Lue keskustelun säännöt.
IS juttu, jossa kaksi varattua rakastuivat yhtäkkiä ja erosivat ja menivät yhteen
25.12.2023 |
Mietin tuota lehtijuttua lukiessani, kun se on kirjoitettu niin positiiviseen sävyyn, että eikö noin käyttäytyvillä ihmisillä tuokin parisuhde saata loppua ihan mikä päivä tahansa. Käytännössä tuossa vaikuttaa siis tapahtuneen niin että ovat olleet hyvissä suhteissa ja tavanneet sattumalta iltariennoissa ja simbsalabim kaikki entinen roskiin ja uuteen suhteeseen.
Väkisinkin suhteen osapuolena miettisin voiko tuollaista henkilöä päästää yksin mihinkään vai loppuuko suhde siihen. Enkä ole mikään mustasukkainen ihminen, mutta järkikin jo sanoo että noin impulsiivisen ihmisen kanssa suhde voi loppua ihan milloin tahansa. Ihania ihmisiä nyt on maailma pullollaan ja jos eletty elämä ei merkitse toiselle mitään, vaan kaiken voi heittää tuosta vaan roskiin tuntemattoman takia, niin mihin tuossa voi luottaa.
Kommentit (567)
Onneksi valitsin kerralla täydellisen miehen niin ei tarvitse mennä baarien tanssilattioille ketään ahdistelemaan.
Mulla on myös periaate ettei perhettä rikota. Olen tehnyt valintani ja jos nyt yhtäkkiä joku parempi tulisi vastaan niin so what, en vaihda. Mies on samoilla linjoilla.
Ihastuminen on muutenkin vain sekoitus sukupuolihormoneja, serotoniinia ja dopamiinia. Onko sen takia järkevää laittaa parisuhde ja ydinperhe pskaksi? Kun ne hormonit kuitenkin haihtuu jossain vaiheessa. Tuollaiset impulsiiviset tuuliviirit vaikuttavat hieman yksinkertaisilta ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä ihmisen biologiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin joku miljonääripariskunta hehkutti täydellistä elämäänsä iltalehdessä ja pari kuukautta myöhemmin avioerohakemus vetämässä. Kuulostaa vähän samanlaiselta tapaukselta.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi valitsin kerralla täydellisen miehen niin ei tarvitse mennä baarien tanssilattioille ketään ahdistelemaan.
Mulla on myös periaate ettei perhettä rikota. Olen tehnyt valintani ja jos nyt yhtäkkiä joku parempi tulisi vastaan niin so what, en vaihda. Mies on samoilla linjoilla.
Ihastuminen on muutenkin vain sekoitus sukupuolihormoneja, serotoniinia ja dopamiinia. Onko sen takia järkevää laittaa parisuhde ja ydinperhe pskaksi? Kun ne hormonit kuitenkin haihtuu jossain vaiheessa. Tuollaiset impulsiiviset tuuliviirit vaikuttavat hieman yksinkertaisilta ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä ihmisen biologiaa.
Eihän nuo yksinkertaiset ihmiset osaa muuta elämässään kuin rikkoa ihmissuhteitaan ja perheitään. Keksivät sitten kateudessaan kaikenlaisia normaaleissa ydinperheissä eläviä koskevia solvauksia kuten termi ydinperhefasismi.
Lehtijutun mukaan kummankaan edelisessä suhteessa ei ollut minkäänlaista väkivaltaa. Tästä syystä fraasi että ihmiset eroavat nykyään niin helposti on todella osuva havainto. On epävakaiden pettäjien mantra yrittää väittää muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka eroratkaisu olisi ollut oikea, se ei muuta henkilöiden käytöstä entisiä puolisoitaan kohtaan vähemmän inhottavaksi!
Erojen demonisoinnin sijaan pitäisi vähitellen alkaa keskittyä siihen, miten ne hoidetaan. Pitääkö kaikki rikkoa ja repiä väkivalloin auki, "kun nyt eroaa kuitenkin", vai voisiko elämät irrottaa toisistaan hallitusti ja myös sitä entistä maailman tärkeintä ihmistä kunnioittaen?
Rumat erot vaikeuttavat puhevälien pitämistä ja tekevät myös lasten asemasta usein todella vaikean. Ja pahimmillaan pettäjä vielä syyllistää petettyä asiasta.
Mehän emme nyt tiedä, miten erot hoidettiin. Ja joskus mikään tapa erota ei ole hyvä vastapuolen näkökulmasta. Ja silti siihen on oikeus. Sellaista elämä on.
Kiitos kun kiteytit!
Sopuisia ja sitten pari vähemmän sopuisaa eroa todistaneena sivusta olen huomannut ihan saman:
Nopea eropäätös huono koska toinen osapuoli ei ehdi reagoida tai yrittää parantaa tilannetta.
Keskusteleva ja aikaa ottava ero huono koska se on löyhässä hirressä roikuttamista jos ero kuitenkin sitten tulee.
Eli ei vaan voi voittaa, ei ole hyvää ja yleisesti hyväksyttävää tapaa erota silloin kun se on toiselle osapuolelle pettymys se koko ero.
Itse kokenut eron, jossa pitkä suhde oli latistunut lähinnä ystävyydeksi ja yhteisvanhemmuudeksi. Kumpikaan ei tehnyt oikein mitään parantaakseen asiaa, suhteen väsynyt tilanne vaan todettiin kohauttaen olkia. Kun lopulta kerroin että haluan erota, ei ex sentään alkanut syyllistää liian nopeasta yksipuolisesta eropäätöksestä. Sanoi vaan, että hän minut tuntee, että kun jotain olen päättänyt niin tuskinpa mieltäni enää muutan. Elämä tarjoilee väkisin myös pettymyksiä, olisiko aikuisen syytä osata ottaa ne vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottaisitko työpaikalla tai muussa kanssakäymisessä ihmiseen joka yksityiselämässään käyttäytyy tuolla tavalla? Itse en. Kyllä ne yksityiselämän tuollaiset valinnat heijaistuvat muillekin elämänalueille.