tarve myös todistaa itselleen, että oikea valinta oli.
Laitoin tämän viestin aiemmin toiseen tästä aiheesta olevaan keskusteluun tällä palstalla. Se keskustelu on hiljentynyt, joten kun huomasin tämän keskustelun, ajattelin laittaa saman tekstin tännekin.
"En hyväksy pettämistä, enkä ole koskaan pettänyt. Minua on petetty. Silti tämä jutun kuvaama tilanne ei mielestäni ole mitään pahimman luokan pettämistä, vaan paljon ymmärrettävämpi tilanne.
Mielestäni pahinta pettämistä on pitkään jatkunut salasuhteilu jopa useamman kumppanin kanssa, koska pettäjä ei halua erota ja haluaa pitää kulissit. Tautiriskikin kasvaa huomattavasti puolison tietämättä. Voi tulla myös yllätysraskauksia vieraiden kanssa.
Tässä on toimittu siinä suhteessa oikein. Kerrotaan puolisolle mahdollisimman pian asiasta, ja päästetään hänet vapaaksi uudelle rakkaudelle. Itse en edes haluaisi jatkaa suhdetta, jossa kumppanini on vakavasti rakastunut toiseen.
Jos oma puolisoni pettäisi, tällainen olisi ainoa tilanne, jossa kunnioitus puolisoa kohtaan voisi jotenkin säilyä. Eli että se johtui vakavasta rakastumisesta toiseen. Myös pitäisi tulla tunnustus tapahtuneesta mahdollisimman pian ja rehellinen kertominen syystä tapahtuneeseen.
Pahinta pettämistä on mielestäni jatkuva toisen selän takana puuhailu. En myöskään ymmärrä kevyin syin vieraisiin menemistä, kuten että haluttiin vain vaihtelua tai jännitystä.
Jos puolisoni löytäisi ihmisen, jota hän rakastaa ja joka on hänelle oikeampi pitkäaikainen kumppani kuin minä, niin hän saakin mennä. Mitä teen puolisolla, joka koko ajan vain haikailisi toista?"
Tiedän kaksi tuollaista salamaparia, jotka jättivät perheensä. Toisessa molemmat ovat narsisteja, toisessa narsisti ja läheisriippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan nämä artikkelin tyypit muuten edes julkisesti myöntää olevansa onnettomia? Kun suhde on alkanut noin ja niin monta ihmissuhdetta jäänyt taakse, niin varmaan aika pakottava tarve myös todistaa itselleen, että oikea valinta oli.
Tai sitten se vaan oli oikea valinta ja ovat onnellisia 🙂.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi henkilöä, miehen ja naisen, jotka ovat vaihtaneet puolisoa lennosta, petettyään ensin silloistaan uuden kanssa. Nämä ovat ihan erillisiä tapauksia, eivät tunne toisiaan. Yllätys yllätys, kummankin uusi suhde päättyi myöhemmin samoin kuin alkoi: Puoliso vaihtoi uuteen pettämisen kautta.
Minä tunnen myös tapauksia, joissa ovat vaihtaneet puolisot lennossa ja sen jälkeen olleet, yllätys yllätys, uusien kanssa 38-52 vuotta aina toisen kuolemaan saakka.
Minä taas tunnen enemmän näitä eronneita tapauksia. Toinen kierros on yllätys yllätys, päättynyt pettämiseen. Pelottaako nyt suhteen puolesta, jonka aloitit pettämällä? Kannattaakin pelätä.
Niin, kaikista avioliitoista noin puolet päättyy eroon. Miksi pettämällä alkaneista suhteista pitäisi edes olettaa jotain parempaa tilastoa? Jos haluaa viettää elämänsä pelkäämällä niin kyllä se kannattaa kaikkien suhteiden osalta, ei vain pettämisestä alkaneiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hep, täällä yhdet jotka pysyneet yhdessä parikymppisistä yli kuusikymppisiksi (ja edelleen). Jutusta jäi huono maku suuhun. Nainen otti ja mies tuli kiltisti perässä. Mies vanhentunut nopeasti seitsemässä vuodessa, oliko naisen hymyssä jotakin pientä kireyttä jo? Milloinkas seuraavat hammastarvike-edustajien päivät olikaan? Ukko joutui harrastuksensa kanssa muihin tiloihin ja saa hipsuttaa eukkonsa varpaita. Nice! Miten eukko huomioi miestään, ei tullut mitään esille.
Hyvä että joku on jaksanut pysyä yhdessä noin ilkeämielisen ihmisen kanssa. Ansaitsematonta onnea sinulla.
Onpa sairasta kateutta! Koko juttu oli aivan perseestä perheen rikkomisen ihannointeineen.
Siinä oli sitä kemiaa. Sarilla 7 siideriä ja Topilla koskenkorvaa ja muutama kalja. Kyllä kemia toimii, vähän sidukkaa niin nainen pettää aina.