Voisitko seurustella kovapalkkaisen henkilön kanssa, jolla ei olisi aikaa sulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, riittäisi ihan hyvin muutama tunti viikossa parisuhdeaikaa ja yhdessä nukkumista. Olen todella introvertti, oikeastaan erakko, mutta kaipaisin silti jonkinlaista fyysistä läheisyyttä ajoittain. Arkipäivät menee töissä ja viikonlopput pääosin harrastusten ja omien juttujen parissa.

Aloituksen kaltainen mies olisi unelma, kun ei minulla itselläkään olisi halua nähdä kumppania kovin usein. Vielä kun asuttaisiin eri osoitteissa niin se olisi täydellistä.

Et vissiin lapsiakaan oo hankkimassa? 

Arvasit oikein. En halua hankkia lapsia enkä edes lemmikkiä.

Ei tuo ole este lasten saannillekaan, jos sovitte etukäteen, että toinen hoitaa lapset täysin ja sinä maksat siitä hänelle palkkaa sekä maksat lasten kustannukset. Kyllä joku mielellään suostuu tuohon. Teille voi tulla jopa suurperhe.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tuollainen ihminen edes haluaa parisuhteen jos se on pelkkä pakollinen paha? Parisuhteessa ollaan koska rakastetaan toista ja halutaan viettää tämän kanssa aikaa, jos edes siihen ei kykene niin on parempi olla yksin.

Koska haluaa kaiken. Oma kumppani sanoi, että tahtoo yhden kiintopisteen arkeensa. Hän haluaa rakastaa ja olla rakastettu.

Hän haluaa, että on joku jonka kanssa olla. Syödä yhdessä, katsoa leffa.. ihoaikaa ja hellyyttä. Vastapainoa kovaan ja hektiseen bisnessmaailmaan.

Kerran sanoin, että koira voisi olla ratkaisu.. hoitajineen.

Toisaalta jos etsii kotiäitityyppistä naista, niin eihän sellainen pärjää niin paljon itekseen. Tämä haluaa perheen ja isän lapsilleen. Sellainen nainen näivettyy, kun odottelee miestään illallisen kanssa ja loukkaantuu, kun taas meni myöhään. Karrikoitu, älkää loukkaantuko!! Pliis. 😘

Sitten se maksullinen vaihtoehto ei onnistu. Hän ei osaa, koska ei rakkautta. Samasta syystä yhdenillan juttu ei toimi.

Kyllä sopii.. En tarvitse miestä kun yöntienoossa. Eipä ole jaloissa ja on toimeentulo turvattu.. 🤗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, riittäisi ihan hyvin muutama tunti viikossa parisuhdeaikaa ja yhdessä nukkumista. Olen todella introvertti, oikeastaan erakko, mutta kaipaisin silti jonkinlaista fyysistä läheisyyttä ajoittain. Arkipäivät menee töissä ja viikonlopput pääosin harrastusten ja omien juttujen parissa.

Aloituksen kaltainen mies olisi unelma, kun ei minulla itselläkään olisi halua nähdä kumppania kovin usein. Vielä kun asuttaisiin eri osoitteissa niin se olisi täydellistä.

Et vissiin lapsiakaan oo hankkimassa? 

Arvasit oikein. En halua hankkia lapsia enkä edes lemmikkiä.

Ei tuo ole este lasten saannillekaan, jos sovitte etukäteen, että toinen hoitaa lapset täysin ja sinä maksat siitä hänelle palkkaa sekä maksat lasten kustannukset.

Lisään tähän vielä, että kun toinen on esim. yritysjohtaja, pääministeri tai ammattiurheilija niin puolison rooli on tämä. Tämä pitäisi erityisesti naisten tunnistaa, että erityisesti yritysjohtajan vaimona oleminen on vaativa rasti edustustilaisuuksineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuon tapainen tilanne menossa. Mä vielä itse sanoin miehelle, kun treffailtiin, että olen itsenäinen nainen, jolla on vähän vapaa-aikaa. En tiedä onko aikaa seurustella.

Päätettiin kokeilla. Ihan tapailtiin alkuun lenkillä, lounailla, työn merkeissä, iltakemuissa.. Nykyään multa löytyy aikaa kuskailla häntä lentokentälle ja takas. Reissaa paljon Koreassa.

 Hän asuu keskeisellä paikalla, mä syrjemmässä.. olemme viettäneet paljon öitä hänen luonaan. Tapaamme 2-3 kertaa viikossa. Tääkin on aika sovittelun ja sumplimisen kanssa.

Nyt on reilu vuosi kulunut ja hän kysyi kesällä, että muutanko hänen luokseen. Saisin sitä sisustaa hänen rahoillaan. Siellä nyt lähinnä on sänky, sohva ja ruokapöytä. Pari matkalaukkua ja pukuja. Todella kolkko, kylmä ja kaikuva.

Ajatusta kohta puoli vuotta pyöritellyt. Joulu on huomenna. Mä lähden vanhemmilleni

Mies on kiireinen. On mulla omat jutut, mutta ne ei ole mitään miehen menojen rinnalla. Itsenäisyyteni tuli lähinnä ilmi, että maksan omat menoni. 

