Lue keskustelun säännöt.
IS juttu, jossa kaksi varattua rakastuivat yhtäkkiä ja erosivat ja menivät yhteen
25.12.2023 |
Mietin tuota lehtijuttua lukiessani, kun se on kirjoitettu niin positiiviseen sävyyn, että eikö noin käyttäytyvillä ihmisillä tuokin parisuhde saata loppua ihan mikä päivä tahansa. Käytännössä tuossa vaikuttaa siis tapahtuneen niin että ovat olleet hyvissä suhteissa ja tavanneet sattumalta iltariennoissa ja simbsalabim kaikki entinen roskiin ja uuteen suhteeseen.
Väkisinkin suhteen osapuolena miettisin voiko tuollaista henkilöä päästää yksin mihinkään vai loppuuko suhde siihen. Enkä ole mikään mustasukkainen ihminen, mutta järkikin jo sanoo että noin impulsiivisen ihmisen kanssa suhde voi loppua ihan milloin tahansa. Ihania ihmisiä nyt on maailma pullollaan ja jos eletty elämä ei merkitse toiselle mitään, vaan kaiken voi heittää tuosta vaan roskiin tuntemattoman takia, niin mihin tuossa voi luottaa.
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Joko juttu huonosti kirjoitettu tai sitten vaan kylmän tunteeton pariskunta entisiä suhteitaan kohtaan.
Kumpikaan ei haukkunut jutussa edellisiä suhteitaan. Omassa lähipiirissä on useampi pariskunta, jotka ovat yhdessä kun yksinkään ei olisi kiva. Mitään ns. liimaa ei enää ole, mut nolo erotakin. Kuinka moni haluaa jäädä suhteeseen jossa puoliso haluaisi olla mieluummin jonkun muun kanssa. Kiva siinä sitten tietää, että toi on täällä vain siksi koska ero olisi liian hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko juttu huonosti kirjoitettu tai sitten vaan kylmän tunteeton pariskunta entisiä suhteitaan kohtaan.
Kumpikaan ei haukkunut jutussa edellisiä suhteitaan. Omassa lähipiirissä on useampi pariskunta, jotka ovat yhdessä kun yksinkään ei olisi kiva. Mitään ns. liimaa ei enää ole, mut nolo erotakin. Kuinka moni haluaa jäädä suhteeseen jossa puoliso haluaisi olla mieluummin jonkun muun kanssa. Kiva siinä sitten tietää, että toi on täällä vain siksi koska ero olisi liian hankala.
Täysin eri asia. Erota saa. Sen voi vaan tehdä niin monella tavalla..
Lienee kyseessä perinteinen oppimiskokemus siitä, että pitkässä suhteessa 90% intohimosta kuolee ja siihen havahdutaan kun tulee ihastuminen ja koska ollaan unohdettu nykyisen suhteen alkuhuuma niin luullaan että tämän uuden kanssa ei kuole, kun tuntuu niin erityiseltä.
Mulle tuli siitä jutun lopusta fiilis, että alkaa kipinä hiipua jo heiltäkin, kun se mies sitä on alkanut naiselta kysellä. Toki sitten peruuttelee ja peesailee, kun nainen vastaa että toki on yhä kipinää. Toivottavasti oppi on mennyt tällä kertaa perille ja tekevät mahdollisen eropäätöksen tietoisena siitä, että ei ole sellaista vaihtoehtoa kuin ikuisesti kestävä rakastumisvaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanne olisi "pitänyt hoitaa"?
Lähteä kotiin kun tuntee yllättävää vetovoimaa toista kohtaan? Käsitellä itse syvimmät tunteensa ja tarpeensa terapiassa? Kertoa kumppanille? Unohtaa? Käyttää tapahtumaa seksifantasiana runkatessa tai nussiessa puolisoaan? Puhua kumppanin kanssa et mitä kuuluisi tehdä?
No yksi vaihtoehto olisi ollut vaikka tutustua siihen uuteen tyyppiin kunnolla. Nyt kävi vain todella hyvä tuuri, kun käytännössä tuntemattoman kanssa syttynyt kemia johtikin pysyvään ja ilmeisesti toimivaan suhteeseen. Valtaosa "kivannäköisistä ohikulkijoista" ei todellakaan ole niitä, joiden kanssa suhde onnistuisi, eikä vielä kuukauden tunteminen ole edes sinkulle normaalisti syy tehdä elämäänsä koskevia isoja päätöksiä. Mutta kukin tavallaan tietysti. Itse en ehkä ymmärrä tätä senkään vuoksi, että itse en edes ihastuisi johonkin rando
no se selän takana tutustumisen jatkaminenhan ei olisikaan ollut pettämistä? sehän sitä puolison tuskaa olisi pitkittänytkin, että hei mä olen tossa viimeisen puoli vuotta tutkaillut tunteitani erästä kohtaan ja ollaan tutustuttu ja nyt olen varma että voitais erota..Kummatkin erosi reilusti ja kuvio olisi voinut kosahtaa jo etäsuhteeseen, jos olisi niin käynyt niin kumpikin olisi sen hinnan kuitenkin maksanut.
Juttua lukiessa tuli surullinen olo. Pitäisikö pystyä toimimaan noin moraalittomasti, jotta löytäisi parisuhteen? Olen ollut vuosia sinkkuna. Monet varatut miehet ovat ehdotelleet kaikkea, ja jostain olisi voinut kehkeytyäkin jotain, mutta en aloita varattujen kanssa yhtään mitään. Vapaita tarpeeksi kivoja miehiä ei tunnu olevan jäljellä. Yksin mieluummin.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää. Tuollaisille ääliöille ei pitäisi antaa minkäänlaista huomiota mediassa ja luoda sitä kautta vaikutelmaa, että kyseisen kaltainen toiminta on arvostettavaa js tavoiteltavaa.
Aika inhimillistä ja tavallista kylläkin, joten vaikea nähdä miksi sille ei pitäisi antaa palstatilaa.
Kenelle on kenelle ei.
Olet varmaan tietoinen, että noin puolet nyt solmittavista liitoista päätyy eroon?
Sehän juuri lisää sitä säälittävyyttä. Miksi edes piti mennä naimisiin, ja sitten taas uudestaan ja uudestaan.
Koska rakastuu ja rakastaa ja uskoo ja toivoo? Koska se o
No mikäpä siinä, jos haluaa elellä usko, toivo, rakkaus -ohjenuoralla. Samalla kannattaisi kuitenkin muistaa, että kyseisessä mantrassa rakkaus kestää kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää oksentamaan katkeruutenne sen loppuikäisen elämänkumppaninne päälle, joka tekee teidät noin onnettomiksi.
Ja inceli lenkille sieltä perceenhajuiselta sohvalta, laihdut ja saat happea. Kun muutaman viikon jatkat niin, alkaa elämä kummasti kiinnostaa ja posket punottaa, pötsi kutistua ja itseluottamus kohentua. Löytyy se elämäsi nainenkin kunhan revit pääsi ulos perceestäsi ja poistut ruumisarkustasi.
Nyt en nopeasti keksi kuka haluaisi kaltaisesi naisen
Tuo oli miehen kommentti ja ei-niin-kivan sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitaatti:
"Et hahmota, että monellekin meistä on ehkä käynyt noin, eikä silti olla tuhottu eksien - jopa omien lasten toisen vanhemman - mielenterveyttä vetämällä hetken mielijohteesta matto jalkojen alta? "
Mistä helvetistä kuvittelet, että ero tuhoaa jonkun mielenterveyden?
Eiköhän useimmissa eroissa ole kysymys nimenomaan mielenterveyden varjelemisesta.
Päättelen ketjun perusteella, että se hautaan saakka -suhde tai pelkkä sen idea on vaurioittanut monia.
No en ihmettelisi äkkinäisiä päätöksiä kun muutaman lauseen mittaista kommenttiakaan et jaksanut lukea ajatuksella loppuun.
Jutussa lukee:
Marika kuvailee Samin olevan huolehtija, joka pitää hänestä ja tytöistä huolta kuin prinsessoista. Samin romanttiset rakkaudentunnustukset ovat saaneet perhoset pörräämään Marikan vatsassa vuosienkin yhdessäolon jälkeen.