Muuttoa pohdin yhä. Pakko keskustella kunnolla ensin odotuksista ja tulevaisuudesta.

Tykkään miehestä, mutta nyt haluan enemmän yhteistä aikaa.

Pitäs tutustua paremmin. Hänellä perhekin haaveena. Ei vieras ajatus, mutta hänen pitää olla enemmän läsnä. Se opettelu voi viedä tovin, jos onnistuu.

Joo, puhetta tarvitaan ja paljon.

Noin vähäinen, suorastaan mitätön, yhteinen aika vieraannuttaa ja vie motivaation olla suhteessa tai "suhteessa". Joku rahan ja ylellisyyden himoinen gold digger saattaisi kiinnostua tuollaisesta järjestelystä (jos lupaat kustantaa hänelle mukavan elämän) mutta tuskin kukaan ns. perinteisempää ja oikeaa parisuhdetta tavoitteleva.

"Eli olisit aina käytettävissä kun tämä toinen niin vaatii? Ja muulloin hän ei ole sinun käytettävissäsi? Missä itsekunnioituksesi on? Kovasti kehut olevasi itsenäinen vaan mitenköhän on."

En kykene tavalliseen parisuhteeseen, jossa asutaan saman katon alla ja ollaan joka päivä yhteydessä. Ahdistun ja stressaannun liian tiiviistä yhteydenpidosta. Todellakin pystyn joustamaan ja sopeutumaan miehen aikatauluihin, jos saan juuri sellaisen parisuhteen kuin haluan. Asialla ei ole mitään tekemistä itsekunnioituksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Noin vähäinen, suorastaan mitätön, yhteinen aika vieraannuttaa ja vie motivaation olla suhteessa tai "suhteessa". Joku rahan ja ylellisyyden himoinen gold digger saattaisi kiinnostua tuollaisesta järjestelystä (jos lupaat kustantaa hänelle mukavan elämän) mutta tuskin kukaan ns. perinteisempää ja oikeaa parisuhdetta tavoitteleva.

Tuohan on juuri se perinteinen malli, jossa mies käy töissä ja nainen hoitaa lapset. Tarkoitit varmaan nykyaikainen malli?

Voisin tapailla, mutta en seurustella. Teen itsekin aika pitkää päivää ja epäsäännöllisiä työaikoja, lisäksi on yksi tärkeä harrastus, josta en missään tapauksessa luovu. Perin harvaksi siis voisi jäädä tällaisen miehen tapailu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin vähäinen, suorastaan mitätön, yhteinen aika vieraannuttaa ja vie motivaation olla suhteessa tai "suhteessa". Joku rahan ja ylellisyyden himoinen gold digger saattaisi kiinnostua tuollaisesta järjestelystä (jos lupaat kustantaa hänelle mukavan elämän) mutta tuskin kukaan ns. perinteisempää ja oikeaa parisuhdetta tavoitteleva.

Tuohan on juuri se perinteinen malli, jossa mies käy töissä ja nainen hoitaa lapset. Tarkoitit varmaan nykyaikainen malli?

Tarkoitin perinteisemmällä suhdetta, jossa molemmat järjestävät tasapuolisesti aikaa toisilleen ja todella haluavat viettää aikaa yhdessä. Jos toista näkee joskus ja jouluna niin mitään suhdetta ei voi edes syntyä, koska kumppanikandidaattia ei edes opi tuntemaan tosi vähäisen yhteisen ajan vuoksi. Whatsapp viesteilläkö suhde pitäisi kickstartata ja hoitaa sitä virtuaalisesti jatkossakin? Jos kaikki aika menee työntekoon niin tuskin tällä ihmisellä on aikaa tai viitsimistä jutella niitä näitä somessa. 

Kuka hankkii lapsia käytännössä tuikituntemattoman miehen kanssa? Lapsetkaan oppisi ikinä tuntemaan isäänsä jos tämä käy pyörähtämässä kotona ehkä kerran viikossa muutaman tunnin ajan. Ja entäpä suhteen liima eli erotiikka ja läheisyys? Sivusuhteellako nuo pitäisi hoitaa vai zoomissa siipan kanssa?

Jos miehen työ menee sun edelle eikä yhteistä aikaa ole niin lähtisin suhteesta. Itse olin vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Ei asuttu yhdessä ja nähtiin n kerran viikossa iltaisin. Ei viikonloppuja. Ei mitään sitoutumista hänen puoleltaan. Koin olevani pelkkä pano hänen elämässään. Ei se ollut kivaa kun itse halusin enemmän häneltä. 

Varsin hyvin voisin. En halua olla jonkun ihmisen koko elämä, ei minusta ole vastaamaan toisen kaikkiin tarpeisiin. OLisi kamalaa olla tilanteessa, jossa minun tulee olla kaikki, koska toinen on emotionaalisesti riippuvainen minusta (kokeilkaa vauvavuotta, oikeastiko haluatte samanlaisen parisuhteen).

Elämäntilanteet muuttuvat, tuollaista voi olla vuoden tai kymmenen, mutta tuskin koko elämän ajan.

Jos saisin nauttia kovasta palkasta ja pitää sivussa oikeaa kumppania, niin joo. Muuten ei kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tuollainen ihminen edes haluaa parisuhteen jos se on pelkkä pakollinen paha? Parisuhteessa ollaan koska rakastetaan toista ja halutaan viettää tämän kanssa aikaa, jos edes siihen ei kykene niin on parempi olla yksin.

Koska haluaa kaiken. Oma kumppani sanoi, että tahtoo yhden kiintopisteen arkeensa. Hän haluaa rakastaa ja olla rakastettu.

Hän haluaa, että on joku jonka kanssa olla. Syödä yhdessä, katsoa leffa.. ihoaikaa ja hellyyttä. Vastapainoa kovaan ja hektiseen bisnessmaailmaan.

Kerran sanoin, että koira voisi olla ratkaisu.. hoitajineen.

Toisaalta jos etsii kotiäitityyppistä naista, niin eihän sellainen pärjää niin paljon itekseen. Tämä haluaa perheen ja isän lapsilleen. Sellainen nainen näivettyy, kun odottelee miestään illallisen kanssa ja loukkaantuu, kun taas meni myöhään. Karrikoitu, älkää loukkaantuko!! Pliis. 😘

Olen kotiäitityyppi enkä todellakaan tarvitse miestä sekoittamaan "työelämääni" eli kotia. Minusta on ihanaa, että toisaalta on turvallinen puoliso ja kiva koti, johon minulla ei yksin olisi varaa ja toisaalta tämä oma elämäni, jota saan elää hyvin vapaasti eli koti, lapset ja työ, joka ei edellytä uralla etenemistä ollakseen mielenkiintoinen. Sillä kyllä, olen kotiäitityyppi, joka käy töissä ja tienaa oman elantonsa ja nauttii siitä, että yhtäkään hankintaa ei tarvitse mieheltä anella.

Totuushan on, että oikeasti kovapalkkaiset ei paljoa niitä töitä tee. Tarpeeksi korkealla kun on johtoportaassa niin voi ihan hyvin osallistua teams puheluihin golf-kentältä tai Karibian matkalta. Toki pitää olla aina saatavilla ja kartalla mitä töissä tapahtuu. Siitä se palkka maksetaan. 

Ei tuollainen ole aito seurustelusuhde vaan molempia hyödyttävä liiketoimisopimus. Olettaen että todella löytyisi joku joka haluaisi vapaaehtoisesti noinkin "avoimen" parisuhteen. Sellainen pitäisi varmaan muodostaa kollegan kanssa, koska työnarkomaanilla (yrittäjällä?) ei ole aikaa notkua baareissa tai harrastuksissa. Eli hän tapaa ihmisiä lähinnä työympäristössä. 

Vierailija kirjoitti:

En ja en muutenkaan olisi hyvin tienaavan kanssa. Sellainen on mua ylemmällä tasolla. Olen pienipalkkainen ja mies on pienipalkkainen.

Aivan järkyttävää, että ajattelet noin. Oletko impannut tältä mielisairaalta foorumilta tuon näkemyksen? Ravista se itsestäsi pois välittömästi. Parempipalkkaisissa on myös rikollisia, nistejä, holisteja, moraalisia ja henkisiä rappioita, eivätkä  he ole millään lailla ylemmällä tasolla. Raha ei ylennä ketään.

En voinut. Hän oli ääliö muutenkin, joten miksi olisin?

Kyllä ja olen paljon ollut yksin eikä introverttina ole edes vaikeeta ollut ja olen saanut keskittyä omiin harrastuksiini joita mieheni on rahoittanut. Ei minulla olisi tämmöisiä harrastuksiani jos ei mieheni olisi rahoittanut niitä. En pystyisi asumaan omilla varoillani edes omakotitalossa kalliilla alueella joissa julkiset kulkevat tuosta nurkalta eikä tarvitse missään korvessa asua. 

Emme ole läheisriippuvaisia ja kaksi itsenäistä ihmistä ja minulla on puutarhaharrastuksia ihan riittävästi kun olen yksin. Kamalaa jos estäisin puolisoani hankkimasta rahaa meille. Minä tuen kaikin keinoin että hän tuo meille hyvinvointia ja pärjään yksikseni viihdyttäen itseäni harrastuksillani ja leffoja katselemalla ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

En voisi. 

Tykkään kyllä olla paljon yksin, en seurustelisi takiaisenkaan kanssa, mutta tollanen rahaa palvova työnarkomaani tuntuu kaikinpuolin sellaselta tyypiltä, josta tuskin voisin missään elämässä tykätä. 

Tämä. Ihmisellä pitää olla muutakin arvoja ja elämänsisältöä kuin työ ja rahan tahkoaminen. Varmasti joo saa ihan kivan elintason, mutta koska ehdit ja ylipäätään voit nauttia siitä? Ja jossain välissä kone hyytyy kuitenkin koska ihmistä ei ole luotu elämään jatkuvassa ylikuormituksessa ja stressitilassa.