Eräänä jouluna Sami askarteli Marikalle jättimäisen joulukalenterin pahvilaatikoista. Kalenteri oli pidempi kuin Marika itse. Laatikoista paljastui yllätyksiä yöpaidasta viinipulloon. Jouluaattona luukusta paljastui kaunokirjoituksella taiteiltu rakkauskirje.
Sitten on huomionosoituksia, joita Sami tekee toistuvasti. Hän on useamman kerran ollut jonottamassa Marikalle tuoreinta muumimukia aamuviideltä Iittalan pihassa.
Onpa ihana mies. Jättäisin omanikin, jos joku osoittaisi tuollaista hoivaa minua kohtaan.
Ymmärrän tätä Marikaa, taatusti ex ollut tunnelukkoinen jörö, niin kuin 80% suomimiehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sinä et näe kenenkää pään sisään. Moni on tullut liitossaan yllätetyksi. Se voi käydä ohan oikeasti kenelle tahansa. Yhdestäkään ihmisestä tai parisuhteesta ei ole lopullisia takeita. Jos on, elämme (yleensä naisia alistavassa) totalitarismissa. Minä valitsen vapauden minä tahansa päivänä ja suon sen muille."
Ehkä puhumme hiukan eri asiasta tässä. Mutta kyllä noissa yllätyseroissakin taustalla olevat syyt ovat analysoitavissa ja ymmärrettävissä - vaikka suhteen toinen osapuoli ei niitä ymmärtäisikään. Ei se niin mene, että mikä tahansa suhde voi loppua ihan mistä tahansa syystä - esim. jokainen ihminen ei saa impulsiivista eropäätöstä esim. nähdessään messuilla jonkun tuntemattoman, hyvännäköisen ohikulkijan, tai jokainen ihminen ei ole tuosta noin vaan vietävissä vain siksi, että joku random tulee pussaamaan. Siinäkin tapauksessa, että lähtisi
Suuri valtaosa parisuhteista päätyy eroon. Miksi ihmeessä ihmiset ovat niin kummissaan ja pöyristyneitä tästä tapauksesta? Elämänpituinen liitto on anomalia, eikä minusta edes kaiken kohkaamisen arvoinen tavoite.
En tiedä millaisissa piireissä liikut mutta ainakin valtaosa omista tietämistäni parisuhteista on ollut elämänikäisiä.
Aina sanotaan, että pitää erota ennenkuin pettää, mutta nyt ei sekään sitten kelpaa. Ei se parisuhde mikään vankila ole. Joskus käy niin, että suhteessa olleessaan tapaakin jonkun, josta tajuaa heti että tätä tyyppiä minä olen koko elämäni etsinyt. Ei se ole kenellekään kiva tilanne, mutta joillekin se on todellisuutta eikä se mene ohi sillä että uhraudutaan ja jäädään siihen vanhaan liittoon vaikkei rakkautta enää olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samin ystävät olivat ilmeisesti kuulleet myös jätetyn osapuolen tarinan, kun 70 prosenttia heistä ei enää jatkanut ystävyyttä. Jotenkin eivät päässeet siihen iloon ja onneen kiinni mikä tämä rakkaustarina oli.
Kovin vaikeaa se tosiaan näyttää olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ai mielestäsi olisi pitänyt jäädä salasuhteeseen miehen selän takana, jotta ehtii ensin tutustua siihen uuteen tyyppiin kunnolla? Aika erikoinen moraalikäsitys sinulla, mielestäni kun paljon rehdimpää on erota jos alkaa muut miehet houkuttaa."
En ehdottanut salasuhdetta.Ehdotit että olisi pitänyt tutustua siihen uuteen tyyppiin kunnolla. Mitä muuta se tarkoittaa kuin salasuhdetta jos tutustumisen tarkoituksena on selvittää onko toinen parisuhdemateriaalia, riippumatta siitä liittyykö siihen mitään seksuaalista?
Miten tällainen tilanne hoidettaisiin oikein? Ei se nyt ole niin vaikeeta...
1) pussailtu yökerhossa - itsetutkiskelun paikka, haluaako erota? Okei haluaa, miksi?
2) eroprosessin aloittaminen sen nykyisen kanssa.
Eikös ko. tapauksessa toimittu likipitäen noin? Lapset ja exät ovat tietysti aina kuvioissa mukana, se on selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä olen ihan satavarma. Se tuska erosta on siedettävää. Se tuska siitä, että jollekin kaikki se mitä olette kokeneet ei ole minkään arvoista ja joudut potemaan omia tunteitasi samalla, kun tiedät että "elämässäsi" on jo joku sinut korvannut, se tuhoaa. Ihan tutkittu juttu."
Tässä on kyllä oiva paikka lähteä purkamaan ongelmiaan terapiaan, koska kumppanin lähteminen on selvästi niistä pienin.
En ihmettelisi hetkeäkään, jos tämän keskustelun aloittanut teksti olisi alunperin jommankumman näistä aloittama.. ps. Kommentit on parhaita.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3683016/kirje-nyksan-eksalle-narsistine…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ai mielestäsi olisi pitänyt jäädä salasuhteeseen miehen selän takana, jotta ehtii ensin tutustua siihen uuteen tyyppiin kunnolla? Aika erikoinen moraalikäsitys sinulla, mielestäni kun paljon rehdimpää on erota jos alkaa muut miehet houkuttaa."
En ehdottanut salasuhdetta.Ehdotit että olisi pitänyt tutustua siihen uuteen tyyppiin kunnolla. Mitä muuta se tarkoittaa kuin salasuhdetta jos tutustumisen tarkoituksena on selvittää onko toinen parisuhdemateriaalia, riippumatta siitä liittyykö siihen mitään seksuaalista?
Miten tällainen tilanne hoidettaisiin oikein? Ei se nyt ole niin vaikeeta...
1) pussailtu yökerhossa - itsetutkiskelun paikka, haluaako erota? Okei haluaa, miksi?
2) eroprosessin aloittaminen sen nykyisen kanssa.
Minä olen luvannut olla suhteessa uskollinen. Minä en ole luvannut, että eron jälkeen pysyn sinkkuna niin kauan kunnes ex-kumppani on päässyt erosta yli. Se on minusta kohtuuton odotus.
Meidänkin työpaikalla myynnin Topi latasi reskontran Saria kopiokonetta vasten menemään pikkujouluissa.
Ihana rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä olen ihan satavarma. Se tuska erosta on siedettävää. Se tuska siitä, että jollekin kaikki se mitä olette kokeneet ei ole minkään arvoista ja joudut potemaan omia tunteitasi samalla, kun tiedät että "elämässäsi" on jo joku sinut korvannut, se tuhoaa. Ihan tutkittu juttu."
Tässä on kyllä oiva paikka lähteä purkamaan ongelmiaan terapiaan, koska kumppanin lähteminen on selvästi niistä pienin.
Selvennän vielä, että tuollainen mustavalkoisuus ("ei ole minkään arvoista") ja omanarvontunnon rakentaminen toisen ihmisen varaan ei ole tervettä eikä terveellistä. Eikä exän uusi kumppani sinun elämääsi elä. Tuo ajatteluhan kielii siitä, että koko elämä = entinen kumppani. Siinä suhteessa on jo menty todella pahasti metsään kauan ennen eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko juttu huonosti kirjoitettu tai sitten vaan kylmän tunteeton pariskunta entisiä suhteitaan kohtaan.
Kumpikaan ei haukkunut jutussa edellisiä suhteitaan. Omassa lähipiirissä on useampi pariskunta, jotka ovat yhdessä kun yksinkään ei olisi kiva. Mitään ns. liimaa ei enää ole, mut nolo erotakin. Kuinka moni haluaa jäädä suhteeseen jossa puoliso haluaisi olla mieluummin jonkun muun kanssa. Kiva siinä sitten tietää, että toi on täällä vain siksi koska ero olisi liian hankala.
Täysin eri asia. Erota saa. Sen voi vaan tehdä niin monella tavalla..
Jätetystä osapuolesta mikään tapa on tuskin kovin tyydyttävä ja harva kykenee noissa tilanteissa nappisuoritukseen, millainen ikinä se sitten olisikaan. Ei auta muu kuin nuolla haavansa ja siirtyä eteenpäin.
Joulupäivä ja katkeramielisillä runsaasti aikaa vältellä omaa elämää ruotimalla muiden elämää.